Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Tuttu tilanne. Omat vanhempani ovat usein "unohtaneet" vaikeat muistot; kun yritän ottaa jotain puheeksi niin he eivät muka muista koko juttua ja kohauttavat olkapäitään. Ihmettelen vaan, että miten muka oman lapsen it--mur--yrityksen voi noin "unohtaa". Onneksi nuoremmat sukupolvet ovat avoimempia ja osaavat keskustella asioista eivätkä vaikene niitä kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumihiutaleet täällä taas syyttää omaa mt ongelmia vanhempiensa syyksi. Katsokaa peiliin välillä, sieltä löydätte todelliset syylliset siihen miksi elämänne on kurjaa.
Jos me lapset olemme niin kauheita lumihiutaleita, niin miksi haluatte seuraamme te täydelliset vanhemmat?
Mä oon vasta 33v. Tunnistan kyllä lumihiutaleen ja uhriutujan kun osa sukupolvestani on näitä.
Ei munkaan vanhemmat täydellisiä ole, mutta en syytä niitä mun ongelmista. Katsos itse teet oman elämäsi.
Jos sulla on ollut ruokaa pöydällä ja katto pään päällä, niin hyvät lähtökohdat on elämään, vaikka isä tai äiti ei oliskaan täydellisiä.Se voi olla vaikea ymmärtää jos on mielenterveysongelmia ja päässä vikaa.
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen! Jokainen on tehnyt virheitä. Syyt näihin vaihtelevat, osa johtuu siitä että on tehnyt ratkaisut senhetkisen tilanteen valossa. Jälkeenpäin tämä on voinut osoittautua vääräksi. Uskoakseni useimmat vanhemmat kokevat syyllisyyttä jostain. Näin myös itse teen.
Jos on tehnyt parhaansa, virheineen päivineen, enempään ei olisi voinut pystyä. Tämä täytyy molempien osapuolien ymmärtää.
Miksi joku kirjoittaa tuollaisen avautumisen Hesariin? Mikä motivaatio on siinä takana? Mihin pyrkii tuolla kirjoituksella?
Saamaan sääliä tai ihmisiä puolelleen? Jotta voisi uhriutua lisää? No kukapa tietää syitä, mutta erikoinen tuo kirjoitus oli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kirjoittaa tuollaisen avautumisen Hesariin? Mikä motivaatio on siinä takana? Mihin pyrkii tuolla kirjoituksella?
Saamaan sääliä tai ihmisiä puolelleen? Jotta voisi uhriutua lisää? No kukapa tietää syitä, mutta erikoinen tuo kirjoitus oli.
Sääliä ei saanut vaan moitteita. Ehkäpä nyt alkaa miettiä?
Nuo tommoset vanhemmat on tosiaan sitä mieltä että niiden lasten "pitäisi olla vanhempiensa kanssa väleissä". Niin, tuo sisältää taikasanan: PITÄISI.
Voihan sitä tosiaan kaikkea keksiä mitä "pitäisi". Pitäisi sitä, pitäisi tätä, pitäisi niin, pitäisi näin,... pitäisi pitäisi pitäisi...
Mutta kun tuo "pitäisi" sisältää päätteen "-isi" niin sehän on konditionaalisana. Siis pelkkää jossittelua. Tasan sama kuin JOS. Jos jos jos... ja vielä lisää jos jos jos...
Voihan sitä jossitella. Jos tädillä olis munat niin se olis setä. Jos sedällä ei olis munia niin se olis täti.
Jossittelu on arvotonta, sillä ei ole yhtään mitään väliä, ei mitään käytännön merkitystä, tyhjiä puheita. Nuo vanhemmat saavat jossitella ihan keskenään, saavat jossitella kaikkea mitä vain ikinä haluavat.
Jos tuollaiset vanhemmat jossittelevat niin sitten he jossittelevat. Saahan sitä jossitella. Jos tuo hesarin äiti valittaa niin sitten hän valittaa. Jossittelijaäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kirjoittaa tuollaisen avautumisen Hesariin? Mikä motivaatio on siinä takana? Mihin pyrkii tuolla kirjoituksella?
Saamaan sääliä tai ihmisiä puolelleen? Jotta voisi uhriutua lisää? No kukapa tietää syitä, mutta erikoinen tuo kirjoitus oli.
Vastaan oman samanlaisen äitini puolesta: tuo kirjoitus leikataan lehdestä ja lähetetään lapselle saatesanoilla "katsoppa kun jopa helsingin sanomissa lukee että kaikki ovat sitä mieltä että lapsen pitää jutella ongelmista äidin kanssa. Tulethan käymään pian?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo me ollaan ihan kauheita vanhempia ja te olette ihan täydellisiä.
Samanlaisia nepsylapsia tekin olitte, siihen ei vaan saanut mitään apua mistään ja yritettiin pärjätä kuitenkin.
Katsokaa niitä teidän omia kultamussukoita jotka ei enää tiedä onko ne edes tyttöjä vai poikia ja tulkaa sitten kuittailemaan että kumman kasvatusmetodit on paremmat.Palstan translakiulisijalla mitään omia lapsia ole. Tuolla vihan määrällä olet karkottanut luotasi isovanhemmatkin.
Minun isovanhemmat on kuolleet, kuten omanikin.
Kyllä se pistää vihaksi, että haukutte täällä kokonaista sukupolvea ja kasvatusta, kun omat lapsenne ovat uutisissa jatkuvasti joko sukupuolidysforiasta tai väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas se lapsi satuttanut sen äidin tunteita pahasti. Onpas paha lapsi. Jonkun pitäisi mennä antamaan sille lapselle turpiin!
Hmm, olette te kyllä harhaisia tällä palstalla. Äiti ei kovin laajasti tilannetta aukaissut, ja silti te kuvittelette tietävänne, kuinka vastenmielinen ja sairas tämä äiti on. Haisee projisoinnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan hirveä kirjoitus, jossa äiti yrittää sysätä lapsensa vastuulle välien katkeamisen, johon on todennäköisesti itse syyllinen. Rivien välistä voi lukea, että nämä "harhaiset" muistikuvat ovat varmasti täysin oikeutettuja ja oikeaan osuvia, mutta tämä äiti ei halua ottaa minkäänlaista vastuuta tapahtuneesta.
Ihan samanlainen omakin äiti on. Ei halua tunnustaa, että ryssi täysin koko perheen asiat. Alkaa itkeä ja uhriutua, jos jostakin huomauttaa tai yrittää ottaa asioita puheeksi. Voi myös puolustautua hyökkäämällä, jolloin haukkuu lapsensa ihmisenä täysin. Olit hirveä lapsi ja blaablaa. Siis haukkuu aikuisen ihmisen siitä, mitä lapsi teki lapsena. Ei mitään käsitystä siitä, että hän on ollut se aikuinen, jolla on kasvatusvastuu. Hänen mielestä lasten olisi pitänyt kyetä itse kasvattamaan itsensä ja olemaan vastuullisesti käyttäytyviä miniaikuisia ala-asteiässä.
Koskaan ei ole myöskään mitään pyytänyt anteeksi. Ei hysteerisiä itku, huuto ja haukkumiskohtauksiaan, eikä sitä, että riisti lapsiltaan turvallisen lapsuuden ja aiheutti elinikäiset traumat. Mikään ei koskaan ole hänen syytä, kun hän on vaan uhri. Vika on aina muissa, vaikka sitten niissä omissa lapsissa, joita itse hankki koko ajan lisää, vaikka ei edellisistäkään pystynyt huolehtimaan. Olisi varmaan pitänyt sikiönäkin tajuta abortoida itsensä ja olla syntymättä.
Kuka tuollaisen kanssa jaksaa olla tekemissä? Mutta sen ikuisen uhriasenteen ja narsististen piirteiden takia voisin kuvitella, että mun mutsikin kirjoittaisi moisen syyllistämispaayoksen johonkin lehteen. Sillä erotuksella, että on ryssinyt koko perheen välit ja useampi lapsi ei halua häneen enää pitää yhteyttä.
Luin tämän kirjoituksen. Siinä äiti halusi keskustella ja selvittää asioita aikuisen lapsen kanssa, mutta tämä estää sen. En näe, että äiti olisi ollut raivopäinen hakkaaja tai alkoholisti. Jotain on tapahtunut, mutta äiti ei saa mahdollisuutta keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vain lainaa. Ottamatta kantaa suoranaisesti tähän kirjoitukseen, ei vanhemmuus-lapsisuhteessa voi odottaa loppuelämän kestävää yhteydenpitoa. Huoltajuussuhde katkeaa lapsen täysi-ikäisyyden myötä ja sen jälkeen suhde on täysin vapaaehtoinen kummankin puolelta. Useimmat toki pystyvät jatkamaan jonkinlaista toimivaa suhdetta sen jälkeen ja ovat siihen molemminpuolisesti halukkaita.
Itselläni on hyvin huono äitisuhde. Äitini on jo vanhus, mutta ilkeys tulee hyvin nopeasti läpi lyhyessäkin kontaktissa. Pidän hyvin rajatusti yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän kirjoituksen. Siinä äiti halusi keskustella ja selvittää asioita aikuisen lapsen kanssa, mutta tämä estää sen. En näe, että äiti olisi ollut raivopäinen hakkaaja tai alkoholisti. Jotain on tapahtunut, mutta äiti ei saa mahdollisuutta keskusteluun.
Ilmeisesti asiasta on jo keskusteltu, koska äiti on osannut tuomita lapsensa kokemukset harhaisiksi ja vääristyneiksi ja syyttänyt lasta koko perhekunnan jäsenten pahoinvoinnista. En ihmettele, ettei lapsi tuon jälkeen ole halunnut keskustella asioista enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma lapseni tuli puhumaan niistä tapahtumista, joista hän koki kärsimystä lapsena, niin kuuntelin ja pyysin anteeksi. Lisäksi myönsin, että asiat olivat totta ja hänen kokemuksensa myös.
Tiesin myös miksi näin oli tapahtunut, mutta en pitänyt siinä tilanteessa tärkeänä hieroa sitä lapseni naamaan, koska hän oli silloin lapsi ja minä aikuinen, jonka tehtävä oli suojella ja epäonnistuin radikaalisti.Olen myös aidosti miettinyt tapahtuneita asioita ja tuntenut niistä syyllisyyttä, ehkä siksi minun oli helpompi tulla lastani vastaan, kun sen aika tuli.
Juuri näin vastuullinen aikuinen toimii.
Ongelma tulee siinä vaiheessa kun ei tiedä mitä pitäisi pyytää anteeksi. Tietysti äitinä voi aina olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi tulee sanomaan että on kärsinyt. Mutta aina ne asiat ei vain ole sellaisia että ne näyttäytyisi molemmille osapuolille samalla tavalla.
"Asian kokeneena äitinä voin vakuuttaa, että tällainen draama satuttaa, sairastuttaa ja on kuin loinen, jota ei saa pois elämästä rationaalisella ajattelulla."
Siinä äiti läpinäkyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa hirveästi tuodaan ilmi, kuinka tyytyväiset ja tasapainoiset sisarukset osoittavat, että lapsuus on ollut hyvä ja vika olisi sitten lapsessa itsessään, jos hän on tyytymätön lapsuuteensa ja kärsii mielenterveysongelmista. Läheiseni on kokenut täysin erilaisen lapsuuden kuin 10 vuotta vanhempi sisaruksensa. Sisarus muisteli ihanaa lapsuuttaan ja järkyttyi, kun tuttavani sanoi suoraan, että hän muistaa lapsuudestaan riidat ja alkoholismin, jotka alkoi tämän isomman sisaruksen jo muutettua kotoa. Vanhemmat voivat myös suosia jotain lapsistaan toisten/toisten kustannuksella.
On myös mahdollista, että se sisaruksista, joka kokee lapsuutensa olleen vaikein, on itseasiassa jo lapsena ja nuoruudessaan tarvinnut ja saanut kaikkein eniten huomiota ja tukea. Meitä on 5 sisarusta syntynyt 11 vuoden haarukassa ja 4 kokee, että vanhin tarvitse erityispaljon huomiota vaativan persoonallisuutensa vuoksi. Hän pahoittaa yhä aikuisena herkästi mielensä ja on usein riidoissa joko jonkun sisaren, äidin tai ystävän kanssa sellaisista aiheista kuin erilaiset näkemykset peruskoulutuksen tasosta, pandemian hoidosta, julkisen terveydenhuollon asemasta jne. Emme ole poliitikkoja kukaan, joten usein kummastelen niin ehdotonta ja intohimoista suhtautumista aiheisiin, että pitää suuttua ja katkoa välejä.
Lainasit minua. Ihan turhaan yrität puolustella vanhempien kaltoinkohtelua ja kai ymmärrät, että myös te sisarukset olette voineet kiusata ja kaltoinkohdella sisarustanne, joka on käytöksestänne traumatisoitunut? Kyllä neljä voi ulossulkea pois joukosta yhden, eikä se tarkoita, että ne neljä olisivat oikeassa. Mietipä sitä.
Tuttavani on minulle hyvin läheinen kuin myös sisaruksensa. Isosisarus on aika ollut vaativampi ja hyvin temperamenttinen, tuttavani taas todella rauhallinen ja vähään tyytyväinen. En tunne ketään, kenen kanssa olisi koskaan riidellyt. On työstänyt terapiassa lapsuuttaan alkoholistivanhempien kanssa ja minusta on kauheaa, että kun kerron tuttavani kärsineen vanhempiensa alkoholismista ja kokeneen erilaisen lapsuuden kuin sisaruksensa, niin hänen vihjataan olevan itse hankala ja ikään kuin ansainneen sen luonteensa vuoksi. Järkyttävää.
Juu niin varmasti. Ja ystävät on kamalia ja jatkaa sitä kaltoinkohtelua kuin myös pomo tai lapsen opettaja. Jossain vaiheessa voinee peiliin katsomisen lisäksi tällainen lapsuuden perheeseensä perustyytyväinen sisarus myös laskea ihan todennäköisyyksiä. Jos yhdellä on vaikeaa vähän joka paikassa niin mikä on mielestäsi todennäköisyys että vika on joka kerran muissa, eikä koskaan tässä draaman keskiössä olevassa henkilössä? Sun mielestäsi on kohtuullinen reaktio pätkiä välit jos vaikka ystäväperhe ei tulekaan kylään koska perheen isä on sairastunut? Ja näitä vastaavia riittää..
Kyseessä on rakas siskoni, jonka kanssa olen mielelläni yhteyksissä aina, mutta jos hän päättää suuttua jostain rajojen sulkemisesta pandemian aikana PERHEELLEEN niin minkä me sille voimme? En minä niitä rajoja aukikaan saa hänen mielikseenSisaruksellasi on varmasti ongelmia, kuten kirjoitat. Mutta ymmärrätkö, että ne hyvin suurella todennäköisyydellä johtuu nimenomaan lapsuudesta ja siitä kuinka häntä on kohdeltu? Ja tässä ei nyt puhuta sisarussuhteista, vaan vanhempien ja lapsen välisestä suhteesta. Pointtini oli ja on edelleen, että se, että sisarukset ovat kokeneet lapsuuden eri tavoin, ei kerro siitä, että toisen kokemus ei pitäisi paikkaansa.
Ensinnäkin lapsuudessa voi tapahtua traumaattisia asioita joihin vanhemmat eivät voi vaikuttaa kuten joku kertoi sairaudesta tai onnettomuudesta. Toisekseen mikään ei tue väittämää, että kaikki henkiset ongelmat johtuvat juuri lapsuuden perheestä. Kumman kokemukset ovat oikeammat, Harryn vai Williamin? Molemmat kokivat saman trauman, toinen on kääntynyt perhettään vastaan vuosikymmeniä myöhemmin, toinen ei.
Alla tutkimustietoa joka ottaa kantaa eri persoonallisuushäiriöihin ja niiden suhteeseen lapsuuden olosuhteisiin:
https://www.duodecimlehti.fi/duo12936
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.potila…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumihiutaleet täällä taas syyttää omaa mt ongelmia vanhempiensa syyksi. Katsokaa peiliin välillä, sieltä löydätte todelliset syylliset siihen miksi elämänne on kurjaa.
Jos me lapset olemme niin kauheita lumihiutaleita, niin miksi haluatte seuraamme te täydelliset vanhemmat?
Mä oon vasta 33v. Tunnistan kyllä lumihiutaleen ja uhriutujan kun osa sukupolvestani on näitä.
Ei munkaan vanhemmat täydellisiä ole, mutta en syytä niitä mun ongelmista. Katsos itse teet oman elämäsi.
Jos sulla on ollut ruokaa pöydällä ja katto pään päällä, niin hyvät lähtökohdat on elämään, vaikka isä tai äiti ei oliskaan täydellisiä.Se voi olla vaikea ymmärtää jos on mielenterveysongelmia ja päässä vikaa.
Ajatteletko, että olet jotenkin houkutteleva ja hyvä argumentoija kun haukut ihmisiä hulluiksi, joilla on päässä vikaa?
Ajatteletteko te jotenkin että mielenterveysongelmat olisi ihmisen oma vika tai ilkeyttä, jota pitää pyytää anteeksi? Minusta ne on sairaus, jota kukaan ei ole itselleen valinnut. Kärsimystä ne kyllä voi aiheuttaa muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän kirjoituksen. Siinä äiti halusi keskustella ja selvittää asioita aikuisen lapsen kanssa, mutta tämä estää sen. En näe, että äiti olisi ollut raivopäinen hakkaaja tai alkoholisti. Jotain on tapahtunut, mutta äiti ei saa mahdollisuutta keskusteluun.
Kirjoitus olisi voinut olla minun äidin kynästä, tosin en usko hänen sitä kirjoittaneen. Mutta ajattelee juuri niin kuin Hesariin kirjoittanut äiti.
Ainakin meillä totuus on se, että olen yrittänyt keskustella. Vaikka kuinka monta kertaa. Kasvotusten, puhelimessa ja sähköpostilla. Keskustelu ei kuitenkaan ole mahdollista, koska äitini kieltäytyy siitä ellen sano mitä hän haluaa kuulla. Jos sanon mitä ajattelen, niin äitini lopettaa keskustelun, hän ei halua kuulla. Ja siksi en jaksa itse enää keskustella, kun ei siinä keskustelussa ole mitään tilaa minun ajatuksille ja kokemuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumihiutaleet täällä taas syyttää omaa mt ongelmia vanhempiensa syyksi. Katsokaa peiliin välillä, sieltä löydätte todelliset syylliset siihen miksi elämänne on kurjaa.
Jos me lapset olemme niin kauheita lumihiutaleita, niin miksi haluatte seuraamme te täydelliset vanhemmat?
Mä oon vasta 33v. Tunnistan kyllä lumihiutaleen ja uhriutujan kun osa sukupolvestani on näitä.
Ei munkaan vanhemmat täydellisiä ole, mutta en syytä niitä mun ongelmista. Katsos itse teet oman elämäsi.
Jos sulla on ollut ruokaa pöydällä ja katto pään päällä, niin hyvät lähtökohdat on elämään, vaikka isä tai äiti ei oliskaan täydellisiä.Sinä siis olisit tyytyväinen, vaikka olisi koulusta palatessa tervehditty lyömällä kämmenellä poskelle kun kuitenkin olit jotain tehnyt tai suunittelit tekeväsi?
Pakotettu syömään tomaatista ruokaa vaikka suu oli rakoilla?
Rangaistu yökastelusta seisottamalla alasti rappukäytävässä?
En todellakaan pidä yhteyttä noihin vanhemman irvikuviin vaikka miten itkee ja ulisee että olen asioita vääristelevä, kiittämätön lapsi.
Et ole yhtään heitä parempi kun kutsut meitä kaltoinkohdeltuja lumihiutaleiksi joilla on päässä vikaa
Se voi olla vaikea ymmärtää jos on mielenterveysongelmia ja päässä vikaa.
Evvk. En koskaan anna anteeksi mm seuraavia asioita:
-Me lapset jouduttiin katsomaan vierestä, kun äiti harrasti seksiä vaihtuvien kumppaneiden kanssa ja myöhemmin pysyvämmän miehensä kanssa.
-kotona pidettiin illanviettoja, jossa ryypättiin ja poltettiin pilveä
-kotiin ei ostettu ruokaa. Kouluruoka oli äidin mielestä riittävää. Rahat käytettiin äidin tarpeisiin.
-äidin mies raivostui 1,5v siskolleni, joka ei ehtinyt potalle ja huusi ja haukkui tätä. Äiti katsoi vierestä. Myös muita tällaisia raivokohtauksia oli pientä lasta kohtaan.
-äiti tilaili täysi-ikäisen isosiskoni tiedoilla tavaroita ja piilotti laskut.
Äiti ei ymmärrä, miksi lapset eivät halua pitää yhteyttä. Me lapset ollaan kiittämättömiä pahiksia ja hän on meidät yksinhuoltajana kovalla työllä kasvattanut.