Lue keskustelun säännöt.
11v lyö päivittäin mua tai veljeään
31.01.2023 |
En tosiaan tiedä mistä tuo on alkanut. Meillä ei kukaan lyö tai ole lyönyt lapsia eikä hänkään ennen sitä tehnyt. Koulussakin on ollut tappeluissa mukana, mutta vaikka sielläkin ollaan asiaa puitu, ei olla saatu selville, mistä se johtuu. Kuulema vaan ärsyttää.
Kotonakin lyöminen tai läpsiminen on päivittäistä. Minun mielestä hänen ei tarvitse edes pahemmin suuttua ja kiukustua, kun käsi jo käy.
Olen yrittänyt tehdä kaikkeni, mutta tuntuu että en saa tätä loppumaan. Oikeastaan tuntuu, että mitä enemmän olen kieltänyt ja rankaissut häntä (puhelin pois, kotiaresti, ei karkkipäivää), sitä enemmän hän lyö.
Kommentit (136)
Kuviohan tuossa on se, että poikasi on kuumakalle ja sen ovat muut pojat huomanneet. Poikaasi on helppo ärsyttää pienellä tökkimisellä ja reaktio on taattu. Tuohon kiusaaminen juuri perustuu, siihen, että oikeita nappuloita painamalla saadaan toinen reagoimaan niihin jollain tavalla. Mitä isompi reaktio, sen suurempaa tyydytystä kiusaajat saavat.
Jos opettajakin on vähän samaa mieltä, että ehkä poikaa ärsytetään porukalla, niin mitä muuta tuo sitten on kuin, että koulussa kiusataan.
Ehkä se pojastasikin tuntuu, että se on vain leikkiä eikä hän osaa oikein pukea sanoiksi ja tunteeksi sitä miten leikki (=tahallinen ärsyttäminen) alkaa kuitenkin ärsyttää niin paljon, että menee painiksi.
Poikasi pitäisi oppia hillitsemään itsensä ja/tai löytämään muita kavereita kuin niitä jotka hakevat hänestä hupia ärsyttämällä. Kun reaktiota ei tule, kiusaaminen kovenee hetkeksi kun reaktiota yritetään saada kovemmin keinoin, mutta aikanaan loppuu jos reaktiota (=palkintoa) ei tule. Kävisin pojan kanssa yksityiskohtaisesti läpi mitä noissa tilanteissa oikeasti tapahtuu, kuka sanoo ja tekee mitä missäkin tilanteessa. Missä kohtaa poika alkaa nähdä punaista. Oppisiko hän itse tunnistamaan nämä kohdat, jolloin hänen olisi vain paras kävellä pois tilanteesta.
Tuohon kotona muiden lyömiseen hakisin välittömästi ulkopuolista apua, koulupsykologi, perheneuvola tms. Pojan täytyy todella ymmärtää miten vakavasta asiasta on kyse. Sinä ja pojan sisarukset ette voi elää tuollaisessa ympäristössä, jossa joku lyö. Siihen on puututtava ulkopuolisen voimin jos nykyiset keinot (puhuminen ja rangaistukset) eivät ole riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa esiteini-iältä osaksi. Silloin kaikki alkaa jo ärsyttää. Älä rankaise ottamalla asioita pois tai arestilla, se lisää puutoksen tunnetta ja ahdistusta. Keksi palkkioita kun kaikki menee hyvin. Estää voi ja kieltää, menee omaan huoneeseen. Voisiko veli itse puolustautua jotenkin jo. Älä anna lyödä itseäsi, ota kädestä kiinni joka lyö ja laita se poispäin. Ei eskaloida silti tilannetta. Jos koulussa tapellut, onko siellä jokin vääränlainen kaveripiiri tai ilmapiiri? Ovatko opet käyttäytyneet jotenkin tylysti, jolloin oppilaat ottavat myös sen esimerkin. Ehkä hän on turhautunut johonkin.
Tai ehkä vika onkin hänen päässään eikä aina jossain muualla. Veli voisi puolustautua vetelemällä remmillä pitkin persettä jos vanhemmat eivät pysty hänen kotirauhaansa turvaamaan.
Minulle juntit johtopäätöksiin hypänneet vanhemmat tekivät noin, kun tein ala-asteelaisena toistuvasti pahaa juurikin koulukiusaamisen aiheuttaman pahan olon seurauksena. Sitten kun asia oli lopulta selvitetty ja käsitelty, äiti pyysi itkien anteeksi ja siihen loppui remmin käyttö.
Eli ole hyvä ja syö pääs.
Ja syö sinä persees. Pikku hakkaajaa pitää aina ymmärtää ja paapoa, syytön veli kärsiköön.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin pojalta, kumpi tehdään - loppuuko lyöminen vai aletaanko asiaa ratkoa kiusaamisen aiheuttamana oireiluna. Siinä on vaihtoehdot, muita ei ole. Sitten kun valinta on tehty, voidaan lähteä selvittelemään asiaa, jos lyöminen siirtyy johonkin muuhun omituiseen käytökseen.
Onko lapsi ollut huitoja alun perin? Eli onko koulukaverit huomanneet, että tällä on lyhyt pinna ja sitten härnätään huvikseen hassua? Vai onko asia toisin päin - kiusaamista on ollut jo vaikka miten pitkään, mutta nyt vasta uhri tuntee olevansa selkä seinää vasten, ja huitominen on epätoivoa.
Se nyt ainakin on selvää, että jos kiusaaminen on sinusta niin pahalta tuntuva vaihtoehto, ettet uskalla ottaa sitä todesta, ja koulustakin tarjoillaan kannaksi, ettei se välttis sitä oo, niin aika yksin siinä jää lapsi. Oli miten oli, niin sun ei tarvitse sietää lyömistä kotona sen varjolla, että lapsella on vaikeaa. Hänhän nimenomaan hakee sinulta reaktiota. Anna se, äläkä ole nössö. Laita ne rajat ja vie asiaa eteenpäin jos sinusta ei siihen ole. Kasvatusneuvola?
Ei ole ollut mikään huitoja koskaan, mutta helposti hermostuva ja itkuherkkä hän on aina ollut. On myös eräs diagnoosi ja siihen lääkitys.
En aio jättää lastani yksin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tehdä näin, että älypuhelimen saa sitten takaisin kun on viikon ollut läpsimästä putkeen? Pelit pois ja lisäksi muutama kotyöextra kunnes sen puhelimen ja peliajan pois. Tillalle varalle kapulapuhelin. Käyt läpi lapsen kanssa, että ketään ei lyödä. Keskistelet vielä uudelleenja kysyt onko kiusattu.
Kiusaamisesta olen kysynyt mutta hän itse sanoo että sitä ei ole. Koulussa ope kyllä sanoi, että hänestä tuntuu, että siinä voisi olla jotain sellaista, sillä nuo tilanteet alkaa siitä, kun joku vie mun lapselta jotain ja siitä alkaa paini. Lapsi itse sanoo, että se on vaan leikkiä. Mene ja tiedä. Kovasti se kuitenkin aina tuntuu ärsyttävän ja vaikka se olisi alkanut leikkinä niin se muuttuu ihan totiseksi painiksi -näin ope ainakin oli ymmärtänyt. Ja kotonakin nuo painit näkyy itkuisuutena ja lyönteinä. Olen sanonut että ei lähde tuohon mukaan mutta sitten taas hän sanoo, että kun ne toiset pojat vaan tulee viemään hänen pipon tai jotain muuta. Ap
Se painii siis toistuvasti yksin muita vastaan? Tuossa täyttyy kiusaamisen kriteereistä toistuvuus , valtaepätasapaino (yksi vs muut) ja tahallisuus (tullaan viemään pipo päästä). Mäkin olen näistä oman lapseni takia paljon lukenut ja taistellut, että olen saanut kiusaamisen näkyväksi. Mun silmiin toi kuulostaa kiusaamiselta.
Samaa mieltä olen, että kiusaamista. Ja just vielä sellaista tyypillistä, jota opettaja ei (jostain syystä) näe. Poika haluaisi varmaan olla porukoissa, mutta saa osakseen vaan tuota "veetuiluhuomiota". Jotkut lapset ottaa mieluummin sen, kuin jää kokonaan ulkopuolelle. Sen takia poika varmaan sanoo, että se on leikkiä. Raskas kohtalo lapselle jäädä sosiaalisesti ulkopuoliseksi. Kotona sitten purkautuu se suru ja epätoivo. Missä pojan isä on?
-eri
Minullakin samoja ajatuksia. Itseäni kiusattiin koulussa pahasti, mutta nauroin mukana vaikka tuntui kuinka pahalta. Selitin huolestuneille, että ihan omasta halustani painin ja kuuntelen haukkumista, kavereiden läppää vaan. Sitä eli toivossa, että ne kiusaajat huomaisivat että olen hyvä tyyppi ja pääsisin oikeasti porukkaan. En koskaan päässyt.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja ulkopuoliseksi jääminen on vähän niinkuin kuolisi, varsinkin lapselle. Joku kun oikeasti keksisi keinoja, millä kiusaamista saataisiin vähemmäksi, niin nobelin saisi.
Minä ainakin sanoisin sisarukselle että saa lyödä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa ei saa olla leikkipainia. Sellainen pitää olla kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin pojalta, kumpi tehdään - loppuuko lyöminen vai aletaanko asiaa ratkoa kiusaamisen aiheuttamana oireiluna. Siinä on vaihtoehdot, muita ei ole. Sitten kun valinta on tehty, voidaan lähteä selvittelemään asiaa, jos lyöminen siirtyy johonkin muuhun omituiseen käytökseen.
Onko lapsi ollut huitoja alun perin? Eli onko koulukaverit huomanneet, että tällä on lyhyt pinna ja sitten härnätään huvikseen hassua? Vai onko asia toisin päin - kiusaamista on ollut jo vaikka miten pitkään, mutta nyt vasta uhri tuntee olevansa selkä seinää vasten, ja huitominen on epätoivoa.
Se nyt ainakin on selvää, että jos kiusaaminen on sinusta niin pahalta tuntuva vaihtoehto, ettet uskalla ottaa sitä todesta, ja koulustakin tarjoillaan kannaksi, ettei se välttis sitä oo, niin aika yksin siinä jää lapsi. Oli miten oli, niin sun ei tarvitse sietää lyömistä kotona sen varjolla, että lapsella on vaikeaa. Hänhän nimenomaan hakee sinulta reaktiota. Anna se, äläkä ole nössö. Laita ne rajat ja vie asiaa eteenpäin jos sinusta ei siihen ole. Kasvatusneuvola?
Ei ole ollut mikään huitoja koskaan, mutta helposti hermostuva ja itkuherkkä hän on aina ollut. On myös eräs diagnoosi ja siihen lääkitys.
En aio jättää lastani yksin. Ap
Lääkkeistä myös menee joskus vaste kun sitä aikansa käyttää. Ottaisin ihan lääkäriin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuviohan tuossa on se, että poikasi on kuumakalle ja sen ovat muut pojat huomanneet. Poikaasi on helppo ärsyttää pienellä tökkimisellä ja reaktio on taattu. Tuohon kiusaaminen juuri perustuu, siihen, että oikeita nappuloita painamalla saadaan toinen reagoimaan niihin jollain tavalla. Mitä isompi reaktio, sen suurempaa tyydytystä kiusaajat saavat.
Jos opettajakin on vähän samaa mieltä, että ehkä poikaa ärsytetään porukalla, niin mitä muuta tuo sitten on kuin, että koulussa kiusataan.Ehkä se pojastasikin tuntuu, että se on vain leikkiä eikä hän osaa oikein pukea sanoiksi ja tunteeksi sitä miten leikki (=tahallinen ärsyttäminen) alkaa kuitenkin ärsyttää niin paljon, että menee painiksi.
Poikasi pitäisi oppia hillitsemään itsensä ja/tai löytämään muita kavereita kuin niitä jotka hakevat hänestä hupia ärsyttämällä. Kun reaktiota ei tule, kiusaaminen kovenee hetkeksi kun reaktiota yritetään saada kovemmin keinoin, mutta aikanaan loppuu jos reaktiota (=palkintoa) ei tule. Kävisin pojan kanssa yksityiskohtaisesti läpi mitä noissa tilanteissa oikeasti tapahtuu, kuka sanoo ja tekee mitä missäkin tilanteessa. Missä kohtaa poika alkaa nähdä punaista. Oppisiko hän itse tunnistamaan nämä kohdat, jolloin hänen olisi vain paras kävellä pois tilanteesta.
Tuohon kotona muiden lyömiseen hakisin välittömästi ulkopuolista apua, koulupsykologi, perheneuvola tms. Pojan täytyy todella ymmärtää miten vakavasta asiasta on kyse. Sinä ja pojan sisarukset ette voi elää tuollaisessa ympäristössä, jossa joku lyö. Siihen on puututtava ulkopuolisen voimin jos nykyiset keinot (puhuminen ja rangaistukset) eivät ole riittäneet.
Näitä asioita mä olen itsekin miettinyt ja kotona ollaan mietitty noita hetkiä, milloin kuppi menee nurin ja mitä sitten voisi tehdä (lyömisen sijaan). Hyvä idea puhua siitä vielä koulussa tapahtuvien painien osalta. Muutenkin pitäisi puhua tarkemmin läpi nuo tilanteet, että miten ne etenee. Juuri yksityiskohta kerrallaan. Hyviä neuvoja. Kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Annatko pelata väkivaltapelejä?
Ja jälleen kerran kukkahattu yrittää tehdä peleistä syyllistä. Kyllä pitää olla päässä jotain kieroutunutta jos peli aiheuttaa väkivaltaista käytöstä. Sehän on todettu jo aikoja sitten että normaalijärkisen ihmisen käytös ei muutu pelaamisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin sanoisin sisarukselle että saa lyödä takaisin.
Ei, jos hän tahallaan provosoi.
Isästä ei nyt ole kerrottu mitään. Oletan, että kyseessä on eroperhe. Toivottavasti isä ei ole kuitenkaan kuollut, sekin voisi olla selittävä tekijä. Muuten se isä pitäisi saada kuvioihin mukaan ihan ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkö on tämän päivän vanhemmuus. Annetaan terrorisoida tekemättä mitään, ettei vain tule pojalle paha mieli. Auta armias.
Kyllä tuo aika vaikea tilanne on. Oletko ollut itse vastaavassa tilanteessa kuin ap ja miten ratkaisit ongelman? Apua tilanteeseenhan ap juuri hakee, joten kun olet expertti asiassa niin jaa meille viisauttasi. Minäkin kuuntelen mielelläni vaikka asia ei minulle ole ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin pojalta, kumpi tehdään - loppuuko lyöminen vai aletaanko asiaa ratkoa kiusaamisen aiheuttamana oireiluna. Siinä on vaihtoehdot, muita ei ole. Sitten kun valinta on tehty, voidaan lähteä selvittelemään asiaa, jos lyöminen siirtyy johonkin muuhun omituiseen käytökseen.
Onko lapsi ollut huitoja alun perin? Eli onko koulukaverit huomanneet, että tällä on lyhyt pinna ja sitten härnätään huvikseen hassua? Vai onko asia toisin päin - kiusaamista on ollut jo vaikka miten pitkään, mutta nyt vasta uhri tuntee olevansa selkä seinää vasten, ja huitominen on epätoivoa.
Se nyt ainakin on selvää, että jos kiusaaminen on sinusta niin pahalta tuntuva vaihtoehto, ettet uskalla ottaa sitä todesta, ja koulustakin tarjoillaan kannaksi, ettei se välttis sitä oo, niin aika yksin siinä jää lapsi. Oli miten oli, niin sun ei tarvitse sietää lyömistä kotona sen varjolla, että lapsella on vaikeaa. Hänhän nimenomaan hakee sinulta reaktiota. Anna se, äläkä ole nössö. Laita ne rajat ja vie asiaa eteenpäin jos sinusta ei siihen ole. Kasvatusneuvola?
Ei ole ollut mikään huitoja koskaan, mutta helposti hermostuva ja itkuherkkä hän on aina ollut. On myös eräs diagnoosi ja siihen lääkitys.
En aio jättää lastani yksin. Ap
Aggressio on yksi tapa peittää herkkyyttään. Nuo ovat melko todennäköisesti tilanteita, joissa poikaasi itkettäisi, mutta joku kenties on nauranut hänen itkulleen tms ja nyt hän korvaa itkun väkivallalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään poika ei myönnä, että kiusataan. Johan joka paikassa opetetaan, että vasikointi ei ole coolia. Etenkin jos kokee nämä kiusaajat kavereikseen. Voi myös ajatella, että tilanne pahenee jos asiaa käsitellään.
Niin se yksikin kidutettiin kuoliaaksi kaverien toimesta.
Pitääkö lapsille nykyään laittaa vartalokamerat koulupäivän ajaksi, niin saa kiusaajat vastuuseen.
Auttaisikohan jokin tappeluharrastus pojan käytökseen? Saisi hieman purkaa turhautumistaan ja ehkä oppisi hillitsemään itseään sekä laittamaan kiusaajat ruotuun. Voisi kasvattaa itseluottamusta.
Oletko äiti vai isän? Isän tehtävä on opettaa pojat käyttäytymään, jos kyse on poikalapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin pojalta, kumpi tehdään - loppuuko lyöminen vai aletaanko asiaa ratkoa kiusaamisen aiheuttamana oireiluna. Siinä on vaihtoehdot, muita ei ole. Sitten kun valinta on tehty, voidaan lähteä selvittelemään asiaa, jos lyöminen siirtyy johonkin muuhun omituiseen käytökseen.
Onko lapsi ollut huitoja alun perin? Eli onko koulukaverit huomanneet, että tällä on lyhyt pinna ja sitten härnätään huvikseen hassua? Vai onko asia toisin päin - kiusaamista on ollut jo vaikka miten pitkään, mutta nyt vasta uhri tuntee olevansa selkä seinää vasten, ja huitominen on epätoivoa.
Se nyt ainakin on selvää, että jos kiusaaminen on sinusta niin pahalta tuntuva vaihtoehto, ettet uskalla ottaa sitä todesta, ja koulustakin tarjoillaan kannaksi, ettei se välttis sitä oo, niin aika yksin siinä jää lapsi. Oli miten oli, niin sun ei tarvitse sietää lyömistä kotona sen varjolla, että lapsella on vaikeaa. Hänhän nimenomaan hakee sinulta reaktiota. Anna se, äläkä ole nössö. Laita ne rajat ja vie asiaa eteenpäin jos sinusta ei siihen ole. Kasvatusneuvola?
Ei ole ollut mikään huitoja koskaan, mutta helposti hermostuva ja itkuherkkä hän on aina ollut. On myös eräs diagnoosi ja siihen lääkitys.
En aio jättää lastani yksin. Ap
Ja tässä on selitys, miksi lapsesi on valittu kohteeksi. Ole hyvä, sinä sen itse sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko oli samanlainen. Eikä auttanut mikään. Paitsi sitten kun kerran suutuin, otin sitä tukasta kiinni, painoin naaman puurolautaseen ja hakkasin kauhalla päähän. Kerrasta oppi olemaan lyömättä ja illitsemään itsensä.
REPS :DDDDD Tulee ihan oma lapsuus ja nuoruus mieleen. Kyllä oltiin siskon kanssa toistemme hiuksissa kiinni ja purtiin ja mätkittiin ja löinpä kerran hiusharjan poikki (muovinen) hänen päähänsä kun oikein suutuin. Mutta niin vaan meistä tuli ihan tavan ihmisiä. Ei ole ollut tarvetta kylällä eikä koulussa mätkiä ketään eikä tapella eikä öykkäröidä.
Nahistelu ja jopa tietynlainen tappelukin (ei mitään nyrkki silmään - verissäpäin -meininkiä tietenkään) kuuluu sisarusten keskeiseen mittelöintiin. Jotenkin tuntuu, että nykyään suitsitaan kaikki vähänkään riehakkaampi touhu pois lasten leikeistä ja tekemisestä ja olisko se syynä, että pitää sitten ruveta jossain kohtaa purkamaan aggressioita myöhemmin väärässä kohtaa kun ei ole oppinut niitä kotona käsittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisesta olen kysynyt mutta hän itse sanoo että sitä ei ole. Koulussa ope kyllä sanoi, että hänestä tuntuu, että siinä voisi olla jotain sellaista, sillä nuo tilanteet alkaa siitä, kun joku vie mun lapselta jotain ja siitä alkaa paini. Lapsi itse sanoo, että se on vaan leikkiä. Mene ja tiedä. Kovasti se kuitenkin aina tuntuu ärsyttävän ja vaikka se olisi alkanut leikkinä niin se muuttuu ihan totiseksi painiksi -näin ope ainakin oli ymmärtänyt. Ja kotonakin nuo painit näkyy itkuisuutena ja lyönteinä. Olen sanonut että ei lähde tuohon mukaan mutta sitten taas hän sanoo, että kun ne toiset pojat vaan tulee viemään hänen pipon tai jotain muuta. Ap
Se painii siis toistuvasti yksin muita vastaan? Tuossa täyttyy kiusaamisen kriteereistä toistuvuus , valtaepätasapaino (yksi vs muut) ja tahallisuus (tullaan viemään pipo päästä). Mäkin olen näistä oman lapseni takia paljon lukenut ja taistellut, että olen saanut kiusaamisen näkyväksi. Mun silmiin toi kuulostaa kiusaamiselta.
Samaa mieltä olen, että kiusaamista. Ja just vielä sellaista tyypillistä, jota opettaja ei (jostain syystä) näe. Poika haluaisi varmaan olla porukoissa, mutta saa osakseen vaan tuota "veetuiluhuomiota". Jotkut lapset ottaa mieluummin sen, kuin jää kokonaan ulkopuolelle. Sen takia poika varmaan sanoo, että se on leikkiä. Raskas kohtalo lapselle jäädä sosiaalisesti ulkopuoliseksi. Kotona sitten purkautuu se suru ja epätoivo. Missä pojan isä on?
-eri
Tuntuu niin pahalta edes ajatella, jos olisi tästä kyse. Tämä on se mitä mä pelkään olevan taustalla, mutta vaikea sanoa, kun lapsi kieltää näin olevan ja koulussa sanotaan että voi se olla vain leikkiäkin, joka yltyy oikeaksi painiksi. Pelkään, että mun lapsikaan ei nyt kerro mulle kaikkea. Ja koska mä en tiedä niin oon neuvoton mitä teen. Noihin lyönteihin kotona mun pitää puuttua ja niihin mä olenkin jo puuttunut niin hyvin kuin osaan. Sekin tuntuu vaan turhalta, koska se vaan pahenee koko ajan vaikka olen kokeillut jo vaikka mitä. Mun toinenkin lapsi joutuu kotona sietämään väkivaltaa ja toinen lapsi oireilee. Haluaisin edes koulusta saada tähän jotain apua. Ap
Harvemmin lapset kertoo kaikkea. Joskus ne ei kerro mitään.
Minulla oli kerran poikaoppilas, vähän heiveröinen ja hento, jonka muut luokan pojat olivat ottaneet kiusaamisen kohteeksi. Otin tämän kiusatun sitten puheilleni, mutta hän ehdottomasti kielsi koko kiusaamisen, vaikka juttelimme kahden kesken ihan turvallisessa tilassa. Vaikea sitten tuollaisessa tapauksessa tehdä yhtään mitään
Minä ottaisin ihan muut pojat puhutteluun. Kaikkien vanhemmat myös paikalle. Sitten vaan faktoja tiskiin ja pyyntö vanhemmille asettaa lapsilleen rangaistuksia kiusaamisesta.
Yksi mitä voi vielä tehdä on sanoittaa lapselle sen tunteita. Äiti tietää et sua ottaa nyt päähän, mut mä en voi auttaa jos satutat mua. Muista aina jos sulla on paha olo, sä voit kertoa ja puhua siitä äidille tai iskälle, mutta lyöminen ei auta, se ei vie pahaa oloa pois.
Kiusaamiselta toi koulun meno kuulostaa kaikin puolin. Jos koulu ei ala puuttumaan, ota lastensuojeluun yhteyttä.
Kiusaamisesta olen kysynyt mutta hän itse sanoo että sitä ei ole. Koulussa ope kyllä sanoi, että hänestä tuntuu, että siinä voisi olla jotain sellaista, sillä nuo tilanteet alkaa siitä, kun joku vie mun lapselta jotain ja siitä alkaa paini. Lapsi itse sanoo, että se on vaan leikkiä. Mene ja tiedä. Kovasti se kuitenkin aina tuntuu ärsyttävän ja vaikka se olisi alkanut leikkinä niin se muuttuu ihan totiseksi painiksi -näin ope ainakin oli ymmärtänyt. Ja kotonakin nuo painit näkyy itkuisuutena ja lyönteinä. Olen sanonut että ei lähde tuohon mukaan mutta sitten taas hän sanoo, että kun ne toiset pojat vaan tulee viemään hänen pipon tai jotain muuta. Ap[/quote]
Se painii siis toistuvasti yksin muita vastaan? Tuossa täyttyy kiusaamisen kriteereistä toistuvuus , valtaepätasapaino (yksi vs muut) ja tahallisuus (tullaan viemään pipo päästä). Mäkin olen näistä oman lapseni takia paljon lukenut ja taistellut, että olen saanut kiusaamisen näkyväksi. Mun silmiin toi kuulostaa kiusaamiselta.[/quote]
Samaa mieltä olen, että kiusaamista. Ja just vielä sellaista tyypillistä, jota opettaja ei (jostain syystä) näe. Poika haluaisi varmaan olla porukoissa, mutta saa osakseen vaan tuota "veetuiluhuomiota". Jotkut lapset ottaa mieluummin sen, kuin jää kokonaan ulkopuolelle. Sen takia poika varmaan sanoo, että se on leikkiä. Raskas kohtalo lapselle jäädä sosiaalisesti ulkopuoliseksi. Kotona sitten purkautuu se suru ja epätoivo. Missä pojan isä on?
-eri[/quote]
Tuntuu niin pahalta edes ajatella, jos olisi tästä kyse. Tämä on se mitä mä pelkään olevan taustalla, mutta vaikea sanoa, kun lapsi kieltää näin olevan ja koulussa sanotaan että voi se olla vain leikkiäkin, joka yltyy oikeaksi painiksi. Pelkään, että mun lapsikaan ei nyt kerro mulle kaikkea. Ja koska mä en tiedä niin oon neuvoton mitä teen. Noihin lyönteihin kotona mun pitää puuttua ja niihin mä olenkin jo puuttunut niin hyvin kuin osaan. Sekin tuntuu vaan turhalta, koska se vaan pahenee koko ajan vaikka olen kokeillut jo vaikka mitä. Mun toinenkin lapsi joutuu kotona sietämään väkivaltaa ja toinen lapsi oireilee. Haluaisin edes koulusta saada tähän jotain apua. Ap[/quote]
Harvemmin lapset kertoo kaikkea. Joskus ne ei kerro mitään.[/quote]
Minulla oli kerran poikaoppilas, vähän heiveröinen ja hento, jonka muut luokan pojat olivat ottaneet kiusaamisen kohteeksi. Otin tämän kiusatun sitten puheilleni, mutta hän ehdottomasti kielsi koko kiusaamisen, vaikka juttelimme kahden kesken ihan turvallisessa tilassa. Vaikea sitten tuollaisessa tapauksessa tehdä yhtään mitään