Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä työ, joka ei ole henkisesti kuormittavaa?
04.02.2023 |
Ei enää polla kestä paineita. Korkeakoulutus on, mutta mikä vain työ kävisi, jossa ei ole isoa vastuuta, uhkailevia tai vihaisia asiakkaita, kovaa kiirettä ja aikapainetta tai selvitettävänä hankalia tilanteita. Sellainen mitä voisi tehdä rauhalliseen tahtiin vähän aivot narikassa ja jossa olisi lähinnä hyvän mielen juttua aiheena.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Lukion opettajana on aika leppoisaa.
Pitkät lomat ja lyhyet työpäivät. Palkka tosin ei ole häävi.
Mitähän ainetta opetat? Liikuntaa, musiikkia tai kuvataidetta ilmeisesti. Lukuaineiden opettajan työpäivät lukiossa ovat aivan normaalimittaiset, usein on ilta- ja viikonlopputöitä. Opettajan työ ei ole vain oppituntien pitämistä, kuten varmaan olet havainnut. Minulla on hyvä palkka ja pidän työstäni. Lomat ovat kyllä hieno juttu, tosin niiden ajankohtaan ei voi vaikuttaa, jos haluaisi lähteä hieman edullisemmin matkalle sesongin ulkopuolelka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, mikä kellekin sopii. Minä olen ikäihmisten kotihoidossa töissä ja mielestäni työni ei ole kuormittavaa, vaikka aikataulutus välillä onkin tiukkaa. Salaisuus on hyvä työporukka ja sen myötä tunne, ettei koskaan ole töissä yksin ja että ME selvitään tästä yhdessä. Aina voi joltakulta kysyä, aina joku auttaa, aina joku ymmärtää. Hyvä työporukka kumoaa työn kuormittavuuden.
Eli siis kyse ei välttämättä niinkään ole alavalinnasta tai työstä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opettajana on aika leppoisaa.
Pitkät lomat ja lyhyet työpäivät. Palkka tosin ei ole häävi.Mitähän ainetta opetat? Liikuntaa, musiikkia tai kuvataidetta ilmeisesti. Lukuaineiden opettajan työpäivät lukiossa ovat aivan normaalimittaiset, usein on ilta- ja viikonlopputöitä. Opettajan työ ei ole vain oppituntien pitämistä, kuten varmaan olet havainnut. Minulla on hyvä palkka ja pidän työstäni. Lomat ovat kyllä hieno juttu, tosin niiden ajankohtaan ei voi vaikuttaa, jos haluaisi lähteä hieman edullisemmin matkalle sesongin ulkopuolelka.
Reaaliainetta, palkka 4500 e / kk. Töitä on vuodessa se 190 päivää, joten kyllä matkalle ehtii sesongin ulkopuolella.
Koulupsykologi jossain aikuispuolella. Maks. neljä asiakasta päivässä. Ei tartte olla alaikäisten vanhempien kanssa tekemisissä. Kuuntelee vaan valitusta ja ehdottaa kaikille samoja tusinaratkaisuja, ei niitä ongelmia kuitenkaan kukaan muukaan saisi ratkaistua. Kuraattorilla vähän sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettynyt että jos jäisi työttämäksi ja tekisi keikkaa, katselin että esim Treamirin kautta olisi jotain tiskausta tai sämpylöiden tekemistä....tuntuu että on yhdistetty burnout ja boreout, teen "asiantuntijatyötä" millä ei lopulta ole merkitystä mihinkään. Nyt 50v mietin kaiholla aikoja kun olin kesäisin esim kahvilassa töissä, tarjoilua, järjestelyä, valmistamista ja ihmisten kanssa jutustelua (ja aina paistoi aurinko ja linnut lauloi :) )
En tiedä millä kulmalla lähestyisi loppua 20 vuotta työelämässä....sen verran kyllä olen säästellyt että heti kun 60v on mittarissa, ilmottaudun vapaaehtoiseksi lähtijäksi. Se olisi ikä että lapset on jo saaneet opiskeltua ja omillaan, voin lähteä. Ehkä vuosi Thaikkuihin miettimään loppuelämää. Työn tarkoitus on kyllä kadonnut jos kauan sitten....
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologi jossain aikuispuolella. Maks. neljä asiakasta päivässä. Ei tartte olla alaikäisten vanhempien kanssa tekemisissä. Kuuntelee vaan valitusta ja ehdottaa kaikille samoja tusinaratkaisuja, ei niitä ongelmia kuitenkaan kukaan muukaan saisi ratkaistua. Kuraattorilla vähän sama juttu.
Uhkaisikohan kyllästyminen kun ei olisi tarpeeksi tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu on täynnä valitusta siitä, miten työ on niin rankkaa, ja jopa kirjastossa työskentely stressaa. Mikä nykyihmisiä vaivaa? Tuntuu, että mitään ei enää jakseta eikä viitsitä tehdä. Yksikin vähän vaativampi työtehtävä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Itse olen opettajana ison kaupungin suurlukiossa, mutta en juuri stressaa, vaan mielestäni työni on mukavaa ja saan opettaa kivoille nuorille niitä asioita, joista itsekin nautin. Monet kollegani sen sijaan jaksavat valittaa ja huokailla, miten raskasta lukion opettajan työ on. Minä väitän, että tämä työ on yksi henkisesti ja fyysisesti kevyimmistä, jos vertaa vaikkapa yritysjohtajan tai pelastajan hommiin.
Samaa mieltä. Lukion opettajana EN lähde hankkeisiin ja projekteihin, vaikka niistä toki tienaa aika hyvin palkan päälle, ainakin meillä.
Mutta kun katson niitä omaa työtään plus hanketöitä plus projekteja puuhailevia, niin parempi tehdä perustyö kunnolla. Huomenna esim pidän kaksi lukion oppituntia. Töihin klo 11 ja pois joskus klo 14.30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu on täynnä valitusta siitä, miten työ on niin rankkaa, ja jopa kirjastossa työskentely stressaa. Mikä nykyihmisiä vaivaa? Tuntuu, että mitään ei enää jakseta eikä viitsitä tehdä. Yksikin vähän vaativampi työtehtävä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Itse olen opettajana ison kaupungin suurlukiossa, mutta en juuri stressaa, vaan mielestäni työni on mukavaa ja saan opettaa kivoille nuorille niitä asioita, joista itsekin nautin. Monet kollegani sen sijaan jaksavat valittaa ja huokailla, miten raskasta lukion opettajan työ on. Minä väitän, että tämä työ on yksi henkisesti ja fyysisesti kevyimmistä, jos vertaa vaikkapa yritysjohtajan tai pelastajan hommiin.
Samaa mieltä. Lukion opettajana EN lähde hankkeisiin ja projekteihin, vaikka niistä toki tienaa aika hyvin palkan päälle, ainakin meillä.
Mutta kun katson niitä omaa työtään plus hanketöitä plus projekteja puuhailevia, niin parempi tehdä perustyö kunnolla. Huomenna esim pidän kaksi lukion oppituntia. Töihin klo 11 ja pois joskus klo 14.30.
Korjaus. Onkin koeviikko, joten ei ole pidettäviä tunteja vaan kokeiden valvontaa ja korjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko tämä mitään?
https://yle.fi/a/74-20016239
Niin, eihän tuo voi olla henkisesti raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Marjojen ja sienien poimiminen.
Talvella sitten lumitöihin? Vai mistä meinasi leipä löytyä kun marjoja on aika vähän luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa työssä mikä ei ole henkisesti vaativaa on sitten matala palkka. Jos olet korkeakoulutettu ja tottunut tiettyyn keskiluokan elintasoon, Näissä henkisesti vähemmän vaativissa töissä ahdistut sitten elintason laskusta.
Ite ehkä pyrkisin hankkimaan sellasen työn missä voi tehdä lyhyempää työaikaa kunhan työmäärä on sitten suhteutettu työaikaprosenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Kotiseutumuseon opas.
Kesätyö. Ja sit jos siirrytään ammattimaisesti hoidettuihin museoihin, niin korkeakoulututkinto vaaditaan. Ja älyttömän kilpailtu ala.
Senhän vuoksi korkeakoulutus on, että kyetään hoitamaan vaativampia ja paineisia työtehtäviä.
Itse oon monesti miettinyt että olisi pitänyt sairaanhoitajan sijaan opiskella suuhygienistiksi/hammashoitajaksi. Tuntemani suuhygienistit pitää työstään. Heillä ei jää potilaiden suuongelmat ahdistamaan henkisesti. Työaika on toki kiireinen usein, mutta periaatteessa käsityötä ja asiakaspalvelua mutta pääosin asiakkaat on tyytyväisiä eikä tarvi syvällisiä tai kovin vaikeista asioista keskustella. eivät ole yhtä rasittuneen oloisia, kun saman terveysaseman tiloissa ollaan
Vierailija kirjoitti:
Johonkin museoon tai jokin sihteerihomma missä ei niinkään aspahommia. Tai myyjäksi erikoisliikkeeseen / kahvilaan missä vähemmän veemäisiä ihmisiä.
Joku leirintäalue tai matkailualan homma varmasti paras, usein ihmiset lomillaan hyvällä tuulella.
Ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys jaksaa hämmentää. Luepa vähän museoalasta ja mieti sitten, miten helposti sinne pääsee.
https://tyomarkkinatori.fi/ammattialat/kulttuuri-ja-viestinta/museoala
Ai niin, mulla on sekä sosiaalialan että museoalan pätevyys. Jälkimmäisestä urasta jouduin luopumaan, kun pätkätyöt ja paikkakunnalta toiselle muuttaminen niiden perässä on pidemmän päälle aika stressaavaa.
Alue: Aihe vapaa
Koko keskustelu on täynnä valitusta siitä, miten työ on niin rankkaa, ja jopa kirjastossa työskentely stressaa. Mikä nykyihmisiä vaivaa? Tuntuu, että mitään ei enää jakseta eikä viitsitä tehdä. Yksikin vähän vaativampi työtehtävä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Itse olen opettajana ison kaupungin suurlukiossa, mutta en juuri stressaa, vaan mielestäni työni on mukavaa ja saan opettaa kivoille nuorille niitä asioita, joista itsekin nautin. Monet kollegani sen sijaan jaksavat valittaa ja huokailla, miten raskasta lukion opettajan työ on. Minä väitän, että tämä työ on yksi henkisesti ja fyysisesti kevyimmistä, jos vertaa vaikkapa yritysjohtajan tai pelastajan hommiin.