Lue keskustelun säännöt.
Tiainen sai 4 lasta vuoden sisällä. Esikoinen ja maatilan hoito yksin päälle.
02.02.2023 |
IL
Siinä on asennetta ja reipasta otetta. Lasten isällä oma tila, eivätkä ole parisuhteessa olleetkaan.
Kommentit (113)
En aio lukea kyseistä artikkelia, enkä koskaan kommentoi anonyymina ihmisiä, jotka esiintyvät julkisuudessa omalla nimellään. Eli kommentoin ainoastaan yleisellä tasolla.
Yleisellä tasolla tämä keskustelu kertoo hurjan paljon meidän vanhemmuusihanteestamme. Moni tuntuu ihailevan sellaista sotienjälkeistä mentaliteettia, että lapset kasvavat todella pienillä ikäeroilla ja samalla pyöritetään maatilaa vähintään. Ajatellaan, että tällaiset vanhemmat ovat maalaisjärkisiä ja lapsista tulee reippaita. Ajatellaan, että lasten tarpeista huolehtiminen ei ole oikeaa työtä vaan jotain, jonka kätevä ihminen tekee oikean työn lomassa.
Tosiasiassahan nämä 1940-luvun lapset olivat usein aivan rikki, ja moni kärsi todella kylmästä suhteesta vanhempiinsa, joiden taas oli pakko tehdä töitä ja selviytyä sen sijaan että olisivat käpertyneet pesimään ja nauttimaan vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normaalia, että äiti hoiti useampaa pikkuista kotona, ehti laittaa kotiruokaa ja pitää kotinsa järjestyksessä. En tiedä missä vaiheessa nämä avuttomat äidit saivat alkunsa ja siitä tuli epänormaalia. Uusi normaali on valittaa, ettei voi, ei jaksa, ei pysty jne.
Somen myötä?
Ja tiedän kyllä, mitä on olla väsynyt. Minun kolmen lapseni isä oli matkatöissä. Kun vanhin oli 2,5-v syntyi toinen lapsi, jonka päivärytmi oli päälaellaan. Hän oli öisin pirteä ja hyväntuulinen ja nukkui päivät. Vanhempi ei nukkunut enää päiväunia. Vasta n. 8 kk iässä sain päivärytmin oikeaksi, silloinkin yöheräilyä oli paljon. Kolmas onneksi nukkui yöt hyvin.
Ainakin 80-luvun äidit oli jo niitä laiskoja. Olisiko sitten 30-40 -luvuilla jaksettu paremmin? 80-luvulla äideillä kävi kodinhoitaja jos oli monta lasta, sukulaistyttö tuli hoitamaan kesäisin, lapsia lähetettiin yleisesti maalle isovanhempien hoitoon. Talonmiehet pitivät osaltaan jöötä, avain kaulassa kuljettiin yksin ulkona. Lapsia sai lyödä ja kurittaa, jos eivät totelleet, ei tarvinnut lukea kasvatusoppaita tai miettiä, miten asia ratkaista paremmin.
Kotiruokaa äidit tekivät kyllä, aikaahan oli. 3-vuotias vahti 2-vuotiasta kun lapset lähtivät keskenään puistoon tien laitaa pitkin, jotta äiti sai olla rauhassa. Lapsilisien ostovoima oli huima, kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä lapsilisä riitti päiväkotimaksujen maksamiseen, ja rahaa jäi jopa yli.
Minä kirjoitin tuon tekstin. Ensimmäinen lapseni syntyi 1985. (Ei ollut somea).
Eikä ollut kodinhoitajaa saati sukulaistyttöjä ja isovanhemmatkin asuivat toisella puolella maata. Eikä tasan tarkkaan lähetetty pieniä lapsia yksin leikkipuistoon tai edes pihalle. Joskus pyysin naapurintyttöä hetkeksi hiekkalaatikkoseuraksi, että sain jonkun tärkeän asian tehtyä. Siis 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normaalia, että äiti hoiti useampaa pikkuista kotona, ehti laittaa kotiruokaa ja pitää kotinsa järjestyksessä. En tiedä missä vaiheessa nämä avuttomat äidit saivat alkunsa ja siitä tuli epänormaalia. Uusi normaali on valittaa, ettei voi, ei jaksa, ei pysty jne.
Somen myötä?
Ja tiedän kyllä, mitä on olla väsynyt. Minun kolmen lapseni isä oli matkatöissä. Kun vanhin oli 2,5-v syntyi toinen lapsi, jonka päivärytmi oli päälaellaan. Hän oli öisin pirteä ja hyväntuulinen ja nukkui päivät. Vanhempi ei nukkunut enää päiväunia. Vasta n. 8 kk iässä sain päivärytmin oikeaksi, silloinkin yöheräilyä oli paljon. Kolmas onneksi nukkui yöt hyvin.
Ainakin 80-luvun äidit oli jo niitä laiskoja. Olisiko sitten 30-40 -luvuilla jaksettu paremmin? 80-luvulla äideillä kävi kodinhoitaja jos oli monta lasta, sukulaistyttö tuli hoitamaan kesäisin, lapsia lähetettiin yleisesti maalle isovanhempien hoitoon. Talonmiehet pitivät osaltaan jöötä, avain kaulassa kuljettiin yksin ulkona. Lapsia sai lyödä ja kurittaa, jos eivät totelleet, ei tarvinnut lukea kasvatusoppaita tai miettiä, miten asia ratkaista paremmin.
Kotiruokaa äidit tekivät kyllä, aikaahan oli. 3-vuotias vahti 2-vuotiasta kun lapset lähtivät keskenään puistoon tien laitaa pitkin, jotta äiti sai olla rauhassa. Lapsilisien ostovoima oli huima, kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä lapsilisä riitti päiväkotimaksujen maksamiseen, ja rahaa jäi jopa yli.
Minä kirjoitin tuon tekstin. Ensimmäinen lapseni syntyi 1985. (Ei ollut somea).
Eikä ollut kodinhoitajaa saati sukulaistyttöjä ja isovanhemmatkin asuivat toisella puolella maata. Eikä tasan tarkkaan lähetetty pieniä lapsia yksin leikkipuistoon tai edes pihalle. Joskus pyysin naapurintyttöä hetkeksi hiekkalaatikkoseuraksi, että sain jonkun tärkeän asian tehtyä. Siis 80-luvulla.
Eli olet niitä laiskoja 80-luvun äitejä. Ei nykyään ole mitään naapurintyttöjä, joita pyydetään hoitamaan. Arvasin heti ekasta kirjoituksestasi kun nostit itseäsi jalustalle, että kuulut tähän tiettyyn äitisukupolveen.
Älkää hyvät palstalaiset menkö lukemaan mitään positiivisia juttuja, traumojahan siitä tulee. Pysykää vaan täällä ruikutuskanavalla. Kyllä se niin nostaa mielialaa ja saa riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä super-naisten kertomuksia on vauvalehdet täynnä. On monta lasta, joista monilla joku diagnoosi. Hoidetaan kaunis koti ja ehditään käydä töissä vähintään kolmessa paikassa. Iltaisin harrastetaan kaikkien lasten kanssa ympäri ämpäri, ja öisin super-äiti opiskelee uuttaa ammattia varten. Eipä ihme, että tavallinen ihminen tuntee riittämättömyyttä, kun vain superit kelpaa. Mikä tarkoitus näillä artikkeleilla on? Ottaen huomioon, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja eri elämäntilanteissa?
Mitä superia on naisessa, joka hoitaa lapsiaan? Onhan tuo erikoista nyky-Suomessa, yleensä hankitaan tatuointi ja laitetaan lapset varhaiskasvatukseen ja itketään, kun ei kelvata töihin. Lapsia ei silti hoideta, sitä varten on isovanhemmat.
Äitiys onkin superiutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailen Tätä perhettä ja ihmettelen näitä kadehtivia kommentteja. Eikö ole mukava lukea näitä onnistumisia kaikkien perhetragedioiden jälkeen. Nykyään ei iloita toisen onnesta ja onnistumisista. Jaksamista ja iloa Tiaisen perheelle
Vierailija kirjoitti:
Ihailen Tätä perhettä ja ihmettelen näitä kadehtivia kommentteja. Eikö ole mukava lukea näitä onnistumisia kaikkien perhetragedioiden jälkeen. Nykyään ei iloita toisen onnesta ja onnistumisista. Jaksamista ja iloa Tiaisen perheelle
Eikö se ole Mikkola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu aina kehui, että hän ei ole ikinä sairaana eikä pois töistä. 62-vuotiaana sai sitten aivoinfarktin juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Vierailija kirjoitti:
En aio lukea kyseistä artikkelia, enkä koskaan kommentoi anonyymina ihmisiä, jotka esiintyvät julkisuudessa omalla nimellään. Eli kommentoin ainoastaan yleisellä tasolla.
Yleisellä tasolla tämä keskustelu kertoo hurjan paljon meidän vanhemmuusihanteestamme. Moni tuntuu ihailevan sellaista sotienjälkeistä mentaliteettia, että lapset kasvavat todella pienillä ikäeroilla ja samalla pyöritetään maatilaa vähintään. Ajatellaan, että tällaiset vanhemmat ovat maalaisjärkisiä ja lapsista tulee reippaita. Ajatellaan, että lasten tarpeista huolehtiminen ei ole oikeaa työtä vaan jotain, jonka kätevä ihminen tekee oikean työn lomassa.
Tosiasiassahan nämä 1940-luvun lapset olivat usein aivan rikki, ja moni kärsi todella kylmästä suhteesta vanhempiinsa, joiden taas oli pakko tehdä töitä ja selviytyä sen sijaan että olisivat käpertyneet pesimään ja nauttimaan vauvasta.
No miksi ne 40-luvun lapset ei missään vaiheessa ole kansoittaneet mielenterveyspalveluja samalla tavalla kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneet kunnallisessa päivähoidossa varhaiskasvattajien kasvattamat ovat tehneet? Vauvasta nauttiminen on ainakin palstan mukaan sitä, että anoppi hoitaa vauvan ja itse saa omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu aina kehui, että hän ei ole ikinä sairaana eikä pois töistä. 62-vuotiaana sai sitten aivoinfarktin juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Ja mun tuttu oli 30v iässä työtön, koska halusi olla urheilullinen pitkänmatkanjuoksija. Saikin sydänlihastulahduksen ja kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä kyseessä klassinen vedätys että asutaan erillään jotta perheen äiti saa täydet tuet. Äitihän suunnittelee olevansa kotona kunnes nuorimmat lapset aloittavat koulun.
Mitä ne täydet tuet tuossa olisivat? Tarkoititko yh-vanhemman saamaa lapsilisän korotusta? Asumistukea ei maalla yleensä saa ja koska lapsilla vaikuttaa olevan isä, niin yhteiskunta ei kovin helposti maksa elareita.
Eiköhän nuo asu erillään käytännön syistä eli molemmilla on oma maatilansa.
Kyllä maalla asuva saa ihan yhtälailla asumistukea kuin kaupunkilainenkin, varsinkin kun on monilapsinen yh. Voi saada jopa toimeentulotukeakin. Tuolla lapsikatraalla saa jo niin paljon tukia että se peittoaa mennen tullen sikalanhoitajan palkan. Voihan olla että asuu vuokralla tuossa talossa. Sitäpaitsi omistusasuntoonkin voi saada asumistukea.
Jos saa tukia ja laki sen sallii, niin mitäs sitten?
Laki sallii sen siihen asti kunnes jää kiinni tukihuijauksesta eli paljastuu ettei oikeasti olekaan yh vaan suhteessa lasten isään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkeläisille ei kukaan tule siivoamaan kotia edes 100 - vuotiaana ilmaiseksi, ei pese pyykkiä, ei tee ruokaa, ei käy kaupassa. Nuo on kaikki maksullisia palveluita.
Täytyisi siis pitää itsestä huolta, että pärjää vielä eläkkeelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä kyseessä klassinen vedätys että asutaan erillään jotta perheen äiti saa täydet tuet. Äitihän suunnittelee olevansa kotona kunnes nuorimmat lapset aloittavat koulun.
Mitä ne täydet tuet tuossa olisivat? Tarkoititko yh-vanhemman saamaa lapsilisän korotusta? Asumistukea ei maalla yleensä saa ja koska lapsilla vaikuttaa olevan isä, niin yhteiskunta ei kovin helposti maksa elareita.
Eiköhän nuo asu erillään käytännön syistä eli molemmilla on oma maatilansa.
Kyllä maalla asuva saa ihan yhtälailla asumistukea kuin kaupunkilainenkin, varsinkin kun on monilapsinen yh. Voi saada jopa toimeentulotukeakin. Tuolla lapsikatraalla saa jo niin paljon tukia että se peittoaa mennen tullen sikalanhoitajan palkan. Voihan olla että asuu vuokralla tuossa talossa. Sitäpaitsi omistusasuntoonkin voi saada asumistukea.
Oletko koskaan perehtynyt asumistuen perusteisiin? Jos on vuokralla talossa, niin miten luulet Kelan suhtautuvan siihen, että ei ole erikseen sopimusta asuintalosta ja erikseen piharakennuksista? Aivan oikein, ilmoittavat, että tilan vuokraamisesta ei saa asumistukea. Tuolla lapsikatraalla ei saa muuta tukea kuin lapsilisät 5 lapsesta eli saman verran kuin saa kuka muu tahansa, jolla on 5 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio lukea kyseistä artikkelia, enkä koskaan kommentoi anonyymina ihmisiä, jotka esiintyvät julkisuudessa omalla nimellään. Eli kommentoin ainoastaan yleisellä tasolla.
Yleisellä tasolla tämä keskustelu kertoo hurjan paljon meidän vanhemmuusihanteestamme. Moni tuntuu ihailevan sellaista sotienjälkeistä mentaliteettia, että lapset kasvavat todella pienillä ikäeroilla ja samalla pyöritetään maatilaa vähintään. Ajatellaan, että tällaiset vanhemmat ovat maalaisjärkisiä ja lapsista tulee reippaita. Ajatellaan, että lasten tarpeista huolehtiminen ei ole oikeaa työtä vaan jotain, jonka kätevä ihminen tekee oikean työn lomassa.
Tosiasiassahan nämä 1940-luvun lapset olivat usein aivan rikki, ja moni kärsi todella kylmästä suhteesta vanhempiinsa, joiden taas oli pakko tehdä töitä ja selviytyä sen sijaan että olisivat käpertyneet pesimään ja nauttimaan vauvasta.
No miksi ne 40-luvun lapset ei missään vaiheessa ole kansoittaneet mielenterveyspalveluja samalla tavalla kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneet kunnallisessa päivähoidossa varhaiskasvattajien kasvattamat ovat tehneet? Vauvasta nauttiminen on ainakin palstan mukaan sitä, että anoppi hoitaa vauvan ja itse saa omaa aikaa.
Siksi kun ne ovat siirtäneet traumansa seuraavalle sukupolvelle, hukuttaneet ne viinaan tai ampuneet kuulan kalloonsa. Tärkeintä että "ei meillä ole koskaan ollut mitään mielenterveysongelmia". Eipä juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä kyseessä klassinen vedätys että asutaan erillään jotta perheen äiti saa täydet tuet. Äitihän suunnittelee olevansa kotona kunnes nuorimmat lapset aloittavat koulun.
Mitä ne täydet tuet tuossa olisivat? Tarkoititko yh-vanhemman saamaa lapsilisän korotusta? Asumistukea ei maalla yleensä saa ja koska lapsilla vaikuttaa olevan isä, niin yhteiskunta ei kovin helposti maksa elareita.
Eiköhän nuo asu erillään käytännön syistä eli molemmilla on oma maatilansa.
Kyllä maalla asuva saa ihan yhtälailla asumistukea kuin kaupunkilainenkin, varsinkin kun on monilapsinen yh. Voi saada jopa toimeentulotukeakin. Tuolla lapsikatraalla saa jo niin paljon tukia että se peittoaa mennen tullen sikalanhoitajan palkan. Voihan olla että asuu vuokralla tuossa talossa. Sitäpaitsi omistusasuntoonkin voi saada asumistukea.
Jos saa tukia ja laki sen sallii, niin mitäs sitten?
Laki sallii sen siihen asti kunnes jää kiinni tukihuijauksesta eli paljastuu ettei oikeasti olekaan yh vaan suhteessa lasten isään.
Millainen suhde lasten isään vaaditaan? Asuminen yhdessä ei nyt taida olla se juttu, jos miehellä on koti ja työpaikka muualla.
Vierailija kirjoitti:
En aio lukea kyseistä artikkelia, enkä koskaan kommentoi anonyymina ihmisiä, jotka esiintyvät julkisuudessa omalla nimellään. Eli kommentoin ainoastaan yleisellä tasolla.
Yleisellä tasolla tämä keskustelu kertoo hurjan paljon meidän vanhemmuusihanteestamme. Moni tuntuu ihailevan sellaista sotienjälkeistä mentaliteettia, että lapset kasvavat todella pienillä ikäeroilla ja samalla pyöritetään maatilaa vähintään. Ajatellaan, että tällaiset vanhemmat ovat maalaisjärkisiä ja lapsista tulee reippaita. Ajatellaan, että lasten tarpeista huolehtiminen ei ole oikeaa työtä vaan jotain, jonka kätevä ihminen tekee oikean työn lomassa.
Tosiasiassahan nämä 1940-luvun lapset olivat usein aivan rikki, ja moni kärsi todella kylmästä suhteesta vanhempiinsa, joiden taas oli pakko tehdä töitä ja selviytyä sen sijaan että olisivat käpertyneet pesimään ja nauttimaan vauvasta.
Miten tuo eroaa nykyäitiydestä? Ennen vanhemmat oli siinä jossain lähellä, vaikka ei pesineetkään peräkamarissa. Nyt äidit pyrkivät lapsista eroon mahdollisimman varhain, koska pitää olla omaa aikaa ja harrastuksia. Lapsen kannalta ihan sama: kylmä suhde vanhempiin, jotka eivät ole koskaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normaalia, että äiti hoiti useampaa pikkuista kotona, ehti laittaa kotiruokaa ja pitää kotinsa järjestyksessä. En tiedä missä vaiheessa nämä avuttomat äidit saivat alkunsa ja siitä tuli epänormaalia. Uusi normaali on valittaa, ettei voi, ei jaksa, ei pysty jne.
Somen myötä?
Ja tiedän kyllä, mitä on olla väsynyt. Minun kolmen lapseni isä oli matkatöissä. Kun vanhin oli 2,5-v syntyi toinen lapsi, jonka päivärytmi oli päälaellaan. Hän oli öisin pirteä ja hyväntuulinen ja nukkui päivät. Vanhempi ei nukkunut enää päiväunia. Vasta n. 8 kk iässä sain päivärytmin oikeaksi, silloinkin yöheräilyä oli paljon. Kolmas onneksi nukkui yöt hyvin.
Ainakin 80-luvun äidit oli jo niitä laiskoja. Olisiko sitten 30-40 -luvuilla jaksettu paremmin? 80-luvulla äideillä kävi kodinhoitaja jos oli monta lasta, sukulaistyttö tuli hoitamaan kesäisin, lapsia lähetettiin yleisesti maalle isovanhempien hoitoon. Talonmiehet pitivät osaltaan jöötä, avain kaulassa kuljettiin yksin ulkona. Lapsia sai lyödä ja kurittaa, jos eivät totelleet, ei tarvinnut lukea kasvatusoppaita tai miettiä, miten asia ratkaista paremmin.
Kotiruokaa äidit tekivät kyllä, aikaahan oli. 3-vuotias vahti 2-vuotiasta kun lapset lähtivät keskenään puistoon tien laitaa pitkin, jotta äiti sai olla rauhassa. Lapsilisien ostovoima oli huima, kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä lapsilisä riitti päiväkotimaksujen maksamiseen, ja rahaa jäi jopa yli.
Minä kirjoitin tuon tekstin. Ensimmäinen lapseni syntyi 1985. (Ei ollut somea).
Eikä ollut kodinhoitajaa saati sukulaistyttöjä ja isovanhemmatkin asuivat toisella puolella maata. Eikä tasan tarkkaan lähetetty pieniä lapsia yksin leikkipuistoon tai edes pihalle. Joskus pyysin naapurintyttöä hetkeksi hiekkalaatikkoseuraksi, että sain jonkun tärkeän asian tehtyä. Siis 80-luvulla.
Eli olet niitä laiskoja 80-luvun äitejä. Ei nykyään ole mitään naapurintyttöjä, joita pyydetään hoitamaan. Arvasin heti ekasta kirjoituksestasi kun nostit itseäsi jalustalle, että kuulut tähän tiettyyn äitisukupolveen.
Laiska, joo-o. Kolme lasta, mies matkatöissä, kotiruokaa syöty lähes poikkeuksetta, koti siisti, silitetty miehen kauluspaidatkin, itsestäkin pidetty huolta. Ja jos nyt naapurintyttöä joskus pyysi hiekkalaatikolle, niin onpa laiskaa. Haista sinä kukkanen.
Nykyään minäkin käytän somea ja osaan kyllä paikallisesta ryhmästä lukea, kuinka tytöt tarjoutuvat lapsenvahdeiksi, ulkoiluttamaan ja hakemaan päiväkodista.
Että jos sinulla ei ole yhtään ketään naapurintyttöä, jona joskus voisi auttaa, niin olisi ehkä syytä katsoa peiliin. Tai ainakin alkaa aloitteelliseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä kyseessä klassinen vedätys että asutaan erillään jotta perheen äiti saa täydet tuet. Äitihän suunnittelee olevansa kotona kunnes nuorimmat lapset aloittavat koulun.
Mitä ne täydet tuet tuossa olisivat? Tarkoititko yh-vanhemman saamaa lapsilisän korotusta? Asumistukea ei maalla yleensä saa ja koska lapsilla vaikuttaa olevan isä, niin yhteiskunta ei kovin helposti maksa elareita.
Eiköhän nuo asu erillään käytännön syistä eli molemmilla on oma maatilansa.
Kyllä maalla asuva saa ihan yhtälailla asumistukea kuin kaupunkilainenkin, varsinkin kun on monilapsinen yh. Voi saada jopa toimeentulotukeakin. Tuolla lapsikatraalla saa jo niin paljon tukia että se peittoaa mennen tullen sikalanhoitajan palkan. Voihan olla että asuu vuokralla tuossa talossa. Sitäpaitsi omistusasuntoonkin voi saada asumistukea.
Jos saa tukia ja laki sen sallii, niin mitäs sitten?
Laki sallii sen siihen asti kunnes jää kiinni tukihuijauksesta eli paljastuu ettei oikeasti olekaan yh vaan suhteessa lasten isään.
Miten siitä voi jäädä kiinni? Tuskinpa kelan virkailijat kyttää pusikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normaalia, että äiti hoiti useampaa pikkuista kotona, ehti laittaa kotiruokaa ja pitää kotinsa järjestyksessä. En tiedä missä vaiheessa nämä avuttomat äidit saivat alkunsa ja siitä tuli epänormaalia. Uusi normaali on valittaa, ettei voi, ei jaksa, ei pysty jne.
Somen myötä?
Ja tiedän kyllä, mitä on olla väsynyt. Minun kolmen lapseni isä oli matkatöissä. Kun vanhin oli 2,5-v syntyi toinen lapsi, jonka päivärytmi oli päälaellaan. Hän oli öisin pirteä ja hyväntuulinen ja nukkui päivät. Vanhempi ei nukkunut enää päiväunia. Vasta n. 8 kk iässä sain päivärytmin oikeaksi, silloinkin yöheräilyä oli paljon. Kolmas onneksi nukkui yöt hyvin.
Ainakin 80-luvun äidit oli jo niitä laiskoja. Olisiko sitten 30-40 -luvuilla jaksettu paremmin? 80-luvulla äideillä kävi kodinhoitaja jos oli monta lasta, sukulaistyttö tuli hoitamaan kesäisin, lapsia lähetettiin yleisesti maalle isovanhempien hoitoon. Talonmiehet pitivät osaltaan jöötä, avain kaulassa kuljettiin yksin ulkona. Lapsia sai lyödä ja kurittaa, jos eivät totelleet, ei tarvinnut lukea kasvatusoppaita tai miettiä, miten asia ratkaista paremmin.
Kotiruokaa äidit tekivät kyllä, aikaahan oli. 3-vuotias vahti 2-vuotiasta kun lapset lähtivät keskenään puistoon tien laitaa pitkin, jotta äiti sai olla rauhassa. Lapsilisien ostovoima oli huima, kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä lapsilisä riitti päiväkotimaksujen maksamiseen, ja rahaa jäi jopa yli.
Minä kirjoitin tuon tekstin. Ensimmäinen lapseni syntyi 1985. (Ei ollut somea).
Eikä ollut kodinhoitajaa saati sukulaistyttöjä ja isovanhemmatkin asuivat toisella puolella maata. Eikä tasan tarkkaan lähetetty pieniä lapsia yksin leikkipuistoon tai edes pihalle. Joskus pyysin naapurintyttöä hetkeksi hiekkalaatikkoseuraksi, että sain jonkun tärkeän asian tehtyä. Siis 80-luvulla.
Eli olet niitä laiskoja 80-luvun äitejä. Ei nykyään ole mitään naapurintyttöjä, joita pyydetään hoitamaan. Arvasin heti ekasta kirjoituksestasi kun nostit itseäsi jalustalle, että kuulut tähän tiettyyn äitisukupolveen.
Laiska, joo-o. Kolme lasta, mies matkatöissä, kotiruokaa syöty lähes poikkeuksetta, koti siisti, silitetty miehen kauluspaidatkin, itsestäkin pidetty huolta. Ja jos nyt naapurintyttöä joskus pyysi hiekkalaatikolle, niin onpa laiskaa. Haista sinä kukkanen.
Nykyään minäkin käytän somea ja osaan kyllä paikallisesta ryhmästä lukea, kuinka tytöt tarjoutuvat lapsenvahdeiksi, ulkoiluttamaan ja hakemaan päiväkodista.
Että jos sinulla ei ole yhtään ketään naapurintyttöä, jona joskus voisi auttaa, niin olisi ehkä syytä katsoa peiliin. Tai ainakin alkaa aloitteelliseksi!
Etkö silittänyt miehen alushousuja? Minä ainakin silitän joka aamu miehelle kalsaritkin sileäksi. Aika vetelää, että vain kauluspaidat olet jaksanut... Minulla on kaksoset ja kaksi muuta lasta, kaikki neljän vuoden sisällä, iso omakotitalo, mies ulkomailla työmatkoilla, ei tukiverkkoja, teen 40h työviikkoa. Meillä on poikkeuksetta syöty kotiruokaa, teillä on tainnut einestä mennä kuitenkin?
Kiitos! Ihmettelin, että mikä juttu se tämä nyt on, kun ei netistä löydy. No ei löydy ei, kun äidin nimi ei olekaan Tiainen, eikä juttua ollut julkaistu Iltalehdessä.