Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (595)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttelen siveää, vaikka koko ajan haluaisin, että minulla olisi muna per§eessä ja toinen suussa...yhtäaikaa.
Pyrin olemaan rehellisesti oma itseni. Ainoa on, että kun välillä olen ihan lopussa, niin ei sitä kukaan tiedä. Ei edes oma perheeni. Joskus väitän tekeväni töitä, että saan vain olla rauhassa. Se ei ole kulissia, vaan valehtelua, selviytymiskeino.
Jonkin verran autan muita ylläpitämään kulisseja sillä etten kerro totuutta joistakin asioista, mitä he haluavat ulkopuolisille kaunistella. En pidä siitä, mutta koen, etten voi muiden puolesta päättää. Eniten tämä risoo parisuhteen kohdalla, kun puoliso haluaa esittää, että kaikki on hyvin ja on aina ollutkin hyvin. No ei ole, enkä itse välittäisi peitellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
En sen kummemmin pidä mitään kulisseja, mutta töissä olen aika tarkka siitä, mitä kerron yksityiselämästäni.
Esim. en koskaan mainitse mieheni etunimeä, vaan puhun vaan yleisesti miehestäni, jos nyt jotain satun puhumaan.
Eräs työkaveri on niin utelias, että googlettaa heti toisten työkavereiden puolisot.
Minä olen samanlainen. En anna mitään vihjeitä jonka perusteella voisi esim googlettaa. Järkyttävää on se että ihmisiä oikeasti nuo asiat kiinnostavat. Itse olen vain tyytyväinen jos en tiedä työkaverista enempää kuin nimen.
Pidän töissä aika paljon kulisseja pystyssä.
Ensinnäkin kaikki luulevat, että olen luonnostaan hoikka mutta todellisuudessa olen ollut keto-dieetillä ja kuntoillut koko aikuisikäni.
Olen suvusta, jossa on paljon todella lihavia ihmisiä kaikkine rasitteineen ja mullakin alkoi suht. nuorena sokeriaineenvaihdunta perseileen.
En kuitenkaan tuo tätä ilmi, koska kollegat on pullukoita joiden asenne karppaukseen on hyvin kielteinen. Siihen heillä on varmaan osasyynä se että he ovat kokeilleet sitä laihdutusmielessä mutta kilot ovat pompsineet takaisin korkoineen dietin lopetettua.
Työpaikallani kaikki on akateemista vihervasemmistoa ja itse olen lähinnä persu.
Eilen tuli tsekki-suomi-peli ja valmentaja meni haastattelussa sanomaan, että Suomen maalivahti oli "mies paikalllaan" tämä sitten kiihdytti mieliä ja koko kahvitauko meni tätä pohtiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taidan olla se kaikkien mainostama narsisti.
Olen ollut useissa suhteissa. Naimisissakin mutta en ole ikinä tuntenut rakkautta. Jokainen ihminen mun elämässä vois mennä veks ilman että tuntuisi miltään.
Silti kulissoin olevani todella rakastava puoliso
Vierailija kirjoitti:
Aika monessakin. Ja toisaalta mikä on edes kulissia?
Miksi kaikki elämän ongelmat ja epäkohdat pitäisi muillekin esitellä?
Tee vaan sinäkin rohkeasti myday video tiktokkiin, missä esittelet persettäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän olevani ihan normaali nainen, mutta roikun silti vauva-foorumilla.
En oikein ymmärrä tätä kulissi-termiä. Asiat ovat monimutkaisia ja onko pointtina että esim. epätäydellinen avioliitto on kulissia? Tai jos maksaa asuntolainaa mukavasta kodista niin on rikaskulissi tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään, koska en ole reppana, jonka pitäisi yrittää päteä muille yhtään millään.
Minä olen minä ja muut olkoon mitä mieltä huvittaa.
Ketjun komeimmat kulissit, sano.
Yksinäisyydestä. Varsinkin töissä teeskentelen, että on kavereita ja perhettä, joiden kanssa vietän lomia ja on yhteisiä suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena häpesin huonoja vaatteita, kotioloja ja köyhyyttä. Kävin yliopiston, sain hyvän työn ja asun omistusasunnossa Helsingissä nykyään. Jossakin vaiheessa helpotti kun pääsin omassa elämässä eteenpäin ja pienen kylän ympyröistä pois. Vuosien myötä häpeä on kuitenkin päässyt vaanimaan kintereille ja samat tunteet lapsuudesta on palannut piinaamaan. Vaikka yritän ja yritän, mikään ei riitä eikä kelpaa. Jollain oudolla tavalla olen alkanut ajatella, että paluu kotiseudulle olisi helpotus. Saisi vaan hellittää ja antaa itselle rauhan.
Avioliiton onnellisuudesta. On sama olemmeko yhdessä vai eroaisimmeko. Ole tuonut tämän esille ja toisen osapuolen erolla uhkaamiset ovat loppuneet kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varallisuudessa, anna aina ymmärtää, ettei omaisutta ole niin paljon kuin oikeasti on. Ja jos on jotain, niin se ei ole maksanut paljon silloin, kun se on hankittu.
HSEn adonis kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä kulissi-termiä. Asiat ovat monimutkaisia ja onko pointtina että esim. epätäydellinen avioliitto on kulissia? Tai jos maksaa asuntolainaa mukavasta kodista niin on rikaskulissi tms?
Ei se, ettei kerro kaikkea kaikille ole kulissia. Eikä se, ettei ettei kaikki ole täydellistä. Kulissin määrittää, kuinka paljon näkee vaivaa esittääkseen asiat eri valossa kuin ne ovat todellisuudessa. Termi tulee teatterimaailmasta, vartavasten kyhätty, aitoa ympäristöä imitoiva lavaste.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suhteellisen hyvässä asemassa oleva, fiksu ihminen. Teen kovasti töitä ja olen uskoakseni ihan pidetty kaveri. Vapaa-ajalla sitten olenkin vauvapalstalla ja provoan. Olen sisältä ihan rikki ja yritän saada provoamalla vahvistusta tuskaisille ajatuksilleni, ja täällä se onnistuu hyvin.
Niin, se kyllä onkin ihan suunnaton häpeä kirjoitella tänne. Mitenköhän sen kanssa oikein jaksaa, ja mitä ne muutkin ajattelisivat, jos saisivat tietää. Ajatuskin puistattaa.
Vierailija kirjoitti:
No, tulin yliopistoon monta vuotta muita vanhempana, koska olin ollut psykoottisesti masentunut, pitkiä aikoja osastolla ja yrittänyt tappaa itseni aina pois päästyäni. Sitten päälle parin vuoden kuntoutus.
Ihan semihyvin olen onnistunut esittämään täysillä käyvää, onnellista ja nuo vuodet erilaisia pikkutöitä tehneeni. Oikeastaan kaikki mun elämässäni on valetta, mikäli ihminen on tutustunut muhun vuoden 2017 jälkeen. Sanon olevani kotihiiri, mutta mulla on edelleen jäätävää sosiaalista jännitystä enkä sen takia jaksa osallistua mihinkään ylimääräiseen.
Oon niin syvällä solmussa etten keksi enää miten päästä ulos tästä. :D En enää meinaa ees muistaa mitä oon kellekin valehdellut, kun tää valheiden verkko on niin levinnyt.
Lisäks oon koko ajan vaarassa menettää luottotiedot koska oon koukussa pikaruokaan ja shoppailuun. Treenaan vain hirveät määrät, jotta paino ees pysyis kurissa.
Kuulostat minulta. :D Olen vienyt tämän vielä pitemmälle ja antanut kuvat menestyneestä elämästä. Opiskelukaverit pitävät minua esimerkkinään, hahhaha! Motivaationa on se, etten missään nimessä halua sääliä.
Itselle rahanhallintaan on auttanut, kun ohjelmoin joka tuesta/palkasta laitettavan sivuun toiselle tilille, johon minulla ei ole pankkikorttia. Lisäksi välillä nostin viikon käyttörahan käteisenä ja pärjäsin sillä. Jos tuhlailin, söin sitten loppuviikon makaroonia. Asetin myös pankkikortille tiukat käyttörajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juon joka viikonloppu.
Töissä enkä etenkään työterveyslääkärillä en IKINÄ kertoisi todellista alkoholinkäyttöäni.
Ei pienintäkään uskoa lääkärin salassapitoon.
Sitäpaitsi, jos hoidan työni hyvin, niin miksi vapaa-ajan alkoholin käyttöni kuuluu mitenkään työnantajalleni?
N45
Just sama minulla ja tarvitsen sen viikonloppu pullon jotta olen onnellinen kuten edellä kerroin olevani alkoholisti eikä minun puolisoani se haittaa.
Viinipullo viikonlopussa ei ole kyllä vielä minkäänlaista alkoholismia. Minä juon litran päivässä, se on.
Minäkin esitän köyhää. Muutaman kerran olen jäänyt kiinni kun WC asiointi on hiukan erikoista, isolle asialle ei taivu niin menee seisten.
Että juon olutta iltaisin harvoin,totuus on melkein joka ilta.