Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Onko tuo koira hänen?
En itsekään jaksaisi kusettaa haisevaa koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin alussa mutta en nyt jaksanut lukea koko ketjua kun en muista mihin jäin, voiko joku tiivistää? Joko ap on ottanut asian miehen kanssa puheeksi ja etenikö tilanne mitenkään?
Tuo kuulostaa järjettömän uuvuttavalta liitolta, jossa on vain yksi oikea aikuinen. Olisi todennäköisesti helpompaa elää vain lasten kanssa, muuttaa asuntoon, jossa ois vähemmän pihatöitä ja yksi vähemmän ruokittavana, puettavana ja kasvatettavana. Mies saisi yös ressitöntä omaa aikaa, jossain vaiheessa hänenkin olisi pakko ottaa arjestaan koppi, kun kukaan ei ole tekemässä sitä puolestaan.
Ap:n päivittäinen työlista on minusta järjetön, lamaannuttava työleiri. Ilon viejä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n päivittäinen työlista on minusta järjetön, lamaannuttava työleiri. Ilon viejä.
Miten te muut saatte sitten kämpän pysymään kuosissa ja ruoat lapsille ja koiran hoidettua ilman noiden hommien tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n päivittäinen työlista on minusta järjetön, lamaannuttava työleiri. Ilon viejä.
Miten te muut saatte sitten kämpän pysymään kuosissa ja ruoat lapsille ja koiran hoidettua ilman noiden hommien tekemistä?
Moni kuljettaa vielä lapset treeneihin noiden kotitöiden lisäksi. Sehän on jatkuvaa työtä aamusta siihen saakka, kun menee nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Sairas ihminen, pellolle potkaistavako? Voi tätä nykyajan "rakkautta"... Pelkkää itserakkautta, itsekkyyttä, kyselyä mitä minä saan tästä... Rakkaus on tekoja. Toisille.
Niinpä. Mitä aloittaja tuossa saa? Eihän hän saa rakkautta osakseen vaan raataa toisenkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt tosissasi että väität että mies ei selviydy jos ei toteutua sinun määräämää kilometrin mittaista työmäärää päivittäin vaikka itsekin tiedät että suurin osa listaamistasi päivittäisistä asioista on turhia
Minä teen noita hommia yhden hengen taloudessa jossa on koira. Kyllä tuo on tai ainakin pitäisi olla ihan perusarkea kaikille. Toki noita hommia on huomattavasti vähemmän kuin lapsiperheessä, mutta yhtä kaikki jotain on jaksettava joka päivä, jos ei halua hukkua saastaan ja nälkiintyä.
Onko meillä sama mies? Mun mieheni on juuri tuollainen. Pitkäaikaismasentunut ja lääkityksen apatisoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea kelalta omaishoidon tukea ja ruokakuntaantaan kuuluu selkeästi myös vammainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n päivittäinen työlista on minusta järjetön, lamaannuttava työleiri. Ilon viejä.
Miten te muut saatte sitten kämpän pysymään kuosissa ja ruoat lapsille ja koiran hoidettua ilman noiden hommien tekemistä?
Moni kuljettaa vielä lapset treeneihin noiden kotitöiden lisäksi. Sehän on jatkuvaa työtä aamusta siihen saakka, kun menee nukkumaan.
Monta kertaa jo lueteltu keinoja, miten arjen työmäärää voi vähentää. Ei hullukaan jaksa tuollaista työleiriä, varsinkaan jos on yhtään nepsy, jolta ap:n mies vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti kyllä aikamoiselta työleiriltä... Ihmekään ettei elämässä ole iloa.
Normiasioita omakotitalossa asujalle ja elukoiden omistajille.
No ei todellakaan ole. Töitä saa kyllä järjestettyä jos niin itse haluaa mutta nuo kaikki päivittäiset asiat mitä on pakko hoitee ei löydy muualta kuin semmoisen naisen korvien välistä jos ei kestä epäjärjestystä ja sotkua mutta niiden hoitaminen ei ole pakollisia vaikka kuinka naiset niitä pakolliseksi valehtelevat
No, siinä tekee kuule itselleen aika paljon enemmän työtä. Esim. Kun alat syömään kaikki astiat likaisia ts. pitää pestä erikseen lautanen, haarukka ja lasi.
Kun pukeudut tai teet mitä tahansa kaikki tavarat hukassa, kestää kauan löytää etsimänsä sekasorron joukosta.
Tarpeellisia asioita esim. hammastahna, wc paperi ja tiskiaine puuttuu, kun niitä ei ole raahannut kaupasta. Ruokaa,ei ole, likaisissa vaatteissa ei kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa välttämättä ole kyse mistään kummoisesta.
Kaikkia ei vain kiinnosta tehdä kotitöitä. Itsellenikin koti on lepopaikka eikä mikään orjatyömaa. Kyllä tiskiä kertyy, puhtaat vaatteet vähissä ja lakanatkin pitäisi vaihtaa mutta ei vain jaksa kiinnostaa. Mielenkiintoni ja energiani kohdistuu elämässä kaikkeen muuhun. Silloin tällöin kerään motivaatiota ja tempaisen kaikki kotityöt samana päivänä, sitten taas annan olla pari viikkoa. En juurikaan tee ruokaa kotona, käyn lounailla ja ravintoloissa. Olen toisaalta käyttänyt energiani ja aikani niin hyödykseni että jos tuollaisesta tulisi puolisolta valittamista niin ei olisi mitään ongelmaa palkata siivojaa ja huoltomiestä lapioimaan lumia pihalta.
t. mies30
Kirjoittelin tuossa jo ylempänä ja tämä kuvaus osuu minuun täysin. Tiskit, pyykit ja ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa. Autoa saatan laittaa kymmenen tuntia putkeen tai vaikka edistää koodausprojektia. Silti olen ihan hyvin selvinnyt omakotitalossa yksin. Lumiakaan ei ole pakko aina kolata, painaa vaan menemään nelivedolla.
Haha tää oli hauska viesti. Jos asuisin omakotitalossa niin olisin varmaan ihan samanlainen, hommaisin nelivetomaasturin niin ei tartte stressata lumen kolaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt naiset, mutta joku vastuu meillä on kenen kanssa lapsia tehdään ja kenen geenejä jatketaan. Sairaudet on sairauksia toki mutta tällaisten kädettömien lapamatojen tulisi jäädä sukunsa viimeisiksi.
Koira on tosiaan lapsiperheessä turha, ikävä sanoa. Muut asiat eivät ole turhia, paitsi just se sauna. Ei sinulla ole vääristynyttä käsitystä. Jotkut meistä on vain heikompia kuin toiset ja perusarki kuluttaa herkempiä ihan eri tavalla. Toisen menee läpi harmaan kiven ilman, että missään tuntuu miltään. Hänellä lienee taustallaan vaikeita kokemuksia tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuin miehesi. Olen itse 40 v nainen. En koskaan ole ymmärtänyt, miten ihmiset jaksavat omakotitaloja, lapsiperhearkea ja vielä lemmikkejä vaikka pidänkin eläimistä.
Syön terveellisesti, liikun monipuolisesti ja pidän elämästäni, mutta energiaa ei silti riittäisi "normaaliin" arkeen. Siksi asunkin yksiössä minimalistisesti (helppo siivota), eikä ole lapsia, lemmikkejä, eikä miestä. Työt jaksan tehdä jotenkuten, ja olen siis osa-aikainen. Veriarvot kunnossa, mutta väsyn vaan helposti. Kesällä jaksaa paremmin, kuin talvella, eli kaamosväsymystä ainakin on.
Minkäänlaista ratkaisua en keksi ap:n tilanteeseen. Harmillista tietenkin.
Tämä on kuin omalta näppikseltäni. ADHD diagnoosi löytyy. Käyn kokopäivätöissä ja just ja just arki pyörii kun ei ole perhettä, lemmikkiä, asuu pienessä asunnossa minimalistisesti ja onneksi pysynyt terveenä.
Ei tulisi mieleenkään perustaa perhettä ja ryhtyä riippakiveksi puolisolle ja lapsille joita sitten laiminlyödä omalla nepsyn saamattomuudellaan. Eikä kukaan mies sellaista katselisikaan. Hassua että asetelma on aina niin päin että mies on näissä perhetilanteissa se joka chillailee ja nainen tekee kaiken. Mun kanssa ei suostuisi asumaan yksikään mies enkä edes vaatisi voileipien voitelua, ruuan kantamista valmiiksi sohvalle ynnä muuta älytöntä.
N39
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt? Masentunut?
No tottakai on vakavasti masentunut, jos ei välillä pysty viikkoihin(!) tekemään muuta kuin nukkumaan, ja hyvinä päivinäkin pääsee sängystä ylös noin tunniksi.
Luulenpa että ne kommentoijat, jotka pitävät ap:n työlistaa ylimitoitettuna työleirinä, ovat lapsettomia. Sinkkuihminen voi hyvin tiskata kerran viikkoon ja siivota kerran kuussa, mikäs siinä. Lapsiperheessä on vähän toisin, tiskiä, pyykkiä ja sotkua syntyy ja jatkuvasti pitää olla tekemässä ruokaa, aamu-, väli- tai iltapalaa. Siinä ei oikein ole mahdollista vapaamatkustella, nostan hattua kyllä ap:n jaksamiselle tähän saakka. Mutta tosiaan miehen tilanne vaikuttaa aika sairaalta ja ilmeisesti kapasiteetti on vain kovin pieni ja burn out on aina päällä. Vaikea juttu, erokaan ei ole helppo ratkaisu.
No mutta sinähän selviät ja opastat miehesikin , miten toimitaan.Olette toistenne tukena ja turvana , sillain onnistuu.