Lapsi ei saanut pk lounaalla mitään

ei siihen yhteen lusikalliseen kuole. Meidän tytöllä oli sitä paitsi juuri tuossa 4 v kieppeissä sellainen kausi, että kotona väitti melkein mistä tahansa ruuasta, ettei tykkää (esim. jauhelihakastikkeesta ja makaronilaatikosta, jotka molemmat ovat aina olleet ihan ykkösherkkuja), mutta kun pakotettiin maistamaan yksi lusikallinen, niin sen jälkeen "muistikin" tykkäävänsä ja söi reippaasti ison annoksen. Jos oltaisiin silloin lähdetty tuollaiselle "ei tarvitse maistaa, ota sitten leipää" -linjalle, olisi perheemme ruokalista nykyisin tooosi suppea...

Ei se ole syy pakottaa kaikkia muita hänen tahtiinsa.

jos teidän (osan vastauksista) kotona mennään mukaan tuollaiseen ruoalla pelleilyyn.



Pakolla en ole lasta koskaan syöttänyt, mutta kyllä meillä kotonakin on pakko MAISTAA. Tai jos ei maista, niin sitten voi nousta pöydästä syömättä mitään.



Mutta tosiaankaan ei palkita lapsen nirsoilua sillä, että annettaisiin leipää tai varsinkaan mitään herkkuja. Leivän annan (jos haluaa) silloin kun ruokaa on edes maistettu. Makeita jälkiruokia meillä saa vain silloin kun on syönyt ruokansa. Joskus käy niinkin, että ei syö ruokaansa ja jää ilman jälkiruokaa, mutta ei se lapsi siihen kuole.

se yksi lusikallinen ja sitten voi saada maitoa ja leipää jos ruoka ei todellakaan maistu. Mutta tuolloinkin vain yksi pala leipää ja lasi maitoa jotta lisukkeet i ole se millä eletään. Maistuupa ruoka sitten seuraavalla aterialla paremmin.



Meillä lapset kotihoidossa mutta linja tuo että pitää maistaa. Väkisin ei ruokaa suuhun tungeta mutta ei sitten saa mitään muutakaan ennen seuraavaa ruokaa. Ja meiilä vielä niin että se sama ruoka mitä ei maistanut tulee uudelleen eteen. Tämä siksi että neljästä lapsesta kaksi nirsoa jotka jo periaatteesta ilmoittavat että eivät tykkää vaikkei ole edes maistanut. Esikoisen kanssa alkuun lipsuttiin ja sai sitten jotain muuta ja nirsoilukierre oli valmis. Ei syönyt kuin paria ruoka ainetta. Nyt nirson kolmosen kanssa (ikää 3v 6kk) on linja alusta asti ollut tiukka ja hän maistaakin jo paljon paremmin ruokia kun tietää että muuta ei saa jos ei maista. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikkea ei tarvitse syödä mutta kaikkea pitää maistaa edes yksi lusikallinen.



Ja kyllä se niin on että nirsoilu leviää eli jos yhden ei tarvitse maistaa ja saa sitten sen sijaan vaikka leipää niin pian kaikki muutkin haluavat vaan sitä leipää. Meillä ainkin menee niin omien lasten kanssa vaikka kakkonen ja nelonen on hyviä syömään kaikkea. Meillä ei kotona edes tarjota leipää aterioilla että eivät sillä täytä mahaansa. Välipalalla sitten syöään leipää. Tähän asti vatsat on tullt täyteen ruualla ja maidola.



Niin ja itse olen todella nirso mutta pyrin maistamaan silti kaikkea jo ihan esimerkkinä lapsille.

jos vaadin ainoata lastamme maistamaan kotona jokaista ruokaa?



T. 50

Jos pidät sen kotona, ok, mutta päiväkotiin tuo ei sovi.

Meidän lasten päiväkodissa toimivat juuri samoin kuin ap:n ja HYVÄ NIIN!

Ainoa mitä en hyväksynyt oli se, kun kerran istuttivat vanhinta lastamme välipalapöydässä tosi pitkään kun ei suostunut maistamaan välipalaansa. Silloin sanoin, että ko tyttö on kyllä sen verran itsepäinen, että jos ei suostu maistamaan, niin saa kyllä istuttaa vaikka iltaan asti ja silti ei maista. Tämä oli heille uutta. Sanoivat, että yleensä lapset suostuvat sen yhden lusikallisen (tai tässä tapauksessa yhden haukun) maistamaan. Meidän tyttö oli ainoa joka totaalisesti kieltäytyi edes maistamasta.

Jos pidät sen kotona, ok, mutta päiväkotiin tuo ei sovi.

Jos sinun kultanuppusesi nyt saa elinikäisiä traumoja ja ehkä vakavia sisäelinvaurioitakin, koska joutuu maistaman lusikallisen ruokaa, josta ei ehkä pidä, niin uskoisin sen kuitenkin valtaosalle lapsista olevan hyvä keino tutustuttaa monipuolisiin ja terveellisiin ruokiin ja auttaa löytämään uusia makuelämyksiä. Koska, ylläri, ylläri, uusi ruokalaji voi vaikka osoittautua tosi herkulliseksi, kunhan vaan uskaltaa sitä maistaa!

Jos pidät sen kotona, ok, mutta päiväkotiin tuo ei sovi.

Aina ei voi olla mieliruokia, mutta maistamaan pitää oppia. Pakkosyöttö on toinen juttu ja siitähän tässä ei ole kyse. Jos päiväkodissa olisi annettu periksi, söisi lapsesi jatkossakin sen maidon ja leivän lounaan sijaan. Lapsi oppii helposti kenkkuilemaan jos antaa periksi. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen vaikeampi häntä on saada maistamaan uusia ruokia jos häntä ei ole siihen pienempänä totutettu. Tahtoikäinen lapsi kokeilee onnistuuko vedätys ja jos onnistuu niin siitä voi tulla ikuinen ongelma. Myös muut lapset alkavat tekemään samaa jos yksi saa periksi, siinä on kyse myös ryhmäkurista. Nyt lapsi oppii, että kannattaa edes maistaa ennenkuin tuomitsee ruuan ja että vähän kannattaa ehkä myös syödäkin jotta saa sen maidon ja leivän.Meillä on käyty tätä ruokataistelua muutaman vuoden kunnes tein siihen selvän stopin. Vaadin, että maistetaan edes ja se on ollut hyväksi lapselle, joka on nyt itsekin todennut, että hyvä kun äiti maistoin ruokaa koska se olikin hyvän makuista. Nyt hän ymmärtää, että maistaa pitää ja ruoka-ajat ovat äidin päätettävissä eikä silloin kun lapselle itselleen sopii.

Hoitona:

-kiristäminen, uhkailu, lahjominen tai pakottaminen ei auta

-liika kannustus ja ruokailun huomioiminen näyttää vain pahentavan tilannetta

- ainoana keinona toimii "mallittaminen" eli ns. normaalia ruokaa on tarjolla ja toiset syövät sitä...luodaan sellainen ilmapiiri joka kannustaa lasta vapaaehtoisesti maistamaan ja tottumaan monenlaiseen ruokaan.

- lisävitamiineja tarvitaan mahdollisesti

Meidän lapsi on vain vähäruokainen. Päiväkodin varhaiskasvatuskeskustelussa olen tuonut sen esille. Olen sanonut, että saa edellyttää, että lapsi maistaa, mutta pakottaa/maanitella ei missään nimessä saa. Ja että saa jättää ilman leipää, ellei maista. Sama käytäntö on nuoremmankin suhteen, vaikka onkin hyvä ruokainen.

AP:lle, asioita voi jäädä mainitsematta noissa keskusteluissa. Elä hermostu, kerro vain, että olit yllättynyt. 3½vuotias ymmärtää jo asian. Voi tietenkin olla, että hänellekin on asia tullut yllätyksenä, mutta keskustelkaa lapsen kanssa asia läpi, niin ei jää vaivaamaan ketään.

ei ole todistettu että nälässä pitämisestä olisi mitään hyötyä. Pikemmin se vaan pahentaa tilannetta. Päiväkodissa voidaan istuttaa lapsia pöydässä ja saa lähteä pois sitten kun on syönyt. Tavallaan houkutella maistamaan ei pakottaa.

ei ole todistettu että nälässä pitämisestä olisi mitään hyötyä. Pikemmin se vaan pahentaa tilannetta. Päiväkodissa voidaan istuttaa lapsia pöydässä ja saa lähteä pois sitten kun on syönyt. Tavallaan houkutella maistamaan ei pakottaa.

ja kohta syödään vain ja ainoastaan leipää.

eihän se ole nälässä pitämistä, jos lapsi ei kerran edes maista ruokaansa. Hänellähän ei silloin ole nälkä. Kyllä lapsi syö, jos nälkä on. Aivan varmasti. Seuraava ateria on sitten seuraavan aterian aikaan. Välipalat ja napostelut ne vasta turhia onkin.

Ei tästä nyt ole niin pitkä aika kun lapsien oli pakko syödä lautanen tyhjäksi. Ei puhettakaan, että maistaminen riittäisi. Ja mikä oli tulos? Se, että varmasti iki kuuna päivänä se ihminen ei syönyt kyseistä ruokaa. Ei paljon auttanut makuelämykset.

Meillä kotona ei nimittäin keittoaterioita lukuunottamatta aterioilla ole leipää. Hiilarit tulevat perunasta/riisistä/pastasta. Maitokin juodaan useimmiten välipalana ettei raudan imeytyminen häiriinny. Lapsi aloitti päiväkodin nyt muutama viikko sitten, on kai oppinut syömään aterialla leipää tai ainakaan ei ole asiasta mitään mainittu.

Jos lapsi ei syö kastiketta & lihapullaa, saako hän salaattia? Entä vihanneksi? Maitoa ja leipää ilmeisesti ei. Mikä osio lautasmallista määrittelee sen, mitä muuta saa syödä? Jos ei juo maitoa, saako leipää? Entä lihapullia?



Vai tarjoillaanko päiväkodissa edes lisäkkeitä pääruoan kanssa?

Lämpimän ruoan lisäksi jokapäivä on salaattia, usein myös lämmin vihannes (porkkanaa, kukkakaalia ym) sekä leipää ja maitoa.

Maito annetaan lapsille heti alussa. Lautaselle laitetaan ensin ruoka, vihannekset ja salaatit. Vihanneksia ja/tai salaattia saa lisää sitten kun "varsinainen" ruokakin on syöty. Silloin ei tarvitse ottaa lisää ruokaa vaan voi valita mitä haluaa lisää (esim pelkkää salaattia, tai pelkkää kukkakaalia). Leipä jaetaan lapsille kun ruoka on syöty/tai edes maistettu.

Jälkiruoka (silloin kun sellaista on) annetaan kun ruoka on syöty/tai edes maistettu.

Jos lapsi ei syö kastiketta & lihapullaa, saako hän salaattia? Entä vihanneksi? Maitoa ja leipää ilmeisesti ei. Mikä osio lautasmallista määrittelee sen, mitä muuta saa syödä? Jos ei juo maitoa, saako leipää? Entä lihapullia?

Vai tarjoillaanko päiväkodissa edes lisäkkeitä pääruoan kanssa?

Ilmeisesti sitä, että täällä puhuttiin pienestä maistamisesta, ei syömisestä.

Mee joillakin puurot ja vellit sekaisin, kukaan ei puhu pakkosyömisestä.

ja kyllä on todettu että ihminen joutuu maistamaan joitain ruokamakuja useamman kertaa, ennenkuin tottuu sen makuun.

Yllätävän moni tarhaikäinen lapsi kiikuttaa tuoresalaattinsa roskiin roskiin, liian moni:(

Jos lapsi ei syö kastiketta & lihapullaa, saako hän salaattia? Entä vihanneksi? Maitoa ja leipää ilmeisesti ei. Mikä osio lautasmallista määrittelee sen, mitä muuta saa syödä? Jos ei juo maitoa, saako leipää? Entä lihapullia?

Vai tarjoillaanko päiväkodissa edes lisäkkeitä pääruoan kanssa?

vihannesta tai hedelmää nähneetkään ja eivät siksi osaa niitä päiväkodissakaan syödä.



Meidän vanhimman tytön kanssa taas on päinvastainen ongelma. Söisi pelkkää salaattia ja vihanneksia. Pitkin hampain syö yhden pienen lihapullan, koska vasta sitten saa lisää vihanneksia.

Lapsi sai kyllä ruokaa. Mutta ei syönyt.

joka pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi - eikä sitä annostakaan saanut itse päättää. Korvissa kaikuivat selostukset Afrikan nälkää näkevistä. Mitään hyvä tämä kasvatus ei minun ruokatavoilleni tehnyt, pelkkää hallaa. Edelleen on ruokia, joiden pelkkä ajattelu nostaa oksennuksen maun kurkkuun.



Minun lapseni saa syödä päiväkodissa pelkkää leipää ja maitoa, jos jokin ruokalaji tökkii. Piste.