40v ja kaikki tehty.

Usko tai älä usko, mutta se lapsettomuus tuossa on se kaiken tyhjäksi tekevä juttu. Se tulee myös pahenemaan vielä vanhetessa.

Ap, luen kirjaa Lapsuuden kehityksellinen trauma (Juha Klaavu). Kirjassa tuli vastaan 60-vuotiaan naisen tapaus, joka tuli terapiaan, koska koki, että nyt on kaikki jo tehty ja nähty, kaikki on saavutettu, ei tässä enää mitään keksi. Heti tulit sinä mieleen. Ehkä tuolta kirjasta löytyy jotain ahaa-ajatusta - meitä kaikkia kun elämä on kolhinut tavalla tai toisella, usein se on tiedostamatonta, kuten tämän naisenkin tapauksessa.

Oletko kokeillut iloa ja valoa Teatterin vip-tiloissa? 

3 lasta. Ok talo. Auto .puoliso. nyt eläkkeellä ja kaikki on vasta alussa. M40

Opiskele ydinfysiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa.[/quot

Niinpä- oikeastiko ap:n haaveet elämästä on tuossa? Säälittävää.

Terv. Yksinäinen nainen, jolla on samat asiat kuin ap:lla.

Mutta mieli täynnä asioita, joita haluan opiskella (huvin vuoksi, ei ammatiksi), kirjoja, joita lukea, elokuvia, joita katsella, luonto, jota tutkia, koska intohimoinen harrastusjne.

Tässä sen näkee, että ei materia, hyvä työ ja hyvä palkka välttämättä tee ketään onnelliseksi. Mitä esimerkiksi teette kolmella autolla?

Vierailija kirjoitti:

Iske nuori pimu baarista?

Se on tehty jo kolmekymppisenä eikä tunnu enää jännältä kun vaimo antaa luvan.

Vierailija kirjoitti:

Hanki lapsi. Elämästä tulee mielekästä kun siinä on jatkuvuuden aspekti.

Tämä. Aika harvalla oikeasti on omaa elämää, vaan elämä yritetään saada siltä joka väkisin tursutetaan emättimestä seuraan, jota hän ei itse saa päättää.

Vierailija kirjoitti:

3 lasta. Ok talo. Auto .puoliso. nyt eläkkeellä ja kaikki on vasta alussa. M40

Millainen nuoruus oli?

40 ja ei mitään muuta tehty (paitsi istuttu sisällä tietokoneen ääressä). Ei autoa, ei kavereita, ei sijoituksia, ei uraa, ei isoja säästöjä.. Ei tyttöystävää, ei kavereita. Töistä kotiin, koneen ääreen, nukkuman ja takaisin. Uraa en voi enää luoda, parisuhteeseen pääseminen mahdotonta. Mitään ei ole enää tehtävissä, mitään ei ole koettavissa. Tässäkö tää nyt oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvituksen puutetta. Olet lienee insinööri.

Ottakaa lemmikki.

Kissoja on kaksi. Mukavia ovat. Tuossa toinen tuhisee vieressä sohvalla. Ehkä sitten olen vain mielikuvitukseton.

Ap

Kissojen kanssa vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

40 ja ei mitään muuta tehty (paitsi istuttu sisällä tietokoneen ääressä). Ei autoa, ei kavereita, ei sijoituksia, ei uraa, ei isoja säästöjä.. Ei tyttöystävää, ei kavereita. Töistä kotiin, koneen ääreen, nukkuman ja takaisin. Uraa en voi enää luoda, parisuhteeseen pääseminen mahdotonta. Mitään ei ole enää tehtävissä, mitään ei ole koettavissa. Tässäkö tää nyt oli?

Onhan sinulla työ.

Onpa outo ja maallinen näkemys uskovalta, että "uskonasioista ei löydy suoraa vastausta millä (tekemisellä) ne vuosikymmenet täytetään"!

Uudestisyntyneen uskovan polkua johdattaa Jumala, ja silloin ei elämä ja arki todellakaan käy sisällöttömäksi. Jos uskova on antanut itsensä Herran käyttöön, hän menee tekemään Jumalan mielen mukaista "työtä" sinne mihin Jumala hänet johdattaa.

Toisekseen jo ihan selkeästi Raamatusta ilmenee minkälaiset tekemiset on Jumalan mieleen, eli sitä kautta myös ihmiselle ja koko maailmalle hyödyksi ja iloksi. 

Esim. Jumala asetti Aatamin ja Eevan viljelemään ja varjelemaan Eedenin puutarhaa. Eli siis kukkien ja eläinten hoitamisesta vihannesten kasvattamiseen ja aina luonnonsuojelemiseen asti, on kaikki viljelemiseen ja luomakunnan varjelemiseen liittyvä toiminta Jumalalle mielen mukaista, ja myös ihmisellä ei hommat lopu kesken niissä hommissa. 

Toisekseen Jeesuksen seuraajat on kutsuttu viemään lähetyskäskyä eteenpäin. Evankeliumin levittäminen maailmassa tavalla tai toisella, edelleenkin työsarkaa riittää. 

Kolmanneksi uskovat on kutsuttu pitämään huolta köyhistä ja orvoista, ja esim auttamaan ja palvelemaan seurakunnassa. Edelleenkin, hädänalaisten auttamisessa on suorastaan loputon työsarka. 

Jumalan sanan tutkimisessa ja uskossa kasvussa ei ole koskaan valmis, se on elämä pituinen matka. Jos pyhittäisimme Jumalalle edes pari tuntia päivittäin rukouksen ja Sanan luvun merkeissä, olisiko silloinkin vielä tyhjää "en tiedä mitä seuraavaksi tekisin"-tunnetta? Ei olisi. 

Jos rakastamme oikeasti Jumalaa, ja antaudumme hänen johdatukseensa, emme koskaan koe tyhjyyttä, merkityksettömyyttä tai tekemisen puutetta. 

Siunausta päivään Jeesuksen nimessä. 

Itsellä oli saman moisesti aikanaan. Löydä intohimoinen harraste/elämäntapa, niin saat elämääsi sisältöä.

Me löysimme sen matkaveneilystä moottori jahdilla, jäimme työelämästä, kun täytimme viiskymmentä ja olemme täyttäneet elämän seikkailulla. Veneessä kaikki mukaavuudet ja hieman enemmän.

Mukavaa reissata siellä täällä EU reviirinä ja luksus hotelli aina mukana, nytkin olemme olleet yli 5kk matkassa ja kohta muutamaksi talvikuukaudeksi kotiin...