Te, joiden lapset ovat opiskelleet ja menestyneet elämässä

Kun tuli vaiihe lukio tai amatikoulu. Useamman kerran otin heeidät töihin päivinä kun kouluista lomaa. Työpaikka oli iso varasto.Talvella kylmä ja kesällä kuuma. Aika joloin työmaa juopitelu salittin. Sanoin jos opiskelu ei maista.Terve tuloa tänne paska duunin.Kotin ette makamaan jää.Valinta on teidän. Minulla ei mahdolisuksi ollut opiskella.Jäin orvoksi 11vuotiaana. Puri heitä,opiskelu maistu lukiossa, yliopilaksi ja jatko piskelut.Päivääkään eivät ole ollet työttöminä tai persauksia. Terveisin 2 lapsen yksinhuoltaja äiti.

Usassa varmaan 2 vaihtoehtoa: lääkäri tai lakimies.

Oltiin ihan tavisperhe. Emme rohkaisseet poikaamme mitenkään. Jääkiekkoa hän harrasti lapsena noin vuoden mutta lopetti koska alkoi käydä liian kalliiksi.

Ei vanhempi voi muuta tehdä kuin yrittää huolehtia lapsistaan mahdollisimman hyvin. Itsellä useampi sisarus ja osa on erittäin hyvin elämässä menestyneet, osalla taas ei ole mitään kouluja saaneet käytyä ja ovat yhteiskunnasta aivan syrjäytyneet. Saman ydinperheen lapsia kuitenkin ollaan suht samalla kasvatuksella.

Meillä opistotutkinnot 80-luvulta. Lapset tulivat yläkouluikään. Sanottiin, että ammatti pitää hankkia, joko lukioon tai amikseen, jos ei lukio jatkoineen kiinnosta. Vanhin meni lukioon ja amk-tutkinto on nyt + vakityö ollut jo useamman vuoden.

Nuorempi joskus ennen joulua seiskalla tajusi, että koulu joskus loppuu. Joulun jälkeen sanoi suunnitelmakseen lukio ja iskän käymä opisto. Suunnitelmaa tarkistettiin ja meni yliopistoon samalle alalle kuin iskä. Nyt maisteri ja töitäkin on ollut jo muutaman vuoden.

Onpas amerikkalainen ajattelumalli tarttunut. Toivottavasti kuitenkin oppivat aikanaan koulussa lukemaan, kun kaikki eivät kuulemma opi.

Millaiset geenit lapsenne ovat saaneet sinulta ja miheltäsi? Oletteko paikallisen Mensan jäseniä? Onko molemmilla tohtorin tutkinto ja vähintään 200.000 taalan vuositulot? Muuten joudutte asumaan jollain huonolla alueella ja lapsistanne tulee narkomaaneja.

Yritin opettaa heitä ajattelemaan omilla aivoillaan (kriittistä ajattelua, asioiden tutkimista monesta näkökulmasta). Avoimuutta tutkia uusia asioita.

Pienestä asti kannustin heitä luomaan sosiaalisia suhteita. En hyysännyt enkä tehnyt asioita heidän puolestaan.

En painostanut heitä mihinkään suuntaan. Saivat tehdä omat valintansa niin harrastuksissa kuin opinnoissa. Tuin heitä heidän valinnoissaan.

Jokseenkin samanlaiset eväät sain itse kotoani. Arvostan tätä vanhemmissani.

Mitä olet opiskellut ja paljonko menestynyt?

Kuinka kompensoida lapsilleen että on pakottanut heidät kuolemaan?

Omia tarpeita teki mieli tyydyttää ja saada seuraa ja elämäntarkoitusta ihmisistä jotka eivät voi valita seuraansa. Joutuvat nyt kärsimään oravanpyörässä/työttömänä ennen saattohoitoa ja mätänemistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kompensoida lapsilleen että on pakottanut heidät kuolemaan?

Omia tarpeita teki mieli tyydyttää ja saada seuraa ja elämäntarkoitusta ihmisistä jotka eivät voi valita seuraansa. Joutuvat nyt kärsimään oravanpyörässä/työttömänä ennen saattohoitoa ja mätänemistä.

Ja tosi kiva olla se johon takerrutaan ja jonka varaan koko elämänsä ja merkityksensä toinen perustaa. Omat saavutukset ovat hänen saavutuksiaan koska kasvatus. Omat epäonnistumiset johtuvat omista vioista. Itse kuvastaa kaikkea sitä mitä toinen on saanut aikaan ja "osannut tehdä", eli itse on menestyttävä sen mukaisesti. Mikä taakka se on kantaa kun jatkuvasti kannattelee toisen merkityksellisyydentunnetta.

Varmaan kaikkein eniten vaikuttaa oma esimerkki eli etenkin äidin koulutustasolla on taipumus periytyä lapsille. Toki tähän asiaan ei ole mitään varmaa vastausta, vaan sattuma ja geenit vaikuttavat todennäköisesti ainakin yhtä paljon kuin kasvatus.

Kasvatus on ollut aika pitkälti samantyylinen kuin itselläni pl. se, että olin kotiäitinä melkein eskari-ikään asti. Itse olin 4kk iästä asti hoidossa.

En ole koskaan leikkinyt lasten kanssa, mutta luimme lapselle, keskustelimme paljon ja veimme eri paikkoihin so. matkustimme, tutustuimme taiteeseen, historiaan jne. Asuimme myös muissa maissa lyhyitä aikoja. Perheessämme oli myös paljon liikuntaharrastuksia, omia hevosiakin yli 20 vuotta.

Perheen kulttuuri ja se mistä ollaan kiinnostuneita, miten perheenjäseniä kohdellaan ja mistä/miten keskustellaan muodostaa perustan sille, että lapsella on hyvä yleissivistys ja käytöstavat. Lasta arvostetaan omana itsenään, ei suoritusten kautta. Tunteista ja ongelmista puhutetaan lasta aktiivisesti ja häntä kannustetaan pohtimaan asioita ja ratkaisemaan niitä omatoimisesti. Annetaan paljon positiivista palautetta. 

Geenit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä miten opinnoissa ja töissä lopulta menee. Omalla kohdalla kävi hyvä tuuri eli peri meiltä vanhemmilta ne parhaat puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus on ollut aika pitkälti samantyylinen kuin itselläni pl. se, että olin kotiäitinä melkein eskari-ikään asti. Itse olin 4kk iästä asti hoidossa.

En ole koskaan leikkinyt lasten kanssa, mutta luimme lapselle, keskustelimme paljon ja veimme eri paikkoihin so. matkustimme, tutustuimme taiteeseen, historiaan jne. Asuimme myös muissa maissa lyhyitä aikoja. Perheessämme oli myös paljon liikuntaharrastuksia, omia hevosiakin yli 20 vuotta.

Perheen kulttuuri ja se mistä ollaan kiinnostuneita, miten perheenjäseniä kohdellaan ja mistä/miten keskustellaan muodostaa perustan sille, että lapsella on hyvä yleissivistys ja käytöstavat. Lasta arvostetaan omana itsenään, ei suoritusten kautta. Tunteista ja ongelmista puhutetaan lasta aktiivisesti ja häntä kannustetaan pohtimaan asioita ja ratkaisemaan niitä omatoimisesti. Annetaan paljon positiivista palautetta. 

Geenit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä miten opinnoissa ja töissä lopulta menee. Omalla kohdalla kävi hyvä tuuri eli peri meiltä vanhemmilta ne parhaat puolet. 

Eli mitä töitä teet ja mikä koulutus?

Vierailija kirjoitti:

Kun tuli vaiihe lukio tai amatikoulu. Useamman kerran otin heeidät töihin päivinä kun kouluista lomaa. Työpaikka oli iso varasto.Talvella kylmä ja kesällä kuuma. Aika joloin työmaa juopitelu salittin. Sanoin jos opiskelu ei maista.Terve tuloa tänne paska duunin.Kotin ette makamaan jää.Valinta on teidän. Minulla ei mahdolisuksi ollut opiskella.Jäin orvoksi 11vuotiaana. Puri heitä,opiskelu maistu lukiossa, yliopilaksi ja jatko piskelut.Päivääkään eivät ole ollet työttöminä tai persauksia. Terveisin 2 lapsen yksinhuoltaja äiti.

Minä taas olin ns. hyvässä työpaikassa, ja myös asemassa. Työntekijöiden lapset pääsivät kesätöihin ja tietysti myös minun lapseni olisivat saaneet töitä. En kuitenkaan järkännyt heitä sinne, vaan annoin heidän etsiä itse omat kesätyönsä. Olivat sitten siivoojina, jäteasemalla, raksalla, postinjakajana. Ideana sama kuin sinulla.

Kummasti alkoi lukeminen kiinnostaa.

Kyllä he silloin urputtivat, kun työkavereideni lapset ( siis heidän kaverinsa) saivat kesätyöt meiltä, toimistohommissa tai tehtaan puolella kahvi ja limu automaattien äärellä. Eikä työt juuri rasittaneet. Aikuisina he ovat sanoneet, että oli hyvä nähdä muitakin töitä. Oppivat kuulemma myös arvostamaan kaikkia tehtäviä, mutta pakotti miettimään, mihin itse haluavat pyrkiä.

Toinen pointti oli, että oppivat itse hakemaan töitä eivätkä ratsastaneet vanhempien suhteilla.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus on ollut aika pitkälti samantyylinen kuin itselläni pl. se, että olin kotiäitinä melkein eskari-ikään asti. Itse olin 4kk iästä asti hoidossa.

En ole koskaan leikkinyt lasten kanssa, mutta luimme lapselle, keskustelimme paljon ja veimme eri paikkoihin so. matkustimme, tutustuimme taiteeseen, historiaan jne. Asuimme myös muissa maissa lyhyitä aikoja. Perheessämme oli myös paljon liikuntaharrastuksia, omia hevosiakin yli 20 vuotta.

Perheen kulttuuri ja se mistä ollaan kiinnostuneita, miten perheenjäseniä kohdellaan ja mistä/miten keskustellaan muodostaa perustan sille, että lapsella on hyvä yleissivistys ja käytöstavat. Lasta arvostetaan omana itsenään, ei suoritusten kautta. Tunteista ja ongelmista puhutetaan lasta aktiivisesti ja häntä kannustetaan pohtimaan asioita ja ratkaisemaan niitä omatoimisesti. Annetaan paljon positiivista palautetta. 

Geenit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä miten opinnoissa ja töissä lopulta menee. Omalla kohdalla kävi hyvä tuuri eli peri meiltä vanhemmilta ne parhaat puolet. 

Vaatimattomuuden?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikkein eniten vaikuttaa oma esimerkki eli etenkin äidin koulutustasolla on taipumus periytyä lapsille. Toki tähän asiaan ei ole mitään varmaa vastausta, vaan sattuma ja geenit vaikuttavat todennäköisesti ainakin yhtä paljon kuin kasvatus.

Itse olen (lukiota käymätön) wt-yh-lähäri, ja molemmat lapseni kävivät lukion.

Ja sen jälkeen jatko-opiskelivat.

Onneksi tajusivat kouluttautua äitiään enemmän!

Saavat parempaa palkkaakin.👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikkein eniten vaikuttaa oma esimerkki eli etenkin äidin koulutustasolla on taipumus periytyä lapsille. Toki tähän asiaan ei ole mitään varmaa vastausta, vaan sattuma ja geenit vaikuttavat todennäköisesti ainakin yhtä paljon kuin kasvatus.

Itse olen (lukiota käymätön) wt-yh-lähäri, ja molemmat lapseni kävivät lukion.

Ja sen jälkeen jatko-opiskelivat.

Onneksi tajusivat kouluttautua äitiään enemmän!

Saavat parempaa palkkaakin.👍

Miksi se on aina lapsi jonka täytyy raataa opintojen eteen stressistä itkien ja mamma saa hengailla palstalla?

Mulla ei ole lapsia, mutta olen suvusta, jossa kaikki on korkeakoulutettuja ja "menestyjiä" on aika paljon. Itselläni on neljä eri opettajan pätevyyttä. Ei nyt maailman suurin menestys, mutta ihan riittävästi olen opiskellut. Kai se on vaan se asenne, että opiskelu ja koulutus on tärkeää. Ei meille tuputettu mitään pienenä, mutta kotiin tilattiin Tiede-lehdet yms. ja niitä luettiin meille iltasatuina. Heti jos ilmaisimme kiinnostusta johonkin tieteeseen/historiaan/taiteeseen liittyvään niin äiti kipitti kirjakauppaan ostamaan aiheeseen liittyvän kirjan ja antoi sen käteen. Harrastin itse ratsastusta ja balettia ja veljeni harrasti musiikkia. Perheen yhteisenä tekemisenä oli purjehdus (josta me lapset emme niin tykänneet). Meitä kuskattiin vauvasta asti museoihin, taidenäyttelyihin, balettiin, oopperaan ja teatteriin. Koskaan vanhempani eivät ole painostaneet mihinkään, mutta esimerkin ja tekemisen kautta on näytetty mitä kaikkea maailmassa voi olla ja, että aktiivisella tekemisellä voi vaikuttaa omaan elämäänsä paljon. Vanhempani ovat sellaisia, että pistävät tuulemaan, jos haluavat muutoksia eikä vain harmitella ja päivitellä.

Riippuu opiskeleeko ulkoa opeteltavaa alaa ja sitten suoltaa samaa eteenpäin seuraaville vai kehittääkö aivan uutta teknologiaa.

Lukutaito on avain kaikkeen oppimiseen. Lapsille kannattaa lukea mahdollisimman paljon silloin, kun he ovat pieniä, koska sen myötä lapset todennäköisesti innostuvat itsekin lukemisesta.

Ruutuaikaa kannattaa rajoittaa tiukasti, kun lapset ovat pieniä. Ruudun ääressä oleminen vie aikaa kaikelta sellaiselta, joka on lapsen kehityksen kannalta paljon hyödyllisempää. Lisäksi paljon ruudun ääressä olevaa lasta voi olla vaikea saada innostumaan lukemisesta. Meillä ei ollut edes TV:tä silloin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Tietokone oli, mutta siinä oli käytettävissä vain tekstinkäsittely-, piirustus- ja taulukkolaskentaohjelma. Tämä oli tosin yli 20 vuotta sitten. Ymmärrän, että nykyisin rajoittaminen on paljon vaikeampaa.

Kolme lastani kirjoittivat yhteensä 12 laudaturia ja 6 eximiaa. Hyvä opintomenestys on jatkunut lukion jälkeenkin.