Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla kaunis?
Kommentit (92)
Kauneus on katoavaista vaikka elämän läpi saa etuja. Mutta myös kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kivalta. Mitä nyt vittuilen itseäni rumemmille, jos ovat kateellisia minua kohtaan, syrjivät ja käyttäytyvät muutenkin huonosti. Jos eivät kadehdi, olen hyvin tyytyväinen ja alan ihailla mielessäni heidän hyviä ominaisuuksia. Tahtoisin elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää.
Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.
Sama kokemus. Paitsi että nyt keski-ikäisenä on ihanaa kun saa olla pääasiassa rauhassa ei-toivotuksi huomiotta
Kaikki on vaan niin helppoa.
T. Kaunis ja villi nainen
Kaikki sanovat kauneudesta. Tai eivät tietenkään kaikki,. Mutta tuntuu siltä. Kateellisia on, he vaikenevat. Miehet kiinnostuvat jo ihan nuorena, esim. 13-vuotiaana aikuiset miehet. Jotkut häkeltyvät, siis naiset. En jaksa selittää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa. Istuskelen pitkiä aikoja peilin edessä ja ihailen itseäni. Muuten olenkin aikamoinen hattara-aivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää.
Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.
Sama kokemus. Paitsi että nyt keski-ikäisenä on ihanaa kun saa olla pääasiassa rauhassa ei-toivotuksi huomiotta
Minua katsotaan vieläkin tosi paljon, vaikka olen yli 50. Luulen sen johtuvan kauneudesta, mutta en osaa sanoa katsotaanko nyt enemmän vain vähemmän kuin nuorempana. Se on ollut aina samalla tavalla kuin nytkin on.
Mutta ei se merkitse minulle sen enempää. Ihmiset vain tahtovat katsoa tarkasti miltä näytän. Se on tietysti kiva, kun välillä saa alennusta tavaroista ihan pyytämättä ja ollaan erittäin kohteliaita. Se varmaan johtuu kauneudesta, en vain ole käsittänyt sitä ennen, vaikka mieheni on ollut asiasta koko ajan perillä. Olen usein kysynyt häneltä, että onko joku hassusti, kun joku tuijottaa minua niin tarkkaan. Jolloin mies on sanonut, että ei, se tuijottaa, koska olet niin kaunis. Pidin sitä nuorempana vitsinä, kohteliaisuutena, mutta kyllä se sittenkin varmaan totta on. Ihmiset haluavat katsoa kauniita asioita tarkkaan vrt. kukkakimppu (naiset) tai hieno auto (miehet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää.
Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.
Sama kokemus. Paitsi että nyt keski-ikäisenä on ihanaa kun saa olla pääasiassa rauhassa ei-toivotuksi huomiotta
Täällä myös ihan sama molempien kanssa. Olen tosi yllättynyt tästä, kun yleensä näissä ketjuissa saa lukea siitä, miten kamalaa on olla näkymätön.
Tiedostan itse kyllä naisen aseman ja siihen liittyvän sivuttamisen ja toisaalta, miten nuorena ja kauniina oli hyvin helposti keskipisteenä niin hyvässä kuin pahassakin.
Silti olen minäkin enemmän helpottunut, että saan olla rauhassa. Minulle ulkonäkö ei paljoakaan merkitse ja koen, että nyt minun on helpompi olla oma itseni, kun koko ajan joku ei kiinnitä ulkonäköön huomiota tai tee sen perusteella oletuksia, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa.
Kateellisten ja kuolaavien ojentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäisenä ihanaa, kun miehet eivät enää töllää. Saa olla rauhassa.
On se helpottanut elämää, sekä miehet että naiset ovat ystävällisiä ja saa huomiota minne vaan meneekin. Siis ihan postiivista mutta niin ettei tarvitse seinäruusuna olla. Viehättävän näköiseen hymyilevään ihmiseen jolla on hyvät käytöstavat suhtaudutaan lähtökohtaisesti vain hyvin positiivisesti. En ole ikinä ollut mitenkään superkaunis joten kateutta en ole havainnut.
Nyt keski-iässä vieläkin kuulen olevani kaunis, viehättävä tai upean näköinen laittautuneena mutta arkivaatteista meikittä ei kyllä kukaan enää vilkaisekaan. Ihan hyvä ja osa elämänkulkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut nuorena ihan kaunis mutta nyt 46-vuotiaana kuulen kauneudestani usein, jopa naisilta. Moni ihmettelee mitä minulle on käynyt kun en vanhene ja olen kuulemma puhjennut kukkkaan. Miehiä pörrää ympärillä.
No miltä se tuntuu; ei miltään ihmeemmältä. Tässähän sitä taaplataan elämää eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sen tietää onko kaunis? Kun olin jotan 19v, yksi tyyppi sanoi mulle "olet ok näköinen" eikä edes halunnut olla kanssani. Mutta sitten eräs toinen tyyppi sanoi taas et olet kaunein nainen mitä on nähnyt. Että eikö kauneus ole katsoja silmässä. Aviomies sanoo aina että olen kaunis,se riittää minulle. Mielestäni olen enemmänkin söpö, en mitenkään klassisen kaunis. joten en tiedä millaista on olla kaunotar, klassisen kaunis,
ihanaaaa, saa nakkia vasemmalta ja oikeelta
t:kaunis
Ei itseään näe. Miehet ovat olleet aina ystävällisiä ja monenlaista kommenttia on tullut.
Iänkään myötä asia ei ole muuttunut. Nyt ikää lähes 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää.
Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.
Sama kokemus. Paitsi että nyt keski-ikäisenä on ihanaa kun saa olla pääasiassa rauhassa ei-toivotuksi huomiotta
Minua katsotaan vieläkin tosi paljon, vaikka olen yli 50. Luulen sen johtuvan kauneudesta, mutta en osaa sanoa katsotaanko nyt enemmän vain vähemmän kuin nuorempana. Se on ollut aina samalla tavalla kuin nytkin on.
Mutta ei se merkitse minulle sen enempää. Ihmiset vain tahtovat katsoa tarkasti miltä näytän. Se on tietysti kiva, kun välillä saa alennusta tavaroista ihan pyytämättä ja ollaan erittäin kohteliaita. Se varmaan johtuu kauneudesta, en vain ole käsittänyt sitä ennen, vaikka mieheni on ollut asiasta koko ajan perillä. Olen usein kysynyt häneltä, että onko joku hassusti, kun joku tuijottaa minua niin tarkkaan. Jolloin mies on sanonut, että ei, se tuijottaa, koska olet niin kaunis. Pidin sitä nuorempana vitsinä, kohteliaisuutena, mutta kyllä se sittenkin varmaan totta on. Ihmiset haluavat katsoa kauniita asioita tarkkaan vrt. kukkakimppu (naiset) tai hieno auto (miehet).
Sama täällä, minua tuijotetaan myös edelleen vaikka olen saman ikäinen kuin sinä. Tykkään laittautua ja minulla on lähes aina tyylikkäät vaatteet. Tänään viimeksi kaupassa 3 naista tuijotti, yksi ihan neutraalilla ilmeellä, kaksi avoimen vihamielisesti. En tuntenut ketään näistä tuijottelijoista.
Miehet ovat sen sijaan aina ystävällisiä.
Hmm. Tajuan nykyisin olevani kaunis, saan myös usein kuulla siitä. Kuitenkin huono itsetunto on aina estänyt minua nauttimasta siitä! Käsittämätöntä, sillä en itse pidä itseäni kauniina.
Olen 31v joten ehkä aikaa vielä on. Kauneus tulee myös sisältä, ihmisen energiasta.
Minua lähinnä ahdistaa kun miehet kuolaavat ulkonäöllisesti. Olen itse tosi dippi tyyppi, ajattelen paljon, taiteilijaluonne.
Jälkeenpäin tajuan saaneeni monia työpaikkoja ja tilaisuuksia, treffipyyntöjä.. vain ulkonäön takia. Tuntuu oudolta.
Miltä tuntuu olla noin kaunis- kysymys on esitetty minulle kautta vuosien. Mitä tuohon sitten vastaisi? Ja minkälaista vastausta kysyjä odottaa?
Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää.
Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.