Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko mieluummin laihoja kuin onnellisia?
04.02.2023 |
kirjailija Raisa Omaheimo kysyy tätä. Mitä mieltä sinä olet? Oletko laihana onnellinen? Vaatiiko lsihana oleminen sinulta jostain luopumista? Voitko huonosti pysyäksesi laihana jne.
Jos olet luonnonlaiha, niin hienoa, mutta tämä käsittelee nyt sitä, että pitää valita.
Kommentit (246)
No se on vähän pakko, koska lihavana en koskaan voisi olla onnellinen. Itseinho olisi musertava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisen otsikon sait Ap asiasta väännettyä. Kyse ei ole laihoista vaan ylipainoisista, jotka ovat koko ajan laihdutuskuurilla. Ylipainoisista, jotka eivät syö terveellisesti vaan hyvin niukasti ja saavat siitä ongelmia. Ylipainoisista, jotka liikkuvat itsensä ylikuntoon ja kaikkien stressimittarien yli. Ylipainoisista, jotka jättävät syömättä, ja tekevät kaikkensa panosta päästäkseen. Mutta todellisuudessa eivät onnistu pitkäjänteisesti, sillä keho ei sitä stressiä kestä.
Minun ensisijainen tavoite on olla sisäisesti balanssissa. En ole ihan ihannemitoissa fyysisesti, mutta vaikka laihtuisnkin tästä 5 - 10 kiloa, en usko että se vaikuttaisi mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on onnellisin silloin kuin arvostaa terveyttään ja enimmäkseen syö ruokia, jotka pitkävät sitä terveyttä yllä. Välillä on toki lupa herkutellakin.
Silloin kun on surua tai on masentunut, ei onnelliseksi tule arvostamalla terveyttään. Silloin päinvastoin arvostaa ehkä jopa kuolemaa enemmän kuin terveellistä ruokavaliota. Aina ei voi valita, ei edes joka kerta 🤷🏻
Tämä olikin mielenkiintoinen kysymys. Hetken pohtimisen jälkeen täytyy sanoa, että olen todellakin mieluummin onnellinen ja laiha, ja menisinpä jopa niin pitkälle, että sanoisin olleeni yhtä onnellinen kaiken kokoisena.
Tähän täytyy toki lisätä sellainen disclaimer, että olen ollut koko aikuisikäni normaalipainossa tai ainakin hyvin lähellä sitä, bmi 19,5-25.
Paino on hiipinyt nyt iän karttuessa salakavalasti ylöspäin, lähelle ylipainon rajaa, mutta en ole ainakaan vielä alkanut laihduttaa, koska olen hieman huolissani, että laihdutukseen vaadittava itsekuri/itseinho saisi minut sitomaan onnellisuuteni painooni, ja koska keholla on taipumuksena vastustaa laihdutusyrityksiä, lopputuloksena olisi melko varma onnellisuuden menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
166 korjaa. Tekstissä pitäisi tietenkin lukea: mieluummin onnellinen kuin laiha. Tämä selvinnee kaikille jotka jaksavat lukea pitemmälle.
Selitätkö syömisiäsi ja keksitkö jatkuvasti syitä miksi et voisi edes yrittää syödä vähemmän ja terveellisesti? Älä sano ettet pysty ennen kuin olet tosissasi edes yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä onni muualta kuin syömisestä.
Jep, on aika ankea maailmankuva jos ruoka ja juoma ovat ainoat ilonlähteet elämässä. Ruokakin maistuu paremmalta kun liikkuu eikä vain istua ja makaa paikoillaan.
Voi sekä juoda, syödä, että liikkua :)
Lihavat eivät liiku riittävästi vaan syövät enemmän kuin kuluttavat. Normaalisti liikkuvan hoikan ihmisen ei tarvitse laskea kaloreita jos sattuu joskus syömään kermajäätelöä tai suklaakeksejä kahvin kanssa. Kokonaista keksipakettia ei ole pakko vetää kerralla, mutta se on siellä kaapissa siltä varalta jos joskus tekee mieli makeaa eikä tarvitse sen takia lähteä erikseen kauppaan.
En syö enemmän kuin kulutan, syön todella paljon vähemmän kuin kulutan. Liikun riittävästi. Paljonko itse liikut? Minä olen tällä viikolla liikkunut 21 tuntia ja tänään tulee vielä 6 h lisää.
Keksejä en ole syönyt vuosiin, tykkään enempi terveellisistä herkuista kuten nauriista.
Siinä vaiheessa kun lihoin, voi olla että söin enemmän mitä kulutin. Sairastuin syöpää ja kahteen muuhun sairauteen. Kehoni oli tottunut kovaan liikuntaan mutta nyt olin sänkypotilas, voisiko olla että tällaisessa tilanteessa kehon aineenvaihdunta painuu todella alas ja normaalikin(sairaalaruoka) lihottaa. Syön lääkkeitä jotka lihottaa ja turvottaa, kilpirauhanenkin vietiin.
Nyt laihdutan todella rankalla kuurilla ja runsaalla liikunnalla mutta paino putoaa vähemmän kuin kilon kuussa, joskus ei sitäkään. Muistan miten helppoa oli terveenä pysyä hoikkana, riitti että söi terveellisesti, joskin niukasti ja liikkui paljon. Muutaman kerran kuussa sai herkutellakin. Mutta tässä elämäntilanteessa se ei riitä. Pitää oikeasti paastota ja treenata lujasti.
Juuri tästä on kyse. Miten joku voi vielä luulla, että lihava syö enemmän kuin kuluttaa? Silloinhan lihava lopulta ajan mittaan keräisi loputtomiin painoa. Kuinka monta esimerkiksi kuusisataakiloista oikeasti tuolla näkyy liikenteessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä onni muualta kuin syömisestä.
Tämä. Liikunta on 1 hyvää mieltä antava asia.
SivustaRakastan liikuntaa ja ohjaan sitä työkseni. Liikunta antaa minulle enemmän mielihyvää kuin joku herkku, vaikkapa jäätelö.
Sairauksien ja lääkkeiden vuoksi minun on nyt todella vaikea pysyä normaalipainossa, ennen sairauksia olin hoikka. Olen yrittänyt laihduttaa, vaatii todella kovaa dieettiä, pätkäpaastoa, OMADia ja suurta kalorivajetta -2500 jotta laihtuisin edes yhden kilon kuussa. Liikuntaa tulee noin 4 h 6 päivänä viikossa laihdutin tai en.
Kova dieetti kuitenkin heikottaa ja vie voimia liikunnalta, joten joskus on vaan pakko syödä sen verran vatsa täyteen että heikotus lähtee mikä stoppaa laihtumisen.
Ai että joskus syöt vatsan täyteen, muuten olet laihiksella ja liikut 4 tuntia päivässä ja silti lihot? Jokin ei nyt kyllä täsmää tässä tarinassa. Valaanrasvallako mahasi täytät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja: Tykkäät mättää herkkuja -> lihot -> et ole enää yhtä kiinnostava s-kumppani monille. Jos se ei haittaa niin sitten voi huoletta vetää terveysriskirajoille. Jos terveys ei kiinnosta, niin sitten vain taivas on rajana.
Itselleni hoikkuudella on vain väline arvoa. Pidän hoikista ihmisistä ja haluan seksikumppaneiksi hoikkia. Kannattaa siksi itsekin pysyä hoikkana. Jos en haluaisi seksiä hoikilta kumppaneilta, olisin todennäköisesti huomattavasti ylipainoinen.
En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla seksiaddiktio? Ei ole normaalia priorisoida sitä noin korkealle muun ihmisyyden hinnalla.
Aiheellinen ja perusteltu kysymys. Voi olla. Olen elämys- ja kokemushakuinen. Olen tietoisesti ohjannut tämä kohti liikuntaa, seksiä ja ruoan osalta laadullista hifistelyä määrän suhteen. Jossain elämänvaiheessa täytin tätä viettiä myös syömällä määrällisesti aika paljon herkkuja, jälki oli pahaa. Nykyiset valinnat tukevat tervettä ja hoikkaa kehoa ja muita tarpeitani.
Kyllä minä voin paremmin hoikkana, kun sen vain tekee terveellisesti. On minulla myös ollut syömishäiriö ja alipainoa, silloin toki voin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä onni muualta kuin syömisestä.
Tämä. Liikunta on 1 hyvää mieltä antava asia.
SivustaRakastan liikuntaa ja ohjaan sitä työkseni. Liikunta antaa minulle enemmän mielihyvää kuin joku herkku, vaikkapa jäätelö.
Sairauksien ja lääkkeiden vuoksi minun on nyt todella vaikea pysyä normaalipainossa, ennen sairauksia olin hoikka. Olen yrittänyt laihduttaa, vaatii todella kovaa dieettiä, pätkäpaastoa, OMADia ja suurta kalorivajetta -2500 jotta laihtuisin edes yhden kilon kuussa. Liikuntaa tulee noin 4 h 6 päivänä viikossa laihdutin tai en.
Kova dieetti kuitenkin heikottaa ja vie voimia liikunnalta, joten joskus on vaan pakko syödä sen verran vatsa täyteen että heikotus lähtee mikä stoppaa laihtumisen.
Ai että joskus syöt vatsan täyteen, muuten olet laihiksella ja liikut 4 tuntia päivässä ja silti lihot? Jokin ei nyt kyllä täsmää tässä tarinassa. Valaanrasvallako mahasi täytät?
Olen aivan eri, mutta kehottaisin sinua miettimään, mikä on motiivisi osallistua tähän keskusteluun valitsemallasi tyylillä.
Ketjun aiheeseenhan tuo tivaaminen ei liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lihavuuskaan varmaan mikään onnen tae ole.
Ei tässä ole kysymys rasvakerroksen paksuudesta, vaan onnellisuudesta. Siitä, että saa tuomitsematta syödä herkkuja jos huvittaa, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai oksentaa sitä pois.
Ei herkkujen ja hoikkuuden välillä tarvitse valita. Hoikkana voi syödä vaikka pelkkiä herkkuja, kunhan energiamäärä ei ylitä kulutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja: Tykkäät mättää herkkuja -> lihot -> et ole enää yhtä kiinnostava s-kumppani monille. Jos se ei haittaa niin sitten voi huoletta vetää terveysriskirajoille. Jos terveys ei kiinnosta, niin sitten vain taivas on rajana.
Itselleni hoikkuudella on vain väline arvoa. Pidän hoikista ihmisistä ja haluan seksikumppaneiksi hoikkia. Kannattaa siksi itsekin pysyä hoikkana. Jos en haluaisi seksiä hoikilta kumppaneilta, olisin todennäköisesti huomattavasti ylipainoinen.
En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla seksiaddiktio? Ei ole normaalia priorisoida sitä noin korkealle muun ihmisyyden hinnalla.
Aiheellinen ja perusteltu kysymys. Voi olla. Olen elämys- ja kokemushakuinen. Olen tietoisesti ohjannut tämä kohti liikuntaa, seksiä ja ruoan osalta laadullista hifistelyä määrän suhteen. Jossain elämänvaiheessa täytin tätä viettiä myös syömällä määrällisesti aika paljon herkkuja, jälki oli pahaa. Nykyiset valinnat tukevat tervettä ja hoikkaa kehoa ja muita tarpeitani.
Tämä on erittäin hyvä havainto. Tietynlainen elämyshakuisuus vie tietynlaisia ihmisiä eteenpäin. Huippu-urheilijat, alkoholistit, seksihullut ja erittäin ylipainoiset ovat lopulta samasta puusta veistettyjä.
Ylipainoisia naisia ja heidän seksielämäänsä usein pilkataan verkkokeskusteluissa. Milloin he lähtevät liian helposti kenen tahansa matkaan, ja milloin he löytävät kumppanin toisesta kulttuurista. Ajattelisin, että tämän pilkan takana on aavistus, että yhdellä tavalla aistihakuinen nainen on sitä toisellakin tavalla, ja tässä on ehkä jotain vähän pelottavaa. Tykätään mieluummin hoikista naisista, joiden lähtökohtaisesti ajatellaan kontrolloivan paremmin halujaan kaikilla elämän alueilla.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja: Tykkäät mättää herkkuja -> lihot -> et ole enää yhtä kiinnostava s-kumppani monille. Jos se ei haittaa niin sitten voi huoletta vetää terveysriskirajoille. Jos terveys ei kiinnosta, niin sitten vain taivas on rajana.
Itselleni hoikkuudella on vain väline arvoa. Pidän hoikista ihmisistä ja haluan seksikumppaneiksi hoikkia. Kannattaa siksi itsekin pysyä hoikkana. Jos en haluaisi seksiä hoikilta kumppaneilta, olisin todennäköisesti huomattavasti ylipainoinen.
En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla seksiaddiktio? Ei ole normaalia priorisoida sitä noin korkealle muun ihmisyyden hinnalla.
EIkö samalla logiikalla jokaiselta ylipainoiselta pitäisi kysyä onko heillä ruoka-addiktio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja: Tykkäät mättää herkkuja -> lihot -> et ole enää yhtä kiinnostava s-kumppani monille. Jos se ei haittaa niin sitten voi huoletta vetää terveysriskirajoille. Jos terveys ei kiinnosta, niin sitten vain taivas on rajana.
Itselleni hoikkuudella on vain väline arvoa. Pidän hoikista ihmisistä ja haluan seksikumppaneiksi hoikkia. Kannattaa siksi itsekin pysyä hoikkana. Jos en haluaisi seksiä hoikilta kumppaneilta, olisin todennäköisesti huomattavasti ylipainoinen.
En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla seksiaddiktio? Ei ole normaalia priorisoida sitä noin korkealle muun ihmisyyden hinnalla.
EIkö samalla logiikalla jokaiselta ylipainoiselta pitäisi kysyä onko heillä ruoka-addiktio?
Kyllähän heillä on. Ja jos tarkkoja ollaan, myös jokaisella normaalipainoisella ja alipainoisella on ruoka-addiktio. Harva on kahta kuukautta pidempään pysynyt kuivilla ruoasta.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kiva käydä kahvilassa ja valita minkä tahansa herkun, kun tietää hoikistuneen vartalonsa kestävän nyt hyvin silloin tällöin herkuttelut koska pääasiassa syö kuitenkin terveellisesti.
Juuri tästä on kyse. Ylipainoinen ei tätä saa tehdä. Olen viimeksi syönyt kakkua 90-luvulla, mutta hampurilaista monen vuoden tauon jälkeen jokin aika sitten ihan julkisella paikalla. Ja heti tuli katseita siihen malliin, että taas se läski vetelee hampparia.
Taidat tuntea itse niin paljon syyllisyyttä syömisistäsi, että luulet jo kaikkien näköpiirissä olevien ihmisten paheksuvan sinua siitä mitä ruokaa ostat ja laitat suuhusi.
Laihimmillaan oon ollut onnettomin, ei sopinut mulle. Myös sanottiin, että näytän paremmalta paremmassa lihassa. Ihmettelen tätä naisten laihuus ihannointia, etenkin vanhemmat naiset tätä harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kiva käydä kahvilassa ja valita minkä tahansa herkun, kun tietää hoikistuneen vartalonsa kestävän nyt hyvin silloin tällöin herkuttelut koska pääasiassa syö kuitenkin terveellisesti.
Juuri tästä on kyse. Ylipainoinen ei tätä saa tehdä. Olen viimeksi syönyt kakkua 90-luvulla, mutta hampurilaista monen vuoden tauon jälkeen jokin aika sitten ihan julkisella paikalla. Ja heti tuli katseita siihen malliin, että taas se läski vetelee hampparia.
Taidat tuntea itse niin paljon syyllisyyttä syömisistäsi, että luulet jo kaikkien näköpiirissä olevien ihmisten paheksuvan sinua siitä mitä ruokaa ostat ja laitat suuhusi.
Niin. Naulan kantaan. Osaatkohan arvata mistä se johtuu? Mahtaisiko ympäristön asenteilla olla juuri sellainen vaikutus? Lihavanhan kuuluu olla laihiksella.
En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla seksiaddiktio? Ei ole normaalia priorisoida sitä noin korkealle muun ihmisyyden hinnalla.