Mikai rakkaus taivutetaan "rakkaudesta" kun pakkaus taivutetaan "pakkauksesta"?

Entäs kun on verbit rakastaa ja pakastaa, niistä johdetut substantiivit ovatkin rakkaus (ei rakastus) ja pakastus (ei pakkaus)?

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun on verbit rakastaa ja pakastaa, niistä johdetut substantiivit ovatkin rakkaus (ei rakastus) ja pakastus (ei pakkaus)?

Ei, vaan rakkaus ja pakkanen. Pakastus on tekemistä ilmaiseva sana. Sitä vastaava sana sanasta rakkaus on rakastaminen. 

Suomessa on ihan älyttömästi nominityyppejä, joista jokainen taipuu kokonaan tai osittain eri lailla kuin muut nominityypit. Eri taivutustyyppien lukumäärästä ei edes olla yksimielisiä, mutta niitä on monta kymmentä. Samalta kuulostavat sanat voivat kuulua eri nominityyppiin esimerkiksi sanan iän perusteella, etymologian perusteella tai vaikkapa merkityksen perusteella, kuten us-päätteisissä sanoissa usein (mutta ei aina!) on. Lisäksi joskus sanat voivat taipua useankin tyypin mukaan. Nominityyppejä ei yleensä opiskella kuin suomi vieraana kielenä -opinnoissa, joten sen alan asiantuntijat ovat parhaita vastaamaan kysymykseen.

Samoin olen ihmetellyt miksi äiti ja satu muuttuu äidille, sadulle. Kun taas vastaavasti esim kati ja outi pysyy "ehjänä" eikä siis näiden t-kirjaimet muutu d- kirjaimiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ne taipuvat eri tavalla, koska rakkaus on abstrakti (kuten myös mm. kauneus, nuoruus jne), pakkaus konkreettinen asia. Ovat siis tavallaan eri sanatyyppiä, vaikka molemmissa on -us-pääte.

t. s2-ope

Kiitos! Mielenkiintoista ajatella suomea vieraskielisen näkökulmasta. Ei tule ajatelleeksi sitä yleensä. Ulkomailla asuva ystäväni opettelee suomea, ja on vaikea vastata aloituksen tyylisiin kysymyksiin.

Eri

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Vierailija kirjoitti:

Samoin olen ihmetellyt miksi äiti ja satu muuttuu äidille, sadulle. Kun taas vastaavasti esim kati ja outi pysyy "ehjänä" eikä siis näiden t-kirjaimet muutu d- kirjaimiksi.

Koska äiti ja satu ovat substantiiveja ja Kati ja Outi erisnimiä. Erisnimenähän Satukin taipuu Satulle, jos oikeaoppisesti taivutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Samoin olen ihmetellyt miksi äiti ja satu muuttuu äidille, sadulle. Kun taas vastaavasti esim kati ja outi pysyy "ehjänä" eikä siis näiden t-kirjaimet muutu d- kirjaimiksi.

Tarkoitit siis Kati ja Outi. Vastauskysymykseesi: erisnimien taivutuksessa lähtökohtaisesti vartalo ei muutu. Satu -> Satu, Retu -> Retun, Kati -> Katin

Koska ne ovat kaksi eri sanaa, ja ne taipuvat kukin omalla tavallaan. Myös  täysin samannäköiset ja kuuloiset mutta kaksimerkityksiset sanat taipuvat eri tavalla merkityksen mukaan. Esimerkkinä vanha kunnon kuusi:

kuusi (puu) - kuusen

kuusi (6) - kuuden

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Yö on yksikkömuoto, öinen monikko muoto. Yö-sanassa vain nominatiivi on monikossa yö-alkuinen, muut muodot ovat öy-alkuisia. Öiden, öissä, öistä, öihin....

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Niin no miksi nyt mikään on missään kielessä niin kuin on.

Kissa on kissa eikä kössa, sanat taipuu niin kuin ne taipuu. Ei niihin selityksiä tarvita.

Kieli on tuhansien vuosien saatossa muodostunut ja koko ajan muuttuva orgaaninen juttu, eikä (onneksi) mikään insinööriperttien keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Niin no miksi nyt mikään on missään kielessä niin kuin on.

Kissa on kissa eikä kössa, sanat taipuu niin kuin ne taipuu. Ei niihin selityksiä tarvita.

Kieli on tuhansien vuosien saatossa muodostunut ja koko ajan muuttuva orgaaninen juttu, eikä (onneksi) mikään insinööriperttien keksintö.

Kyllä niihin aina joku selitys löytyy, miksi on niin kuin on. Tuossa tapauksessa kyse on yksikön ja monikon erosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin taivutetaan "rakkauksia" ja "pakkauksia".

ja hakkauksia

En ole kielitieteilijä (vaan filologi), mutta voin vilkaista.

Sanojen taivutus ja oikeinkirjoitus riippuvat usein siitä, kuinka vanha sana on, eli missä vaiheessa se on kieleen tullut. Se noudattaa siis ikään kuin "aikansa normeja".

Suomen kielen nominit ovat mulle vierasta maata (kun erikoisalaani ovat siis vieraat kielet), mutta veikkaan, että "rakkaus" on huomattavasti vanhempi sana kuin "pakkaus".

Toinen vahva mahdollisuus on tuo, jonka joku jo yllä mainitsi, että rakkaus ja pakkaus kuuluvat kieliopillisesti eri nominiryhmiin ja taipuvat siksi eri tavoin.

Toivottavasti joku asiantuntija korjaa ja/tai tulee kertomaan oikean vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne taipuvat eri tavalla, koska rakkaus on abstrakti (kuten myös mm. kauneus, nuoruus jne), pakkaus konkreettinen asia. Ovat siis tavallaan eri sanatyyppiä, vaikka molemmissa on -us-pääte.

t. s2-ope

Molemmissa on akkaus-pääte.

Onko akkaus akkoihin liittyvä ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Yö on yksikkömuoto, öinen monikko muoto. Yö-sanassa vain nominatiivi on monikossa yö-alkuinen, muut muodot ovat öy-alkuisia. Öiden, öissä, öistä, öihin....

Öinen E I ole monikko, öiset on!

Nyt tuli mieleen se hauska ketju, jossa ap oli saanut pövön :). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Yö on yksikkömuoto, öinen monikko muoto. Yö-sanassa vain nominatiivi on monikossa yö-alkuinen, muut muodot ovat öy-alkuisia. Öiden, öissä, öistä, öihin....

Öinen E I ole monikko, öiset on!

Kyllä on. Öinen eli tapahtuu monina öinä. Yksikkömuoto sanasta on yöllinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rakkaus verbinä ei ole rakata, vähän niinkuin pakkauksen voi pakata?

Ja pakastaminen vielä kaiken päälle

Puhumattakaan paskantamisesta eli kakkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotaan yö - öinen???

Yö - yöllinen

Öy - öinen???

Yö on yksikkömuoto, öinen monikko muoto. Yö-sanassa vain nominatiivi on monikossa yö-alkuinen, muut muodot ovat öy-alkuisia. Öiden, öissä, öistä, öihin....

Öinen E I ole monikko, öiset on!

Olet väärässä. Nuo molemmat ovat monikkomuotoja. Viittaavaan monina öinä tapahtuviin asioihin. Öinen viittaa yhteen asiaan, öiset useaan asiaan. Esim. jokaöinen hikoilu on tuskallista tai öiset kuumehoureet ovat taudin tyypillisen oire. Yöllinen taasen on yksikkömuoto, joka viittaa yhteen yöhön. Esim. yöllinen keskustelumme oli syvällinen.