11v lyö päivittäin mua tai veljeään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mitä voi vielä tehdä on sanoittaa lapselle sen tunteita. Äiti tietää et sua ottaa nyt päähän, mut mä en voi auttaa jos satutat mua. Muista aina jos sulla on paha olo, sä voit kertoa ja puhua siitä äidille tai iskälle, mutta lyöminen ei auta, se ei vie pahaa oloa pois.

Kiusaamiselta toi koulun meno kuulostaa kaikin puolin. Jos koulu ei ala puuttumaan, ota lastensuojeluun yhteyttä.

Sanoitetaan niin että nyt jumalauta loppu. Peli kertakaikkiaan poikki ja vasta kun on vedetty raja, aletaan kaivella syitä. Muuten niitä syitä pengotaan ja tunteita sanoitetaan loputtomiin ja perseily senkun jatkuu.

Haluaisin nähdä kun sinut pakotetaan joka päivä paikkaan jossa sinua hakataan ja ärsytetään ja sinulle tehdään asioita jotka hävettävät ja järkyttävät sinua syvästi etkä saisi keneltäkään apua, ja sitten sinua kielletään jumalautaa huutaen pitämästä edes puoliasi, ja vasta kun olet käyttäytynyt kauniisti kaikkia kohtaan saatat saada myöhemmin jotain jutteluapua. Takaisin lyöminen on kiellettyä, pakoon et pääse, kukaan ei tiedä tilannettasi.

Kiitos tästä viestistä. Terveisin eräs entinen kiusattu 11-vuotias poika.

Muutenkin ilahduttavan/yllättävän hyvätasoisena pysynyt ketju, möläytykset vähemmistössä ja raskaasti alapeukutettuja. Vaikka aihe on hyvin masentava, niin pieni hopeareunus pilvessä kuitenkin tämä.

Ymmärräthän, että niillä kiusaajilla oli paha olla? Ei sanoitettu ja ymmärretty tarpeeksi. Sitä perseilyähän ei nyt vaan voi pistää poikki.

Onkohan veljellä yhtään paha olla? Kiinnostaako ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tehdä näin, että älypuhelimen saa sitten takaisin kun on viikon ollut läpsimästä putkeen? Pelit pois ja lisäksi muutama kotyöextra kunnes sen puhelimen ja peliajan pois. Tillalle varalle kapulapuhelin. Käyt läpi lapsen kanssa, että ketään ei lyödä. Keskistelet vielä uudelleenja kysyt onko kiusattu.

Kiusaamisesta olen kysynyt mutta hän itse sanoo että sitä ei ole. Koulussa ope kyllä sanoi, että hänestä tuntuu, että siinä voisi olla jotain sellaista, sillä nuo tilanteet alkaa siitä, kun joku vie mun lapselta jotain ja siitä alkaa paini. Lapsi itse sanoo, että se on vaan leikkiä. Mene ja tiedä. Kovasti se kuitenkin aina tuntuu ärsyttävän ja vaikka se olisi alkanut leikkinä niin se muuttuu ihan totiseksi painiksi -näin ope ainakin oli ymmärtänyt. Ja kotonakin nuo painit näkyy itkuisuutena ja lyönteinä. Olen sanonut että ei lähde tuohon mukaan mutta sitten taas hän sanoo, että kun ne toiset pojat vaan tulee viemään hänen pipon tai jotain muuta. Ap

Kyllähän tuo kiusaamiselta kuulostaa jos porukalla viedään pipo. Leikiksi on niin helppo kuitata puolin ja toisin. Lasta kuitenkin ahdistaa se ja sitten purkaa sitä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei saa olla leikkipainia. Sellainen pitää olla kiellettyä.

Meillä lasten koulussa kiellettiin painiminen, vai miksi sitä rymyämistä sanoisi. Varmaan se leikkinä alkoi mutta aina jollekin sattui ja ehkäpä sielläkin sen varjolla saattoi olla myös kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mitä voi vielä tehdä on sanoittaa lapselle sen tunteita. Äiti tietää et sua ottaa nyt päähän, mut mä en voi auttaa jos satutat mua. Muista aina jos sulla on paha olo, sä voit kertoa ja puhua siitä äidille tai iskälle, mutta lyöminen ei auta, se ei vie pahaa oloa pois.

Kiusaamiselta toi koulun meno kuulostaa kaikin puolin. Jos koulu ei ala puuttumaan, ota lastensuojeluun yhteyttä.

Sanoitetaan niin että nyt jumalauta loppu. Peli kertakaikkiaan poikki ja vasta kun on vedetty raja, aletaan kaivella syitä. Muuten niitä syitä pengotaan ja tunteita sanoitetaan loputtomiin ja perseily senkun jatkuu.

Haluaisin nähdä kun sinut pakotetaan joka päivä paikkaan jossa sinua hakataan ja ärsytetään ja sinulle tehdään asioita jotka hävettävät ja järkyttävät sinua syvästi etkä saisi keneltäkään apua, ja sitten sinua kielletään jumalautaa huutaen pitämästä edes puoliasi, ja vasta kun olet käyttäytynyt kauniisti kaikkia kohtaan saatat saada myöhemmin jotain jutteluapua. Takaisin lyöminen on kiellettyä, pakoon et pääse, kukaan ei tiedä tilannettasi.

Kiitos tästä viestistä. Terveisin eräs entinen kiusattu 11-vuotias poika.

Muutenkin ilahduttavan/yllättävän hyvätasoisena pysynyt ketju, möläytykset vähemmistössä ja raskaasti alapeukutettuja. Vaikka aihe on hyvin masentava, niin pieni hopeareunus pilvessä kuitenkin tämä.

Ymmärräthän, että niillä kiusaajilla oli paha olla? Ei sanoitettu ja ymmärretty tarpeeksi. Sitä perseilyähän ei nyt vaan voi pistää poikki.

Oppiipahan poika lyömään naisia, kun harmittaa. Tuleva puoliso kiittää.

Kai lapsesi kuitenkin käy kuraattorilla vähintään? Mieluiten yhteyttä vielä lasten- ja nuortentaloon tms., josta saatte ohjeita ja tukea. Murrosikä sen verran lähellä, että itsestään asiat eivät helpota.

Lyömistä ei saa hyväksyä lainkaan, ja se on tehtävä täysin selväksi. Nuo oli hyviä ehdotuksia, että puhelimen saa takaisin vasta, kun esim. x-määrä päiviä on sujunut hyvin.

Valitettavasti jotkut lapset ovat "katuvaisia" silloin, kun tietävät hyötyvänsä siitä, mutta mitään todellista yritystä käytöksen muuttamiseen ei ole. Alle kouluikäisten kanssa voi vielä vuoristorataa mennäkin, mutta tuon ikäisen pitäisi kyetä jo melko hyvään tunnesäätelyyn. Mikäli ei, pitäisi huoli herätä niin paljon, että siihen hankittaisiin tukea ja apua.

ja edeltävä huomauttaa vielä, että usein nuo pipon viemiset ym. pienet kiusanteot liittyy siihen, että kun toverit huomaa toisen tunnesäätelyongelmat ja tietää, että show alkaa ihan just, niin se on olevinaan hauskaa. Tokihan sekin on kiusaamista, mutta ei niinkään liity siihen, että joku olisi heistä "ärsyttävä", vaan lähinnä tuohon käyttäytymisen provosointiin. Jos taas kohde jättäisi reagoimatta, luultavasti tämäkin urpoilu loppuisi aika pian. Tällaisessa tilanteessa vain kierre on valmis.

Vie tutkimuksiin, hoitamaton add/adhd/autisminkirjon häiriö toimii noin, ei löydä sanoja tai muuta keinoa ilmaista turhautumistaa, turvautuu "käsillä puhumiseen". Lapselle ja koko perheelle saatava pikaisesti apua. Julkiselle ei pääse yleensä kovin nopeasti, lainaa vaikka jostain rahat ja varaa aika yksityiselle.

Ap:n lapsi ei tarvitse rangaistuksia vaan rakkautta. Huomioimista, ymmärtämistä ja tsemppausta. Halauksia kun tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Kai lapsesi kuitenkin käy kuraattorilla vähintään? Mieluiten yhteyttä vielä lasten- ja nuortentaloon tms., josta saatte ohjeita ja tukea. Murrosikä sen verran lähellä, että itsestään asiat eivät helpota.

Lyömistä ei saa hyväksyä lainkaan, ja se on tehtävä täysin selväksi. Nuo oli hyviä ehdotuksia, että puhelimen saa takaisin vasta, kun esim. x-määrä päiviä on sujunut hyvin.

Valitettavasti jotkut lapset ovat "katuvaisia" silloin, kun tietävät hyötyvänsä siitä, mutta mitään todellista yritystä käytöksen muuttamiseen ei ole. Alle kouluikäisten kanssa voi vielä vuoristorataa mennäkin, mutta tuon ikäisen pitäisi kyetä jo melko hyvään tunnesäätelyyn. Mikäli ei, pitäisi huoli herätä niin paljon, että siihen hankittaisiin tukea ja apua.

Jos olisit lukenut ketjun, poikahan oireilee siksi kun koulussa kiusataan, ihan fyysisesti satutetaan. Lapsi ei myönnä kiusaamista koska lapset nyt vaan ei sitä helposti myönnä.

Mun veljeä kiusattiin joskus, ja huutaen ja itkien väitti että ei kiusata ei kiusata. Sai siis ihan hirveät itkuraivarit eikä normaalisti raivonnut ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tehdä näin, että älypuhelimen saa sitten takaisin kun on viikon ollut läpsimästä putkeen? Pelit pois ja lisäksi muutama kotyöextra kunnes sen puhelimen ja peliajan pois. Tillalle varalle kapulapuhelin. Käyt läpi lapsen kanssa, että ketään ei lyödä. Keskistelet vielä uudelleenja kysyt onko kiusattu.

Kiusaamisesta olen kysynyt mutta hän itse sanoo että sitä ei ole. Koulussa ope kyllä sanoi, että hänestä tuntuu, että siinä voisi olla jotain sellaista, sillä nuo tilanteet alkaa siitä, kun joku vie mun lapselta jotain ja siitä alkaa paini. Lapsi itse sanoo, että se on vaan leikkiä. Mene ja tiedä. Kovasti se kuitenkin aina tuntuu ärsyttävän ja vaikka se olisi alkanut leikkinä niin se muuttuu ihan totiseksi painiksi -näin ope ainakin oli ymmärtänyt. Ja kotonakin nuo painit näkyy itkuisuutena ja lyönteinä. Olen sanonut että ei lähde tuohon mukaan mutta sitten taas hän sanoo, että kun ne toiset pojat vaan tulee viemään hänen pipon tai jotain muuta. Ap

Se painii siis toistuvasti yksin muita vastaan? Tuossa täyttyy kiusaamisen kriteereistä toistuvuus , valtaepätasapaino (yksi vs muut) ja tahallisuus (tullaan viemään pipo päästä). Mäkin olen näistä oman lapseni takia paljon lukenut ja taistellut, että olen saanut kiusaamisen näkyväksi. Mun silmiin toi kuulostaa kiusaamiselta.

Samaa mieltä olen, että kiusaamista. Ja just vielä sellaista tyypillistä, jota opettaja ei (jostain syystä) näe. Poika haluaisi varmaan olla porukoissa, mutta saa osakseen vaan tuota "veetuiluhuomiota". Jotkut lapset ottaa mieluummin sen, kuin jää kokonaan ulkopuolelle. Sen takia poika varmaan sanoo, että se on leikkiä. Raskas kohtalo lapselle jäädä sosiaalisesti ulkopuoliseksi. Kotona sitten purkautuu se suru ja epätoivo. Missä pojan isä on?

-eri

Tää kersa on päätynyt koulussa negatiivisen huomion keskipisteeksi, kun on huomattu, miten koomisesti hänellä menee kuppi nurin kun vähän ärsytetään. 

Itse vältyin koulussa kaikelta kiusaamiselta, kun uskoin opettaja-isääni, joka sanoi ettei pidä antaa kiusaajille sitä iloa, että provosoituu. 

Samaa yritin sitten neuvoa kavereilleni, mutta siellä se "Tiina" juoksi aina pitkin kenttää räkättävien kiusaajien perässä, kun joku nappasi siltä pipon. Minkäs teet, jos pää on niin umpiluuta, ettei usko. Kiusaajat saavat palkintonsa ja jatkavat. 

Ilmeisesti ap:n kersa on näitä umpiluupäitä, tai ap:n auktoriteetti ja kyvyt eivät riitä lapsen opastamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mitä voi vielä tehdä on sanoittaa lapselle sen tunteita. Äiti tietää et sua ottaa nyt päähän, mut mä en voi auttaa jos satutat mua. Muista aina jos sulla on paha olo, sä voit kertoa ja puhua siitä äidille tai iskälle, mutta lyöminen ei auta, se ei vie pahaa oloa pois.

Kiusaamiselta toi koulun meno kuulostaa kaikin puolin. Jos koulu ei ala puuttumaan, ota lastensuojeluun yhteyttä.

Sanoitetaan niin että nyt jumalauta loppu. Peli kertakaikkiaan poikki ja vasta kun on vedetty raja, aletaan kaivella syitä. Muuten niitä syitä pengotaan ja tunteita sanoitetaan loputtomiin ja perseily senkun jatkuu.

Haluaisin nähdä kun sinut pakotetaan joka päivä paikkaan jossa sinua hakataan ja ärsytetään ja sinulle tehdään asioita jotka hävettävät ja järkyttävät sinua syvästi etkä saisi keneltäkään apua, ja sitten sinua kielletään jumalautaa huutaen pitämästä edes puoliasi, ja vasta kun olet käyttäytynyt kauniisti kaikkia kohtaan saatat saada myöhemmin jotain jutteluapua. Takaisin lyöminen on kiellettyä, pakoon et pääse, kukaan ei tiedä tilannettasi.

Kiitos tästä viestistä. Terveisin eräs entinen kiusattu 11-vuotias poika.

Muutenkin ilahduttavan/yllättävän hyvätasoisena pysynyt ketju, möläytykset vähemmistössä ja raskaasti alapeukutettuja. Vaikka aihe on hyvin masentava, niin pieni hopeareunus pilvessä kuitenkin tämä.

Ymmärräthän, että niillä kiusaajilla oli paha olla? Ei sanoitettu ja ymmärretty tarpeeksi. Sitä perseilyähän ei nyt vaan voi pistää poikki.

Oppiipahan poika lyömään naisia, kun harmittaa. Tuleva puoliso kiittää.

Kyllä. Mutta puolison tulee ymmärtää ja sanoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkö on tämän päivän vanhemmuus. Annetaan terrorisoida tekemättä mitään, ettei vain tule pojalle paha mieli. Auta armias.

Eiköhän aloittaja yritä tehdä parhaansa lastensa eteen.

No toivottavasti ei tee niitä lapsia lisää kärsimään tilanteesta. Olis kannattanut katsoa pärjääkö edes yhden kanssa, ennen kuin aloittaa sarjatuotannon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkö on tämän päivän vanhemmuus. Annetaan terrorisoida tekemättä mitään, ettei vain tule pojalle paha mieli. Auta armias.

Eiköhän aloittaja yritä tehdä parhaansa lastensa eteen.

No toivottavasti ei tee niitä lapsia lisää kärsimään tilanteesta. Olis kannattanut katsoa pärjääkö edes yhden kanssa, ennen kuin aloittaa sarjatuotannon.

Olisi kannattanut katsoa pärjäätkö tässä ketjussa edes yhden kommentin kanssa, ennen kuin aloitat sarjatuotannon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään poika ei myönnä, että kiusataan. Johan joka paikassa opetetaan, että vasikointi ei ole coolia. Etenkin jos kokee nämä kiusaajat kavereikseen. Voi myös ajatella, että tilanne pahenee jos asiaa käsitellään.

Niin se yksikin kidutettiin kuoliaaksi kaverien toimesta.

Pitääkö lapsille nykyään laittaa vartalokamerat koulupäivän ajaksi, niin saa kiusaajat vastuuseen.

Auttaisikohan jokin tappeluharrastus pojan käytökseen? Saisi hieman purkaa turhautumistaan ja ehkä oppisi hillitsemään itseään sekä laittamaan kiusaajat ruotuun. Voisi kasvattaa itseluottamusta.

Hyvä ajatus, noissa itämaisissa itsepuolustuslajeissahan osa harjoitusta on juuri myös tuo henkinen puoli; itsehillintää, rauhaa, väkivallattomuutta ja tilanteesta poistumista ilman väkivaltaa jos vain mahdollista.

Niin, normaali ihminen ottaisi näistä lajeista opiksi juuri tuon mielenhallintapuolen.  

Jo valmiiksi heikolla vihanhallinnalla varustettu kilipää saisi vain vinkkejä kovempaan väkivaltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä pikku reppanaa. Säälin poikaasi ap. Kokemusta on, ei lapsi vaan voi tulla kertomaan , että häntä kiusataan. Ei myöskään pidä siitä, jos kerrot hänelle , että menet juttelemaan hänen oman opettajan kanssa.

Varaa kahdenkeskinen aika opettajalta ja usko huolesi hänelle. Silloin opettajilla on helpompi vaivihkaan seurata tilanteita ja huomata myös, mitä välkällä ja tunnin alussa sekä lopussa tapahtuu.

Silloin koulussa voivat ottaa asiaa yleisellä tasolla esiin juuri sanallisen tai fyysisen provosoinnin lasten taholta.

Pojan ei tarvitse , eikä niiden muidenkaan olla tietoinen tarkkaan , että kenestä tai keitä tarkoitetaan.

Näin meillä saatiin tilanne muuttumaan, eikä lapseni koskaan saanut tietää asiasta.

Tärkeää on myös antaa sinun nyt positiivista huomiota tälle lapsellesi. Onko paikkakunnallasi esim painiharrastusta, minne voisit poikanne viedä. Saada vaikka kesken talven ryhmään, kun kerrot ohjaajalle taas kahden kesken taustat.

Tämä lapsi tässä nyt tarvitsee 110% avun. Hänellä on paha olla .

Voi uli uli. 

Nuo mustelmat ja viimeistään koulun välinpitämättömyys vahvistavat epäilykseni siitä että lasta kiusataan mutta jostain syystä kiusaaja(t) on koulun henkilökunnan suosiossa. Tilannekuvauksen perusteella saatan jopa tunnistaa koulun ja johtavan opettajan asemassa olleen erityisopettajan joka jostain ihmesyystä suojelee noita häirikköjä. Veikkaan että asianomaisen etunimi alkaa P-kirjaimella.

Kerropa AP sen verran että missäpäin Suomea asutte ja se minkä kokoinen kunta (asukasmäärältään) on kysymyksessä. Ei tarvitse sanoa tarkkaa asukaslukua, karkea suuruusluokka riittää oikein hyvin.

Saitko tänään yhteyden lapsen omaan opettajaan keroaksesi kahden kesken murheesi ja miten hän vois seurata tilannetta tekemättä siitä vielä yleistä numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Nuo mustelmat ja viimeistään koulun välinpitämättömyys vahvistavat epäilykseni siitä että lasta kiusataan mutta jostain syystä kiusaaja(t) on koulun henkilökunnan suosiossa. Tilannekuvauksen perusteella saatan jopa tunnistaa koulun ja johtavan opettajan asemassa olleen erityisopettajan joka jostain ihmesyystä suojelee noita häirikköjä. Veikkaan että asianomaisen etunimi alkaa P-kirjaimella.

Kerropa AP sen verran että missäpäin Suomea asutte ja se minkä kokoinen kunta (asukasmäärältään) on kysymyksessä. Ei tarvitse sanoa tarkkaa asukaslukua, karkea suuruusluokka riittää oikein hyvin.

Et taida olla ihan tosissasi.

Lasu nimettömänä kiusaajista. Se on parempi kuin rikosilmoitus, koska vanhemmat laitetaan vastuuseen.