Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
Niitä tehdään joka päivä, jos on tarve, heillä on. Ei mitään tekemistä marttyyrimeinigillä.
Sinäkö et siivoa joka päivä?
Miten pääset pihasta autolla, jos et tee lumitöitä?
jne.
Asutaan kerrostalossa, joten talkkari tekee lumityöt. Ja ei meillä tosiaankaan siivota päivittäin. Miksi ihmeessä pitäisi? Kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen, ja astiat käytön jälkeen koneeseen, pysyy koti ihan tarpeeksi siistinä muutenkin. Kerran viikossa imuroidaan, pestään vessa ja pyyhitään pölyt. Kukaan ei ole ikinä vihjaissutkaan, että meillä olisi sotkuista. En myöskään voi ymmärtää miten edes monilapsisessa perheessä saadaan niin paljon roskaa aikaiseksi, että niitä pitäisi olla joka päivä kiikuttamassa ulos. Toki jos kaiken päivää pyyhkii pöytiä talouspaperilla tms. niin ehkä siitä sitten kertyy, en tiedä.
Miehesi on selvästi autismin kirjoilla eli asperger. Heti tunnistin oireista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
Niitä tehdään joka päivä, jos on tarve, heillä on. Ei mitään tekemistä marttyyrimeinigillä.
Sinäkö et siivoa joka päivä?
Miten pääset pihasta autolla, jos et tee lumitöitä?
jne.
Asutaan kerrostalossa, joten talkkari tekee lumityöt. Ja ei meillä tosiaankaan siivota päivittäin. Miksi ihmeessä pitäisi? Kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen, ja astiat käytön jälkeen koneeseen, pysyy koti ihan tarpeeksi siistinä muutenkin. Kerran viikossa imuroidaan, pestään vessa ja pyyhitään pölyt. Kukaan ei ole ikinä vihjaissutkaan, että meillä olisi sotkuista. En myöskään voi ymmärtää miten edes monilapsisessa perheessä saadaan niin paljon roskaa aikaiseksi, että niitä pitäisi olla joka päivä kiikuttamassa ulos. Toki jos kaiken päivää pyyhkii pöytiä talouspaperilla tms. niin ehkä siitä sitten kertyy, en tiedä.
Lapsiperheessä, varsinkin pikkulapsiperheessä, siivoamista, pyykkäämistä ja järjestämistä on ihan joka päivä, erilaista siivous- ja järjestämishommaa on monta kertaa päivässä. Homma vaan lisääntyy, jos lapsia on useampi. Tuo kuvailemasi, että koti pysyy siistinä, kun tavarat laittaa paikoilleen ja tiskit koneeseen heti käytön jälkeen toimii, jos taloudessa on vain 1-2 aikuista. Meilläkin pysyy koti kumman siistinä silloin, kun lapset on vaikkapa viikonlopun poissa. Ei tule sotkua.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
En mä vaan pidä tuota marttyyrimeininkinä, vaan minimihommina. Noin teen itse, paitsi ei lumitöitä.
Kuinka helvetin paljon te oikein tuotatte jätettä, jos roskat pitää viedä päivittäin? Meillä on nelihenkinen perhe, ja roskia viedään pari kertaa viikossa korkeintaan. Joskus vien biojätettä useammin, ettei tule ötököitä, mutta kyllä nekin yleensä joutavat sen pari päivää odottamaan.
-eri
Meidän taloudessa on roskiksia nopeasti laskien 6, joista 2 lasten makkareissa, lisäksi keittiössä yleisroskis (+ lisänä sitten lajitteluroskat), roskikset on myös vessassa, kylppärissä ja lisäksi vielä erikseen vaippa/kissanhiekkaroskis joka pitää hajuja. Kyllä näistä vähintään yksi ellei kaksi roskista vaadi tyhjennystä päivittäin, lisänä vielä lajitteluroskat, joita viedään muiden mukana (metallit, lasi, kartonki, lehdet, biojäte).
Eli teillä on myös kaksi lasta kuten meillä? Ilmeisesti sitten kissa tuottaa niin tajuttomasti jätettä, että se kolminkertaistaa muun jätemäärän. Meillä on sekajäteroskikset keittiössä, työhuoneessa ja kylppärissä, ja kahdessa viimeksimainitussa on arviolta n. kuukauden tyhjennysvälit.
-lainaamasi
Tässä ei minusta ole sukupuolella mitään tekemistä ja se nyt tuskin automaattisesti mitään miesvihaa on, että kyseinen (mitä selvimmin masentunut) henkilö sattuu olemaan mies. Hänen miessukupuolensa ei ollut aloituksen pointti tai osa sitä ollenkaan. Itse näen tämän niin yksinkertaisesti kuin että ko. ihminen on selvästi joko masentunut tai uupunut (tai usein, molempia) ja tarvitsee jonkinlaista keskusteluapua vähintäänkin (ammattilaisilta, puoliso ei ole siihen oikea henkilö siihen). Lisäksi näen että jos olette naimisissa kuten ymmärsin, kyseessä on 'sekä myötä- että vastoinkäymisissä' - tilanne, ja tietysti AP itse joko toimii sen mukaan tai sitten ei. En tuomitse kummassakaan tilanteessa.
Miehesi on mieleltään sairas passka!
Ap:n kohdalla myöhäistä, mutta muutama neuvo niille, jotka eivät ole vielä pariutuneet:
-älä muuta yhteen miehen kanssa, joka ei ole koskaan asunut omillaan/joka kuskaa pyykkinsä/siivouttaa kotinsa/laitattaa ruokansa äidillään. Hän ei yks kaks yhteenmuuttonne myötä muutu kotityörobotiksi, vaan jättää ne 100 % sinun hoidettavaksesi.
-jos mitenkään mahdollista, hankkikaa yhteinen lemmikki ennen kuin edes harkitsette lapsia. Jos siitä huolehtiminen jää enimmäkseen naisen vastuulle, voi olla aivan varma, että samoin käy lasten kanssa. Jos mies ei viitsi huolehtia koiran/kissan päivittäisistä tarpeista, ei taatusti viitsi pistää tikkua ristiin lastenkaan eteen. Ja lapsi vaatii potenssiin sata enemmän kaikkea kuin lemmikki.
-mutta jos nyt kuitenkin tuli hosuttua miehen valinnassa ta mies yhtäkkiä muuttui rumaksi peilikuvaksi itsestään, älkää ainakaan tehkö niin kuin ap, eli passatko laiskaa loisijaa sohvalle/sänkyyn! Eri asia, jos mies yrittäisi tehdä jotain asioiden parantamiseksi, eli hakisi apua oireisiinsa, mutta ilmeisesti ei suostu menemään tutkimuksiin. Hyväksikäyttää siis vain aloittajaa elättäjänä ja kodinhoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
En mä vaan pidä tuota marttyyrimeininkinä, vaan minimihommina. Noin teen itse, paitsi ei lumitöitä.
Kuinka helvetin paljon te oikein tuotatte jätettä, jos roskat pitää viedä päivittäin? Meillä on nelihenkinen perhe, ja roskia viedään pari kertaa viikossa korkeintaan. Joskus vien biojätettä useammin, ettei tule ötököitä, mutta kyllä nekin yleensä joutavat sen pari päivää odottamaan.
-eri
Meidän taloudessa on roskiksia nopeasti laskien 6, joista 2 lasten makkareissa, lisäksi keittiössä yleisroskis (+ lisänä sitten lajitteluroskat), roskikset on myös vessassa, kylppärissä ja lisäksi vielä erikseen vaippa/kissanhiekkaroskis joka pitää hajuja. Kyllä näistä vähintään yksi ellei kaksi roskista vaadi tyhjennystä päivittäin, lisänä vielä lajitteluroskat, joita viedään muiden mukana (metallit, lasi, kartonki, lehdet, biojäte).
Eli teillä on myös kaksi lasta kuten meillä? Ilmeisesti sitten kissa tuottaa niin tajuttomasti jätettä, että se kolminkertaistaa muun jätemäärän. Meillä on sekajäteroskikset keittiössä, työhuoneessa ja kylppärissä, ja kahdessa viimeksimainitussa on arviolta n. kuukauden tyhjennysvälit.
-lainaamasi
Meillä lasten roskikset kaipaavat tyhjennystä kumpikin ainakin kerran viikossa. Askartelusilppua jne. Vaipparoskiskin joka toinen päivä. Joka päivä saa kyllä viedä vähintään yhden roskapussin ulos, kun astia on täynnä, lisänä sitten lasia/metallia/lehtiä tms, sitä mukaa kun kertyy. Näin ainakin meidän taloudessa. Ei toimi, että roskat vietäisiin muutaman kerran viikossa. Tai sitten niitä olisi jo monta pussillista. Henk.koht en tykkää kerätä tuoksahtavaa ja hedelmäkärpäsiä keräävää roskaa keittiössä, ne on vietävä usein.
Yksi arvaus. Voisiko miehelläsi olla ADHD? Työkalut mukaan arkeen eli ennakointi ja selkeä työnjako. Tarpeenvaatiessa lääkäristä lääkitys? Keskittyykö omiin mielenkiinnon kohteisiin täysin ja saa niissä jotain aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Nyt meni trolleiluksi.
Se on ollut sitä alusta asti.
Tällä miesvihapalstalla menee kaikki paska miehistä läpi ilman mitään suodattimia. Samaan aikaan jos naisista kerrotaan epämiellyttäviä faktoja niin ketjut lähtee poistoon, puhumattakaan että alettaisiin keksimään juttuja.
Mutta palstalla... täällä ei muka ole miesvihaa.
Olen nainen ja tässä kohtaa täysin samaa mieltä. Jos miehellä burnout se kertoo jo paljon myös siitä millainen ap itse on.
Onko mies jäänyt töistä pitkään jatkuneen burnoutin takia koska ei ole saanut levätä kotona niin kuin olisi pitänyt että saa tervehtyä terveeksi. Eikö ap ole tajunnut millainen tilanne miehellä on ja että tarvitsee oikeasti lepoa. Ap vaan painanut päälle vaan ja jäkätys/mäkätys jatkunut ja burnout muuttunut todella vaikeaksi masennukseksi.
Millainen ihminen tämä ap oikein on? Idiootin tasolla? Ei vaan tajua että miehensä tarvitsee lepoa oikeasti!!
Nyt nämä lukutaidottomat ilmeisesti sohvalla levättyään voimaantuivat sen verran, että kykenevät esittelemään luetunymmärryksen puutettaan ihan käytännössä ja havainnollisesti. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Luin artikkelin, jossa sanottiin, että ihmisen on mahdollista palaa loppuun niin, ettei siitä välttämättä enää koskaan täysin palaudu ja kykene esim. luomaan uutta uraa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia hankit vielä lapsia tuollaisen mieslapsen kanssa?
Hohhoijaa, piti antaa ensin silmien pyöriä pois takaraivosta ennen kun aloin kirjottaa tätä, sillä sun kommentti oli tyhmintä mitä olen koskaan lukenut. Aajoo ei mulla sitten muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Luin artikkelin, jossa sanottiin, että ihmisen on mahdollista palaa loppuun niin, ettei siitä välttämättä enää koskaan täysin palaudu ja kykene esim. luomaan uutta uraa.
Uskon että tuo on ihan totta.
Tuollaiseen suhteeseen en lähtisi hankkimaan lemmikkejä ja useita lapsia, ainakaan ennen kuin mies on parantunut ja ollut terveenä useampia vuosia. Aloittajahan uskoi miehen vakuuttelua, että tilanne on väliaikainen, ja mieskin saattoi ihan vilpittömästi uskoa niin. Sitä vähän ihmettelen miksi lapsia tehtiin sitten useita vaikka jo ensimmäisen odotusaikaan oli selvää, ettei mies ole kunnossa, mutta nämä nyt ovat lähinnä jossittelua ja käyvät neuvoksi muille, eivät aloittajaa enää auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia hankit vielä lapsia tuollaisen mieslapsen kanssa?
Hohhoijaa, piti antaa ensin silmien pyöriä pois takaraivosta ennen kun aloin kirjottaa tätä, sillä sun kommentti oli tyhmintä mitä olen koskaan lukenut. Aajoo ei mulla sitten muuta.
Minusta taas kommentti oli tyhmästi muotoiltu ja varmaan tarkoituksella loukkaava. Totta se oli silti, jos toinen on sairas ja uupunut niin perheen perustamista olisi kannattanut miettiä kahteen kertaan.
Ihan sama meillä, mies ehkä pyydettäessä käy viikonloppuna kaupassa ja jos ei ole listaa niin tuo kaikkea ihan älytöntä joista tarvikkeista ruoan laitto jää minulle. Mies vaan marssii töistä kotiin sohvalle ja aamulla häipyy töihin ennenkuin lapset edes heränneet. Minäkin kuitenkin olen töissä ja palkkaeroa ei meillä ole mutta silti hoida. ihan kaiken kotona. Jos ehdotan jotain niin lupaa kyllä mutta mitään ei tapahdu. Työmatkoille pelottaa aina lähteä kun lapset soittelevat mulle kun isä ei olekkaan hakemassa harrastuksesta tai mitä syödään jne. jne. ja kotona odottaa kaaos kun sinne palaa. Lapset sentään hoitavat hyvin lemmikit kun olen pois, vanhin on jo 16v.
Nainen on usein se joka haluaa sen kolmannen ja neljännen lapsen, joka päättää
kaikille lapsille aikaa ja kuljetusrumbaa vaativat harrastukset ympäri kaupunkia, lähikoulun jumppa ei riitä. Nainen haluaa sisustaa omakotitalon ja suunnitella pihan. sekä kasvihuoneen, jatkuvasti remontoida ja vaihdella huonekaluja sekä myllätä puutarhaa. Ehkä mökkikin. Nainen haluaa koiran ja kolme kissaa.
Nainen haluaa myös uran ja olla töissä kaiken tämän päälle kuten mies. Mies tajuaa että ura ja töissä olo ei suju uupumatta jos hoitaa nuo yllämainitut myös ja koska ne eivät mitkään olleet hänen valintojaan ja kaksi lastakin olisi riittänyt niin päättää että vaimo saa hoitaa omat valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on usein se joka haluaa sen kolmannen ja neljännen lapsen, joka päättää
kaikille lapsille aikaa ja kuljetusrumbaa vaativat harrastukset ympäri kaupunkia, lähikoulun jumppa ei riitä. Nainen haluaa sisustaa omakotitalon ja suunnitella pihan. sekä kasvihuoneen, jatkuvasti remontoida ja vaihdella huonekaluja sekä myllätä puutarhaa. Ehkä mökkikin. Nainen haluaa koiran ja kolme kissaa.
Nainen haluaa myös uran ja olla töissä kaiken tämän päälle kuten mies. Mies tajuaa että ura ja töissä olo ei suju uupumatta jos hoitaa nuo yllämainitut myös ja koska ne eivät mitkään olleet hänen valintojaan ja kaksi lastakin olisi riittänyt niin päättää että vaimo saa hoitaa omat valintansa.
Näin se varmaan on. Varmaan tiettyä katkeruutta miehen puoleltakin on silloin olemassa, kun itse on kuin lastu laineilla, vailla omaa tahtoa, vaimo päättää lisääntyä jonkun muun kanssa kun mies ei lapsia halua, siinä ei valmiiksi voidellut voikkuleivät auta kun katsoo päivittäin jonkun toisen jälkikasvua kotonaan ja miettii että onko koiralle annettu lempinimi Rekku väännös vaimon salarakkaasta Reijosta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Puhe toipumisesta oli toiveajattelua, burnoutin jälkitila sillä on päällä vieläkin. Siitä ei ole helppo parantua, enkä voi vielä varmaksi sanoa miten se tehdään, kun itsekin olen vasta vaiheessa, mutta ainakin pitää olla rehellinen itselleen. Nähdä mihin pystyy ja mihin ei ja alkaa siitä vähitellen sitä omaa toimintakykyä kasvattamaan. Kasvu ei ole suoraa, tulee välillä takapakkia ja liikaa suorittamalla pääsee vaan taaksepäin.
Realismia peliin sullekin: entä jos miehesi ei tuosta muutu, mitä teet? Miten voit? Miten järjestät elämäsi ja lastenne elämän?
Millaisen kuvan annat lapsellesi perheen toiminnasta? Millaisen haluat antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap kerro, ovatko he edes töissä ja onko heillä yksi lapsi ja hänen ikä.
Ap sanoi mm. miehen jääneen töistä pois burnoutin vuoksi, eikä hän ole työelämään palannut. Kertoo minusta aika paljon tilanteesta.
Onko miehellä ollut vaativa työ jossa joutunut tekemään paljon ylitöitä ja sitten vielä kotitöitä ja lastenhoitoa päälle kun ihana ja ymmärtävä puoliso huutaa.vieressä että teepäs sitä ja tätä.
Onko ihme jos on täysin masentunut ja työkyvytön.
Kukahan tässä se kotihirviö oikeasti on??
Voi v***u, nuo ap:n mainitsemat hommat joutuu ihan jokainen normaali työssäkäyvä aikuinen tekemään. Työssäkäyntikö oikeuttaa siihen, ettei tarvitse tehdä kotitöitä? Vitsit, mäkin haluan.
Kuka on sanonut ,että ap käy työssä?
Kuulostaa masennukselta tai adhd:lta.
Itselläni unohtuu pyykit pestä, ruuat laittaa ja pyykin lajittelu on jo ajatuksena raskas.
Minun perusarjessani on työ, lastenhaku, ruuanlaitto, tiskikoneen& pyykkikone-pesut, lasten nukutus/iltatoimet.
Ajatus koiran lenkityksestä, tunnin (!) lumitöistä ja takkapuiden järjestämisestä kuulostaa kyllä kohtuuttomalta lisäksi.
Muuttakaa kerrostaloon ja luopukaa koirasta. Pääsette helpommalla.
t. masentunut adhd-nainen