Millaista on olla kaunis?

Vierailija kirjoitti:

Miehet on ystävällisiä ja kohtelee hyvin, mutta naisten puolelta on sitten sadellut puukkoa ja kateutta.

Suurimmalle osalle se kauniskin ihminen on aika yhdentekevä, jos on itselle tuntemattomasta ihmisestä kyse. Ei kannata ylitulkita ihmisten reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä kaunis että ruma, ja olen sitä mieltä että rumana on helpompaa. En koe saaneeni mitään etua kauneudesta, päinvastoin. Kauniina jouduin aina todistelemaan osaamistani. Kun pääsin arvostettuun kouluun, oma puolisoni oli sitä mieltä että pääsin sinne ulkonäköni vuoksi (sain kuitenkin täydet pisteet kirjallisista tehtävistä). Tapasin vain pinnallisia miehiä, joille ulkonäköni oli tärkeintä minussa. Vaikka olin huomattavan kaunis, ulkonäköäni arvosteltiin jatkuvasti. Muistan kerran, jolloin olin kapakassa siihen aikaan todella ylipainoisen ystäväni kanssa. Täysin tuntematon mies tuli kertomaan, miten minulle muodostuu istuessani vatsamakkara. Ystävälleni hän ei sanonut mitään. Tuo makkara oli aivan minimaalinen, silti se piti saattaa tietooni. 

 

Koin paljon ahdistelua, joka ei ollut edes millään lailla kehuvaa vaan alas painavaa, halventavaa ja ilkeämielistä. En ole koskaan kokenut sellaista mitä moni täällä kuvaa, että olisi saanut alennuksia ja muut olisivat tehneet asioita puolestani. Ennemmin koin että minulta vaadittiin koko ajan jotain. Minun olisi pitänyt olla koko ajan hymyssä suin kaikille, muuten sain kuulla että olikin arvattavaa että tuon näköinen on koppava. Tuntui että jokainen halusi repiä palan minusta, antamatta mitään vastalahjaksi. 

Nykyään rumana asia on aivan toisin. Saan hyvää, ystävällistä palvelua. Minua ei ahdistella, vaan jutellaan kuin normaalisti ihmisille jutellaan. Tietojani ei epäillä, minunkin mielipidettäni kysytään. Ulkonäköäni ei kommentoida millään tavalla, mikä on valtava helpotus. Voin lähteä ulos homssuisenakin eikä kukaan arvostele. Parisuhde, jonka sain rumennuttuani, on ollut suhteistani paras. Hän on ensimmäinen mies, jolle olen muutakin kuin ulkonäkö, eikä hän odota että pysyisin koko ikäni saman näköisenä.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani, kaikki täsmää! Jopa tuo vatsamakkarajuttu sillä erotuksella, että eräs mies tuli kertomaan kuinka minulla on nykyään KAKSI makkaraa kun ennen oli vain yksi. Minun tavallisen näköisiä ystäviäni ei kukaan koskaan arvostellut. Minua sen sijaan koko ajan: jopa kynsistä lohkeillut lakka sai moitteita (varpaissa), samoin paksut pohkeet yms. yms. pikku virheet.

Nykyään en enää meikkaa eikä kukaan enää arvostele ulkonäköäni, aivan hassua. Kai sitä sitten Suomessa halutaan että kaikki ovat yhtä tavallisen näköisiä.

Itse en kyllä ole saanut naisilta huonoa palautetta vaan aina miehiltä, olin mallinakin ja kaikki naiset olivat tosi mukavia.

Jännä juttu! Olen usein miettinyt mikä aiheutti tuon, että juuri minun ulkonäköäni piti arvostella, samalla kun vaikka kaksi kertaa minun painoiseni sai olla rauhassa. (Tiedän kyllä että hänkin on saanut arvostelua ihan tarpeeksi, enkä tarkoita että hänen olisi pitänyt olla arvostelun kohteena minun sijastani. Hän kuitenkin sanoi itsekin, että oli kiusallista ja kummallista kun minun makkaraani arvostellaan ja hän kuuntelee vieressä sairaalloisen ylipainonsa kanssa).  Aivan kuin tässä olisi ollut takana jotain että minulla olisi ollut velvollisuus yltää täydellisyyteen ja kehoni "virheet" tuntuivat jopa loukkaavan ihmisiä.

Yhteistä meillä on myös tuo, että en tunnista kohdallani juttuja näistä ilkeistä, kateellisista naisista. Kaiken arvostelun olen saanut kuulla miehiltä. Naiset ovat olleet minulle mukavia, varsinkin vanhemmat naiset. Minulla on edelleen monta itseäni vanhempaa naisystävää tuolta ajalta. Luulen, että moni heistä huomasi millaista kohtelua sain ja he halusivat auttaa minua ja tuoda minulle esiin että olen muutakin kuin ulkonäköni. Moni otti minut ikään kuin siipiensä suojaan. Olen tavannut aivan valtavan hienoja naisia!

Ainoastaan yhden vanhemman naisen muistan olleen mustasukkainen minusta. Hänen miehensä jutteli usein kanssani ja erään kerran tuo nainen tuli puhumaan minulle, kertoi olleensa mustasukkainen ja kysyi reilusti ja ystävällisesti onko siihen syytä. Nykyään olemme todella läheisiä ystäviä.

Jatkuvaa huomion kohteena olemista, silloinkin, kun ei yhtään haluaisi. Sinut tuomitaan ulkonäkösi perusteella, eikä kukaan kuuntele, mitä asiaa sinulla on sanottavana. Joudut häirityksi usein, saat kuulla huoritteluja, jos pyydät saada olla rauhassa. Sinua kahdehditaan ja kohdellaan epäreilusti.

Olet onnellinen, kun ikä hoitaa tämänkin asian.

Helppoa. Miehet jonottaa saadakseen maksaa asioita mulle ja luksus kullia saa niin paljon kuin jaksaa ottaa vastaan.

Tiettyjä etuja mutta liikaa häirintää. Ilman meikkiä kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä kaunis että ruma, ja olen sitä mieltä että rumana on helpompaa. En koe saaneeni mitään etua kauneudesta, päinvastoin. Kauniina jouduin aina todistelemaan osaamistani. Kun pääsin arvostettuun kouluun, oma puolisoni oli sitä mieltä että pääsin sinne ulkonäköni vuoksi (sain kuitenkin täydet pisteet kirjallisista tehtävistä). Tapasin vain pinnallisia miehiä, joille ulkonäköni oli tärkeintä minussa. Vaikka olin huomattavan kaunis, ulkonäköäni arvosteltiin jatkuvasti. Muistan kerran, jolloin olin kapakassa siihen aikaan todella ylipainoisen ystäväni kanssa. Täysin tuntematon mies tuli kertomaan, miten minulle muodostuu istuessani vatsamakkara. Ystävälleni hän ei sanonut mitään. Tuo makkara oli aivan minimaalinen, silti se piti saattaa tietooni. 

 

Koin paljon ahdistelua, joka ei ollut edes millään lailla kehuvaa vaan alas painavaa, halventavaa ja ilkeämielistä. En ole koskaan kokenut sellaista mitä moni täällä kuvaa, että olisi saanut alennuksia ja muut olisivat tehneet asioita puolestani. Ennemmin koin että minulta vaadittiin koko ajan jotain. Minun olisi pitänyt olla koko ajan hymyssä suin kaikille, muuten sain kuulla että olikin arvattavaa että tuon näköinen on koppava. Tuntui että jokainen halusi repiä palan minusta, antamatta mitään vastalahjaksi. 

Nykyään rumana asia on aivan toisin. Saan hyvää, ystävällistä palvelua. Minua ei ahdistella, vaan jutellaan kuin normaalisti ihmisille jutellaan. Tietojani ei epäillä, minunkin mielipidettäni kysytään. Ulkonäköäni ei kommentoida millään tavalla, mikä on valtava helpotus. Voin lähteä ulos homssuisenakin eikä kukaan arvostele. Parisuhde, jonka sain rumennuttuani, on ollut suhteistani paras. Hän on ensimmäinen mies, jolle olen muutakin kuin ulkonäkö, eikä hän odota että pysyisin koko ikäni saman näköisenä.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani, kaikki täsmää! Jopa tuo vatsamakkarajuttu sillä erotuksella, että eräs mies tuli kertomaan kuinka minulla on nykyään KAKSI makkaraa kun ennen oli vain yksi. Minun tavallisen näköisiä ystäviäni ei kukaan koskaan arvostellut. Minua sen sijaan koko ajan: jopa kynsistä lohkeillut lakka sai moitteita (varpaissa), samoin paksut pohkeet yms. yms. pikku virheet.

Nykyään en enää meikkaa eikä kukaan enää arvostele ulkonäköäni, aivan hassua. Kai sitä sitten Suomessa halutaan että kaikki ovat yhtä tavallisen näköisiä.

Itse en kyllä ole saanut naisilta huonoa palautetta vaan aina miehiltä, olin mallinakin ja kaikki naiset olivat tosi mukavia.

Jännä juttu! Olen usein miettinyt mikä aiheutti tuon, että juuri minun ulkonäköäni piti arvostella, samalla kun vaikka kaksi kertaa minun painoiseni sai olla rauhassa. (Tiedän kyllä että hänkin on saanut arvostelua ihan tarpeeksi, enkä tarkoita että hänen olisi pitänyt olla arvostelun kohteena minun sijastani. Hän kuitenkin sanoi itsekin, että oli kiusallista ja kummallista kun minun makkaraani arvostellaan ja hän kuuntelee vieressä sairaalloisen ylipainonsa kanssa).  Aivan kuin tässä olisi ollut takana jotain että minulla olisi ollut velvollisuus yltää täydellisyyteen ja kehoni "virheet" tuntuivat jopa loukkaavan ihmisiä.

Yhteistä meillä on myös tuo, että en tunnista kohdallani juttuja näistä ilkeistä, kateellisista naisista. Kaiken arvostelun olen saanut kuulla miehiltä. Naiset ovat olleet minulle mukavia, varsinkin vanhemmat naiset. Minulla on edelleen monta itseäni vanhempaa naisystävää tuolta ajalta. Luulen, että moni heistä huomasi millaista kohtelua sain ja he halusivat auttaa minua ja tuoda minulle esiin että olen muutakin kuin ulkonäköni. Moni otti minut ikään kuin siipiensä suojaan. Olen tavannut aivan valtavan hienoja naisia!

Ainoastaan yhden vanhemman naisen muistan olleen mustasukkainen minusta. Hänen miehensä jutteli usein kanssani ja erään kerran tuo nainen tuli puhumaan minulle, kertoi olleensa mustasukkainen ja kysyi reilusti ja ystävällisesti onko siihen syytä. Nykyään olemme todella läheisiä ystäviä.

Kaipa tässä on pyrkimys johonkin outoon tasavertaisuuteen. Näkee sen täälläkin, jos katsoo vaikka naisten ulkonäön arvostelun kuningastapahtuman eli linnan juhlien kommentointia. Tavallisen näköiset saavat usein kehuja, koska heistä pyritään löytämään hyviä puolia. Kauniista taas yritetään etsimällä etsiä jokin virhe, jotta säilyisi tasapaino :D

Lisäksi on hyvin suomalaista arvostella kauniita nuoria naisia, jotta he eivät ylpisty. Miehillä naisen itsetunnon murskaaminen voi olla jopa epävarmuudesta ja naisvihasta kumpuava typerä iskustrategia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en ymmärtänyt olevani todella kaunis, vaan pidin sitä itsestäänselvänä, että on tiettyjä etuja, joita en eduiksi edes ymmärtänyt. Se oli vain normaalia elämää minulle. En ole lainkaan ulkonäkökeskeinen tyyppi ja minua ärsytti suuresti, kun jotkut vanhat sukulaiset yrittivät houkutella minua missikisoihin. Kauneus oli siis minulle yhdentekevää. 

Vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen moneen asiaan. Olin järkyttynyt, kun luin muiden naisten kohtelusta esimerkiksi miesten tai poikien taholta, koska minua ei ole koskaan yksikään mies haukkunut eikä kohdellut huonosti. Kauneus ilmeisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta, varsinkin, jos ihminen on itsevarma. Myös ystäväni olivat kauniita, joten minulla ei ollut mitään kosketusta naisiin, joita esimerkiksi haukutaan ulkonäön takia. Olin elänyt täysin omassa kuplassani, koska minä itse en katso ihmisen ulkonäköä milloinkaan arvostellen. Se ajatus on vain itselleni täysin vieras.

Sama kokemus. Paitsi että nyt keski-ikäisenä on ihanaa kun saa olla pääasiassa rauhassa ei-toivotuksi huomiotta

Minua katsotaan vieläkin tosi paljon, vaikka olen yli 50. Luulen sen johtuvan kauneudesta, mutta en osaa sanoa katsotaanko nyt enemmän vain vähemmän kuin nuorempana. Se on ollut aina samalla tavalla kuin nytkin on.

Mutta ei se merkitse minulle sen enempää. Ihmiset vain tahtovat katsoa tarkasti miltä näytän. Se on tietysti kiva, kun välillä saa alennusta tavaroista ihan pyytämättä ja ollaan erittäin kohteliaita. Se varmaan johtuu kauneudesta, en vain ole käsittänyt sitä ennen, vaikka mieheni on ollut asiasta koko ajan perillä. Olen usein kysynyt häneltä, että onko joku hassusti, kun joku tuijottaa minua niin tarkkaan. Jolloin mies on sanonut, että ei, se tuijottaa, koska olet niin kaunis. Pidin sitä nuorempana vitsinä, kohteliaisuutena, mutta kyllä se sittenkin varmaan totta on. Ihmiset haluavat katsoa kauniita asioita tarkkaan vrt. kukkakimppu (naiset) tai hieno auto (miehet).

Sama täällä, minua tuijotetaan myös edelleen vaikka olen saman ikäinen kuin sinä. Tykkään laittautua ja minulla on lähes aina tyylikkäät vaatteet. Tänään viimeksi kaupassa 3 naista tuijotti, yksi ihan neutraalilla ilmeellä, kaksi avoimen vihamielisesti. En tuntenut ketään näistä tuijottelijoista.

Miehet ovat sen sijaan aina ystävällisiä.

Mistä tunnista vihamielisen tuijotuksen? Mistä tiedät ettei katsellut ajatuksissaan?

Joo minäkin olen ilmeisesti kaunis vaikka pääasiassa en itse ole sitä mieltä joskus suopeassa valaistuksessa saatan ihmetellä miten näytän niin eriltä kuin silloin kun en tykkää näöstäni.

Ujona olen aina leikkinyt etten huomaa ihmisiä jotka katsovat en koskaan ajatellut että katseet johtuvat kauneudesta vaan enemmän pelkäsin että jotain huudellaan.

Myöhemmin aikuisena (en tiedä mistä johtuu) niin minulle on useammin sanottu että olen kaunis. Nuorempana asia tuli enemmän ilmi siitä mitä muut olivat puhuneet.

En koe koskaan hyötyneen mitenkään kauneudesta. En myöskään tiedä olenko jonkun mielestä ruma tai tavis en ole ainakaan kuullut kenenkään sanovan niin.

Oli ihan selkeän vihamielinen, ei todellakaan ajatuksissaan kukaan katso toista niin. Minä leikin tuota muuten edelleen usein etten muka huomaa kenenkään tuijottavan.

Usein minua siis edelleen tuijotellaan, miehet pitkään muuten vaan tai jopa irstaasti hymyillen mittaillessa päästä varpaisiin. Vihaisia katseita saan muilta naisilta ainoastaan silloin kun olen ilman miestäni liikkeellä, en koskaan kun olen hänen seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on ystävällisiä ja kohtelee hyvin, mutta naisten puolelta on sitten sadellut puukkoa ja kateutta.

Suurimmalle osalle se kauniskin ihminen on aika yhdentekevä, jos on itselle tuntemattomasta ihmisestä kyse. Ei kannata ylitulkita ihmisten reaktioita.

Se on totta. Mutta en ylireagoi noihin enkä kuvittele mitään, nuorempana ravintolassa tuo pahansuopa tuijotus johti muutaman kerran pahoinpitely yritykseen toisen naisen taholta. Minä kirjoitin tuosta tämän päivän kaupassa käynnistä. Kaupassa oli varmasti 150 ihmistä, oletan että ehkä 30 huomasi minut jollain tasolla ohimennessään, ja kaksi heistä siis katsoi avoimen vihamielisesti.

Vaikka tuosta isosta ihmismäärästä 2 on vähän, en voi kieltää etteikö jäätävä ja haastava tuijotus olisi tuntunut ikävältä.

Entinen esimieheni oli joskus 70-luvulla missikisoissa perintöprinsessa.

Hän oli vielä reilusti 60-vuotiaanakin todella näyttävä nainen. Siis sellaisenkaunis joita tulee marketissa vastaan n. 1 kymmenessä vuodessa.

Ei mallin tai mannekiinin näköinen vaan sellainen vähän aristokraattisen näköinen ehkä 🤔 arvokas tai jotain. Graceful on se sana mille en nyt keksi suomenkielistä vastinetta.

Jokatapauksessa ikä ei vaikuttanut muuten kuin ehkä lisäsi arvokkuutta.

Todella häkellyttävää olla oikeasti kaunispiirteisen ihmisen seurassa näin mitättömän persjalkaisen näkövinkkelistä. Lisäksi oli maailman mukavin tyyppi.

Tuntuu kivalta olla kaunis. Ikää nyt 49 v ja ensimmäistä kertaa elämässäni harkitsen jotain kevyttä meikkivoidetta. Tähän asti pärjännyt ripsarilla ja huukikiillolla.

Turhaan tällaista kyselet vauvapalstalta, ihan kuin joku AV-mamma tietäisi millaista se on

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kivalta olla kaunis. Ikää nyt 49 v ja ensimmäistä kertaa elämässäni harkitsen jotain kevyttä meikkivoidetta. Tähän asti pärjännyt ripsarilla ja huukikiillolla.

Vai niin. Itse en käytä edes ripsiväriä tai huulikiiltoa, ja siltikin minua pidetään erittäin viehättävänä.

N42

Älkää nyt raivostuko, mutta minulla on kauneuden lisäksi jotenkin muutenkin sellainen olemus (tms. en tiedä), että saan yleensä aina poikkeuksellisen hyvää palvelua mitään vaatimatta. Kun jäin työttömäksi, Kela palveli minua vertauskuvallisesti shampanjan ja kaviaarin kera, kun kaverini järsi näkkileipää pöydän alla. Kukaan ei silloin naamaani töllistellyt, vaan jostain syystä pääsin kaikenmaailman jonojen ohi ja minulle vinkattiin kaikki salamyhkäiset erikoisedut, joita ei yleensä kukaan tajua hyödyntää.

Lisäksi olen saanut etua myös ulkonäöstä, mm. työpaikan (minulle sanottiin suoraan, että pääsin ulkonäöllä taloon, kyseessä edustustehtävät joten ihan ymmärrettävää), kavereita, hyvän miehen, kenties paremmat arvosanatkin silloin kun arviointi sen mahdollistaa.

Huonona puolena on kateelliset ja kiusaavat tytöt/naiset. Olisin kyllä itsekin kateellinen, että en sinänsä tuomitse. :)

Sen sijaan TODELLA ällöttävänä huonona puolena, joka suurin piirtein miinustaa kaikki hyvät puolet on teini-ikäisen kimppuun hyökkäävät miehet. Kuola vaan valuu suustaa ja yritetään kaikintavoin nallittaa kilttiä teiniä. Huh, huh, miten kuvottavaa! Puistattaa miten sitä onkin nuorena joutunut kokemaan kähmintää ja likaisia ukkoja. Olin niille kuvotuksille kuin joku magneetti ja yhtään ei herunut empatiaa sille, että olin käytännössä lapsi vaan omia himoja piti yrittää päästä tyydyttämään. Joukossa oli muuten sellaisia enkeliperheenisiä, etten uskoisi jollen olisi itse nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssa huomannut että vanhenevia kaunottaria pidetään automaattisesti jonain cougareina eli puumanaisina, mikähän tässäkin on?

Mullekin tulee jatkuvasti netissä viestiä nuorilta miehiltä.

Ei mun velvollisuus ole ketään opettaa.

Juuri nyt eräs 8 vuotta nuorempi mies sai pakit. Olen aivan tosi ihastunut häneen mutta kärsin ikäerosta. Ajattelen että en ole täydellinen niinkuin nuorena ja pelottaa tavata. Mitä tehdä?

8 vuotta ei ole ikäero eikä mikään, ellet ole parikymppinen.

Kauneudella saa huomiota ja usein ihmiset auttaa ja on ystävällisiä. Sisäinen kauneus päälle niin on varmasti suosittu.

Huonoja puolia on kateus, kiusaaminen, ahdistelu.

Siis mitä. Nää kaikki Maisat, Sofiat yms Unelmaelämääkö!!!!!!!

Se on kyllä totta, että kauniita ihmisiä ei ehkä kehuta niin paljon kauneudesta kuin tavallisen näköisiä. Ensinnäkin kaikki luulevat, että tuo kaunis ihminen tietää olevansa kaunis ja on hyvä itsetuntoinen vaikka ei välttämättä olisikaan. Minullekin on sanottu, että näytän todella kauniilta ja itsevarmalta vaikka itse pidän itseäni rumana ja itsevarmuus on täysi nolla. Juu

Miksi joku mies heittää happoa kasvoille, viiltelee kasvot tai murtaa nenän?

Koska tietää vievänsä naiselta paljon.

Aika harvoin tapaan rumaa ihmistä kadulla. Hymyillessään jokainen meistä on kaunis.

Oletan, että tässä tarkoitetaan kuitenkin yleisesti yhteiskunnan silmissä kaunista ihmistä ja muilta tulleen palautteen vuoksi päättelen olevani sellainen. Teen töitä satunnaisesti myös mallina, mutta mallinhan ei tarvi olla kaunis – riittää että on persoonallinen oikealla tavalla.

Vastaus kysymykseen: ei tunnu millään tavalla erikoiselta, tuiki tavalliselta. Kivaa saada kehuja. Vaikea sanoa mitkä elämän hyvistä tai huonoista tapahtumista johtuivatkin osittain ulkonäöstä, joten en osaa vastata siihen miten on vaikuttanut. Opiskelen alaa, jossa ei pärjää kauniilla kasvoilla vaan pitää olla kovaa faktatietoa, kenties olisi ollut fiksuakin jotenkin hyödyntää ulkonäkönsä.

Kaikki on helppoa, miehet sanoavt kaikkeen kyllä, saa töitä ja hyvää kohtelua, kaikki ajattelevat enkeliksi kaunista. Ainoa negatiivinen asia on se, että jos kaunis on paska tyyppi saa kuitenkin muilta naisilta kriittistä palautetta.