Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kutsui minua "lumihiutaleeksi"
01.02.2023 |
Elikkäs olin ystävän luona kylässä ja avauduin hänelle joistain lapsuuden vaikeuksistani, mihin ystäväni tokaisi, että kaikki kuvittelevat olevansa lumihiutaleita eli muka-niin-erityisiä ongelmineen. Rehellisesti sanottuna sattui. Tulevaisuudessa mietin kaksi kertaa ennen kuin kerron hänelle mitään.
Millainen ihminen mielestänne sanoo jotain tuollaista päin naamaa? Kaikki voivat tietysti ajatella mitä haluavat.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Mitä väliä sillä on kuinka moni on kokenut noita vastoinkäymisiä? Ei tämä mikään "minä olen enemmän uniikki/erikoisempi kuin sinä"-tilanne ole. On hyvä puhua niistä pienistäkin murheista, koska se auttaa aina jaksamaan vähän enemmän kun saa tukea ja saa keskustella siitä mikä itseä häiritsee. Se on ihan sama onko sun murheenaihe vaikka se, että rikoit tänään lempimukisi vai se, että sinua käytettiin lapsena hyväksi. Asiasta on hyvä puhu jos se vaivaa. Jokainen on kuitenkin erilainen ja omanlainen, mikä toimii toiselle ei toimi toiselle, mutta se nyt on varmaa että oman ystävän haukkuminen kertoo siitä haukkujasta enemmänkin, kuin siitä henkilöstä joka avautuu tunteistaan.
Riippuu varmaan sen hiutaleen avautumisen volyymistä. Jos toinen on jatkuvasti vain likasanko, jonne voi omat huolensa ja ahdistuksensa heittää, niin jossain kohti voi tarvita vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi AP!
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että ystäväsi sanoi noin töykeäksi. Et sinä mikään lumihiutale ole, vaan yksilö jolla on omat tunteet, epävarmuudet ja ongelmat. Siinä ei ole mitään väärää miltä sinusta tuntuu, eikä siinä että avauduit ystävällesi.
Haluaisin seuraavaksi muistuttaa näistä negatiivisisistä ja mielestäni junttimaisista vastauksista täällä, että Suomen kulttuurissa on sellainen asenne yhä, missä tunteista ei saisi puhua tai omista ongelmista (varsinkaan jos ne eivät ole tasoa 'mulla on syöpä') pitäisi pysyä hiljaa, koska onhan maailmalla aina joku jolla on asiat huonommin. Näissä monissa vastauksissa vähän näkyy tuo asenne, ettei haluta kuulla muiden ongelmista, kun ei varmasti itsekkään ole saatu vapaasti keskustella tunteista ja ongelmista omissa kodissa, parisuhteissa tai ystävien kesken. Eli ei kannata hirveästi ottaa itseensä näitä kommentteja.
Nyt mitä tulee ystävääsi... Sun kannattaisi ehkä miettiä miten sen sijaan, että alkaisit olemaan puhumatta, että onko tuo ystävyyssuhde sulle oikeasti sopiva? Nimittäin mulla on ainakin ystäviä joiden kanssa me puhutaan kaikista murheista, niin pienistä kuin suuristakin ihan vapaasti eikä kukaan koskaan tuomitse. Yhdelläkin ystävällä on ollut nyt vuosi todella rankkaa ja minä olen ollut koko ajan hänen tukenaan ja kuuntelemassa kaikkia murheita, koska sitähän ystävyys on että tuetaan toisiamme. Kavereita tai tuttavia ollaan sitten vain pintapuolisesti.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, koska jos olet vääränlaisten ystävien kanssa läheisissä väleissä etkä pysty olemaan oma itsesi ja puhumaan avoimesti itsestäsi heidän kanssa, niin se voi pikkuhiljaa syödä sinua sisältäpäin ja maailmankuvasi saattaa muuttua todella negatiiviseksi, pessimistiseksi ja muutenkin huonoksi. Oikeanlaisten ystvävien kanssa maailma on taas kirkas, positiivinen ja tuntuu, että saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Juuri näin. Siksi itsekin aiemmin ehdotin ap:ta jättämään koko ystävän. Tuollainen "ystävä" laskee itsetuntoa ja raskauttaa elämää. Ehkä ap on kasvanut sellaisessa kodissa, että hänelle tuo on normaalia, hän joustaa, vaikenee, sopeutuu. Mutta se ei ole terveellistä, sen näkee tässä ketjussa niistä ihmisistä, jotka ovat oman itsensä vankeja ja elämä on raskasta ja sitten odotetaan, että muutkin eläisivät raskasta elämää ja ottaa päähän, jos joku ei suostu siihen.
Kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin minä haluan ystävä jätetään? Mitä "aloittaja" ystävä sanoi kun keskustelit tilanteen hänen kanssaan läpi?
Itselläni on omanarvontunto. Sen kautta on nollatoleranssi tietyille asioille. Kun puoliso huo***teli, hän teki sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jos ystävä kutsuisi minua lumihiutaleeksi, se olisi siinä. Miten tuollaiseen ystävään voisi luottaa ikinä? Hänellä on täysin erilainen asenne ihmisiin ja elämään kuin itselläni ja miksi pitäisi olla tuollaisen ystävän solvattavana? Hän voi hengata sellaisten tyyppien kanssa, jotka loukkaavat toisiaan. Itse kohtelen ystäviäni arvokkaasti ja edellytän samaa itseäni kohtaan.
Jos ystävä tulisi itse pyytämään anteeksi ja kertoisi, että on ymmärtänyt, ettei toisia voi kohdella noin, antaisin ehkä toisen mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Mitä väliä sillä on kuinka moni on kokenut noita vastoinkäymisiä? Ei tämä mikään "minä olen enemmän uniikki/erikoisempi kuin sinä"-tilanne ole. On hyvä puhua niistä pienistäkin murheista, koska se auttaa aina jaksamaan vähän enemmän kun saa tukea ja saa keskustella siitä mikä itseä häiritsee. Se on ihan sama onko sun murheenaihe vaikka se, että rikoit tänään lempimukisi vai se, että sinua käytettiin lapsena hyväksi. Asiasta on hyvä puhu jos se vaivaa. Jokainen on kuitenkin erilainen ja omanlainen, mikä toimii toiselle ei toimi toiselle, mutta se nyt on varmaa että oman ystävän haukkuminen kertoo siitä haukkujasta enemmänkin, kuin siitä henkilöstä joka avautuu tunteistaan.
Riippuu varmaan sen hiutaleen avautumisen volyymistä. Jos toinen on jatkuvasti vain likasanko, jonne voi omat huolensa ja ahdistuksensa heittää, niin jossain kohti voi tarvita vastavuoroisuutta.
Eli kaikki muut paitsi sinä itse on tälläisiä hiutaleita? Kuulostaa aika narsistiselta ajattelutavalta.
Jos ja kun loukkaannuit tuosta, niin eikö se juuri todista sen, että ystäväsi on oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun loukkaannuit tuosta, niin eikö se juuri todista sen, että ystäväsi on oikeassa?
Kaikki normaalit ihmiset joilla on ihan normaalit tunteet loukkaantuisivat siitä, kun joku heille läheinen ihminen halveksii ja nimittelee heitä. Se on ihan normaali reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedän tämän vielä pidemmälle. En halua ystäväksi ihmistä, jonka asenne on sellainen, että hän pitää muita ihmisiä negatiivisesti lumihiutaleina, koska omat arvoni ovat se, että jokainen on positiivisella tavalla ainutlaatuinen ja arvokas lumihiutale. Hänen ei siis tarvitsisi edes solvata juuri minua herkällä hetkellä vaan ihan vaan ikävä yleisasennoituminen riittäisi siihen, ettei meillä ole riittävästi yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi AP!
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että ystäväsi sanoi noin töykeäksi. Et sinä mikään lumihiutale ole, vaan yksilö jolla on omat tunteet, epävarmuudet ja ongelmat. Siinä ei ole mitään väärää miltä sinusta tuntuu, eikä siinä että avauduit ystävällesi.
Haluaisin seuraavaksi muistuttaa näistä negatiivisisistä ja mielestäni junttimaisista vastauksista täällä, että Suomen kulttuurissa on sellainen asenne yhä, missä tunteista ei saisi puhua tai omista ongelmista (varsinkaan jos ne eivät ole tasoa 'mulla on syöpä') pitäisi pysyä hiljaa, koska onhan maailmalla aina joku jolla on asiat huonommin. Näissä monissa vastauksissa vähän näkyy tuo asenne, ettei haluta kuulla muiden ongelmista, kun ei varmasti itsekkään ole saatu vapaasti keskustella tunteista ja ongelmista omissa kodissa, parisuhteissa tai ystävien kesken. Eli ei kannata hirveästi ottaa itseensä näitä kommentteja.
Nyt mitä tulee ystävääsi... Sun kannattaisi ehkä miettiä miten sen sijaan, että alkaisit olemaan puhumatta, että onko tuo ystävyyssuhde sulle oikeasti sopiva? Nimittäin mulla on ainakin ystäviä joiden kanssa me puhutaan kaikista murheista, niin pienistä kuin suuristakin ihan vapaasti eikä kukaan koskaan tuomitse. Yhdelläkin ystävällä on ollut nyt vuosi todella rankkaa ja minä olen ollut koko ajan hänen tukenaan ja kuuntelemassa kaikkia murheita, koska sitähän ystävyys on että tuetaan toisiamme. Kavereita tai tuttavia ollaan sitten vain pintapuolisesti.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, koska jos olet vääränlaisten ystävien kanssa läheisissä väleissä etkä pysty olemaan oma itsesi ja puhumaan avoimesti itsestäsi heidän kanssa, niin se voi pikkuhiljaa syödä sinua sisältäpäin ja maailmankuvasi saattaa muuttua todella negatiiviseksi, pessimistiseksi ja muutenkin huonoksi. Oikeanlaisten ystvävien kanssa maailma on taas kirkas, positiivinen ja tuntuu, että saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Juuri näin. Siksi itsekin aiemmin ehdotin ap:ta jättämään koko ystävän. Tuollainen "ystävä" laskee itsetuntoa ja raskauttaa elämää. Ehkä ap on kasvanut sellaisessa kodissa, että hänelle tuo on normaalia, hän joustaa, vaikenee, sopeutuu. Mutta se ei ole terveellistä, sen näkee tässä ketjussa niistä ihmisistä, jotka ovat oman itsensä vankeja ja elämä on raskasta ja sitten odotetaan, että muutkin eläisivät raskasta elämää ja ottaa päähän, jos joku ei suostu siihen.
Kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin minä haluan ystävä jätetään? Mitä "aloittaja" ystävä sanoi kun keskustelit tilanteen hänen kanssaan läpi?
Itselläni on omanarvontunto. Sen kautta on nollatoleranssi tietyille asioille. Kun puoliso huo***teli, hän teki sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jos ystävä kutsuisi minua lumihiutaleeksi, se olisi siinä. Miten tuollaiseen ystävään voisi luottaa ikinä? Hänellä on täysin erilainen asenne ihmisiin ja elämään kuin itselläni ja miksi pitäisi olla tuollaisen ystävän solvattavana? Hän voi hengata sellaisten tyyppien kanssa, jotka loukkaavat toisiaan. Itse kohtelen ystäviäni arvokkaasti ja edellytän samaa itseäni kohtaan.
Jos ystävä tulisi itse pyytämään anteeksi ja kertoisi, että on ymmärtänyt, ettei toisia voi kohdella noin, antaisin ehkä toisen mahdollisuuden.
Mulla oli sellainen miespuolinen kaveri nuorena, joka huoritteli kaikkia naisia, ei tosin minua. Silloin en tajunnut sitä, että miten paljon se söi minua sisältäpäin. En uskaltanut olla oma itseni vaan yritin jopa olla enemmän äijämäinen etten vaan joutuisi huorittelun kohteeksi.
Onneksi sitten yhdessä vaiheessa se mies sekoili vähän enemmän ja käyttäytyi aggressiivisesti minuakin kohtaan. Tajusin silloin että ei se ongelma ollut minä vaan hän ja sen jälkeen en hänen kanssan ole ollut yhteydessä.
Nollatoleranssi kannattaa ottaa aina tälläisiä ihmisiä kohtaan. Se on ihan sama vaikka miten paljon sinä taivut ja yrität mielistellä, näillä ihimsillä tulee aina olemaan omien tunteiden ja ajatusmaailman kanssa niin isoja ongelmia, että sinä joudut jossain vaiheessa kärsimään heidän oikkuilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroitko ensimmäistä kertaa asiasta, vai oletko näitä jotka märehtivät sen tuhannennen kerran kuinka Pirkko-Liisa silloin ala-asteella veti letistä?
Jos ensimmäistä niin kommentti oli asiaton, jos jälkimmäistä, niin olen pahoillani ystäväsi puolesta, että hänellä on kaltaisesi ystävä.
Onko tuo "unique snowflake" muuttanut sävyään viime vuosina? Ei se ennen politisoitumistaan muistaakseni erityisen solvaava ilmaus ollut. Mielestäni viittasi siihen, kuinka samanlaisia ihmiset erilaisuudestaan huolimatta ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo "unique snowflake" muuttanut sävyään viime vuosina? Ei se ennen politisoitumistaan muistaakseni erityisen solvaava ilmaus ollut. Mielestäni viittasi siihen, kuinka samanlaisia ihmiset erilaisuudestaan huolimatta ovat.
Miten tuon voisi nähdä muuten kuin solvaavana ap:n esittämässä kontekstissa sekä tässä ketjussakin esiintyneiden ihmisten osalta?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo "unique snowflake" muuttanut sävyään viime vuosina? Ei se ennen politisoitumistaan muistaakseni erityisen solvaava ilmaus ollut. Mielestäni viittasi siihen, kuinka samanlaisia ihmiset erilaisuudestaan huolimatta ovat.
Se on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta synonyymi vinkujalle ja ansarikukkaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla sanovat yleensä ihmiset jotka ovat joutuneet kokemaan ihan oikeita ongelmia elämässään.
Jonninjoutava märehtiminen ja itsesäälissä piehtaroiminen ällöttää näitä ihmisiä, sillä he ovat tottuneet katselemaan tulevaisuuteen ja toteuttavat omassa elämässään vanhaa totuutta, "ei saa jäädä tuleen makaamaan".
Kuka saa puhua ongelmistaan? Ainahan löytyy joku jolla on vielä pahempaa.
Se on selvä että märehtiminen kyllästyttää ystävät, mutta ei aloituksesta sellaista kuvaa saanut.
Lapsuuden vaikeudet ovat usein sillä tavalla ikäviä, että ne saattavat määritellä tulevaisuutta hyvinkin pitkälle.
Aikuisena ja kypsänä sen saattaa tajuta, mutta monessa suhteessa se on vähän myöhäistä kun monet ratkaisut elämässä on jo tehty.
Eli ei mikään vähäpätöinen ongelma.
Mutta ne joilla on ollut tavallisen hyvä lapsuuden koti, heittävät juuri tuollaisia kommentteja, että älä jää tuleen makaamaan tai anna vanhemmillesi jo anteeksi jne jne. Eivät vaan ymmärrä.
Ongelmien vertailu on täysin turhaa hommaa, koska aina löytyy joku jolla on asiat huonommin.
Ja mitä sitten, vaikka kaksi henkilöä toteaisikin aikansa vertailtuaan että joo, henkilöllä B onkin ollut vaikeampi elämä kuin henkilöllä A?
Pitääkö henkilön A antaa henkilölle B joku mitali? Vai taputtavatko he yhdessä asialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasin kerran ajan terapeutille ja menin kertomaan ongelmistani. Terapeutti, jota en ollut koskaan aiemmin elämässäni tavannut, totesi puolen tunnin jälkeen, että minun pitäisi lopettaa uhriutuminen. Jotkut ihmiset nyt vaan eivät osaa asettua toisen rinnalle, mutta turha heille sitten on mitään puhuakaan. En käsitä, mistä tuo terapeutti saa elantonsa, itse en mennyt toista kertaa. Vaihtoehdothan oli lopettaa uhriutuminen, jolloin ei ole tarvetta terapeutillekaan tai sitten etsiä toinen, asiallisemmin suhtautuva terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla sanovat yleensä ihmiset jotka ovat joutuneet kokemaan ihan oikeita ongelmia elämässään.
Jonninjoutava märehtiminen ja itsesäälissä piehtaroiminen ällöttää näitä ihmisiä, sillä he ovat tottuneet katselemaan tulevaisuuteen ja toteuttavat omassa elämässään vanhaa totuutta, "ei saa jäädä tuleen makaamaan".
Eipä ole tainnut kauhean hyvin onnistua tulevaisuuteen suuntautuminen ja eteenpäin meneminen, jos edelleen pitää vertailla muiden asioita omiin ongelmiin ja sitten vähätellä muiden asioita. Olisiko jo aika päästä sieltä omista ongelmista eteenpäin?
Mutku mutku mää oon työtön.
Olen lyhyt.
Lapsena äiti sanoin pahasti, isä joi, kissa kuoli, koulussa kiusattiin ja nyt 45 vuotiaana olen aivan rikki ja traumatisoitunut ja äijä syö lasten vanukkaat ja Munsalan kansallispukua ei löydy ja ja ja terapiaan ei pääse ja auto on rikki, fillarista kumit puhki, eikä äijä anna, eikä halaa, eikä prkele mistään tule mitään ja pitäisköhän tehdä itsemurha ja lapsella adhd blm ja vokea pukkaa ja etteikö meillä muka ole ongelmia ja mitä sinä siihen tulet ruikuttamaan että sukusi kuoli auto-onnettomuudessa, kaikki ongelmat ovat samanarvoisia ja mua täytyy ymmärtää ja paapoa ja antaa elinikäistä terapiaa, nyyyyyyyyyyh.
Koulukiusaaminen, vanhemman alkoholismi ja itsetuhoisuus ovat siis sinusta vähäpätöisiä asioita, kun näin pilkkaat ja vertaat Munsalan kansallispukuun? Saa valittaa vain, jos koko suku kuolee auto-onnettomuudessa? Etköhän itsekin tarvitsisi sitä terapiaa.
Et sinä kertomasi mukaan ole lumihiutale, rumasti sanottu sinua järkevämpien henkilöiden osalta. Mielestäni olet uniikkilumihiutale 🤮
Lapsena jouduin elämään mielenterveysongelmaisen isäpuolen kanssa ja jouduin kuulemaan ja näkemään tämän itsemurhauhkailuja ja muutenkin elämään jatkuvasti varpaillaan silloin kun isäpuoli oli kuvioissa, sittemmin tämä tosin kuoli. Isäni masentui kun olin lapsi, se oli aika karua katsottavaa. Äitipuoleni kuoli äkillisesti kun olin 10-vuotias. Minua kiusattiin uudessa koulussa muutaman vuoden. Siskollani oli huumeongelma siitä alkaen kun olin teini. Kun olin parikymppinen, sisko kuoli yliannostukseen.
Siis ihan vaikka miten mietin omaa elämäni, niin en näe kyllä yhtään mitään syytä verrata sitä muiden ihmisten elämiin tai ongelmiin. Ei elämä ole mikään kilpailu, missä pitäisi valita, kuka saa kertoa huolistaan tai ongelmistaan.
En koe omien asioideni muuttuvan siitä mitenkään, jos kuuntelen ystävää joka pettyi kun ei löytänytkään alesta kivoja farkkuja tai jonka hiustenleikkuu epäonnistui. Minusta olisi tosi raskasta aina verrata kaikkien muiden huolia ja ongelmia omiin asioihin, silloinhan sitä joutuisi koko ajan ajattelemaan niitä omia juttuja. Minusta ainakin on ihan hyvä välillä mieluummin miettiä sitä muita asioita.
Ainakin itse tiedän, etteivät omat ongelmani ole maailman pahimpia tai suurimpia. Silti ne ovat minun ongelmiani ja satuttavat minua ja koen oikeudekseni voida surra ja kokea kipua, kun minua satutetaan. En ole asettamassa itseäni jalustalle erityisasemaan vaan käsittelemässä asiaa, jotta saan sen pois elämääni kuormittamasta tai yritän löytää siihen selkoa - miksi asiat tapahtuivat tai mitä ylipäätään tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei saa sanoa mitään ikävää kun lumihiutaleille tulee paha mieli kun ei kuule pelkkää kivakivaa. Sun ns ystävä on lumihiutale, et sinä
Ennenkö sai? Voi että mihin tämä maailma on mennyt!
Ei kyse ole siitä, että "ei mene tismalleen oikein" vaan tämä "ystävä" on jo näyttänyt, ettei hän välitä AP:n tunteista ja jopa haukkuu tätä, kun tämä niistä avautuu. Ei sellainen henkilö ole ystävä. Miksi siis sellaisen henkilö kanssa haluaisi olla läheisissä väleissä?
Tuollaiset ystävät syövät vaan muiden itsetunnon ja tuhoavat muiden ihmisten hyvinvoinnin.