Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei saanut pk lounaalla mitään
25.08.2008 |
Mielestäni tämä linjaus olisi pitänyt keskustella kasvatuskeskustelussa eikä ilmoittaa näin hakiessa ryhmän käytännön olevan tämä, jos ei maista hippuakaan ruokaa niin ei tipu maitoa ja leipääkään.
Kommentit (77)
Ei lapsi siihen kuole, että jollain aterialla jättää jonkin osan väliin. Tai vaikkei eläissään pane suuhunsa kesäkeittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tyhmä kysymys tähän väliin. Miten se käytännössä menee päiväkodissa, missä välissä sen maidon ja leivän sitten saa? Pitääkö olla se lusikallinen maistettuna vai koko lautanen tyhjä ja annetaanko ne siis vasta siinä vaiheessa lapselle vai odottaako ne siinä pöydällä valmiina?
Kyllä on kumma jos muita keinoja ei ole saada lapsia tottumaan uusiin makuihin kun pakottaa maistamaan! Meidän päiväkotien ongelma on juuri tuo kaavoihin kangistuminen. Miksei sitä ruokailuhetkeä voisi tehdä lapsille mieluisaksi? Miksi pitää olla se kova kuri, joka siellä vallitsee? Ruokailutilanteesta tehdään negatiivinen ja jopa pelottava tilanne. Siinäpä vasta kannustava ja positiivinen ilmapiiri lapselle maistaa uusia makuja.
Käsittämätöntä on sekin, miksi jokaisen lapsen ( 21 lasta ) täytyy hakea ruokalautasensa itse vuorollaan. Viimeinen lapsi joutuu odottamaan ihan älyttömän kauan. Lasten simputtamista sanon minä!
Ensin lapsille jaetaan lautanen (jolla on se pääruoka, mahdolliset lämpimät vihannekset ja salaati) sekä maito (meillä saa siis heti maidon).
Leipä jaetaan usein lapsille vasta ruoan päätteeksi, mutta jos ei halua ruokaansa syödä niin leivän saa kunhan on maistanut.l
Ruoanjakelija tarjoilisi sen pöytiin kärryn kanssa. Niin se tehdään esikoiseni eskarissa. Ja kuopukseni tarhassa kyllä myös 3-vuotiaat hakevat ruokansa. Pelkkä ruoanjakelu kestää noin 20 minuuttia - minä olenkin ruvennut viemään lapsen 20 minuuttia myöhemmin niin saa sen ruokansa sitten saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hoitajat jakaa, niin joutuuhan joku lapsi silti odottamaan, kun ei sitä kovin montaa lautasta yhtä aikaa pysty kantamaan.
Ja meidän päiväkodissa ainakin pienemmille ruoka tuodaan pöytään. Vasta 5-6 vuotiaat hakee lautasensa itse. Ja tämä siksi, että saavat itse myös annostella oman ruokansa.
Käsittämätöntä on sekin, miksi jokaisen lapsen ( 21 lasta ) täytyy hakea ruokalautasensa itse vuorollaan. Viimeinen lapsi joutuu odottamaan ihan älyttömän kauan. Lasten simputtamista sanon minä!
uusien ruokien maistelu menee vaiheittain. On aikoja, jolloin makuelämykset kiinnostaa, toisiaan taas ei. Joskus on nuha, eikä mikään kuitenkaan edes maistu miltään jne.
Minusta on ihan naurettavaa nostaa pk-ruoasta tuollainen älämölö. Siellä kuitenkin tankataan vain yksi päivän aterioista, ja ainahan se on laitosruokaa, joka ei edes anna ruokalajista välttämättä oikeaa kuvaa! Voi käydä niinkin, että lapsi alkaa inhota jotain etnistä tms. kun päiväkodissa on tarjottu siitä vesitetty laitosruokamössö-versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli taas viimeinen odottaa 20 minuuttia.
Ruoanjakelija tarjoilisi sen pöytiin kärryn kanssa. Niin se tehdään esikoiseni eskarissa. Ja kuopukseni tarhassa kyllä myös 3-vuotiaat hakevat ruokansa. Pelkkä ruoanjakelu kestää noin 20 minuuttia - minä olenkin ruvennut viemään lapsen 20 minuuttia myöhemmin niin saa sen ruokansa sitten saman tien.
Kun aikuinen jakelija jakelee sen ruoan pöytiin, se käy kuule paljon nopeammin kuin että joka mukula kävelee yksi kerrallaan sen lautasensa kanssa ees taas. Ja maito ja leipäkori jaetaan pöytiin niin, että lapset saavat ottaa siitä itse.
Esikoisen eskarissa ruoka syödään puolessa tunnissa. Kuopuksen tarhassa se saadaan vasta jaeltua puolessa tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoanjakelija tarjoilisi sen pöytiin kärryn kanssa. Niin se tehdään esikoiseni eskarissa. Ja kuopukseni tarhassa kyllä myös 3-vuotiaat hakevat ruokansa. Pelkkä ruoanjakelu kestää noin 20 minuuttia - minä olenkin ruvennut viemään lapsen 20 minuuttia myöhemmin niin saa sen ruokansa sitten saman tien.
jos diabeetikko ei suostu ruokaa maistamaan sitä lusikallistakaan, on hänelle kuitenkin pakko antaa jotain syötävää, esim. sitä leipää ja maitoa. Ilman ruokaa ei voi jättää. Jos ryhmässä on diabeetikko, voidaanko mulla lapsilla kuitenkin noudattaa pakkomaistamissääntöä ja millä perustellaan poikkeus yhden lapsen (diabeetikko) kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luulisin että menisi samaan tyyliin kuin esim erikoisruokavaliot. Joskus joku ihmettelee miksi "Liisa" saa eri ruokaa kuin muu ryhmä. Silloin kerrotaan "Liisan" esikerkiksi olevan allerginen tai noudattavan kasvisruokavaliota. Lapset ymmärtävät nämä yleensä varsin hyvin
jos diabeetikko ei suostu ruokaa maistamaan sitä lusikallistakaan, on hänelle kuitenkin pakko antaa jotain syötävää, esim. sitä leipää ja maitoa. Ilman ruokaa ei voi jättää. Jos ryhmässä on diabeetikko, voidaanko mulla lapsilla kuitenkin noudattaa pakkomaistamissääntöä ja millä perustellaan poikkeus yhden lapsen (diabeetikko) kohdalla?
Pelkkä ruoanjakelu kestää noin 20 minuuttia ....
Minun ryhmässä on 21 kpl 3-4 vuotiasta lasta ja aloitamme ruokailun klo 11 ja yleensä viho viimeinen on vienyt lautasen pois klo 11.35.
lapset hakevat itse ruokansa kärryn äärestä (meidän ryhmässä kärry ei mahdu kulkemaan kun ovesta sisään.)
Ruokaa tullaan hakemaan pöytäkunnittain, kun jonossa edellinen on saanut lautasensa uutta jo täytetään. Samalla lapsi voi esittää toiveensa kuten määrästä tai lisukkeista (ketsuppi, puolukkahillon, salaatin määrästä), oleyvä ja kiitoskin tulee siinä opeteltua.
Jokainen lapsi yritetään houkutella maistamaan ja meille kelpaa näykkäsy haarukan kärjestä. Pöydissä on valmiit näkkärit jotka saa kun sanoo, että on syönyt tarpeeksi. Moni kesken ruuan jättänyt voi vielä jatkaa syömistä sen näkkärin kanssa, joten lautasia ei viedä välillä pois.
Vanhempien kanssa jutellaan ruokailusta ja ruuan määrästä. On vanhempia jotka toivovat, että lapsi söisi enemmän ja silloin pientä maanittelua voidaan harrastaa tälläisen lapsen kohdalla enemmän. Joissain perheissä panostetaan iltaruokaan ja silloin vanhemmat ovat sitä mieltä että pelkkä maisaminen riittää jos lapset eivät halua meillä syödä.
Huomasimme muuten tässä eräänä päivänä, että kun ruoka oli useamman mielestä 'ei niin hyvää' ja sitä ei mennyt kun muutamalle koko lautasellinen, niin iltapäivä oli huomattavasti levottomampi ja itkuisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistaminen on vain maistamista ei pakkosyömistä. Ja lapselle on varmasti selitetty hänen vaihtoehtonsa.
Miksi antaa muita jos oikeata ruokaa ei edes suostu maistamaankaan.
Syömään kukaan ei voi pakottaa mutta kyllä jokainen voisi edes maistaa.
Ilmeisesti kotona annettu vaikka karkkia tilalle jos ei ruoka maistu.
Ei lapsi siihen maistamiseen kuole. Kunhan se maistaminen sitten riittää, eikä pakoteta syömään.
Toki se pitäisi mainita etukäteen, että käytäntö on tällainen.
Lapset kuitenkin tottuvat melko nopeasti ruokiin maistamalla.
Minua ei ole ikinä lapsuudessa pakotettu syömään mitään, ei edes maistamaan, mistä johtuen kouluruokailut olivat painajaisia ja olin pitkälti päälle kaksikymppinen, ennen kuin opin syömään esim. kalaa (kun en aikaisemmin uskaltanut edes maistaa...).