Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä kiintymyssuhde & ystävyys
26.07.2026 |
Miten en ole tajunnut tätä aikaisemmin! Olen ihmetellyt, miksi minulta on elämän aikana katkennut pari ystävyyssuhdetta hyvin omituisesti. Alkuun toinen on ollut oikein ihana ystävä ja ystävyys on vaikuttanut hyvältä ensimmäiset vuodet. Kun aikaa on kulunut, onkin ystävän käytös muuttunut ja lopulta ystävä on hyvin töksäyttäen katkaissut ystävyyden kokonaan. Välttelevät kiintymyssuhteen ystävälle on ollut tyypillistä tällainen käytös:
-Ystävän on vaikea sietää heikkoutta ja tarvitsevuutta niin itsessään kuin toisissa. Hän korostaa, miten pärjää yksin, eikä hyväksy eikä näe heikkoutta itsessään. Ristiriitatilanteissa syy on aina muissa. Toisten heikkouteen, tarvitsevuuteen (esim. toisen sairastuessa) suhtautuu välttelevästi, etäisesti, mitätöiden ja epäempaattisesti. Olen nähnyt sitäkin, että jopa esim. sairastuneelle vanhemmalle on suututtu, kun "kehtaa sairastua ja menettää toimintakykynsä noin nuorena". Sairastunut läheinen myös hylätään, koska ei haluta auttaa eikä kohdata sairastunutta.
-Eivät halua olla tarvittuja tai tarvita itse apua. Jos toinen on ihan kohtuullista apua vailla (esim. ystävä sairastuu ja hänen puolestaan pitäisi käydä kerran apteekissa), ei haluta auttaa. Välttelevän kiintymyssuhteen ystävä ei halua huomioida toisen tarpeita ja toiveita, kokee ne itseään rajoittavina. Tällaisissa tilanteissa hän torjuu toisen ja kuvailee "miten toinen vaati minulta liikaa". Hänellä on myös tapana vältellä aitoa läsnäoloa, hän saattaa esim. keskittyä puhelimeensa toisen kertoessa tärkeää asiaa. Hän oikeastaan kokee, ettei toisia tarvitse huomioida - yksin sitä pitää pärjätä.
-Ystävä on ollut pohjimmiltaan emotionaalisesti estynyt. On saattanut jonakin herkkänä hetkenä avautua esim. avioerostaan, riidasta puolison kanssa tms. Jos seuraavalla kerralla on kahden kesken rauhallisessa paikassa kysynyt, miten ystävä jaksaa eron kanssa tai miten puolison kanssa on riidan jälkeen mennyt, on nopeasti tullut vastaus, ettei hän halua puhua koko asiasta ja avautuminen kaduttaa. Saattaa näennäisesti olla läheinen, mutta todellisuudessa ystävä on henkisesti etäällä. Hän voi olla ulospäin ystävällinen ja lempeän oloinen, mutta pohjimmiltaan ei osaa osoittaa empatiaa toisille.
-Ei uskalleta sitoutua. Kun ystävyyssuhde on syventynyt/syventymässä, välttelevästi kiintynyt vetäytyy. Hän ei halua sitoutua, eikä tulla tarvituksi. Eivät ole oppineet, että yhteys ja pysyvät ihmissuhteet voisivat luoda turvaa. Sen sijaan vetäydytään ja siirrytään ystävyydestä toiseen. Välttelevän kiintymystyylin ihminen alkaa herkästi etsiä toisesta osapuolesta vikoja ja unohtaa, että kukaan ei ole täydellinen.
Näillä välttelevän kiintymyssuhteen ystävillä ei siis ole ollut ongelmia vain ystävyyssuhteissa, vaan muissakin ihmissuhteissa. Takana on avioeroja, huonoja kumppanivalintoja ja sitoutumiskyvyttömyyttä parisuhteeseen. Taustalla on etäiset välit vanhempiin ja katkenneita ystävyyssuhteita. Itse kokevat, että vika on aina toisissa, eikä koskaan heissä.
Tämä oli itselleni melkoinen oivallus, kun vain yksipuolisesti ajattelin olevani vastuussa ystävyyden päättymisestä. Todellisuudessa olen vain etsinyt itselleni välttelevän kiintymyssuhteen ystäviä, koska kaava on ollut minulle jo lapsesta asti tuttu. Tästä eteenpäin teen töitä, jotta löytäisin kiintymystyyliltään terveitä ystäviä.
Kommentit (15)
Suomi on täynnä välttelevän kiintymyssuhteen omaavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varovasti kyselisin, millaisia ihmissuhteita ko. ihmisellä on. Aika monet kiintymyssuhteen kannalta ongelmaiset ovat ongelmaisia myös muissa suhteissa kuin vain ystävien osalta. Parisuhdehistoria ja välit lapsuudenperheeseen, sukuun yms kertovat joskus paljon.
Oma kokemus on ollut, että tuollaiset ihmiset ovat niitä, jotka hokevat muille rajoista. Siis siitä, miten heidän on tärkeää pitää tiukasti omat rajansa. Muiden kohdalla eivät tietenkään ajattele samoin.
Tämä samainen ketju poistui aiemmin hyvin nopeasti. Miksiköhän?
Minulla on välttelevä kiintymystyyli, enkä tunnista itseäni tuosta kuvauksesta.
En pistä välejä poikki, mutta välit saattavat vaan haurastua pois, jos en jaksa olla tekemisissä. Koen, että ihmissuhteet yleensä ottavat enemmän kuin antavat. Mutta en näe että vika olisi toisissa. Kestän myös hyvin toisten sairautta, mutta en manipuloivaa riippuvuutta. Esim jos joku ajattelee: Sinun täytyy nyt olla henkisenä tukenani joka päivä vähintään puhelimessa kun jouduin pyörätuoliin niin otan etäisyyttä. Mutta jos hän tuunaa, että pyörätuoli ei muuta ystävyyttä niin hienoa. Ja toki olen valmis välillä konkreettiseksi avuksi esim kauppareissulle.
Itse en juurikaan halua henkistä tukea ja konkreettisesta avusta maksan mielelläni rahaa.
Minulla on perhe ja pitkä avioliitto ja siinä olen toki valmis auttamaan niin paljon kuin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan tervehenkisten ja tasapainoisten ystävien etsintään. Nimimerkillä ne hyvät, tasapainoiset ihmiset on viety jo aikaa sitten, eikä heillä ole tarvetta uusille ystäville.
Niin, koska ihmisiä/ystäviähän on maailmassa vain rajattu ja lukkoonlyöty määrä, uusia ihmisiä ei synny/vanhene, kenenkään ystävyyssuhteet eivät katkea, mitä ihmettä?? ;DD Onpa kummallinen "kaikilla maailman ihmisillä on jo ystävät ja ne ystävät säilyy ja kehenkään uuteen ei haluta tutustua" -näkemys, mitä kummaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä samainen ketju poistui aiemmin hyvin nopeasti. Miksiköhän?
Koska täältä poistuu mikä tahansa ketju heti kun pari-kolme pipipäätä kokee sen omista pipeistä lähtökohdistaan uhkaavana ja ilmiantavat sen - mitään moderaattorikontrollia täällä ei ole, riittävä määrä ilmiantoja riittää. Aika hanurista keskustelun kannalta, vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan tervehenkisten ja tasapainoisten ystävien etsintään. Nimimerkillä ne hyvät, tasapainoiset ihmiset on viety jo aikaa sitten, eikä heillä ole tarvetta uusille ystäville.
Niin, koska ihmisiä/ystäviähän on maailmassa vain rajattu ja lukkoonlyöty määrä, uusia ihmisiä ei synny/vanhene, kenenkään ystävyyssuhteet eivät katkea, mitä ihmettä?? ;DD Onpa kummallinen "kaikilla maailman ihmisillä on jo ystävät ja ne ystävät säilyy ja kehenkään uuteen ei haluta tutustua" -näkemys, mitä kummaa?
Teen töitä alalla, jossa pääsen näkemään ihmisten ystävyyssuhteita. Tiedätkö, hämmentävän monilla on todella syviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet opiskeluajat, muutot, työt, naimisiin menot ja lasten syntymät. Ihan sama, vaikka olisi välimatkaa, niin välit ovat lämpimät ja läheiset. Näillä ihmisillä on oma tiivis "possensa", jonka kanssa vietetään arki, lomat ja juhlat. Eivät nämä ihmiset kaipaa siihen uusia ystäviä ympärille, kun heillä on tiivis ystäväjoukko jo valmiiksi. Ymmärrän heitäkin: mitä uudelta ystävältä saisi, kun vanhat ovat hyviä ja pysyneet elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan rikki tällaisen ihmissuhteen jäljiltä. Ihminen katoili miten halusi ja rikkoi mun hermoston. Aina vain hän itse ja hänen tarpeet, muttei kuitenkaan narsisti. Äitisuhde huono, pitkä parisuhde etäinen, viettää 40% ajasta muualla kuin kotona, ei läheisiä ystäviä, keräilee tuntemattomia ihan maanisesti ja ehkä pettää vaimoaan
Minä luulen, että peräsuolellani on välttelevä kiintymyssuhde minuun, sillä kärsin laskeumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan tervehenkisten ja tasapainoisten ystävien etsintään. Nimimerkillä ne hyvät, tasapainoiset ihmiset on viety jo aikaa sitten, eikä heillä ole tarvetta uusille ystäville.
Niin, koska ihmisiä/ystäviähän on maailmassa vain rajattu ja lukkoonlyöty määrä, uusia ihmisiä ei synny/vanhene, kenenkään ystävyyssuhteet eivät katkea, mitä ihmettä?? ;DD Onpa kummallinen "kaikilla maailman ihmisillä on jo ystävät ja ne ystävät säilyy ja kehenkään uuteen ei haluta tutustua" -näkemys, mitä kummaa?
Teen töitä alalla, jossa pääsen näkemään ihmisten ystävyyssuhteita. Tiedätkö, hämmentävän monilla on todella syviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet opiskeluajat, muutot, työt, naimisiin menot ja lasten syntymät. Ihan sama, vaikka olisi välimatkaa, niin välit ovat lämpimät ja läheiset. Näillä ihmisillä on oma tiivis "possensa", jonka kanssa vietetään arki, lomat ja juhlat. Eivät nämä ihmiset kaipaa siihen uusia ystäviä ympärille, kun heillä on tiivis ystäväjoukko jo valmiiksi. Ymmärrän heitäkin: mitä uudelta ystävältä saisi, kun vanhat ovat hyviä ja pysyneet elämässä?
Eli kukaan ei koskaan halua tutustua kehenkään uuteen ihmiseen, koska sinun työsi, perin mielenkiintoista.
Palataanko aloitusviestin aiheeseen, kiitos! Vinkkejä otetaan vastaan, mistä löytää terveen kiintymystyylin omaavia ihmisiä ystäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, sain tästä paljon ajattelemisen aihetta! Nimimerkillä aloituksessa mainittu kuvailu kuulostaa hyvin tutulta ex-ystäväni osalta.
Onnea vaan tervehenkisten ja tasapainoisten ystävien etsintään. Nimimerkillä ne hyvät, tasapainoiset ihmiset on viety jo aikaa sitten, eikä heillä ole tarvetta uusille ystäville.