Olen ollut niin pitkään ilman läheisyyttä, että jo pieninkin ystävällinen ele aiheuttaa ihastumisen tunteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on persoonallisuushäiriö eikä kyse ole mistään ihastumisesta. Yksinäisyytesi johtuu persoonallisuushäiriöstäsi.

Olet ongelmiesi alkulähde ja myös niiden avain, älä sotke niihin muita ihmisiä.

No höpöhöpö, mene sinä nyt siitä diagnosoimasta. Jos on tottunut läheisyyteen ja on pitkään ilman, niin alkaahan sitä nyt himoita. Mikä nyt sitten on ihastumista kenenkin mielestä.

Älä sössötä itsesi kanssa ristiin. Ei voi olla yhtä aikaa "tottunut läheisyyteen" ja "olla pitkään ilman" eikä se varsinkaan aiheuta mitään "ihastumista".

Panetusta voi ilmetä, mutta normaali ihminen oppii kyllä olemaan ilman jos "on pitkään yksin".

Sinä se tässä sössötät itsesi kanssa ristiin. Mikään ei estä olemasta "tottunut läheisyyteen" ja "pitkään ilman". Henkisenä mekanismina (=addiktiona) tätä voi verrata siihen, että täysin raitistunutkin alkoholisti on edelleen alkoholisti. Eli "oppii kyllä olemaan ilman" alkoholiakin, vaikka mielitekoa "voi ilmetä" edelleen. Tätä peruslähtökohtaa ei muuksi muuta se, että läheisriippuvuudella on eri kohde kuin alkoholiriippuvuudella.

Eri

 Ap. puhuu yksin olemisesta ja läheisyyden kaipuusta ja sinä väännät hänet läheisriippuvaiseksi. eri

Samasta syystä esim kovin etäiseksi päässeet aviopuolisot sitten retkahtavat ekaan henkilöön joka osoittaa jonkinlaista mielenkiintoa.

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä esim kovin etäiseksi päässeet aviopuolisot sitten retkahtavat ekaan henkilöön joka osoittaa jonkinlaista mielenkiintoa.

Hyvä huomio. Rakkaus ei kuole. Se tapetaan.

Suomen naisista 99,99 prosenttia on miesvihaa potevia inceleitä. Loput ovat mukavia ja ihania ihmisiä.

Vähän sama.