Lue keskustelun säännöt.
Tullaanko subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkauttamaan?
01.02.2023 |
Tai tullaanko sitä jotenkin rajoittamaan? Esim jos äiti äitiyslomalla? Onko tietoa?
Kommentit (677)
En käsitä. Miten ennen oli suuret lapsilaumat äideillä eikä ollut mitään päiväkoteja.
Silloin ei ollut kylppärwitä eikä sisävessoja.
Mikä vaivaa nykyään, kun ei jakseta omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä, kun päiväkodeissa ja kouluissa olisi huonosti käyttäytyvien- ja hyvin käyttäytyvien lasten ryhmät erikseen. Ja huonosti käyttäytyvien ryhmän työntekijät saisivat palkan päälle jtn lisää.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä. Miten ennen oli suuret lapsilaumat äideillä eikä ollut mitään päiväkoteja.
Silloin ei ollut kylppärwitä eikä sisävessoja.
Mikä vaivaa nykyään, kun ei jakseta omia lapsia.
Silloin oli helppo kasvattaa. Pari ripsausta risulla, ja lapsi totteli.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä, kun päiväkodeissa ja kouluissa olisi huonosti käyttäytyvien- ja hyvin käyttäytyvien lasten ryhmät erikseen. Ja huonosti käyttäytyvien ryhmän työntekijät saisivat palkan päälle jtn lisää.
Ja vanhemmat joiden lapset ovat huonostikäyttäytyvien ryhmässä joutuisivat pakolliseen vanhemmuus-koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä. Miten ennen oli suuret lapsilaumat äideillä eikä ollut mitään päiväkoteja.
Silloin ei ollut kylppärwitä eikä sisävessoja.
Mikä vaivaa nykyään, kun ei jakseta omia lapsia.
Älä jaksa. Ennen ei hoidettu lapsia yksin ja ne lauman isoimmat pennut hoiti sisaruksiaan. Kakaroita hoiti isovanhemmat ihan jopa asuivat siellä plus koko kylä kasvatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokoneelle jo taaperona istutettu lapsi on vaikea kasvattaa.
Miten kyse voi olla teidän niin ihanasta ja opettavaisesta varhaiskasvatuksesta, jos henkilökunta ei edes tiedä lasten nimiä, vaan nimet on teipattu lasten vaatteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei. Minäkin ansaitsen omaa aikaa. T. Kahden äiti
Miten pärjättiin lasten kanssa 1960-luvusta eteenpäin noin vuoteen 2000 asti? Perheissä ei enää ollut paljon lapsia. Vanhemmat kävivät töissä. Vanhemman piti kiiruhtaa hakemaan lapsensa hoidosta heti työpäivän päätyttyä. Vanhemman vapaapäivänä ja loma-aikana lasta ei saanut viedä hoitoon.
Miksi elämä omien lasten kanssa koetaan nykyään niin vaikeaksi, että lapsi halutaan viedä päiväkotiin, kun itse on kotona tai jopa lomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmuus koetaan nykyään niin raskaalsi?
Nykyvanhemmilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen. Ennen riitti kun sai pidettyä lapset hengissä, onnettomuuksia sattui ihan eri mittakaavassa kuin nykyään. Ennen oli paremmat tukiverkot, oli mummot ja kummit ja kummin kaimat auttamassa. Nykyään vanhemmat joutuvat selviämään yksin.
Tämä! Minä ja sisarukseni olemme syntyneet 80-90-luvulla. Sain omat lapseni 2010-luvulla. Lapsia on kaksi ja lisää ei tule, kun kaikki on niin hankalaksi tehty. Esimerkiksi koulu, kouluterveystarkastukset ja hammaslääkärit toteutettiin aivan eri tavalla. Ensimmäisillä luokilla oli reissuvihko, johon ehkä pari kertaa kuukaudessa kirjoitettiin terveisiä. Ei todellakaan viestitelty päivittäin vanhemmille tai koko aikaa vaadittu milloin mitäkin tarviketta tai välinettä. Lukujärjestys tuli aina lukukauden alussa ja siinä pysyttiin. Olen huomannut, että meidän tokaluokkalaisen lukujärjestys vaihtelee koko ajan. Ei ole montaakaan kokonaista viikkoa, että koulu alkaisi kuten lukujärjestyksessä sanotaan. Joka päivä pitää käydä katsomassa Wilma-viestit, ettei mitään mene ohi.
Terveystarkastukset tehtiin koululla. Vanhemmille saattoi tulla joku kysely täytettäväksi, mutta vanhempien ei tarvinnut tulla paikalle tai kuljettaa mihinkään. Yleensä terveydenhoitaja oli muina aikoina tavattavissa, jos oli mielen päällä jotain. Todella matalan kynnyksen palvelua! Myöskään hammastarkastukset hoidettiin luokka kerrallaan. Koko luokka lähti saattajan kanssa hammashoitolaan ja jokainen vuorollaan kävi tarkastuksessa. Jos jotain hoidettavaa oli enemmän niin vanhemmat hoitivat jatkokäynnit.
Nykyään vanhempien pitää itse selvitellä nuo asiat, ottaa vapaata töistä, kuljettaa lääkäreihin ja viedä takaisin kouluun/päiväkotiin ja palata takaisin töihin. Tuossa menee helposti 2-3 tuntia päivästä, vaikka siirtymät tapahtuisi autolla. Nykyajan työelämässä ei korupuheista huolimatta katsota hyvällä, että vanhemmilla on vähän väliä tuntien poissaoloja töistä lasten vuoksi. Enkä jaksa edes ottaa puheeksi tässä kaikenmaailman vasu-/hosu-/hops- juttuja. Vanhempainilta kerran vuodessa riitti vielä pari vuosikymmentä sitten.
Tunteeko vanhempi uhrautuvansa ollessaan lapsensa kanssa? Onko omasta kivasta luopuminen vaikeaa oman lapsen puolesta? Huolestuttavaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmuus koetaan nykyään niin raskaalsi?
Nykyvanhemmilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen. Ennen riitti kun sai pidettyä lapset hengissä, onnettomuuksia sattui ihan eri mittakaavassa kuin nykyään. Ennen oli paremmat tukiverkot, oli mummot ja kummit ja kummin kaimat auttamassa. Nykyään vanhemmat joutuvat selviämään yksin.
Tämä! Minä ja sisarukseni olemme syntyneet 80-90-luvulla. Sain omat lapseni 2010-luvulla. Lapsia on kaksi ja lisää ei tule, kun kaikki on niin hankalaksi tehty. Esimerkiksi koulu, kouluterveystarkastukset ja hammaslääkärit toteutettiin aivan eri tavalla. Ensimmäisillä luokilla oli reissuvihko, johon ehkä pari kertaa kuukaudessa kirjoitettiin terveisiä. Ei todellakaan viestitelty päivittäin vanhemmille tai koko aikaa vaadittu milloin mitäkin tarviketta tai välinettä. Lukujärjestys tuli aina lukukauden alussa ja siinä pysyttiin. Olen huomannut, että meidän tokaluokkalaisen lukujärjestys vaihtelee koko ajan. Ei ole montaakaan kokonaista viikkoa, että koulu alkaisi kuten lukujärjestyksessä sanotaan. Joka päivä pitää käydä katsomassa Wilma-viestit, ettei mitään mene ohi.
Terveystarkastukset tehtiin koululla. Vanhemmille saattoi tulla joku kysely täytettäväksi, mutta vanhempien ei tarvinnut tulla paikalle tai kuljettaa mihinkään. Yleensä terveydenhoitaja oli muina aikoina tavattavissa, jos oli mielen päällä jotain. Todella matalan kynnyksen palvelua! Myöskään hammastarkastukset hoidettiin luokka kerrallaan. Koko luokka lähti saattajan kanssa hammashoitolaan ja jokainen vuorollaan kävi tarkastuksessa. Jos jotain hoidettavaa oli enemmän niin vanhemmat hoitivat jatkokäynnit.
Nykyään vanhempien pitää itse selvitellä nuo asiat, ottaa vapaata töistä, kuljettaa lääkäreihin ja viedä takaisin kouluun/päiväkotiin ja palata takaisin töihin. Tuossa menee helposti 2-3 tuntia päivästä, vaikka siirtymät tapahtuisi autolla. Nykyajan työelämässä ei korupuheista huolimatta katsota hyvällä, että vanhemmilla on vähän väliä tuntien poissaoloja töistä lasten vuoksi. Enkä jaksa edes ottaa puheeksi tässä kaikenmaailman vasu-/hosu-/hops- juttuja. Vanhempainilta kerran vuodessa riitti vielä pari vuosikymmentä sitten.
Minullakin on kaksi 2000-luvulla syntynyttä lasta. Ei heillä kyllä kovin usein ole hammas- tai terveystarkastuksia. Ainahan niiden kanssa pitää säätää aikatauluja, mutta eivät nuo muutamat käynnit elämästämme raskasta tee.
Todella toivon! Rajoituksia hoitoaikoihin ainakin tarvitaan kipeästi. Meillä on huoltajia, jotka muuten pitävät lapset pk:ssa lähes koko päiväkodin aukioloajan. Johtajana minulla on kädet sidottu. Tottakai keskustelua käydään, mutta minullekin on sanottu, että "minulla on oikeus pitää". Niin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mun työkaveri kertoi, että kun hänen lapset oli 1980-luvulla päiväkodissa, piti sinne hyvissä ajoin toimittaa omat työvuorolistat (vuorotyötä tekevät vanhemmat) todisteeksi siitä, että milloin lapset tarvitsevat päivähoitoa.
Tämän päivän varhaiskasvatus on lasta itseään varten. Vielä 1980-luvulla oli päivähoito joka oli käytännössä lastenvahtipalvelu ja jossa siksi vaadittiin ne työvuorolistat.
Kyllä ne työvuorolistat tuli vanhemmilta saada ihan sen takia, että sai tehtyä työvuorolistat henkilökunnalle. Ihan samanlaisia hoitopaikkoja ne olivat silloin, kun ovat nyt. Ihan samalla tavalla päiväkodeissa oli lastehoitajat ja päiväkodinopettajat, kuin nyt. Se, että nyt puhutaan varhaiskasvatuksesta ei vaan mitenkään muuta tätä tosiasiaa.
Vanhemmat hoitakoon omat lapsensa ihan itse kotona ollessaan. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmuus koetaan nykyään niin raskaalsi?
Nykyvanhemmilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen. Ennen riitti kun sai pidettyä lapset hengissä, onnettomuuksia sattui ihan eri mittakaavassa kuin nykyään. Ennen oli paremmat tukiverkot, oli mummot ja kummit ja kummin kaimat auttamassa. Nykyään vanhemmat joutuvat selviämään yksin.
Tämä! Minä ja sisarukseni olemme syntyneet 80-90-luvulla. Sain omat lapseni 2010-luvulla. Lapsia on kaksi ja lisää ei tule, kun kaikki on niin hankalaksi tehty. Esimerkiksi koulu, kouluterveystarkastukset ja hammaslääkärit toteutettiin aivan eri tavalla. Ensimmäisillä luokilla oli reissuvihko, johon ehkä pari kertaa kuukaudessa kirjoitettiin terveisiä. Ei todellakaan viestitelty päivittäin vanhemmille tai koko aikaa vaadittu milloin mitäkin tarviketta tai välinettä. Lukujärjestys tuli aina lukukauden alussa ja siinä pysyttiin. Olen huomannut, että meidän tokaluokkalaisen lukujärjestys vaihtelee koko ajan. Ei ole montaakaan kokonaista viikkoa, että koulu alkaisi kuten lukujärjestyksessä sanotaan. Joka päivä pitää käydä katsomassa Wilma-viestit, ettei mitään mene ohi.
Terveystarkastukset tehtiin koululla. Vanhemmille saattoi tulla joku kysely täytettäväksi, mutta vanhempien ei tarvinnut tulla paikalle tai kuljettaa mihinkään. Yleensä terveydenhoitaja oli muina aikoina tavattavissa, jos oli mielen päällä jotain. Todella matalan kynnyksen palvelua! Myöskään hammastarkastukset hoidettiin luokka kerrallaan. Koko luokka lähti saattajan kanssa hammashoitolaan ja jokainen vuorollaan kävi tarkastuksessa. Jos jotain hoidettavaa oli enemmän niin vanhemmat hoitivat jatkokäynnit.
Nykyään vanhempien pitää itse selvitellä nuo asiat, ottaa vapaata töistä, kuljettaa lääkäreihin ja viedä takaisin kouluun/päiväkotiin ja palata takaisin töihin. Tuossa menee helposti 2-3 tuntia päivästä, vaikka siirtymät tapahtuisi autolla. Nykyajan työelämässä ei korupuheista huolimatta katsota hyvällä, että vanhemmilla on vähän väliä tuntien poissaoloja töistä lasten vuoksi. Enkä jaksa edes ottaa puheeksi tässä kaikenmaailman vasu-/hosu-/hops- juttuja. Vanhempainilta kerran vuodessa riitti vielä pari vuosikymmentä sitten.
Minullakin on kaksi 2000-luvulla syntynyttä lasta. Ei heillä kyllä kovin usein ole hammas- tai terveystarkastuksia. Ainahan niiden kanssa pitää säätää aikatauluja, mutta eivät nuo muutamat käynnit elämästämme raskasta tee.
Hyvä juttu, että teillä on käynyt noin. Meillä taas ei ole kerta eikä kaksi, kun vasta paikan päällä on selvinnyt, että lääkäri/terveydenhoitajat /whatever onkin sairas eikä asiasta ole muistettu ilmoittaa. Tämän lisäksi meidän kummallakin lapsella on ollut puheterapiaa, joka on taas yksi säätö lisää. Välillä toivoin, että joku käynti olisi tapahtunut niin, ettei minun olisi tarvinnut asiaa alusta loppuun hoitaa.
Oman lapsesi asiat kuuluvat juuri sinulle. Ne kuuluvat sinulle niin kauan, että lapsi täyttää 18 vuotta
Yhteiskunta tarjoaa lapsellesi ilmaisia palveluja. Sinun pitää vain viitsiä viedä lapsesi palvelun pariin.
Ole iloinen, että lapsesi saa puheterapiaa ja oppii puhumaan kunnolla. Sinun ei tarvitse terapiasta erikseen maksaa. Muista harjoitella ääntämistä lapsesi kanssa kotona niin terapiasta on oikeasti hyötyä. Ei ole turhia käyntejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta!!!!
T. Alalla
Minä en. Koronan jäljiltä meillä on lapsia, jotka ovat aivan kamalassa kunnossa oltuaan kotihoidossa. T: lasun sossu
Lasun sossu ei nyt ymmärrä, ettei siihen tarvita subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaan silloin sote-alan ammattilaisen suosituksesta myönnettäisiin kunnallinen päivähoitopaikka.
Ihan niin kuin ennenkin tehtiin.Se mitä sinä et ymmärrä on se, että ne päiväkotipaikan tarvitsevat lapset eivät tulisi kenenkään tietoon, jos ovat vain siellä kotona. Ei ne perheet neuvolassakaan käy. Nyt kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus, nuo tuen tarpeiset lapset ovat näkyvissä ammattilaisille ja heille osataan kohdentaa palveluita. t: se lasun sossu
No eikö sossut voisi tarkistaa sellaiset perheet, joiden lapset eivät käy neuvolassakaan?
Tai sitten sen päivähoidon subjektiivisen oikeuden tulisi rajoittua vaikka yhteen päivään viikossa. Sehän riittäisi sen näkemiseen, ketkä ovat erityisen tuen tarpeessa.
Nykymalliin ei vain ole varaa.Neuvolassa käydään kerran vuodessa. Jos sen nyt yhtenä vuonna jättää vaikka kokonaan väliin niin ei sitä edes huomata. Yksi päivä viikossa päivähoitoa on myös todella vähän. Lapsi ei opi rutiineita eikä saa kavereita siellä, jos on niin vähän. Hoito tulisi olla vähintään puolipäiväistä.
Lasten määrä vähenee koko ajan, joten ongelma ratkaisee itse itsensä. Voidaan nekin rahat laittaa vaikka eläkeläisten vuosittaisiin lääkärikäynteihin ja päivätoimintaan. Lapsilla ja nuorilla ei näihin ole suuren yleisön mielestä oikeutta.
Niin mihin se raha lapsilta tarvitaan? Mikä on se ihmisryhmä, joka on jotenkin tärkeämpi tässä maassa kuin lapset? Ohjataanko se raha sinne vanhusten päivätoimintaan, humppahetket senioreille? Vai alennetaanko bensaveroa, että pääsee pil*uralliin? Miksi se maksaja pitää aina olla lapsi?
Siellä päiväkodissa on ihan sama määrä lapsia hoidossa riippumatta siitä, onko jonkun lapsen äiti kotona vai ei. Ihan samat työt tehtävänä ja sama kiire.