Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
"Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne."
Mikä on määritelmä sanalle "äiti"? Wikipediassa on näin: "Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva."
Sulla on siinä mieslapsi kasvamassa, pakene vielä kun voit!
Aivan kuin oisit kirjoittanut serkkuni perheestä. Äijä makaa kuin laskulohi. Ei tee mitään kotitöitä, ei laita omia tavaroitaan paikolleen. Aina makaa, kun käyn kylässä ja makaa myös, kun käy meillä. Hirveät katsoa vierestä, kun vaimonsa raataa aivan näännyksissä perheen eteen. Että pistää vihaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on totta, niin eihän tuohon ole kuin yksi ratkaisu ja se on ero.
Mieti elämää kymmenen tai 20 vuoden päähän, entä vanhuus? Mitä tapahtuu jos sinä sairastut? Ei miehestä ole sinun huolehtijaksi. Eikä lapsien. Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
En mä vaan pidä tuota marttyyrimeininkinä, vaan minimihommina. Noin teen itse, paitsi ei lumitöitä.
Kuinka helvetin paljon te oikein tuotatte jätettä, jos roskat pitää viedä päivittäin? Meillä on nelihenkinen perhe, ja roskia viedään pari kertaa viikossa korkeintaan. Joskus vien biojätettä useammin, ettei tule ötököitä, mutta kyllä nekin yleensä joutavat sen pari päivää odottamaan.
-eri
Meidän taloudessa on roskiksia nopeasti laskien 6, joista 2 lasten makkareissa, lisäksi keittiössä yleisroskis (+ lisänä sitten lajitteluroskat), roskikset on myös vessassa, kylppärissä ja lisäksi vielä erikseen vaippa/kissanhiekkaroskis joka pitää hajuja. Kyllä näistä vähintään yksi ellei kaksi roskista vaadi tyhjennystä päivittäin, lisänä vielä lajitteluroskat, joita viedään muiden mukana (metallit, lasi, kartonki, lehdet, biojäte).
Eli teillä on myös kaksi lasta kuten meillä? Ilmeisesti sitten kissa tuottaa niin tajuttomasti jätettä, että se kolminkertaistaa muun jätemäärän. Meillä on sekajäteroskikset keittiössä, työhuoneessa ja kylppärissä, ja kahdessa viimeksimainitussa on arviolta n. kuukauden tyhjennysvälit.
-lainaamasi
Meillä lasten roskikset kaipaavat tyhjennystä kumpikin ainakin kerran viikossa. Askartelusilppua jne. Vaipparoskiskin joka toinen päivä. Joka päivä saa kyllä viedä vähintään yhden roskapussin ulos, kun astia on täynnä, lisänä sitten lasia/metallia/lehtiä tms, sitä mukaa kun kertyy. Näin ainakin meidän taloudessa. Ei toimi, että roskat vietäisiin muutaman kerran viikossa. Tai sitten niitä olisi jo monta pussillista. Henk.koht en tykkää kerätä tuoksahtavaa ja hedelmäkärpäsiä keräävää roskaa keittiössä, ne on vietävä usein.
Meidän lapset on jo niin isoja, että hoitavat omat roskiksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wall of text, ei jaksa lukea.
Minua ei kyllä lakkaa ihmetyttämästä, miksi lukutaidottomat katsovat tarpeelliseksi tulla kertomaan tästä puutteestaan tekstipohjaisille saiteille. Ei me täällä pystytä auttamaan, itse pitää opetella.
Mutta hei, onhan sekin alku, että pystyvät kirjoittamaan näitä:
Töh? Täh? Tosi pitkä teksti -tyyppisiä kommentteja.
(Mun mobiiliselaimen kautta ei toimi sitaatit, pahoittelen.)
Tarvitsette apua kumpikin. Voisiko kunnasta löytyä kodinhoitajaa tai riittääkö maksukykynne palkkaamaan yksityisen kodinhoitajaa? Mies terapiaan ja te molemmat paritetapiaan. Tilanne kuormittaa sinua ap liikaa. Sinunkin olisi hyvä päästä puhumaan ammattilaiselle. Tilanne einoke toivoton. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli aivan kuin oma kirjoitukseni. Olin suorastaan hämmästynyt.
Olen itse ajautunut samaan loukkoon, en tiedä, onko järkeä suostua tekemään kaikki, mutta kun on pakko toisaalta.
Joku kysyi, mitä ap:n mies tekee tai miten saa aikansa kulumaan. Oma mies tekee ristikoita noin 10-12 tuntia vuorokaudessa.
Jos yöksi on luvattu lumisadetta, hän varmuuden vuoksi jo illalla alkaa valittaa joko selkäänsä, jalkojaan tms., jotta välttyy mokomalta hommalta kuin kolaamiselta.
Meillä onkin nyt ongelma edessä. Olen sairastunut vakavasti. Kukahan tekee kotihommat?
Oletko hyväksynyt miehen tekemättömyyden tähän asti?
Entäs jos et enää hyväksyisi?Pärjäät varmasti paremmin elämässä ilman miestä, josta ei ole kuin työtä.
Juu, siis olen tavallaan hyväksynyt, koska ajattelin näissä tilanteissa, että jos hänellä tosiaan on huono olo tai särkyjä tms. toki voin itse tehdä jonkun työn ilman hänen apuaan.
Esimerkkejä noista töistä, jotka sitten alkoivat eskaloitumaan;
-Tein kotityöt (ruuat, siivous, pyykkäys, tiskaus jne.), koska ajattelin, että on mukavaa kun on puhdasta jne., enkä kaivannutkaan hänen apuaan.
-Meille ostetaan polttopuita 5-7 mottia kerralla. Mies lähti kerran heittelemään liiteriin niitä. Hän jaksoi ehkä noin puoli tuntia ja kertoi, että selkä tuli kovin kipeäksi ja hän tuli muutenkin huonovointiseksi. Minä heittelin sitten puut liiteriin, kun ne oli pakko saada suojaan.
-Puita pitää hakea sisälle, koska pääosin lämmitämme niillä. Hän saattaa sanoa: "Voin minäkin niitä hakea vaikka myöhemmin, iltapäivällä. Nyt ei jaksa. Katson vähän ristisanatehtäviä". Haen itse puut, koska niiden on hyvä lämmitä ennen uuniin laittoa.
-Lumen kolaus: pakko on käydä ottamassa aura-auton tukkima liittymä auki. Mies ei jaksa. Hänellä ottaa henkeen. Menen ulos, lunta onkin puoleen sääreen, onhan se kolattava, joten teen sen.
Jne jne jne
Olen tässä miettinyt, ovatko miehen vanhemmat (jos ovat elossa), sisarukset ym. sukulaiset tietoisia tästä perheen tilanteesta ja miehen jaksamattomuudesta? Pitävätkö yhteyttä, tarjoavatko apua koskaan tai onko mitään ratkaisuehdotuksia tilanteeseen? Nimittäin eihän tuollainen vetelyys ja jaksamattomuus ole normaalia millään tavalla, johtui sitten mistä tahansa, esim. sairaudesta, ja asiaan pitäisi ryhtyä hakemaan apua ja tilanteeseen muutosta.
Asiat eivät tule muuttumaan sängyssä makaamalla. Väsymys ei enää häviä mihinkään lepäämällä, itse asiassa tilanne huononee. Se ns. fyysinen kunto ja lihasvoima on varmaan jo aikoja sitten kadonnut ihan olemattomiin, niin että joku polttopuusouvi tai lumen kolaus alkaa olla jo ihan liian raskas tehtävä. Lääkäriin pitää hakeutua ja fyysinen terveys tutkia ihan ensimmäiseksi, siitä sitten eteenpäin.
Olisi hyvä kertoa appivanhemmille myös, jos eivät jo tiedä, saisiko sieltä edes jotain henkistä tukea. Nimittäin onhan sellaisiakin äitejä, jotka ovat ihan mielissään, kun saavat velton puoleisen ja väsyneen jälkeläisen naimisiin tai vaikka asumaan jonkun kanssa. Onpahan poissa äidin harteilta ja vaimo siitä sitten jatkaa, mihin äiti jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa liiottelulta, hanki robotti imuri alkuun helpottaa vähän.
Jos miestä haukutaan, on yksipuolinen näkemys satavarma totuus. y-ä-k
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli aivan kuin oma kirjoitukseni. Olin suorastaan hämmästynyt.
Olen itse ajautunut samaan loukkoon, en tiedä, onko järkeä suostua tekemään kaikki, mutta kun on pakko toisaalta.
Joku kysyi, mitä ap:n mies tekee tai miten saa aikansa kulumaan. Oma mies tekee ristikoita noin 10-12 tuntia vuorokaudessa.
Jos yöksi on luvattu lumisadetta, hän varmuuden vuoksi jo illalla alkaa valittaa joko selkäänsä, jalkojaan tms., jotta välttyy mokomalta hommalta kuin kolaamiselta.
Meillä onkin nyt ongelma edessä. Olen sairastunut vakavasti. Kukahan tekee kotihommat?
Oletko hyväksynyt miehen tekemättömyyden tähän asti?
Entäs jos et enää hyväksyisi?Pärjäät varmasti paremmin elämässä ilman miestä, josta ei ole kuin työtä.
Juu, siis olen tavallaan hyväksynyt, koska ajattelin näissä tilanteissa, että jos hänellä tosiaan on huono olo tai särkyjä tms. toki voin itse tehdä jonkun työn ilman hänen apuaan.
Esimerkkejä noista töistä, jotka sitten alkoivat eskaloitumaan;
-Tein kotityöt (ruuat, siivous, pyykkäys, tiskaus jne.), koska ajattelin, että on mukavaa kun on puhdasta jne., enkä kaivannutkaan hänen apuaan.
-Meille ostetaan polttopuita 5-7 mottia kerralla. Mies lähti kerran heittelemään liiteriin niitä. Hän jaksoi ehkä noin puoli tuntia ja kertoi, että selkä tuli kovin kipeäksi ja hän tuli muutenkin huonovointiseksi. Minä heittelin sitten puut liiteriin, kun ne oli pakko saada suojaan.
-Puita pitää hakea sisälle, koska pääosin lämmitämme niillä. Hän saattaa sanoa: "Voin minäkin niitä hakea vaikka myöhemmin, iltapäivällä. Nyt ei jaksa. Katson vähän ristisanatehtäviä". Haen itse puut, koska niiden on hyvä lämmitä ennen uuniin laittoa.
-Lumen kolaus: pakko on käydä ottamassa aura-auton tukkima liittymä auki. Mies ei jaksa. Hänellä ottaa henkeen. Menen ulos, lunta onkin puoleen sääreen, onhan se kolattava, joten teen sen.
Jne jne jne
Toivottavasti mies on terveydenhuollon piirissä, koska ei tuo normaalia ole. Joko hänellä on masennus tai sitten esimerkiksi virusinfektion seurauksena tullut väsymysoireyhtymä. Joka tapauksessa hän tarvitsee tilanteeseen apua.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että ne kommentoijat, jotka pitävät ap:n työlistaa ylimitoitettuna työleirinä, ovat lapsettomia. Sinkkuihminen voi hyvin tiskata kerran viikkoon ja siivota kerran kuussa, mikäs siinä. Lapsiperheessä on vähän toisin, tiskiä, pyykkiä ja sotkua syntyy ja jatkuvasti pitää olla tekemässä ruokaa, aamu-, väli- tai iltapalaa. Siinä ei oikein ole mahdollista vapaamatkustella, nostan hattua kyllä ap:n jaksamiselle tähän saakka. Mutta tosiaan miehen tilanne vaikuttaa aika sairaalta ja ilmeisesti kapasiteetti on vain kovin pieni ja burn out on aina päällä. Vaikea juttu, erokaan ei ole helppo ratkaisu.
Niinpä. Ihan normaaliarkea on nuo ap:n luettelemat, ruokaa on oltava, tiskikone toki pesee astiat mutta ei ne itsekseen hyppää sinne koneeseen ja pois ja joskus pitää jotain pestä käsinkin. Vähän on perussiisteyden eteen tehtävä joka päivä ja ehkä roskat viedä, ettei ole järjetön kaaos silloin isomman siivouksen päivänä. Pyykkiä on pestävä se muutama koneellinen viikossa. Koira on tietenkin pakko hoitaa jos sellainen on, ja lumityöt tehdä jos pihaa on. Saunan ja takan lämmitys on ainoat vapaaehtoiset hommat tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika perusjuttu mun mielestä siivota kerran viikossa-tai jos ei hotsita, kerran 2 viikossakin riittää perus-siisteyteen. Ap:n mielestä kerran päivässä. Eli oliskohan taaaas sama että frouvan mielestä pitää paikat olla kuin kodin kuvalehden kuvaaja olis tulossa 5 minuutin päästä tekemään juttua asunnosta? Ja omaa ylisuorittajuuttaan tukkiessaan toiselle ei ymmärrä ettei toimi?
Ap kirjoitti että päivittäin siivotaan vähän, olettaisin sen tarkoittavan perussiisteyden ylläpitoa, esim. keittiön tasojen pyyhkimistä, enimpien roskien lakaisua/robotti-imurin käyttöä ja tavaroiden paikoilleen laittoa. Omituista jos tää on jotenkin epänormaalia joillekin, oikeastiko teillä ei kukaan tee mitään siisteyden eteen muuta kuin kerran parissa viikossa?! Ja siis kyse oli nyt lapsiperheestä, sinkun on nyt turha tulla selittämään ettei mitään sotkua koskaan synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli aivan kuin oma kirjoitukseni. Olin suorastaan hämmästynyt.
Olen itse ajautunut samaan loukkoon, en tiedä, onko järkeä suostua tekemään kaikki, mutta kun on pakko toisaalta.
Joku kysyi, mitä ap:n mies tekee tai miten saa aikansa kulumaan. Oma mies tekee ristikoita noin 10-12 tuntia vuorokaudessa.
Jos yöksi on luvattu lumisadetta, hän varmuuden vuoksi jo illalla alkaa valittaa joko selkäänsä, jalkojaan tms., jotta välttyy mokomalta hommalta kuin kolaamiselta.
Meillä onkin nyt ongelma edessä. Olen sairastunut vakavasti. Kukahan tekee kotihommat?
Oletko hyväksynyt miehen tekemättömyyden tähän asti?
Entäs jos et enää hyväksyisi?Pärjäät varmasti paremmin elämässä ilman miestä, josta ei ole kuin työtä.
Juu, siis olen tavallaan hyväksynyt, koska ajattelin näissä tilanteissa, että jos hänellä tosiaan on huono olo tai särkyjä tms. toki voin itse tehdä jonkun työn ilman hänen apuaan.
Esimerkkejä noista töistä, jotka sitten alkoivat eskaloitumaan;
-Tein kotityöt (ruuat, siivous, pyykkäys, tiskaus jne.), koska ajattelin, että on mukavaa kun on puhdasta jne., enkä kaivannutkaan hänen apuaan.
-Meille ostetaan polttopuita 5-7 mottia kerralla. Mies lähti kerran heittelemään liiteriin niitä. Hän jaksoi ehkä noin puoli tuntia ja kertoi, että selkä tuli kovin kipeäksi ja hän tuli muutenkin huonovointiseksi. Minä heittelin sitten puut liiteriin, kun ne oli pakko saada suojaan.
-Puita pitää hakea sisälle, koska pääosin lämmitämme niillä. Hän saattaa sanoa: "Voin minäkin niitä hakea vaikka myöhemmin, iltapäivällä. Nyt ei jaksa. Katson vähän ristisanatehtäviä". Haen itse puut, koska niiden on hyvä lämmitä ennen uuniin laittoa.
-Lumen kolaus: pakko on käydä ottamassa aura-auton tukkima liittymä auki. Mies ei jaksa. Hänellä ottaa henkeen. Menen ulos, lunta onkin puoleen sääreen, onhan se kolattava, joten teen sen.
Jne jne jne
Teidän tilanne paranisi kerralla, kun muuttaisitte kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pariskunnan, jossa nainen adhd ja mies autistinen. Heillä on erittäin hankalaa, kun päättivät tehdä LAPSEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika perusjuttu mun mielestä siivota kerran viikossa-tai jos ei hotsita, kerran 2 viikossakin riittää perus-siisteyteen. Ap:n mielestä kerran päivässä. Eli oliskohan taaaas sama että frouvan mielestä pitää paikat olla kuin kodin kuvalehden kuvaaja olis tulossa 5 minuutin päästä tekemään juttua asunnosta? Ja omaa ylisuorittajuuttaan tukkiessaan toiselle ei ymmärrä ettei toimi?
Ap kirjoitti että päivittäin siivotaan vähän, olettaisin sen tarkoittavan perussiisteyden ylläpitoa, esim. keittiön tasojen pyyhkimistä, enimpien roskien lakaisua/robotti-imurin käyttöä ja tavaroiden paikoilleen laittoa. Omituista jos tää on jotenkin epänormaalia joillekin, oikeastiko teillä ei kukaan tee mitään siisteyden eteen muuta kuin kerran parissa viikossa?! Ja siis kyse oli nyt lapsiperheestä, sinkun on nyt turha tulla selittämään ettei mitään sotkua koskaan synny.
Juu ei meillä ainakaan näytä millekään kodin kuvalehdelle vaikka joka päivä siivotaan jotain. Lasten leluja, vaatteita ym. tavaraa seilaa ympäriinsä jos ei huolehdi että ne menee paikalleen, koiran karvoja kertyy melkoisiksi villakoiriksi nurkkiin muutamassa päivässä, samoin muruja tulee keittiön lattialle ja tasoille, hiekkaa eteiseen ja puista roskaa takan eteen. Ihan normi juttu että enimmät sotkut siistitään päivittäin.
Mies ei selviydy arjesta ja sinulta meni mitä? toistakymmentä vuotta huomata se - vakka kantensa valitsee ..
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala. Masennus in my ass. Älkää viitsikö leimata masentuneita tuollaisiksi. Persoonallisuushäiriö tuolla miehellä on ja erittäin kova manipulaattori sekä henkisen väkivallan käyttäjä. Jopa vakavasti ja pitkäaikaisesti masentuneet välittävät puolisosta ja perheestä, tuo mies ei anna vaimolle edes ihmisarvoa. Kukaan ei ole vielä perunakattilan ääreen kuollut. Lisäksi voi olla nepsy piirteitä mutta jos on noin hallitsemattomalla tolalla asiat, niin sitten miehen paikka on mielisairaalassa, tuetun asumisen yksikössä tai jossain muussa kuntouttavassa paikassa. Yhdessä jatkamisen kriteeri on että mies hakee apua. Tai suostuu siihen että vaimo sen tekee. Sen jälkeen sinne lääkäriin mennään, vaikka kottikärryillä tai ambulanssilla. Mutta kyllä tuo tarvitsee osastojakson ja lääkityksen näin ensi alkuun. Tuo sairas kierre on katkaistava ihan sama mikä sen aiheuttaa, vain sillä on väliä että nyt se pitää saada loppumaan.
Lisäksi kannattaa kertoa läheisille esim miehen perheelle että näin huonosti hällä menee, kaikki voivat olla yhtenä rintamana ohjaamassa miehen hoidon piiriin.
Nyt toimintaa, ottakaa heti yhteyttä vaikka akuutti mielenterveyspäivystykseen.
Olen itse ollut masentunut jo varmaan lapsesta ja ihmettelin itsekin tätä miestä. Ei välitä lapsien perustarpeista, ei välitä siitä että kumppani on stressaantunut. Miksi ei hae apua? Vai onko se vaan helpompaa että vaimo passaa ja tekee kaiken ja itse voi vaan tehdä kaikkea mielekästä...
Yksin elävän ymmärtää, hänhän tuottaa harmia vain itselleen, ja jos ei välitä itsestään on vaikea tehdä mitään. Mutta eikö perheen ahdinko saa hakemaan apua? Joka tapauksessa ap:n pitäisi vaatia että mies menee hoitoon, eikä vaan "teet sitä mitä jaksat, minä voin tehdä kaiken muun" jatkuvasti.
Tuo ettei muka pysty itse ottamaan valmista ruokaa kuulostaa naurettavalta. Kuulostaa manipuloinnilta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ettei muka pysty itse ottamaan valmista ruokaa kuulostaa naurettavalta. Kuulostaa manipuloinnilta.
No tosiaan! Joko manipulaatiota tai niin paha mielen sairaus, että pitäisi olla holhouksen alaisena jossain laitoksessa.
ja varmaan onkin ollut puolittain holhouksen alaisena koko elämänsä, kun äiti ja opisto ovat hoitaneet asioita ennen kuin ap tuli kuvioihin ja otti äidin ja opiston ruokalan ja asuntolan roolin.
Amen. Persoonallisustasoinen häiriö + mahdollinen assi. Tuosta eroaminen onkin sitten helvetti.