Onko sinulla hyviä ystäviä?

Ei ole mulla yhtään ystävää

kaikki on hyvin pimeää

viserrän oksalla alimmalla

nuotilla väärällä kamalalla

Ei. Mulla on yksi hyvä kaveri. Pitäisin mun puolisoani parhaimpana ystävänäni. Siis sellaisena ihmisenä, jolle voi oikeasti puhua avoimesti ihan kaikesta, häneen voi luottaa elämän ja osataan myös pitää hauskaa ja hullutella yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että kuinka yleistä on että ihmisillä on oikeita ystäviä, läheisiä. Kavereita on monilla, ja jotkut soluttautuvat heti joukkoon esim. työ- tai opiskelupiireissä ja saavat kutsuja kotibileisiin jne. Välttämättä ei silti olla tekemisissä muutoin eikä erityisen läheisiä. Puheliaat ja sosiaaliset pääsevät tilaisuuksiin. Sitten näillä usein on vielä oma seurustelukumppani/puoliso. 

Itse arvostan eniten nimenomaan sitä, että on oikeasti luotettava ja aito ystävä, jonka kanssa useimmiten tapaa kahden kesken. 

Ne puheliaat ja sosiaalisetkin voivat olla luotettavia ja aitoja ystäviä.

Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan.

On useampi. 

Ei ole ystäviä. Onneksi on kuitenkin rakas aviomies ja hyvin läheinen sisko.

Täällä paljon nyt ihmisiä joilla ei ole ystäviä.

Ei ole ollut sellaiseen 4-5 vuoteen yhtään ketään, eli olen joutunut olemaan täysin yksikseni päivästä toiseen. Tosin kaikki juhlapyhät yms. olen ollut täysin yksin jo reilut 10 vuotta. Arvatkaa vaan, miltä tuntuu.

Ystävät jäivät (tai oikeastaan jättivät) silloin 30 vuotta sitten, kun tuli kuvioon poikaystävä, nykyinen mies. Ei sitä oikein aika riitä ystäville siinä vaiheessa ja aikuisena on aika vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa haluaisi viettää vapaa-aikaa (en laske siis työkavereita tai naapureita ystäviksi). Ystäviäni siis ovat perheenjäsenet ja lähisukulaiset.

Kaksi hyvää ystävää on ja ystävyyssuhde on kestänyt kauan.

Eikö ystävät ole yleensä niitä hyviä, ja muut sitten kavereita? Olisi kauheaa, jos olisi huonoja ystäviä 😃

En nyt hyvistä tiedä, mutta on muutamia joita on kiva aina välillä nähdä ja vaihtaa kuulumiset. Tuskin itsekään olen niistä kenellekään kovin merkityksellinen.

Kaksi hyvää ystävää, toinen vuodesta -66 ja toinen -69 lähtien. Lisäksi on muutama uudempi, joita myös pidän ystävinä. Uusin vuodesta 2018 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

On, useita. Ollut noin 12-13-vuotiaasta asti, mutta ei välttämättä samoja, eli samoin kuin rakkauden kohteet vaihtuu myös "ystävyyden kumppanit" on vaihtuneet. Vanhimman ystävän kanssa tunnettu 8-vuotiaista (ystävyys alkoi 12-vuotiaana), mutta on asuttu eri paikkunnilla jo yli 20 vuotta, niin yhteydenpito on vähäistä, joskin yleensä aina jatkuu siitä mihin edellisessä puhelussa jäi. Vanhimmat ystävät, joiden kanssa edelleen viikko- tai kuukausitasolla ollaan tekemisissä, ovat noin 20-25 vuoden takaa. Joitain ystävyyssuhteita on hiipunut, joitain olen joutunut itse laittamaan poikki (rajojani rikottiin vuosien ajan, eivätkä korjausyritykseni toimineet, ja suhteiden päättäminen oli hyvin kivuliasta ja vaikeaa, vaikka välttämätöntä). Kuitenkin elämä on opettanut, että ihmisiä tulee elämään lähes tulkoon sitä mukaa kun heitä lähtee. Tiedän, että en ole ihan tavallinen, kun olen lukenut tätäkin palstaa ja myös kuunnellut monien ystävieni ja kavereiden puheita; että ihmisten on hankala joko tutustua saatika ystävystyä. Minulle se ei ole vaikeaa, enkä tiedä, mistä on kyse. Nuorempana olin "hyvä kuuntelija", mutta iän myötä minusta on tullut enemmän puhujatyyppi, mutta tutustuminen/kaverustuminen/ystävystyminen ei ole sen ongelmallisempaa kuin nuorempanakaan. Todettakoon vielä, että en ole mikään "suosittu tyyppi", koulussa ennemmin kiusattiin ja katsottiin alaspäin häiriköiden toimesta kuin olisi pidetty missään arvossa. Silti minulla oli niitä ystäviä, joiden kanssa mentiin ja tehtiin ja tietenkin myös juteltiin. En ole hyvännäköinen, ja huumorintajuni on pikemminkin huono kuin hyvä. Mutta ehkä se, että olen kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä ja elämästä ylipäätään on asia, joka vetää ihmisiä puoleensa. Mutta perimmäistä syytä siihen, että minun on helppo tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa, en tiedä.

Tämä taitaa olla se perimmäinen syy.  :) 

njet..njet.

Melkein hävettää sanoa, moneen verrattuna, minulla näköjään on suorastaan paljon ystäviä: kymmenkunta. Heistä muutama 35v takaa, loput matkan varrelta. Ehkä 3 joille voin kertoa 90% kaikesta. Ehkä yksi yhdistävä tekijä on usko, olemme kaikki uskossa 8eri irkkokunnissa osa).

Kuului olla (eri kirkkokunnissa)

Ei ole. Harmi.

Minulle ystävät ovat ihan ehdoton henkireikä ja heitä on useampia. On lapsuudesta saakka olleita, tuoreita ja osa välillä vaihtuvia. Jostain syystä vedän puoleeni mielenterveysongelmaisia, mutta heidän ystävyyttään en valitettavasti kestä kuin hetken kerrallaan. Ilmeisesti onnistun antamaan itsestäni jotakin, mutta samalla kuormitun itse kovasti, vaikken oikeastaan haluaisi edes myöntää.

Olen totaalisen introvertti, mutta sosiaalinen.

On vaimo ja tyttöystävä.