Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut niin pitkään ilman läheisyyttä, että jo pieninkin ystävällinen ele aiheuttaa ihastumisen tunteen
Kommentit (45)
Se on ihan normaalia. Se myös selittää sen, miksi monet päätyvät täysin vääränlaisten ihmisten kanssa yhteen. Harvalla on niinsanotusti "valinnanvaraa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö. Sinulla on vain nuppi sekaisin etkä tunnista omia tunteitasi. Et ikinä ole tunnistanut niitä.
Mulla on vähän tätä samaa ilmiötä. En ole nyt ollut vuoteen mitenkään edes markkinoilla, mutta olin kerran ulkona ja huomasin, että reagoin jopa sellaisiin pyrkyrimiehiin, joihin en normaalisti olisi reagoinut mitenkään. Olin siis ihan kaveriporukassa, ettei siinä mitään olisi voinut tapahtua, mutta huomasin, että rimani alkaa laskea. Olen miettinyt, että jos ensi kesänä menisi tinderiin kokeilemaan, mutta varmaan pitäis tehdä sitten niin, että ottaa jonkun ihan vaan seksijutun ensin (siis jonkun tyypin, johon tuskin kehittää tunteita) ja sitten vasta alkaa oikeasti etsimään. Ihan vaan ettei olisi ihan epätoivoinen ja tarrautuisi ensimmäiseen. :D
Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.
Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.
Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.
No höpöhöpö, mene sinä nyt siitä diagnosoimasta. Jos on tottunut läheisyyteen ja on pitkään ilman, niin alkaahan sitä nyt himoita. Mikä nyt sitten on ihastumista kenenkin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä ymmärtää olevansa tunnepuolensa vietävissä, niin eikö sitä osaa itsestään voi ottaa tarkkailuun ja täten olla vähemmän itsensä armoilla? Itse ylitunteellisena teen juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.
Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.
No höpöhöpö, mene sinä nyt siitä diagnosoimasta. Jos on tottunut läheisyyteen ja on pitkään ilman, niin alkaahan sitä nyt himoita. Mikä nyt sitten on ihastumista kenenkin mielestä.
Älä sössötä itsesi kanssa ristiin. Ei voi olla yhtä aikaa "tottunut läheisyyteen" ja "olla pitkään ilman" eikä se varsinkaan aiheuta mitään "ihastumista".
Panetusta voi ilmetä, mutta normaali ihminen oppii kyllä olemaan ilman jos "on pitkään yksin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama.
Kaupan kassallakin kun neiti hymyilee ja kiittää, alan miettimään että voiko tosissaan noin nuori ja kaunis neito todella olla minusta kiinnostunut?
Huokuuko minusta se kokemattomuuden leima (mitä ei kyllä todellakaan uskoisi päällepäin), edellisen kerran olen ollut naisen lähellä -86 Ruisrockissa.
T. M55
Vierailija kirjoitti:
Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.
Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.
Tule sanomaan tuo sama kunhan olet kokeillut elämää yli 10 vuotta ilman edes halia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen rakastuttiin tuohon tapaan ja syntyi elinikäisiä suhteita.
Maatalousyhteiskunnassa ihmiset näkivät varsin vähän toisiaan ja etäisyydet olivat pitkiä. Ihmisten tavatessa nopeasti uskallettiin luottaa ensivaikutelmaan ja jo nimitykset yleensä paljastivat onko toinen sinkku vai ei.
Suhteet solmittiin nopeasti, pitkiin seurusteluihin ei ollut aikaa,
Prinsessoja tai prinsessejä ei osattu odottaa koska heidän olemassaolostaan ei tiedetty.
Ystävällisyys ja ystävälliset eleet aina olleet paras iskuvaltti koska ihmisen ensivaikutelma ja myös ihastuminen tapahtuu luonnostaan ihan hetkessä.
Nykyaikana odotamme ja vitkuttelemme liikaa ja mainonnan kuvasto luo valintapaineita; ennen kaikilla oli samanlaiset itsetehdyt peittävät vaatteet joten ystävällisyys oli helpommin sorjaa vartaloa himotumpaa, ja on edelleen.
Yleensä se tosiaan ON rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka muutakin väitetään.
Biologinen totuus että vaikka emot aina heti kiintyvät penruihinsa ne nähdessään, sama kiintymysmekanismi ihmiselläkin- tunteidensa latistaminen latistaa kaikkea ajattelua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.
Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.
No höpöhöpö, mene sinä nyt siitä diagnosoimasta. Jos on tottunut läheisyyteen ja on pitkään ilman, niin alkaahan sitä nyt himoita. Mikä nyt sitten on ihastumista kenenkin mielestä.
Älä sössötä itsesi kanssa ristiin. Ei voi olla yhtä aikaa "tottunut läheisyyteen" ja "olla pitkään ilman" eikä se varsinkaan aiheuta mitään "ihastumista".
Panetusta voi ilmetä, mutta normaali ihminen oppii kyllä olemaan ilman jos "on pitkään yksin".
Esim. minä olen ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteissa (monikossa, mutta sinkkujaksot olleet lyhyitä). Nyt on mennyt 1,5v ilman suhdetta. Ja mä ainakin vähän huomaan tätä, että olen siis valppaampi heti miesten ystävällisille eleille ja helposti lähtee kehittämään ajatuksia, että mites ois, ja sitten voi ravistella itseään, että ei herrajumala, jotain rajaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli sellainen mieleen, että onko göntsäpötköjen syöminen teidän mielestä normaalia? Mä kun satun sitä harrastamaan lähes päivittäin.
T:M55
Vierailija kirjoitti:
Ennen rakastuttiin tuohon tapaan ja syntyi elinikäisiä suhteita.
Maatalousyhteiskunnassa ihmiset näkivät varsin vähän toisiaan ja etäisyydet olivat pitkiä. Ihmisten tavatessa nopeasti uskallettiin luottaa ensivaikutelmaan ja jo nimitykset yleensä paljastivat onko toinen sinkku vai ei.
Suhteet solmittiin nopeasti, pitkiin seurusteluihin ei ollut aikaa,
Prinsessoja tai prinsessejä ei osattu odottaa koska heidän olemassaolostaan ei tiedetty.Ystävällisyys ja ystävälliset eleet aina olleet paras iskuvaltti koska ihmisen ensivaikutelma ja myös ihastuminen tapahtuu luonnostaan ihan hetkessä.
Nykyaikana odotamme ja vitkuttelemme liikaa ja mainonnan kuvasto luo valintapaineita; ennen kaikilla oli samanlaiset itsetehdyt peittävät vaatteet joten ystävällisyys oli helpommin sorjaa vartaloa himotumpaa, ja on edelleen.
Yleensä se tosiaan ON rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka muutakin väitetään.
Biologinen totuus että vaikka emot aina heti kiintyvät penruihinsa ne nähdessään, sama kiintymysmekanismi ihmiselläkin- tunteidensa latistaminen latistaa kaikkea ajattelua!
Oispa muuten hyvä, kun sais nää rouva Möttönen ja neiti Möttönen jutut käyttöön taas tuossa mielessä, että tietäis kuka on sinkku. Esim. minä olen sinkku, mut kun mulla on pari lasta, niin kaikki työpaikalla varmaan olettaa mun olevan parisuhteessa ja samaten kaikkialla lasten harrastuksissa jne. kaikki varmaan luulee, että olen lasten isän kanssa yhdessä. Että näissä paikoissa, missä nyt liikun ja voisi jonkun tavata, niin ei ne tiedä, etten ole rouvashenkilö. Miehillä ei kyllä tainnut olla vastaavia nimityksiä, mistä tietäisi, onko suhteessa (eikä tietty nykyään moni naimaton ole sinkku, mutta jos nyt oletettaisiin, että olis kuvaavat nimitykset, niin olis aika kätevää).
Kyllä se mullakin oli tuollaista. Ja sitten kun lopulta pääsin läheisyyteen, mies ihmetteli miksi tärisen. No hitto, mähän tärisin jopa lääkärikäynneilläkin. Onhan se selvä jos ei ole tottunut koskemiseen ja varsinkin jos aiemmat kokemukset kosketuksesta on olleet lähinnä negatiivisia. Siinä kohtaa vaatii oikein erityisen huomaavaisen miehen, että uskaltaa edes päästää kosketusetäisyyteen. Yli 20 vuotta siihen meni, mutta kannatti odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä ymmärtää olevansa tunnepuolensa vietävissä, niin eikö sitä osaa itsestään voi ottaa tarkkailuun ja täten olla vähemmän itsensä armoilla? Itse ylitunteellisena teen juuri näin.
No niinhän näissä tilanteissa tietysti toimiikin. Mutta toi yks on sitä mieltä, että kyseessä on heti persoonallisuushäiriö, jos herää sopimattomia tunteita pitkään kosketuksetta olleena ja kuitenkin hallitsee ja salaa ne.
Jep, sama täällä. Viimeksi kehittänyt tunteita mieheen joka on paristi tullut bussissa viereen istumaan.
No itseään vaan saa syyttää, mitäs tuli ihan kiinni!
Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Mistä johtuen? Ymmärrän sen, että ystävällisesti suhtautuvasta luo helposti mielikuvan, jossa häneen liittää muitakin miellyttäviä ja ihastuttavia ominaisuuksia. Kuitenkin persoonallisuuteen tutustuu ajan kuluessa.
Olen ollut myös vuosia sinkkuna, mutten silti ihastu yksittäisten ystävällisten eleiden perusteella. Itseasiassa minusta on tullut nirsompi ihastumisten ja rakastumisten suhteen vaikka tietenkin ilahdun ystävällisyydestä.