Mummo sai biologisia lastenlapsia eikä enää välitä ei-biologisesta

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viisainta pitää pitkää väliä mummoon, koska on noin ilkeä. Suoraan sanottuna tuo on ilkeyttä, mutta onneksi miehesi on kanssasi samaa mieltä. Vanhempana lapselle voi selittää tilannetta, jos tulee tarvetta. Ja jos syrjimistä ilmenee, se pitäisi sanoa mummolle, ettei noin voi toimia, tai sitten välit menevät kokonaan. Miehesi tulisi tehdä se. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä isovanhemmuuden nimissä. 

Voihan sille lapselle jo nyt selittää, että sinun biologinen isäsi on muualla eikä hänen perheensä pidä lainkaan yhteyttä, eikö olekin surullista!

Eihän se olekaan oikea lapsenlapsi. Mummo toimii luonnollisesti

Veri on vettä sakeampaa. MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en koskaan ole ottanut näitä bonuslapsenlapsia millään tavalla huomioon, koska heillä on omat biologiset isovanhempansa. Jos oma vanhempi ei kykene näihin olemaan yhteydessä, ei siitä pidä uuden puolison vanhempia syyttää.

Varmasti ap:n kuopus miettii, miksi esikoisen isän suku ei anna hänelle lahjoja ja rakasta häntä. Vastavuoroisuus kun on sitäkin, että äiti pitää yhteyttä lapsensa biologisiin sukulaisiin, vaikka ei heistä itse pidä.

Esinoinen ei ole mikään bonuslapsi, vaan mummo on pitänyt häntä omana lapsenlapsenaan, kunnes ei enää kiinnostanutkaan. Ja siihen on syynsä, miksi en halua että lapsi ei ole yhteyksissä biologisen isänsä sukuun, samoin kuin miksi he eivät halua olla lapsen elämässä. Lapsellani on maailman paras isä, joka pitää häntä täysin omanaan, ja siksi hänestäkin tuntuu loukkaavalta äitinsä käytös.

ap

Miksi lapsellasi ei ole oikeutta omaan isään? Ja biologisiin juuriinsa? Julmaa katkaista siteet tuolla tavalla ja laittaa lapsi aikuisena etsimään totuutta.

Lapsella on oma isä, mies joka on ollut aina osa hänen elämäänsä ja joka pitää häntä omana lapsenaan. Biologinen isä vanhempineen ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, enkä minä halua heidän olevan tekemisissä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei ole tekemisissä isänsä ja isän suvun kanssa? Tai ap:n oman suvun ja vanhempien kanssa?

Tietysti hän on tekemisissä minun vanhempieni ja muun suvun kanssa. Isän, siis mieheni, suvusta tässä on kysymys.

ap

Sekö ei riitä? Vaan nyt jostain syystä vertailet miehen suvun lasten saamaa huomiota?

Mistä vetoa, että tämä ja näin kirjottneet valuttaisivat itse täällä, jos anoppi heitä syrjisi vstaavasti ja muiden sisarusten puolisot on läheisempiä ja "parempia"?

Näillä mummoilla yleensä aika yksinäinen vanhuus. Rakkaus ei vähene jakamalla, se vain lisääntyy. Ei-biologinen lapsenlapsi voi olla se joka kaikkein kiitollisin ja huolehtii ikääntyvästä

Isoäidistä eniten. Tuommoinen valikoiva ei todennäköisesti kohtele niitä biologisiakaan reilusti vaan aiheuttaa siinäkin porukassa eripuraa. Ottakaa etäisyyttä. Varamummo tms voisi olla kiva vaihtoehto koko perheelle. Ei mummonkaan tarvitse olla biologinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi kärsi automaattisesti ja voi lohduttaa. Jos oma vanhempi muistaa esim. äiti, se on tärkeintä ja muita ihmisiä on varmaan tuttavapiirissä jotka voivat tuoda joskus lahjan. Ihan turhaan suret toisen puolesta. Ei lapsille merkitse kaikki sukulaiset sillä tavalla kuin luulet, osa voi kokea helpotuksena kun ei mene enää vieraalle tädille väkisin kylään.

Mille vieraalle tädille? MIes on ollut lapsen elämässä ihan pienestä asti ja adoptoinut lapsen omakseen. Mummo on ollut mummo, ei mikään vieras täti. Ihmeellinen ajatus, että perheessä alettaisiin nyt tässä vaiheessa suvaita lasten jakamista eri "lokeroihin". Jo adoptoidulle lapselle vaan selitettäisiin ja lohdutettaisiin häntä, että katsos kun sinä et ole oikeasti biologisesti isäsi lapsi?! Ja että näin on ihan ok toimia, koska ei lapsi kärsi "automaattisesti". Ihan kuin missään muussakaan kasvatusasiassa tapahtuisi jotain automaattisesti.

Itse olen uusperheessä kasvanut ja meillä kyllä ihan alleviivattiin alusta asti kuka on kenenkin lapsi ja ketkä oikeita sukulaisia kenellekin. Aika kurjaa sekin lapsen näkökannalta. Ap:lle lähtee kyllä kunnioitus täältä, ja hänen miehelleen myös. Mitä olen palstaa lukenut, ja muitakin kokemuksia kuullut, niin tuo ei ole mikään itsestäänselvyys miten toimit. Kyllä varmaan on mahdollista, että tilanne tasaantuukin jossain vaiheessa, mutta tässä kohtaa on lapselle todella arvokasta tuo, että osoitat kaikilla mahdollisilla tavoilla, että hän on sisarustensa kanssa, ja ylipäätään perheessä, tasa-arvoinen. 

Ottakaa varamummi ja seuratkaa kun miehesi äidin alaleuka alkaa väpättämään kun ilmoitatte että ruusut ja kortit menee tänä äitienpäivänä varamummille.

Vanhempani pitivät mieheni lapsen samanarvoisena muiden lastenlasten kanssa. Isääni hän muistaa vähän, mutta vielä viiskymppisenä muistelee mummoaan. Eikä lapsi tai myöhemmin aikuinen tehnyt eroa mummojensa välillä. Kaikki yhtä rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viisainta pitää pitkää väliä mummoon, koska on noin ilkeä. Suoraan sanottuna tuo on ilkeyttä, mutta onneksi miehesi on kanssasi samaa mieltä. Vanhempana lapselle voi selittää tilannetta, jos tulee tarvetta. Ja jos syrjimistä ilmenee, se pitäisi sanoa mummolle, ettei noin voi toimia, tai sitten välit menevät kokonaan. Miehesi tulisi tehdä se. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä isovanhemmuuden nimissä. 

Voihan sille lapselle jo nyt selittää, että sinun biologinen isäsi on muualla eikä hänen perheensä pidä lainkaan yhteyttä, eikö olekin surullista!

Eiköhän lapsi ole sen jo selittämättäkin huomannut. Omalla isällä on adoptiotausta, joten sikäli sama tilanne kuin ap:n lapsella. Biologinen tausta ei tee välttämättä tee kenestäkään vanhempaa eikä vanhemmuus ole tae siitä, että osaisi olla oikea vanhempi tai isovanhempi kuten ap:n lapsen kohdalla on käynyt. Onhan noita persoonallisuushäiriöitä väestössä paljonkin, ei välitetä lapsen tunteista yhtään. Ei se kuitenkaan normaalia ole, siis lapseen kohdistuva tahallinen ilkeys.

Tosin nuo samat ihmiset luovat suosikkijärjestelmiä muidenkin asioiden perusteella, joten ehkä ap:n kannattaa olla tyytyväinen, kun asia tuli jo nyt ilmi. Tuulethan voivat kääntyä ja yhtäkkiä joku muu asia aiheuttaa sorsimista jonkun toisen kohdalla. Näiden ihmisten ei pitäisi olla lasten kanssa läheisissä tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viisainta pitää pitkää väliä mummoon, koska on noin ilkeä. Suoraan sanottuna tuo on ilkeyttä, mutta onneksi miehesi on kanssasi samaa mieltä. Vanhempana lapselle voi selittää tilannetta, jos tulee tarvetta. Ja jos syrjimistä ilmenee, se pitäisi sanoa mummolle, ettei noin voi toimia, tai sitten välit menevät kokonaan. Miehesi tulisi tehdä se. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä isovanhemmuuden nimissä. 

Kyllä minusta on selvä ero onko pari yhdessä adoptoinut lapsen vai ottaako mies puolison aikaisemmat lapset omikseen.

Lapsetkin kasvavat, heille tulee omia juttuja mutta lahjat tietysti aina kelpaa. Ja miten isompana on käyttäytynyt siellä lakisäteisessä mummolassa?

Vanhalle koulukaverille Ramille kävi niin että rakastui ja meni naimisiin. Adoptoi vaimon isättömän ( yhen yön juttu) lapsen. Saivat yhteisen lapsen mutta sitten selvisi ettei tämäkään ollut Ramin vaan vaimonen oli iltavuorojen aikaan pitänyt sivusuhteita.

Heille tuli ero ja niin Rami maksoi kahdesta lapsesta elatusmaksua. Joskus oikeen suretti hänen palkastaan ( oltiin samassa työpaikassa) lohkaista ulosottomiehelle hänen rästiin jättämiä elatusmaksujaan.

Kuulin, että hän yritti kiistää kuopuksen isyyttä, dna alkoi tulla keinoihin. Siitä en kuullut, miten kävi. Adoption purku ei kai mahdollista.

Veri on vettä sakeampaa!

Vierailija kirjoitti:

Näillä mummoilla yleensä aika yksinäinen vanhuus. Rakkaus ei vähene jakamalla, se vain lisääntyy. Ei-biologinen lapsenlapsi voi olla se joka kaikkein kiitollisin ja huolehtii ikääntyvästä

Isoäidistä eniten. Tuommoinen valikoiva ei todennäköisesti kohtele niitä biologisiakaan reilusti vaan aiheuttaa siinäkin porukassa eripuraa. Ottakaa etäisyyttä. Varamummo tms voisi olla kiva vaihtoehto koko perheelle. Ei mummonkaan tarvitse olla biologinen.

Lahja-automaattina olo ei ole mikään tae siitä, että mummona ei olisi yksinäinen. Ap:n lapsella on ap:n osallistuvat omat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viisainta pitää pitkää väliä mummoon, koska on noin ilkeä. Suoraan sanottuna tuo on ilkeyttä, mutta onneksi miehesi on kanssasi samaa mieltä. Vanhempana lapselle voi selittää tilannetta, jos tulee tarvetta. Ja jos syrjimistä ilmenee, se pitäisi sanoa mummolle, ettei noin voi toimia, tai sitten välit menevät kokonaan. Miehesi tulisi tehdä se. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä isovanhemmuuden nimissä. 

Kyllä minusta on selvä ero onko pari yhdessä adoptoinut lapsen vai ottaako mies puolison aikaisemmat lapset omikseen.

Lapsetkin kasvavat, heille tulee omia juttuja mutta lahjat tietysti aina kelpaa. Ja miten isompana on käyttäytynyt siellä lakisäteisessä mummolassa?

Vanhalle koulukaverille Ramille kävi niin että rakastui ja meni naimisiin. Adoptoi vaimon isättömän ( yhen yön juttu) lapsen. Saivat yhteisen lapsen mutta sitten selvisi ettei tämäkään ollut Ramin vaan vaimonen oli iltavuorojen aikaan pitänyt sivusuhteita.

Heille tuli ero ja niin Rami maksoi kahdesta lapsesta elatusmaksua. Joskus oikeen suretti hänen palkastaan ( oltiin samassa työpaikassa) lohkaista ulosottomiehelle hänen rästiin jättämiä elatusmaksujaan.

Kuulin, että hän yritti kiistää kuopuksen isyyttä, dna alkoi tulla keinoihin. Siitä en kuullut, miten kävi. Adoption purku ei kai mahdollista.

Vähät välität näistä lapsista, vaikka heidän pitäisi olla pääasia isälle. Olivat kenen lapsia tahansa, niin heidän kanssaan kuitenkin elänyt ja isänä ollut.

Itselläni ollut lainalapsia ja he ovat olleet tasa-arvoisia biologisten lasten kanssa. Itselleni se on ollut itsestäänselvyys, lapsi ei valitse sitä mihin syntyy. Lapsi on syytön, vaikka aikuiset mokaisivat.

Isoäiti on käynyt palstalla kysymässä onko pakko huomioida lapsenlapsi, joka ei ole biologista sukua. Vastaukseksi on saanut ettei tietenkään ole pakko, lapsella on biologisetkin. Isoäiti vaan unohti mainita, että juridisesti on isoäiti tälle yhtä lailla kuin muillekin, eikä biologiset enää ole mitään juridista sukua lapselle.

Palstan hienous, annamme neuvoja ja kerromme mielipiteitä, vaikka tiedämme asiasta aina vain toisen puolen. Typerää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi kärsi automaattisesti ja voi lohduttaa. Jos oma vanhempi muistaa esim. äiti, se on tärkeintä ja muita ihmisiä on varmaan tuttavapiirissä jotka voivat tuoda joskus lahjan. Ihan turhaan suret toisen puolesta. Ei lapsille merkitse kaikki sukulaiset sillä tavalla kuin luulet, osa voi kokea helpotuksena kun ei mene enää vieraalle tädille väkisin kylään.

Mille vieraalle tädille? MIes on ollut lapsen elämässä ihan pienestä asti ja adoptoinut lapsen omakseen. Mummo on ollut mummo, ei mikään vieras täti. Ihmeellinen ajatus, että perheessä alettaisiin nyt tässä vaiheessa suvaita lasten jakamista eri "lokeroihin". Jo adoptoidulle lapselle vaan selitettäisiin ja lohdutettaisiin häntä, että katsos kun sinä et ole oikeasti biologisesti isäsi lapsi?! Ja että näin on ihan ok toimia, koska ei lapsi kärsi "automaattisesti". Ihan kuin missään muussakaan kasvatusasiassa tapahtuisi jotain automaattisesti.

Itse olen uusperheessä kasvanut ja meillä kyllä ihan alleviivattiin alusta asti kuka on kenenkin lapsi ja ketkä oikeita sukulaisia kenellekin. Aika kurjaa sekin lapsen näkökannalta. Ap:lle lähtee kyllä kunnioitus täältä, ja hänen miehelleen myös. Mitä olen palstaa lukenut, ja muitakin kokemuksia kuullut, niin tuo ei ole mikään itsestäänselvyys miten toimit. Kyllä varmaan on mahdollista, että tilanne tasaantuukin jossain vaiheessa, mutta tässä kohtaa on lapselle todella arvokasta tuo, että osoitat kaikilla mahdollisilla tavoilla, että hän on sisarustensa kanssa, ja ylipäätään perheessä, tasa-arvoinen. 

Perheessäsi toimittiin oikein. Kyllä jokaisella lapsella on oikeus tietää omat isänsä ja äitinsä ja sukujuurensa vaikka vanhemmilla miten monimutkainen seksuaalihistoria olisikin.

Sääli näitä aikuisia joille lapsena on valehdeltu, sitten etsitään isää tai äitiä ja biologista sukua

Jos miehelläsi olisi sivusuhde ja siitä syntyisi lapsi, niin olisiko  OK, että mummo olisi tästä yhtä täpinöissään kuin muistakin biologisista lapsenlapsista?

Vierailija kirjoitti:

Jos miehelläsi olisi sivusuhde ja siitä syntyisi lapsi, niin olisiko  OK, että mummo olisi tästä yhtä täpinöissään kuin muistakin biologisista lapsenlapsista?

Millä logiikalla suhteen laatu vaikuttaisi asiaan? Minulle kaikki lapsenlapset olisivat yhtä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti on käynyt palstalla kysymässä onko pakko huomioida lapsenlapsi, joka ei ole biologista sukua. Vastaukseksi on saanut ettei tietenkään ole pakko, lapsella on biologisetkin. Isoäiti vaan unohti mainita, että juridisesti on isoäiti tälle yhtä lailla kuin muillekin, eikä biologiset enää ole mitään juridista sukua lapselle.

Palstan hienous, annamme neuvoja ja kerromme mielipiteitä, vaikka tiedämme asiasta aina vain toisen puolen. Typerää

Juridinen isoäitiys ei ole sama kuin biologinen. Lisäksi juridisella isovanhemmalla on oikeus jättää bonuslapsenlapsi ilman perintöä eli antaa isälleen lakiosa ja jakaa muu omaisuus biologisille lapsenlapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en koskaan ole ottanut näitä bonuslapsenlapsia millään tavalla huomioon, koska heillä on omat biologiset isovanhempansa. Jos oma vanhempi ei kykene näihin olemaan yhteydessä, ei siitä pidä uuden puolison vanhempia syyttää.

Varmasti ap:n kuopus miettii, miksi esikoisen isän suku ei anna hänelle lahjoja ja rakasta häntä. Vastavuoroisuus kun on sitäkin, että äiti pitää yhteyttä lapsensa biologisiin sukulaisiin, vaikka ei heistä itse pidä.

Esinoinen ei ole mikään bonuslapsi, vaan mummo on pitänyt häntä omana lapsenlapsenaan, kunnes ei enää kiinnostanutkaan. Ja siihen on syynsä, miksi en halua että lapsi ei ole yhteyksissä biologisen isänsä sukuun, samoin kuin miksi he eivät halua olla lapsen elämässä. Lapsellani on maailman paras isä, joka pitää häntä täysin omanaan, ja siksi hänestäkin tuntuu loukkaavalta äitinsä käytös.

ap

Miksi lapsellasi ei ole oikeutta omaan isään? Ja biologisiin juuriinsa? Julmaa katkaista siteet tuolla tavalla ja laittaa lapsi aikuisena etsimään totuutta.

Lapsella on oma isä, mies joka on ollut aina osa hänen elämäänsä ja joka pitää häntä omana lapsenaan. Biologinen isä vanhempineen ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, enkä minä halua heidän olevan tekemisissä.

ap

Sinä ET halua, mutta lapselta tässä pitäisi kysyä. Aivan yhtä väärin, jos et enemmänkin teet itse. Itsekäs olet.

Paitsi että tää on provo ja haluat pitkän ketjun tarinallesi. Kukaan vanhempi ei irl toimisi noin.