Lue keskustelun säännöt.
Sairas nuorena
30.01.2023 |
Olen sairastellut teini-ikäisestä asti. Elämäni on ollut todella rajoittunutta sen takia. Tällä hetkellä on menossa yksi elämäni huonoimmista jaksoista enkä tiedä enää miten selviän tästä. Kaikki alkoi kovasta pahoinvoinnista kun olin lukiossa. Siitä asti olen kärsinyt siitä ja olen nyt päälle parikymppinen. Tähystyksissä käynyt muutama vuosi sitten, mutta niissä ei löytynyt mitään ja sain ibs diagnoosin sitten. Kaikenlaisia oireita varmaan ollut tässä vuosien varrella, on ollut toki parempiakin aikoja. Mutta oikeastaan kehossani ei varmaan ole sellaista paikkaa mitä ei joskus olisi kolottanut tai jotain. Nyt mulla on sitten kuristavaa kurkku- ja kaulakipua ja olen todella ahdistunut. Lääkärissä kävin pari viikkoa sitten ja epäili refluksia mutta närästyslääke ei ole vieläkään tehonnut. En tiedä voiko siinä mennä näin kauan ja voiko närästys aiheuttaa niin pahoja oireita, mutta ei minua tutkitakaan mitenkään ennenkuin olen syönyt närästyslääkekuurin loppuun..
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen. Ehkä vaan haluan purkautua jonnekin. Välillä miettinyt kriisipuhelimeenkin soittamista. Haluaisin vain elää normaalia elämää. Toisinaan minulla on itsetuhoisia ajatuksia, mutta sitten en kuitenkaan oikeasti haluaisi kuolla
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä aiheesta paljoakaan, mutta mietin, oletkohan nyt hyvien asiantuntijoiden potilaana. Lääkärien ammattitaidossa on eroja.
On kyllä tärkeää, että voit keskustella tilanteesta muiden kanssa. Aivan hyvin voit soittaa myös kriisipuhelimeen.
Toivon sinulle paranemista ja hyvää elämää.
Kiitos. Tuntuu että on todella yksin näiden asioiden kanssa. Läheisiäni eli perhettänikään en voi tällä enää kuormittaa. Henkisesti ja fyysisesti todella raskasta kaikki. Ja aina kun tuntuu että nyt menee vähän paremmin, niin hetken päästä kaikki taas romahtaa. Kunnollista ja yksilöllistä apua on melko mahdotonta saada. Tällä hetkellä ei ainakaan mistään saa sellaista tukea millaista tarvitsisin. Yksityiselle lääkärillekään ei olisi varaa mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olosi on noin huono, niin soita terveyskeskukseen, vaikka kuuri on kesken.
Vierailija kirjoitti:
Kun olosi on noin huono, niin soita terveyskeskukseen, vaikka kuuri on kesken.
Olen huomenna menossa terveydenhoitajalle yths:n kautta. Mutta ei kukaan ota minua tosissaan, enkä ehkä näytä ulospäin sairaalta. En kuitenkaan pysty edes opiskelemaan tai mitään nyt
Voi ap, olen käynyt läpi vähän vastaavanlaisen tien. Jälkikäteen tarkasteltuna luulen, että refluksitilanne oli niin huono, koska söin säännöllisesti valmisruokaa yliopiston ruokalassa. Esim. valmislohikiusaus on sellainen, josta tiedän heti, että sitä jos syön, niin tulen kärsimään mahakivuista seuraavan viikon tai pari.
Ratkaisuni on ollut tehdä itse ruokani ja oppia huomaamaan oireita aiheuttavat tai provosoivat ruoka-aineet ja tekijät. Esim. kun maha on herkkänä, ei happamia mehuja tai hedelmiä, kahvia, voita tai muita kovaa rasvaa sisältäviä tuotteita eikä varsinkaan tyhjään mahaan. Sen sijaan muussattu banaani tai päärynä, hyvin pehmeäksi keitetyt perunat tai riisipuuro, tekevät hyvää. Stressi pahentaa myös oireita ja vatsan kohdalta kireät housut.
Kannattaa oppia siis lukemaan kehosi viestejä ja reagoimaan niihin oikealla tavalla. Minulla nykyään tilanne on paljon parempi, mutta toisinaan joudun ottamaan esim. Gaviscon- tai Galieve-tabletteja, joita pidän aina mukanani varalta. Happosalpaajat eivät ole koskaan minua auttaneet.
Ahdistus itsessään voi aiheuttaa hetkellistä kuristavaa kurkku- ja kaulakipua.
Soita ihmeessä kriisipuhelimeen, ap, tai esim. Suomen kipu-yhdistyksen tukinumeroon, niin sinua varmasti kuunnellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä aiheesta paljoakaan, mutta mietin, oletkohan nyt hyvien asiantuntijoiden potilaana. Lääkärien ammattitaidossa on eroja.
On kyllä tärkeää, että voit keskustella tilanteesta muiden kanssa. Aivan hyvin voit soittaa myös kriisipuhelimeen.
Toivon sinulle paranemista ja hyvää elämää.
Kiitos. Tuntuu että on todella yksin näiden asioiden kanssa. Läheisiäni eli perhettänikään en voi tällä enää kuormittaa. Henkisesti ja fyysisesti todella raskasta kaikki. Ja aina kun tuntuu että nyt menee vähän paremmin, niin hetken päästä kaikki taas romahtaa. Kunnollista ja yksilöllistä apua on melko mahdotonta saada. Tällä hetkellä ei ainakaan mistään saa sellaista tukea millaista tarvitsisin. Yksityiselle lääkärillekään ei olisi varaa mennä
Joskus toinen lääkäri huomaa jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut ilmi. Mutta totta se, että yksityislääkärit ovat aika kalliita.
Olisi hyvä, kun voisit joka tapauksessa saada uusia näkökulmia asiaan. Auttava puhelin voisi olla hyvä. Siellä voi puhua itsestään juuri sen verran kuin haluaa. Auttavan puhelimen työntekijät ovat vastuullisia henkilöitä. Saisit varmasti tukea ja uusia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen käynyt läpi vähän vastaavanlaisen tien. Jälkikäteen tarkasteltuna luulen, että refluksitilanne oli niin huono, koska söin säännöllisesti valmisruokaa yliopiston ruokalassa. Esim. valmislohikiusaus on sellainen, josta tiedän heti, että sitä jos syön, niin tulen kärsimään mahakivuista seuraavan viikon tai pari.
Ratkaisuni on ollut tehdä itse ruokani ja oppia huomaamaan oireita aiheuttavat tai provosoivat ruoka-aineet ja tekijät. Esim. kun maha on herkkänä, ei happamia mehuja tai hedelmiä, kahvia, voita tai muita kovaa rasvaa sisältäviä tuotteita eikä varsinkaan tyhjään mahaan. Sen sijaan muussattu banaani tai päärynä, hyvin pehmeäksi keitetyt perunat tai riisipuuro, tekevät hyvää. Stressi pahentaa myös oireita ja vatsan kohdalta kireät housut.
Kannattaa oppia siis lukemaan kehosi viestejä ja reagoimaan niihin oikealla tavalla. Minulla nykyään tilanne on paljon parempi, mutta toisinaan joudun ottamaan esim. Gaviscon- tai Galieve-tabletteja, joita pidän aina mukanani varalta. Happosalpaajat eivät ole koskaan minua auttaneet.
Ahdistus itsessään voi aiheuttaa hetkellistä kuristavaa kurkku- ja kaulakipua.
Ruokavaliotani olen yrittänytkin nyt vähän muuttaa ja jättää esim. happamat hedelmät ja ruisleivän pois. Tuntunut todella pahalta kyllä koska ruisleipää olen aina rakastanut. Ja monia muitakin asioita mitä nyt ei saisi syödä.. kahvista tosin en ole pystynyt luopumaan täysin. Kai pitäisi kokeilla sitäkin. Mutta minulla on todella kova sairauksien pelko ja pelkään ihan hirveästi kaikkea vakavaa. Lisäksi olen tässä vuosien varrella ja viime aikoinakin googlettanut oireitani, mikä on vaan lisännyt pelkoa.
Happosalpaajakuuria joudun jatkamaan vielä vähän päälle kuukauden.. välillä on tuntunut myös rintakipua. Lisäksi kaula- ja kurkkuoireet säteilevät leukaan ja korviinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita ihmeessä kriisipuhelimeen, ap, tai esim. Suomen kipu-yhdistyksen tukinumeroon, niin sinua varmasti kuunnellaan.
Kiitos neuvoista! Kipu-yhdistyksestä en ole tiennytkään
Minulla oli joskus työkaveri, joka ei pystynyt syömään suurinta osaa tavallisista ruoka-aineista tulematta hyvin kipeäksi, joten hän noudatti omaa, tarkkaan rajattua ruokavaliotaan. Varmaankin hänellä oli täytynyt olla pitkä tie sen selvittämisessä, mikä kaikki hänelle aiheuttaa oireita. Hän oli erittäin hyväntuulinen, pärjäävä ja pidetty työyhteisön jäsen. Pointtini on, että kun jaksat selvitellä oireitasi ja niiden taustoja, kukapa tietää vaikka muutaman vuoden päästä sinun elämäsi näyttäisi paljon valoisammalta kuin juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että mukana on yleistä ahdistuneisuutta. Teepäs Gad-seula, se löytyy netistä.
Ehdottomasti se kahvi pois. Anna keskushermostosi rauhoittua ja samalla jätät sen kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla psykosomaattisia oireita. Soita kriisipuhelimeen ja hanki masennukseen apua.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla psykosomaattisia oireita. Soita kriisipuhelimeen ja hanki masennukseen apua.
Masennuslääkkeestä ei ainakaan ollut apua:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pelkään että sairastun vakavasti ja sen seurauksena tarkkailen kehoa, googlailen oireita jne. Mieli on niin vahva että se kehittää oireita ihan oikeastikin. Kuten että kurkkua kuristaa tai ahdistaa henkeä.
Minua on auttanut se että keskityn muihiin asioihin: katson leffaa, käyn kaverin kanssa lenkillä tmv. Ja ehkäpä tärkeimpänä asiana on sen hyväksyminen että jonain päivänä kuolee varmasti. Haluatko elää elämäsi jokaisen päivän peläten pahinta? Minä en, se on liian raskasta. Syö lääkekuuri loppuun ja katso miten käy, huolehdi levosta ja etsi sinulle sopiva ruokavalio. Ahdistukseen ei Suomessa saa kuin pilleripurkin mutta netistä löytyy vertaistukea ja rentoutumisharjoituksia. Tämä aika jota elämme on ahdistavaa ja herkät mielet järkkyvät helpommin. Voimia ja parempaa vointia sinulle, ap!
Vierailija kirjoitti:
Itsekin pelkään että sairastun vakavasti ja sen seurauksena tarkkailen kehoa, googlailen oireita jne. Mieli on niin vahva että se kehittää oireita ihan oikeastikin. Kuten että kurkkua kuristaa tai ahdistaa henkeä.
Minua on auttanut se että keskityn muihiin asioihin: katson leffaa, käyn kaverin kanssa lenkillä tmv. Ja ehkäpä tärkeimpänä asiana on sen hyväksyminen että jonain päivänä kuolee varmasti. Haluatko elää elämäsi jokaisen päivän peläten pahinta? Minä en, se on liian raskasta. Syö lääkekuuri loppuun ja katso miten käy, huolehdi levosta ja etsi sinulle sopiva ruokavalio. Ahdistukseen ei Suomessa saa kuin pilleripurkin mutta netistä löytyy vertaistukea ja rentoutumisharjoituksia. Tämä aika jota elämme on ahdistavaa ja herkät mielet järkkyvät helpommin. Voimia ja parempaa vointia sinulle, ap!
Olenkin välillä tässä ollut ihan varma että kuolen tähän nyt. Yrittänyt välillä ajatellakin että niinhän kaikki kuolee joskus. Enkä ole ainoa tässä tilanteessa. Onhan niitä muitakin nuoria ja lapsia jotka ovat sairaita. Ajatus siitä kuitenkin ahdistaa. Filosofisiakin pohdintoja elämästä ja sen tarkoituksesta on tullut mietittyä
Kävin terkkarilla ja se tuntui ymmärtävän minua. Mutta sitten kun joutuu asioimaan miljoonan eri ihmisen kanssa ja eri lääkärikeskuksissa yms ja aina pitäisi osata selittää koko tilanne alusta loppuun niin se on tosi vaikeaa. Ja koska aikaa ei ole ikinä paljoa ja kaikilla on kiire niin eihän se edes onnistu senkään takia. Lisäksi oon tosi huono puhumaan muutenkn. Ja kaikki ei vaan edes ole niin ymmärtäväisiä. Mutta sain sitten ajan lääkärille ensi maanantaille kun piti varata ja soittaa taas uuteen paikkaan :( tuntuu tosi pitkältä ajalta
Vierailija kirjoitti:
Kävin terkkarilla ja se tuntui ymmärtävän minua. Mutta sitten kun joutuu asioimaan miljoonan eri ihmisen kanssa ja eri lääkärikeskuksissa yms ja aina pitäisi osata selittää koko tilanne alusta loppuun niin se on tosi vaikeaa. Ja koska aikaa ei ole ikinä paljoa ja kaikilla on kiire niin eihän se edes onnistu senkään takia. Lisäksi oon tosi huono puhumaan muutenkn. Ja kaikki ei vaan edes ole niin ymmärtäväisiä. Mutta sain sitten ajan lääkärille ensi maanantaille kun piti varata ja soittaa taas uuteen paikkaan :( tuntuu tosi pitkältä ajalta
Hienoa! Siitä se lähtee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin terkkarilla ja se tuntui ymmärtävän minua. Mutta sitten kun joutuu asioimaan miljoonan eri ihmisen kanssa ja eri lääkärikeskuksissa yms ja aina pitäisi osata selittää koko tilanne alusta loppuun niin se on tosi vaikeaa. Ja koska aikaa ei ole ikinä paljoa ja kaikilla on kiire niin eihän se edes onnistu senkään takia. Lisäksi oon tosi huono puhumaan muutenkn. Ja kaikki ei vaan edes ole niin ymmärtäväisiä. Mutta sain sitten ajan lääkärille ensi maanantaille kun piti varata ja soittaa taas uuteen paikkaan :( tuntuu tosi pitkältä ajalta
Hienoa! Siitä se lähtee :)
Toivottavasti!
Edelleen kauheat oireet, mutta lääkärin soittoaika on vasta ensi tiistaina:( minulta otettiin kilpirauhasarvot ja perusverenkuva mutta tulokset näinkin niistä jo itse eikä niissä ole mitään. En kuitenkaan viitsi mennä mihinkään yksityiselle kun ei ole varmaan hyvä vaihtaa lääkäriä nyt, eikä olisi kyllä siellä varaa mihinkään tarkempiin tutkimuksiin.
Paniikissa, kun olo on ollut tosi huono niin olen soitellut terveysasemalle ja päivystykseen ja mihin lie, mutta joutuu vaan odottamaan, koska asia ei ole kiireellinen ellei tulisi jotain kuumetta tai hengenahdistusta tai jotakin.. kurkkua ja nielun aluetta kuitenkin kuristaa ja kipuilee ja olen itkenyt päivät pitkät:((
En tiedä aiheesta paljoakaan, mutta mietin, oletkohan nyt hyvien asiantuntijoiden potilaana. Lääkärien ammattitaidossa on eroja.
On kyllä tärkeää, että voit keskustella tilanteesta muiden kanssa. Aivan hyvin voit soittaa myös kriisipuhelimeen.
Toivon sinulle paranemista ja hyvää elämää.