Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kutsui minua "lumihiutaleeksi"
01.02.2023 |
Elikkäs olin ystävän luona kylässä ja avauduin hänelle joistain lapsuuden vaikeuksistani, mihin ystäväni tokaisi, että kaikki kuvittelevat olevansa lumihiutaleita eli muka-niin-erityisiä ongelmineen. Rehellisesti sanottuna sattui. Tulevaisuudessa mietin kaksi kertaa ennen kuin kerron hänelle mitään.
Millainen ihminen mielestänne sanoo jotain tuollaista päin naamaa? Kaikki voivat tietysti ajatella mitä haluavat.
Kommentit (90)
Miksi ihmeessä se, että jokainen on erityinen, on joltain pois? Minä olen erityinen. Sinä olet erityinen. Joka ainoa on erityinen. Pitää olla joku henkinen ongelma itsellä, että kääntää sen siihen, että joku lumihiutaloi. Katse peiliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli oikeasti traumaattinen lapsuus. Siitä huolimatta osaan pitää suuni kiinni, jos joku mun kaveri tai ystävä kertoo, että sille tuli lapsena paha mieli siitä, kun lomalla mentiinkin vaan Ruotsin laivalle eikä Lanzarotelle. Ei tartte olla kusipää, vaan voi olla empaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla sanovat yleensä ihmiset jotka ovat joutuneet kokemaan ihan oikeita ongelmia elämässään.
Jonninjoutava märehtiminen ja itsesäälissä piehtaroiminen ällöttää näitä ihmisiä, sillä he ovat tottuneet katselemaan tulevaisuuteen ja toteuttavat omassa elämässään vanhaa totuutta, "ei saa jäädä tuleen makaamaan".
Ne joilla on ollut ongelmia ymmärtävät usein muita. Mistä tiedät ap.n traumojen suuruuden. On asioita joista voi olla kynnys puhua ja tuollainen mitätöinti saa olon entistä arvottomammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se, että jokainen on erityinen, on joltain pois? Minä olen erityinen. Sinä olet erityinen. Joka ainoa on erityinen. Pitää olla joku henkinen ongelma itsellä, että kääntää sen siihen, että joku lumihiutaloi. Katse peiliin!
Tätä valhetta meille hoetaan koko se lapsuus, sinä olet erikoinen, sinusta voi tulla mitä tahansa, jne. No, et ole ja ei tule. Kun ihminen joutuu kohtaamaan tämän totuuden hän pettyy ja alkaa etsimään selityksiä ongelmilleen ja mikä muu on yhtä lohduttavaa ja helppoa, kuin syyttää niistä ongelmista muita?
Olen löytänyt itsemurhan tehneen isäni kun olin 7v. Ei silti tulisi mieleenkään alkaa käyttää tätä jonain korttina, millä nostaisin itseni muiden yläpuolelle mitätöimällä vaikka ystävän riidat isänsä kanssa, ja haukkua ystävää lumihiutaleeksi. Ei se vaikuta minun tilanteeseeni yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi AP!
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että ystäväsi sanoi noin töykeäksi. Et sinä mikään lumihiutale ole, vaan yksilö jolla on omat tunteet, epävarmuudet ja ongelmat. Siinä ei ole mitään väärää miltä sinusta tuntuu, eikä siinä että avauduit ystävällesi.
Haluaisin seuraavaksi muistuttaa näistä negatiivisisistä ja mielestäni junttimaisista vastauksista täällä, että Suomen kulttuurissa on sellainen asenne yhä, missä tunteista ei saisi puhua tai omista ongelmista (varsinkaan jos ne eivät ole tasoa 'mulla on syöpä') pitäisi pysyä hiljaa, koska onhan maailmalla aina joku jolla on asiat huonommin. Näissä monissa vastauksissa vähän näkyy tuo asenne, ettei haluta kuulla muiden ongelmista, kun ei varmasti itsekkään ole saatu vapaasti keskustella tunteista ja ongelmista omissa kodissa, parisuhteissa tai ystävien kesken. Eli ei kannata hirveästi ottaa itseensä näitä kommentteja.
Nyt mitä tulee ystävääsi... Sun kannattaisi ehkä miettiä miten sen sijaan, että alkaisit olemaan puhumatta, että onko tuo ystävyyssuhde sulle oikeasti sopiva? Nimittäin mulla on ainakin ystäviä joiden kanssa me puhutaan kaikista murheista, niin pienistä kuin suuristakin ihan vapaasti eikä kukaan koskaan tuomitse. Yhdelläkin ystävällä on ollut nyt vuosi todella rankkaa ja minä olen ollut koko ajan hänen tukenaan ja kuuntelemassa kaikkia murheita, koska sitähän ystävyys on että tuetaan toisiamme. Kavereita tai tuttavia ollaan sitten vain pintapuolisesti.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, koska jos olet vääränlaisten ystävien kanssa läheisissä väleissä etkä pysty olemaan oma itsesi ja puhumaan avoimesti itsestäsi heidän kanssa, niin se voi pikkuhiljaa syödä sinua sisältäpäin ja maailmankuvasi saattaa muuttua todella negatiiviseksi, pessimistiseksi ja muutenkin huonoksi. Oikeanlaisten ystvävien kanssa maailma on taas kirkas, positiivinen ja tuntuu, että saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa mennä terapiaan ruikuttamaan lapsuudesta vuosikausiksi. Kelan palvelusetelillä pääset jo samalla viikolla.
Psykopaatti troli se siellä.
Haukkuminen on moderni tapa yrittää hiljentää toinen. Milloin olet kukkahattutäti, milloin pick me girl, psykopaatti sitten taas viherpiipertäjä, naistenvihaaja, persuvasuri (kyllä myös puolueita käytetään haukkumasanoina), homofoobinensuvakkitoxinen ja vaikka ja mikä. Näitä (ja paljon muita) haukkumanimiä käytetään ihan joka päivä somessa. Miksi?
Eikö keskustelu enää onnistu ilman toisten nimittelyä?
(sensuurin vuoksi jouduin kirjoittamaan sanoja yhteen)
Tai, se uniikki lumihiutale. "Ystävä" kutsui aloittajaa lumihiutaleeksi hiljentääkseen hänet. Ei häntä kiinnosta joku lapsi vuodelta -85. Häntä kiinnosta hän, hänen aikuisen ihmisen tunteet.
Aikuisten ihmisten tunteet. Tämä viikko on ollut oikein oivallinen esimerkki siitä miten edelleenkin on kyse aikuisista. Kuinka moni huomasi uutisen 10 vuotiaasta Iirosta? Kuinka moni huomaksi uutisen JaloTiinasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa mennä terapiaan ruikuttamaan lapsuudesta vuosikausiksi. Kelan palvelusetelillä pääset jo samalla viikolla.
Psykopaatti troli se siellä.
Haukkuminen on moderni tapa yrittää hiljentää toinen. Milloin olet kukkahattutäti, milloin pick me girl, psykopaatti sitten taas viherpiipertäjä, naistenvihaaja, persuvasuri (kyllä myös puolueita käytetään haukkumasanoina), homofoobinensuvakkitoxinen ja vaikka ja mikä. Näitä (ja paljon muita) haukkumanimiä käytetään ihan joka päivä somessa. Miksi?
Eikö keskustelu enää onnistu ilman toisten nimittelyä?
(sensuurin vuoksi jouduin kirjoittamaan sanoja yhteen)
Tai, se uniikki lumihiutale. "Ystävä" kutsui aloittajaa lumihiutaleeksi hiljentääkseen hänet. Ei häntä kiinnosta joku lapsi vuodelta -85. Häntä kiinnosta hän, hänen aikuisen ihmisen tunteet.
Ne on sen aikuisen tunteita ja hän on ystävä. Ne ovat myös kiinnostavia. Vai eikö ollutkaan ystävä hän?
Nykyään ihmiset eivät kestä mitään ja kaikesta tehdään ongelma.
Ellei muuta keksitä, haetaan sille paskasti rakennetulle omalle elämälle psykiatrien ja terapian avulla syyllisiä lapsuudesta, omista vahemmista.
Ja kun syylliset on löydetty, voidaankin sitten hyvällä omallatunnolla kirjoittaa palstalle, minä en niitä narsistipsykopaatteja auta, enkä käy katsomassa enää koskaan.
Aina pitää löytää syyllinen omaan pahaan oloon ja oikein piehtaroidaan niissä lapsuuden muistoissa jotka suurimmaksi osaksi taitavat olla vain "normaalia" aikaan kuuluva lastenkasvatusta, hyvine ja huonoine puolineen.
Ja nyt yksilölliset lumihiutaleet tulevat kommentoimaan kuinka heitä hakattiin metrisellä koivuhalolla, nukutettiin lumihangessa, isä joi partavettä ja äiti huurasi pitkin lääniä.
Mitä sitten?
Pahemmista paikoista ihmiset ovat selvinneety hengissä, kasvattaneet itselleen henkiset munat ja jatkaneet elämäänsä eteenpäin esimerkiksi siinä vaiheessa kun ovat päässeet ulos Auschwitzin porteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.
Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se, että jokainen on erityinen, on joltain pois? Minä olen erityinen. Sinä olet erityinen. Joka ainoa on erityinen. Pitää olla joku henkinen ongelma itsellä, että kääntää sen siihen, että joku lumihiutaloi. Katse peiliin!
Tätä valhetta meille hoetaan koko se lapsuus, sinä olet erikoinen, sinusta voi tulla mitä tahansa, jne. No, et ole ja ei tule. Kun ihminen joutuu kohtaamaan tämän totuuden hän pettyy ja alkaa etsimään selityksiä ongelmilleen ja mikä muu on yhtä lohduttavaa ja helppoa, kuin syyttää niistä ongelmista muita?
Minua ei ole edes nähty lapsena. Ei ole kukaan hokenut, että olen jotain erityistä. Silti ihan jokainen on erityinen. Ihan jokaisella on oma ainutkertainen ja erityinen elämänsä eikä se tarkoita mitään menestymistä tai kuuluisuutta vaan sitä, että joka ainut ihminen on arvokas ja itseisarvollinen ja erityinen ja omanlaisensa.
En ole pettynyt omaan elämääni. Olen kiitollinen siitä, etten ole lapsuuteni jäljilta mielenterveyseläkeläinen vaan pärjännyt elämässä ihan hyvin. Yritän olla itselleni ja muille hyvä ja ympäröidä itseni samanlaisilla ihmisillä, jotta elämä olisi hyvää.
Se, että toteaa ikäviä asioita tapahtuneen, ei tee siitä uhriutumista, syyttelyä tms. On terveellistä kohdata myös niitä kipeitä tunteita ja myöntää suoraan, ettei ole saanut sitä mitä olisi pitänyt saada, jottei kovettaisi itseään ja muuttuisi ikäväksi ihmiseksi itselleen ja toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Mitä väliä sillä on kuinka moni on kokenut noita vastoinkäymisiä? Ei tämä mikään "minä olen enemmän uniikki/erikoisempi kuin sinä"-tilanne ole. On hyvä puhua niistä pienistäkin murheista, koska se auttaa aina jaksamaan vähän enemmän kun saa tukea ja saa keskustella siitä mikä itseä häiritsee. Se on ihan sama onko sun murheenaihe vaikka se, että rikoit tänään lempimukisi vai se, että sinua käytettiin lapsena hyväksi. Asiasta on hyvä puhu jos se vaivaa. Jokainen on kuitenkin erilainen ja omanlainen, mikä toimii toiselle ei toimi toiselle, mutta se nyt on varmaa että oman ystävän haukkuminen kertoo siitä haukkujasta enemmänkin, kuin siitä henkilöstä joka avautuu tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Moi AP!
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että ystäväsi sanoi noin töykeäksi. Et sinä mikään lumihiutale ole, vaan yksilö jolla on omat tunteet, epävarmuudet ja ongelmat. Siinä ei ole mitään väärää miltä sinusta tuntuu, eikä siinä että avauduit ystävällesi.
Haluaisin seuraavaksi muistuttaa näistä negatiivisisistä ja mielestäni junttimaisista vastauksista täällä, että Suomen kulttuurissa on sellainen asenne yhä, missä tunteista ei saisi puhua tai omista ongelmista (varsinkaan jos ne eivät ole tasoa 'mulla on syöpä') pitäisi pysyä hiljaa, koska onhan maailmalla aina joku jolla on asiat huonommin. Näissä monissa vastauksissa vähän näkyy tuo asenne, ettei haluta kuulla muiden ongelmista, kun ei varmasti itsekkään ole saatu vapaasti keskustella tunteista ja ongelmista omissa kodissa, parisuhteissa tai ystävien kesken. Eli ei kannata hirveästi ottaa itseensä näitä kommentteja.
Nyt mitä tulee ystävääsi... Sun kannattaisi ehkä miettiä miten sen sijaan, että alkaisit olemaan puhumatta, että onko tuo ystävyyssuhde sulle oikeasti sopiva? Nimittäin mulla on ainakin ystäviä joiden kanssa me puhutaan kaikista murheista, niin pienistä kuin suuristakin ihan vapaasti eikä kukaan koskaan tuomitse. Yhdelläkin ystävällä on ollut nyt vuosi todella rankkaa ja minä olen ollut koko ajan hänen tukenaan ja kuuntelemassa kaikkia murheita, koska sitähän ystävyys on että tuetaan toisiamme. Kavereita tai tuttavia ollaan sitten vain pintapuolisesti.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, koska jos olet vääränlaisten ystävien kanssa läheisissä väleissä etkä pysty olemaan oma itsesi ja puhumaan avoimesti itsestäsi heidän kanssa, niin se voi pikkuhiljaa syödä sinua sisältäpäin ja maailmankuvasi saattaa muuttua todella negatiiviseksi, pessimistiseksi ja muutenkin huonoksi. Oikeanlaisten ystvävien kanssa maailma on taas kirkas, positiivinen ja tuntuu, että saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Juuri näin. Siksi itsekin aiemmin ehdotin ap:ta jättämään koko ystävän. Tuollainen "ystävä" laskee itsetuntoa ja raskauttaa elämää. Ehkä ap on kasvanut sellaisessa kodissa, että hänelle tuo on normaalia, hän joustaa, vaikenee, sopeutuu. Mutta se ei ole terveellistä, sen näkee tässä ketjussa niistä ihmisistä, jotka ovat oman itsensä vankeja ja elämä on raskasta ja sitten odotetaan, että muutkin eläisivät raskasta elämää ja ottaa päähän, jos joku ei suostu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Ei ole yhtään epäreilua. Ehkä sun kannattaisi muuttaa jonnekin Venezuelan slummiin, jos koet, että muiden pitäisi olla kurjuudessa samalla tasolla itsesi kanssa.
Olen saanut terapeutin itkemään, kun olen kertonut kaikesta kokemastani. Vetoan tähän, koska väitän, että olen kokenut lapsuudessani kovia. Nuorenakin, ilman omaa syytäni.
Osaan silti nauraa, nähdä ihmisissä hyvää. Osaan olla kuormittamatta muita. Kysyttäessäkin väritän asioita paremmiksi, sillä en jaksa muiden reaktioita. Osaan myös laittaa rajat ihmisille, ja sekös joitakin ärsyttää.
Koskaan en ole sanonut ääneen, jos olenkin ajatellut toisen ongelmista että hohhoijaa. Mutta olen ohjannut keskustelun muualle jos se vain jatkuu ja jatkuu, sillä minäkään en ole terapeutti muille. Vaikka traumani vielä elävät minussa, en halua olla ilkeä muille. En siis todellakaan allekirjoita väitettä, että "oikeita" ongelmia kokenut laukoisi inhottavuuksia toisille. Epäkohteliaat kutsuvat ystäviään lumihiutaleiksi. Trauma tai ihan puhdas mielenterveysongelma ei sekään ole synonyymi epäkohteliaalle käytökselle.
Minkätason lapsuudenongelmista on kyse? Koulussa katkenneesta kynnestä vai perheväkivallasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi AP!
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että ystäväsi sanoi noin töykeäksi. Et sinä mikään lumihiutale ole, vaan yksilö jolla on omat tunteet, epävarmuudet ja ongelmat. Siinä ei ole mitään väärää miltä sinusta tuntuu, eikä siinä että avauduit ystävällesi.
Haluaisin seuraavaksi muistuttaa näistä negatiivisisistä ja mielestäni junttimaisista vastauksista täällä, että Suomen kulttuurissa on sellainen asenne yhä, missä tunteista ei saisi puhua tai omista ongelmista (varsinkaan jos ne eivät ole tasoa 'mulla on syöpä') pitäisi pysyä hiljaa, koska onhan maailmalla aina joku jolla on asiat huonommin. Näissä monissa vastauksissa vähän näkyy tuo asenne, ettei haluta kuulla muiden ongelmista, kun ei varmasti itsekkään ole saatu vapaasti keskustella tunteista ja ongelmista omissa kodissa, parisuhteissa tai ystävien kesken. Eli ei kannata hirveästi ottaa itseensä näitä kommentteja.
Nyt mitä tulee ystävääsi... Sun kannattaisi ehkä miettiä miten sen sijaan, että alkaisit olemaan puhumatta, että onko tuo ystävyyssuhde sulle oikeasti sopiva? Nimittäin mulla on ainakin ystäviä joiden kanssa me puhutaan kaikista murheista, niin pienistä kuin suuristakin ihan vapaasti eikä kukaan koskaan tuomitse. Yhdelläkin ystävällä on ollut nyt vuosi todella rankkaa ja minä olen ollut koko ajan hänen tukenaan ja kuuntelemassa kaikkia murheita, koska sitähän ystävyys on että tuetaan toisiamme. Kavereita tai tuttavia ollaan sitten vain pintapuolisesti.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, koska jos olet vääränlaisten ystävien kanssa läheisissä väleissä etkä pysty olemaan oma itsesi ja puhumaan avoimesti itsestäsi heidän kanssa, niin se voi pikkuhiljaa syödä sinua sisältäpäin ja maailmankuvasi saattaa muuttua todella negatiiviseksi, pessimistiseksi ja muutenkin huonoksi. Oikeanlaisten ystvävien kanssa maailma on taas kirkas, positiivinen ja tuntuu, että saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Juuri näin. Siksi itsekin aiemmin ehdotin ap:ta jättämään koko ystävän. Tuollainen "ystävä" laskee itsetuntoa ja raskauttaa elämää. Ehkä ap on kasvanut sellaisessa kodissa, että hänelle tuo on normaalia, hän joustaa, vaikenee, sopeutuu. Mutta se ei ole terveellistä, sen näkee tässä ketjussa niistä ihmisistä, jotka ovat oman itsensä vankeja ja elämä on raskasta ja sitten odotetaan, että muutkin eläisivät raskasta elämää ja ottaa päähän, jos joku ei suostu siihen.
Kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin minä haluan ystävä jätetään? Mitä "aloittaja" ystävä sanoi kun keskustelit tilanteen hänen kanssaan läpi?
Eikö ole hieman epäreilua kun ja jos tuollaista sanoo jollekin joka on kokenut jotain mitä hirveän moni muu ei ole. Eli ei ole kyse todellakaan mistään elämän normaaleista vastoinkäymisistä, joita joka viidennellä on.
Esim. itselläni on näin. Monet eivät vain näistä tiedä, enkä voi kertoa tai todistaa, mutta joukossa on asioita mitä 100% varmuudella ei ole tapahtunut yhdellekään Suomessa asuvalle. Voidaan puhua siis aika harvinaislaatuisista jutuista jotka ovat kategoriassa vastoinkäymiset, osa kategoriassa rikokset.
Itseasiassa tuo hyvää tarkoittava idi..ootti ehkä oksentaisi ja olisi oikeasti pahoillaan, jos tietäisi niistä. Sen sijaan hän tietää vaan joistain niistä tavallisista vastoinkäymisistä, jotka yleisesti tiedossa.
Ai miksi en voi kertoa. Ei niitä uskota ja on aikamoiset järjestelyt, että en voi todistaa. Avain sana rikokset. Ihmiset, jotka mukana valmiina menemään vaikka kuinka pitkälle peittelemään niitä, kosja kai nyt jokainen tajuaa, että kumman syylliset haluavat; puolustaa uhria ja kertoa totuus vai jäädä itse kiinni rikoksista. Voi hitsi mitenköhän on. Vielä niin taitavasti toteutettu että tavalliset pulliaiset on saatu uskomaan, että kyseessä paljon viattomammat jutut, mitä oikeasti on ja mitään rikoksia ei ole, pelkkiä sattumia vaan. Hah, se vaan luulee että on tehty niin ja näin. Hävettäiskö jos kuulet myöhemmin, että se oli oikeassa. Sille oli tehty niin. (Pulliainen voi miettiä miten on mahdollista tai kuinka tavallista on esim. että joku on on insiivisen gang stalkingin kohde vuosikausia ja jopa ulkomailla asti) Ai niin tavallinen pulliainen teilaa tuon houreina, mutta jos tavallinen pulliainen on tarpeeksi fiksu huomaa ja tajuaa ehkä tilanteen omin silmin, jos on mukana kuvioissa. Harva on niin fiksu ja vaikka huomaakin, menee valheelliset selitykset syistä stalkingiin täysin läpi. Ei osaa kuvitellakaan mitä kaikkea on vyyhdissä mukana. Pienenä vihjeenä; harvoin pelkkien jäynien takia hirveän mittaviin jörjestelyihin ryhdytään. Kannattaa miettiä, olisiko sittenkin jotain juttuja, jotka eivät ole palhjastuneet suurelle yleisölle, eikä haluta paljastuvan ja kaikki on yhtä peittelyy farssia.
Ja mitkä on mahdollisuudet kertoa oma versio ja uskottavuus jos tavis vastaan viranomaiset tai jokinn muu joukko, jolle etukäteen esim. valehdeltu uskottavasti kaikkea ja vielä korkealla pallilla olevia mukana. Ketäköhän uskotaan tai kuunnellaan, jos tulee erilaisia versioita.
Vierailija kirjoitti:
Minkätason lapsuudenongelmista on kyse? Koulussa katkenneesta kynnestä vai perheväkivallasta?
Sillä ei ole mitään väliä, jos se on ap:lle ongelma. Jos ystävä ei kestä toisen vastoinkäymisiä ja pitää tätä ruikuttajana, ystävä on väärä. Kuka haluaa olla jonkun vihamielisen kyttääjän ystävä?
Omaa kokemusta kahdesta suhteesta narsistin kanssa. Siinä sitä vasta onkin, kun toisen elämä on pahin ikinä ja lisäksi hän haluaa, että toinenkin tuntee olonsa kurjaksi koko ajan. Kukaan ei ansaitse vihamielistä kumppania, on se ystävä tai puoliso.
Tai, se uniikki lumihiutale. "Ystävä" kutsui aloittajaa lumihiutaleeksi hiljentääkseen hänet. Ei häntä kiinnosta joku lapsi vuodelta -85. Häntä kiinnosta hän, hänen aikuisen ihmisen tunteet.