Onko KAUPASSA TYÖSKENTELY todella niin tympeää mitkä oli Sampo Kaulasen ja hänen äitinsä kokemukset?

Radikaali ratkaisu on kuitenkin saanut myös äiti Anne Kaulasen siunauksen.

– Hän oli ainut, joka olisi saanut pääni tässä kääntymään. Kunnioitan hänen työtään ja sitä, mitä hän on tehnyt kaupan eteen. Mutta äiti sanoi, että kun hän on tuohon elämänsä tuhlannut, niin tee sie toisin.

Kaupassa työskentely ja kauppiaana toimiminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

– Alkoi v*tuttaa.

Yksityiskohtaisempi analyysi kuuluu näin:

– On se jo useamman vuoden tuossa pyörinyt. Viime kesänä yksi aamu heräsin kahden viikon huonosti nukutun periodin jälkeen ja mietin, että mikä hemmetti tässä on... Sen vaan huomasi, että jotenkin touhu tökkii ihan suunnattomasti. Se toistaa itseään, mie en nauti siitä, meen työpaikalle ja vituttaa vaan kaikki, Kaulanen lataa.

Hän oivalsi, että syynä keljuun oloon on kauppa itse ja sen jokapäiväinen pyörittäminen.

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa työskentely ja kauppiaana toimiminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Ei ainakaan minun kaupassa. Kauppiaalla on muutama ylimääräinen työ, mutta muuten teen samaa mitä muutkin. Alkaa kyllä itseäkin tympiä tämä, että jokainen päivä on samanlainen eikä mitään vaihtelua.

KYLLÄ

Vierailija kirjoitti:

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Miksi ei voisi jättää normaaliin tuntimäärään?

Kaupan ala on oikeasti tosi raskas. Ainakin ruohonjuuritason esihenkilötehtävissä. Asiakkaat näkee kaupassa työskentelyn vain tyyliin banaanin myyntinä, mutta se on vain hyvin pieni osa kaikkea. Paineet, vaatimukset ja aikataulut on kovat. Kilpailu on kovaa. Viime vuodet olleet hirveitä. Ensin koronaa monta vuotta, sitten Ukrainan sota.

Ovesta voi tulla ketä tahansa. Presidentistä puukkoa kantavaan narkomaanin. Ihmiset osaa olla todella raskaita ja vaikeita. Ymmärrän Sampoa (vaikken juttua lukenutkaan)

Kokemusta vaate- ja ruokakaupasta. Asiakkaat vaatekaupassa hyväntuulisia, mukavia. Sai auttaa mummoja valitsemaan vaatteita ja heille se oli hyvin tärkeää, että myyjä auttoi. Arvostivat.

Ruokakaupassa taas asiakaskokemus päinvastainen. Missään en ole kohdannut yhtä ilkeää käytöstä tuntemattomilta. Ei enää ikinä uudestaan! Ei ihme, että työntekijät vaihtavat paikkaa kun vaan saavat paremman työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Miksi ei voisi jättää normaaliin tuntimäärään?

Voi, mutta harva yrittäjää osaa. 

Ei kai tuo Sampo kaikkea aikaansa siellä kaupassa ole ollutkaan.

Viuhtoo milloin missäkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Miksi ei voisi jättää normaaliin tuntimäärään?

Perusta kauppa niin löydät vastauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Miksi ei voisi jättää normaaliin tuntimäärään?

Koska yrittäjänä toimiminen on muutakin kuin peruskaupan töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo Sampo kaikkea aikaansa siellä kaupassa ole ollutkaan.

Viuhtoo milloin missäkin...

Se vaan on niin, että yrittäjänä työt seuraavat mukaan kotiin ja lomalle. Ne ei tosiaan jää työpaikalle.

Mä suorastaan rakastin kaupan monipuolista työtä ja vaihtelevia päiviä, mutta kyllästyin köyhyyteen, johon osa-aikatyö sysäsi vuosiksi. Vain sen takia vaihdoin hoitoalalle. Nyt sentään saa tehdä töitä niin paljon kuin rahkeet kestää. Sääli vain että olen jo liian vanha tähän tahtiin.

Mutta Sampo ja äitinsä puhuvat kauppiaan ja yrittäjän näkökulmasta. Se on työtä vuorotta.

Mikä tahansa työ alkaa maistua puulta kun riittävän kauan toistaa rutiineja. Hyvä on uskaltaa vaihtaa ja kokeilla jotain muuta. Kyllä ihmisestä huomaa kun on ollut liian kauan samassa työpaikassa, sen ketutuksen näkee kilometrin päähän. Sellainen työkaverina saa koko paikan raivon partaalle ja pilattua yhteishengen. Pitää uskaltaa vaihtaa työpaikkaa eikä olla pelkuri.

No jos on oikeestaan lapsesta asti ollut tuossa kauppahommassa mukana ja sitten itse puikoissa suurimman osan aikuisikää, niin ei kait tuo ihme jos alkaa nelikymppisenä jo homma tökkimään.

Aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo Sampo kaikkea aikaansa siellä kaupassa ole ollutkaan.

Viuhtoo milloin missäkin...

Se vaan on niin, että yrittäjänä työt seuraavat mukaan kotiin ja lomalle. Ne ei tosiaan jää työpaikalle.

Näin on, vähintään saat lomiltakin vastailla puheluihin kun milloin on minkäkinlainen ongelma.

Kovaa hommaa on, itsellä ei terveys riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa työskentely ja kauppiaana toimiminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Ei ainakaan minun kaupassa. Kauppiaalla on muutama ylimääräinen työ, mutta muuten teen samaa mitä muutkin. Alkaa kyllä itseäkin tympiä tämä, että jokainen päivä on samanlainen eikä mitään vaihtelua.

Älä ala sekoittamaan kaupassa ja kauppiaana työskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri asia vaan työskennellä kun omistaa ja työskennellä. Harva osaa jättää päivänsä normaaliin tuntimäärään.

Miksi ei voisi jättää normaaliin tuntimäärään?

Perusta kauppa niin löydät vastauksen. 

Palkkaa lisää henkilökuntaa, niin ei tartte niska limassa kyylätä siellä kioskissa.