Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Jouduitko etsimään pitkään ennen kuin löysit tämän helmen?
En ole aloittaja, mutta tuollaisia useat miehet ovat. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon jos kukaan nainen ei heitä huoli.
Näkeehän sen trendin jo nyt, varsinkin kun suorittajamiehistä puolestaan moni vain pelaa naisissa eikä perusta perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti kyllä aikamoiselta työleiriltä... Ihmekään ettei elämässä ole iloa.
Työleiriltä?? Aivan välttämättömät askareet lueteltu. Sinun ei ehkä kannata mennä naimisiin ollenkaan, joka tapauksessa älä ainakaan hanki yhtän lasta, jos arjen hommat ovat työleiriä.
Vierailija kirjoitti:
Sairas ihminen, pellolle potkaistavako? Voi tätä nykyajan "rakkautta"... Pelkkää itserakkautta, itsekkyyttä, kyselyä mitä minä saan tästä... Rakkaus on tekoja. Toisille.
Sairas ihminen on kuitenkin kyllin terve rassaamaan autojaan ja muuta kivaa. Laiskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä isokin palkka?
Tuskinpa tuollaisilla kyvyillä 😂
Ap:n mies kuulostaa sellaiselta Hengenvaarallisen lihava -manipuloijalta, joka vaarantaa oman terveytensä kunhan vaan saa tahtonsa läpi.
Eihän tuota avautumista jaksa kukaan lukea. Ei ihme että miehesi väsyy.
Vierailija kirjoitti:
Mies tekee mielellään sitä mistä pitää. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kokeile itse sitä autojen rassausta. Jos kiinnostaa yhtä paljon kuin miestäsi imurointi, niin saatat huomata itsessäsi miehesi piirteitä. Toinen tärkeä asia on se, että jos mies pitää vaimoaan nalkuttavana rasitteena, niin motivaatio tehdä vaimolle tärkeitä asioita lopahtaa. Jos on rakkautta, niin se korreloi halukkuuteen tehdä puolisolle tärkeitä asioita, vaikka niitä itse inhoaisi.
Siis meinaat, että naiselle on mukavaa ajanvietettä joku imurointi, ruuanlaitto ja kodin lämmitys!? Harrastuksia suorastaan? Huhhuh. Ei ne kodinaskareet arjen kiireessä ole KENELLEKÄÄN mitään mukavia harrastuksia, mutta se on pakko! Etenkin, jos huolehdittavana on lapsia ja lemmikkejä.
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koirat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tekee mielellään sitä mistä pitää. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kokeile itse sitä autojen rassausta. Jos kiinnostaa yhtä paljon kuin miestäsi imurointi, niin saatat huomata itsessäsi miehesi piirteitä. Toinen tärkeä asia on se, että jos mies pitää vaimoaan nalkuttavana rasitteena, niin motivaatio tehdä vaimolle tärkeitä asioita lopahtaa. Jos on rakkautta, niin se korreloi halukkuuteen tehdä puolisolle tärkeitä asioita, vaikka niitä itse inhoaisi.
Siis meinaat, että naiselle on mukavaa ajanvietettä joku imurointi, ruuanlaitto ja kodin lämmitys!? Harrastuksia suorastaan? Huhhuh. Ei ne kodinaskareet arjen kiireessä ole KENELLEKÄÄN mitään mukavia harrastuksia, mutta se on pakko! Etenkin, jos huolehdittavana on lapsia ja lemmikkejä.
Joillakin on moniin kodin askareisiin sellainen asenne, että ne eivät ole pakollisia. Samoja vaatteita voi käyttää pesemättä loputtomiin. Tiskata ei tarvitse, vaan samoista likaisista astioista voi syödä niin kauan eivät ole homeessa. Lopulta perheessä syödään valmisruokaa suoraan paketista, ostetaan kertakäyttöaterimia. Imuroida ei tarvitse ja koti lämpiää kalliilla sähköllä, koska ei jakseta lämmittää takkaa tai uunia.
Tällaisen ihmisen puolison vaihtoehtoina on joko hoitaa kaikki itse tai jättää toinen mädäntymään keskenään. Jos antaa toisen "tehdä omaan tahtiinsa", niin asunto on pian asumiskelvoton eikä enää siivoamalla korjaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Nyt meni trolleiluksi.
Se on ollut sitä alusta asti.
Tällä miesvihapalstalla menee kaikki paska miehistä läpi ilman mitään suodattimia. Samaan aikaan jos naisista kerrotaan epämiellyttäviä faktoja niin ketjut lähtee poistoon, puhumattakaan että alettaisiin keksimään juttuja.
Mutta palstalla... täällä ei muka ole miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koirat
paljonko teillä tulee roskia jos ne pitää päivittäin viedä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koiratpaljonko teillä tulee roskia jos ne pitää päivittäin viedä?
Jos on perheessä vaikka vaippaikäinen.
Liian pitkä tilitys, en jaksa lukea!
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap kerro, ovatko he edes töissä ja onko heillä yksi lapsi ja hänen ikä.
Ap sanoi mm. miehen jääneen töistä pois burnoutin vuoksi, eikä hän ole työelämään palannut. Kertoo minusta aika paljon tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koirat
Suorittamista? Ilmeisesti teillä ei lämmitetä puilla? Äkkiäkös noista sinunkin mainitsemista asioista tulee lähes päivittäisiä vai teettekö KAIKKI yhtenä päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap kerro, ovatko he edes töissä ja onko heillä yksi lapsi ja hänen ikä.
Ap sanoi mm. miehen jääneen töistä pois burnoutin vuoksi, eikä hän ole työelämään palannut. Kertoo minusta aika paljon tilanteesta.
Täytyy sanoa, että on ihmisiä, jotka tykkäävät vaan maata päivät pitkät kotona tehden vaan mieluisia juttuja (esim. harrastukset). Töistäkin tulee burnout, kun ei ole kivaa herätä aamulla ja kamalaa, kun joku vaatii jotain. Yleensä tällaisiin liittyy myös alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Mies tekee mielellään sitä mistä pitää. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kokeile itse sitä autojen rassausta. Jos kiinnostaa yhtä paljon kuin miestäsi imurointi, niin saatat huomata itsessäsi miehesi piirteitä. Toinen tärkeä asia on se, että jos mies pitää vaimoaan nalkuttavana rasitteena, niin motivaatio tehdä vaimolle tärkeitä asioita lopahtaa. Jos on rakkautta, niin se korreloi halukkuuteen tehdä puolisolle tärkeitä asioita, vaikka niitä itse inhoaisi.
Tuolla logiikalla kukaan ei tekisi mitään kotitöitä, saati kävisi töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa lukea tuollaista kirjainpötköä. Ehkä siinä jotain tahdottiin sanoa muttei kiinnosta.
Mitä teet netin keskustelupalstalla? Tämä toimii kirjoitettujen tekstien voimin, joten tämä on ihan väärä paikka lukutaidottomille. Esim. YouTubessa on videoita ja Instassa kuvia joita katsella. Tekstipohjaiset alustat ovat lukutitoisille.
(Toivottavast tämä ei nyt ollut liian pitkä pötkö vaan kykenit tämän lukemaan ja ymmärtämään.)
Omasta mielestäni aika epäuskottava tilanne, jos tämä on tosiaan jatkunut jo vuosia. Ap:han aivan itse ylläpitää ja mahdollistaa tuon puolisonsa lusmuilun oli se sitten tarkoituksellista tai masennuksen aiheuttamaa. Se, että mies kuitenkin rassaa autoaan, ei ole loogista sen kanssa, että ap jopa väitti, ettei mies saa otettua itse ruokaa ja viikon kuluttua pyörtyilevä mies sitten tokenee eteen kannetulla makaronilaatikolla.
Vaikka tämä aloitus lisäkommentteineen haiskahtaa vahvasti provolta, niin pari kommenttia vielä kuitenkin, jos joku eläisi edes läheisesti ap:n kaltaista muistuttavassa tilanteessa. Miksi ihmeessä vaimo mahdollistaisi tuollaisen? Ihan kaikki kynät ei ole penaalissa, jos ei jo muutaman kuukauden tuollaisen jakson jälkeen viimeistään tukisi puolisoaan hakeutumaan hoitoon. Ja ihmetyttää, millaisen kuvan perhe-elämästä/tasa-arvosta/parisuhteesta ap haluaa antaa lapsilleen? Sellaisen, että mies on joku hyysättävä kehitysvammainen. Ei ihme, että miesviha kasvaa, jos hyysärinaiset näyttävät tällaisen mallin lapsilleen. Vaikka puhunkin tod.näk. provon kanssa niin ryhdistäydy ihmeessä ap.
Alkua lukiessani ajattelin vastaavani, että ehkä hän vain ei oikein ole omakotitaloihminen ja jokin vähätöisempi asumismuoto sopisi teille paremmin. Ymmärrän, että työlämä verottaa joitakuita niin, että vapaa-ajalla on vaikeaa löytää virtaa muuhun kuin lepäilyyn. Mutta sitten käsitin, että hän ei ole edes töissä?
Minkälaisesta kotiympäristöstä hän on lähtöisin, eli onko omakotiasuminen hänelle tuttua ja mielekästä lainkaan? Vai onko se kyky ja halu hoitaa arjen asioita vain jossakin vaiheessa hävinnyt? Kenen ajatus omakotiasuminen on ollut?
Kieltämättä mies kuulostaa masentuneelta, apatisoituneelta ja ehkä siltä, että hän stressaantuu jo tekemisen ajattelemisesta ja jotenkin koettaa aktiivisesti vältellä ja unohtaa tekemisen. Onko hän muuten hyvä mies ja mukana perheen elämässä, vai haahuileeko ihan omillaan ja jättäytyy ulkopuolelle?
Oma ex-puolisoni koki asioista juteltaessa aina olevansa kykeneväinen kaikkeen, osaavansa ja jaksavansa tehdä mitä vain, mutta tosiarjessa hän lopulta makoili apaattisena tai keskittyi ihan muuhun, esim. pelaamiseen. Hänen unelmansa oli oma, rempattava talo jossakin syrjässä, mutta en hetkeäkään usko, että hän sellaisessa olisi pärjännyt.