Lue keskustelun säännöt.
Gaslightning
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipulointi ei yhtä helposti onnistu, jos manipuloitava tajuu, et häntä yritetään manipuloida. Gaslightingissa manipulointi ei ole niin helposti havaittavissa manipuloinniksi ja uhri usein etsii vikoja itestään. "Enkö muka huomannut, että avaimet oli koko ajan tossa", vaikka manipuloija oli niitä piilotellut taskussaan pitkään ja vasta kaks minuuttia aikasemmin palauttanut takasin paikoilleen.
Yksinkertaisempi muoto kaasuvalottamisesta on se, kun uhri sanoo esim. "Olet kohdellut minua kuin koiraa", niin narsisti sanoo, "noh, noh, en ole kohdellut kuin koiraa". Eli kielletään tai käännetään päin vastaiseksi se, mitä uhri sanoi. Myös se, kun kumoon kellahtaneelle lapselle sanotaan "ei käynyt pahasti / ei sattunut" on eräänlaista kaasuvalotusta.
Juuri näin! Eli uhri pistetään jatkuvasti epäilemään omia havaintojaan ja kyseenalaistamaan omia tunnereaktioitaan.
Esim. juurikin koulun pihalla kiusaaja sanoo uhrille: "sehän oli vain pilaa, vähäkö oot lapsellinen kun et leikkiä ymmärrä. Hei! älä oo naurettava..." Kaikki on sitä mieltä, että se oli tsoukkia, paitsi sä kun sä vaan oot niin tosikko.
Tai puoliso sanoo: Olin kyllä yöllä jo 24.00 kotona! Sulla toi ajantaju sitten heittää. Se oli yksi työkaveri vaan ja työasioista juteltiin... Ei tosiaan suudeltu! Näit väärin!
Toi sun mustasukkaisuutes ajaa mut hulluksi... mitä jos oikeasti menisit sinne terapiaan, ymmärräthän ettei tuo ole normaalia? Sä näät jo olemattomia! Etkö sä tajua että tuollaiset epäillykset mun uskollisuutta kohtaan ovat syvästi loukkaavia.
Kyllä, eräs pomo on tehnyt sitä jo pitkään, mut sinisilmäiset tukijat eivät sitä ymmärrä.
The only difference between genius and insanity is that genius has its limits.
Straw Dogsista tykkään. Se kertoo inhimillisyydestä ja arvoista jotka katoavat kun ajetaan nurkkaan. Se on jotenkin niin tyydyttävä kohtaus kun Dustin Hoffman hakkaa hiilihangolla tunkeutujia muusiksi samalla kun stereoista soi säkkipillin piipitystä.
Kaasuvalottajat ajattelen vähän kuin perfektionisti metodiohjaajina. Kubrick sai sen näyttelijättären sekoamaan loppuelämäksi. Joskus kaasuvalotusta vastaan paras vaihtoehto on lopettaa armon antaminen. Jos joku jatkaa manipuloimista oman etunsa vuoksi yrittäen sekoittaa toisen pää on hyvä ottaa nollatoleranssi asenne. Tuoda aistit mukaan peliin. Moni nörtti ei ymmärrä kun pelkää lakeja ja rangaistuksia. Että joku kerta se Rankka päivä sattuu kohdalle. Silloin pelataan sillä roolilla mikä on annettu eikä silloin edes hlvetti ole tiellä tai mikään rangaistus. Mitä Charles Bronson olisi tehnyt? Kivikasvo piti köyhänä lapsena mekkoa kun ei ollut muuta vaatetta. Vanhana soitteli huuliharppua tai kyseli vihulta että uskotko Jeesukseen 😆
Mikä hiton "kaasuvalotus"? Miksi kaikki typerät jenkkiläiset termit pitää väkisin adoptoida tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
The only difference between genius and insanity is that genius has its limits.
Straw Dogsista tykkään. Se kertoo inhimillisyydestä ja arvoista jotka katoavat kun ajetaan nurkkaan. Se on jotenkin niin tyydyttävä kohtaus kun Dustin Hoffman hakkaa hiilihangolla tunkeutujia muusiksi samalla kun stereoista soi säkkipillin piipitystä.
Kaasuvalottajat ajattelen vähän kuin perfektionisti metodiohjaajina. Kubrick sai sen näyttelijättären sekoamaan loppuelämäksi. Joskus kaasuvalotusta vastaan paras vaihtoehto on lopettaa armon antaminen. Jos joku jatkaa manipuloimista oman etunsa vuoksi yrittäen sekoittaa toisen pää on hyvä ottaa nollatoleranssi asenne. Tuoda aistit mukaan peliin. Moni nörtti ei ymmärrä kun pelkää lakeja ja rangaistuksia. Että joku kerta se Rankka päivä sattuu kohdalle. Silloin pelataan sillä roolilla mikä on annettu eikä silloin edes hlvetti ole tiellä tai mikään rangaistus. Mitä Charles Bronson olisi tehnyt? Kivikasvo piti köyhänä lapsena mekkoa kun ei ollut muuta vaatetta. Vanhana soitteli huuliharppua tai kyseli vihulta että uskotko Jeesukseen 😆
Ystävä rakas, me emme elä elokuvaa.
"Ei niin tapahtunut." "Muistat väärin."
Yleistähän tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipulointi ei yhtä helposti onnistu, jos manipuloitava tajuu, et häntä yritetään manipuloida. Gaslightingissa manipulointi ei ole niin helposti havaittavissa manipuloinniksi ja uhri usein etsii vikoja itestään. "Enkö muka huomannut, että avaimet oli koko ajan tossa", vaikka manipuloija oli niitä piilotellut taskussaan pitkään ja vasta kaks minuuttia aikasemmin palauttanut takasin paikoilleen.
Yksinkertaisempi muoto kaasuvalottamisesta on se, kun uhri sanoo esim. "Olet kohdellut minua kuin koiraa", niin narsisti sanoo, "noh, noh, en ole kohdellut kuin koiraa". Eli kielletään tai käännetään päin vastaiseksi se, mitä uhri sanoi. Myös se, kun kumoon kellahtaneelle lapselle sanotaan "ei käynyt pahasti / ei sattunut" on eräänlaista kaasuvalotusta.
Juuri näin! Eli uhri pistetään jatkuvasti epäilemään omia havaintojaan ja kyseenalaistamaan omia tunnereaktioitaan.
Esim. juurikin koulun pihalla kiusaaja sanoo uhrille: "sehän oli vain pilaa, vähäkö oot lapsellinen kun et leikkiä ymmärrä. Hei! älä oo naurettava..." Kaikki on sitä mieltä, että se oli tsoukkia, paitsi sä kun sä vaan oot niin tosikko.Tai puoliso sanoo: Olin kyllä yöllä jo 24.00 kotona! Sulla toi ajantaju sitten heittää. Se oli yksi työkaveri vaan ja työasioista juteltiin... Ei tosiaan suudeltu! Näit väärin!
Toi sun mustasukkaisuutes ajaa mut hulluksi... mitä jos oikeasti menisit sinne terapiaan, ymmärräthän ettei tuo ole normaalia? Sä näät jo olemattomia! Etkö sä tajua että tuollaiset epäillykset mun uskollisuutta kohtaan ovat syvästi loukkaavia.
Tämä. Ihminen kääntää tosiasiat ylösalaisin. Valheesta tulee totuutta ja kohde ei enää tiedä miten päin olisi. Syyllistäminen mustasukkaiseksi ja ehdottomaksi kuuluvat myös pakettiin.
Kaasuvalotusta jatkuvasti harjoittava on häiriintynyt ihminen, joka ei parane koskaan luonneviastaan.
Normaalit ihmiset voivat muistaa asioita eri tavalla ja olla eri mieltä siitä miten asiat on ilman tarvetta manipuloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tätä asiaa jo pidempään pohtinut, ja kun tähän termiin törmäsin pari vuotta sitten aloin pikkuhiljaa tajuta että taidan olla tällaisen sumutuksen uhri. Hyvin usein riitatilanteissa tulee olo että mitäh, puolisoni käänsi kaiken ihan ylösalaisin. Jos minulla oli paha mieli, se olinkin minä joka olin satuttanut häntä.
Mutta puolisoni ei ole mielestäni narsisti, eikä psykopaatti, eikä mitään muutakaan, kuin vaan ehta k-pää.
Jokikinen kerta kun tulee jokin ristiriitatilanne kuulen kuinka minä olen "vaikea" tai "mielisairas". Oikeastaan näin käy aina kun olen eri mieltä kuin puolisoni. Eri mieltä oleminen on kuulemma riidan haastamista ja kertoo vain vaikeasta luonteestani.
Tämä on tosi rankkaa ja joudun taistelemaan sen puolesta etten alkaisi itsekin uskoa olevani jotenkin viallinen. Sisimmässäni tiedän että minulla on oikeus mielipiteisiini eikä se tee minusta vaikeaa ihmistä että en esim halua hänen ystäviään sohvallemme nukkumaan. Tämä vain esimerkkinä
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksista ja etenkin siitä kuinka olette selvinneet tällaisesta suhteesta tervejärkisinä?
Onnistumisen edellytys on, että uhri hakee validointia kaasuvalottajalta. Jos ei hae, niin tuloksena on megalomaaninen riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä asiaa jo pidempään pohtinut, ja kun tähän termiin törmäsin pari vuotta sitten aloin pikkuhiljaa tajuta että taidan olla tällaisen sumutuksen uhri. Hyvin usein riitatilanteissa tulee olo että mitäh, puolisoni käänsi kaiken ihan ylösalaisin. Jos minulla oli paha mieli, se olinkin minä joka olin satuttanut häntä.
Mutta puolisoni ei ole mielestäni narsisti, eikä psykopaatti, eikä mitään muutakaan, kuin vaan ehta k-pää.
Jokikinen kerta kun tulee jokin ristiriitatilanne kuulen kuinka minä olen "vaikea" tai "mielisairas". Oikeastaan näin käy aina kun olen eri mieltä kuin puolisoni. Eri mieltä oleminen on kuulemma riidan haastamista ja kertoo vain vaikeasta luonteestani.
Tämä on tosi rankkaa ja joudun taistelemaan sen puolesta etten alkaisi itsekin uskoa olevani jotenkin viallinen. Sisimmässäni tiedän että minulla on oikeus mielipiteisiini eikä se tee minusta vaikeaa ihmistä että en esim halua hänen ystäv
En keksi ainuttakaan syytä, miksi jäisin moiseen suhteeseen. Edes lapset eivät kelpaa vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen edellytys on, että uhri hakee validointia kaasuvalottajalta. Jos ei hae, niin tuloksena on megalomaaninen riita.
Kyllä, juuri näin. Elämä on kuluttavaa kun on koko ajan kamalia, raastavia riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuota kommentoijaa joka ei itse jäisi tällaiseen suhteeseen. Asiat ovat kuitenkin monimutkaisia, sen takia halusin kuulla muiden kokemuksia
Tuttua on. Olin tällaisessa on/off tapailusuhteessa yli 10 vuotta. Sumutus oli niin hienovaraista, että jäin uhriksi yhä uudelleen ja uudelleen. Mies leikki kanssani kylmää/kuumaa, jätti esim. tahallisesti huomiotta ja vastaamatta yhteydenottoihin, mutta perusteli toiminnan jälkikäteen aina esim. kiireellä/nepsy-piirteillä/minun ylianalysoinnilla/milloin milläkin. Jos kerroin, että toiminta loukkaa, hän sanoi aina, ettei tarkoita aiheuttaa pahaa mieltä ja että ei ole syytä loukkaantua. Joskus hän sanoi, että jos loukkaannun eli koen jotain liiallisia tunteita, pitää koko tapailu lopettaa. Hän siis uhkaili "jättävänsä" minut siksi, miten reagoin hänen tekemiseen. Suhteen loppuminen ei siis olisi ollut hänen vikansa, vaan minun. Pidinkin etäisyyttä ja nuolin haavojani lukemattomia kertoja, mutta aina tavatessamme hän ikään kuin kuitenkin kelasi minut takaisin sisään vaikutuspiiriinsä, ja kun annoin periksi, hän taas hylkäsi.
Tähän dynamiikkaan vaikutti oma hylkäämistaustani, jonka vuoksi jäin odottamaan niitä hyväksynnän murusia, mitä mies minulle aina kuitenkin antoi. Miehen kohdalla traumaattinen lapsuus ja välttelevä kiintymyssuhde mahdollisti hänelle täysin empatiakyvyttömän vuorovaikutustavan, ei ainoastaan minun kanssani, vaan muidenkin elämänsä ihmisten suhteen.
Kerran heikolla hetkellä mies meni tunnustamaan, tai oikeastaan kehuskelemaan, että hylkäämisen kohdalla minun pitää katsoa peiliin ja ymmärtää, että olen ylittänyt hänen asettamansa rajat. Hän siis kertoi tahallisesti hylkäävänsä minut, vaikka tiesi taustastani, rankaisevansa minua hiljaisuudella ihan tarkoituksellisesti ja oli vieläpä ylpeä tästä. Siihen asti mies siis oli sumuttanut, ettei koskaan ollut tehnyt mitään sen kaltaista.
Tämän jälkeen olikin helppoa päästää irti.
Kyllähän yksi henkilö teki sitä, muttei tiennyt minun olevan seinähullu. Jallitin häntä sotkeutumaan omiin naruihinsa :p
Kummalla oli lopulta hauskempaa :D
"Vitsi vitsi, huumoria vain."
"Oletpas sä herkkä."
Nämä lauseet sain kuulla kritisoituani ex-kumppanin törkypuheita ja asiatonta käytöstä, johon kuului epäsuoraa väkivallalla uhkailua ja seksuaalissävytteistä nöyryyttämistä. En enää koskaan tuntenut oloani turvalliseksi hänen seurassaan.
Kyllä. Ensimmäinen tyttöystäväni oli pahemman luokan manipuloija ja valehtelija. Harrasti tuota myös paljon. Selvä persoonallisuushäiriö. Keräilen edelleen itseäni vuosia myöhemmin tuosta kaikesta.
Yksinkertaisempi muoto kaasuvalottamisesta on se, kun uhri sanoo esim. "Olet kohdellut minua kuin koiraa", niin narsisti sanoo, "noh, noh, en ole kohdellut kuin koiraa". Eli kielletään tai käännetään päin vastaiseksi se, mitä uhri sanoi. Myös se, kun kumoon kellahtaneelle lapselle sanotaan "ei käynyt pahasti / ei sattunut" on eräänlaista kaasuvalotusta.