Miksi isovanhemmat suosivat räikeästi jotain tiettyä lastenlasta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä syynä oli anopin luonnehäiriö ja appiukon autismi (teki ihan tasan mitä vaimo käski, koska se oli ainut toivo saada seksiä). Suosikki oli ensin ensimmäinen lapsenlapsi ja sitten myöhemmin syntynyt ainut poika, joka osoittautui hyväksi urheilussa. Suosikki vaihtui ihan hetkessä, mikä sai aiemman kiintymyksen lapsenlapsiin vaikuttamaan teeskentelyltä. Olivat muuten tehneet saman omille lapsilleen. Kultalapsi ja syntipukki.

Meillä törkeä miniä joka vain vaatii, ei koskaan tee mitään toisten eteen. Lahjalistat tulee lasten synttäreille mutta ei kutsua. Ei ole vuosiin ostettu mitään, eivät koskaan käy eivätkä muista.

Toiseen pojan esikoiselle ostimme juuri auton, kuopuskin saa kun aika on.

Lapsenlapset eivät ole omia lapsia, joita pitäisi kohdella tasavertaisesti vaan sitä suositaan kenestä eniten tykkää. Tosin sitä ei näytetä muille vaan esim. rahaa siirretään tilille muiden tietämättä. 

Isovanhemmat eivät tulleet mun lapsen lakkiaisiin, kun heille oli tärkeämpää lähteä paremman lapsenlapsen kanssa mökille. Et silleen.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat eivät tulleet mun lapsen lakkiaisiin, kun heille oli tärkeämpää lähteä paremman lapsenlapsen kanssa mökille. Et silleen.

Ehkä sinun lapsesi ei ole osoittanut mitään kiinnostusta isovanhempiinsa, kuten tämä toinen lapsenlapsi. Sen takia sitten lähdettiin mökille tämän toisen lapsenlapsen kanssa.´

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Hui kauheeta, mitä tekstiä. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa Tämä on niin kylmästi sanottu, että iho nousee kananlihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat eivät tulleet mun lapsen lakkiaisiin, kun heille oli tärkeämpää lähteä paremman lapsenlapsen kanssa mökille. Et silleen.

Ehkä sinun lapsesi ei ole osoittanut mitään kiinnostusta isovanhempiinsa, kuten tämä toinen lapsenlapsi. Sen takia sitten lähdettiin mökille tämän toisen lapsenlapsen kanssa.´

Juupajuu. Isovanhempien oikeutettu kosto.

Tunneköyhät ja itsekkäät isovanhemmat on💩

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat eivät tulleet mun lapsen lakkiaisiin, kun heille oli tärkeämpää lähteä paremman lapsenlapsen kanssa mökille. Et silleen.

Jäätävää 🥶

Miksi? Koska he voivat. Yksin kertainen vastaus vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yleistä. Vaiettu tabu. Valitettavasti se on läpinäkyvää, ja saa aikaan antipatioita.

Mistä tämä johtuu? Miksi joku/jotkut lapsista ja lapsenlapsista ovat räikeästi suosiossa? Autetaan enemmän, hoidetaan lapsenlapsia enemmän, kokevatko ettei vanhemmat pärjää hyvin ja siksi ollaan viikkotolkulla sisäkkönä ja muille lapsille ei riitä sitten enää voimavaroja? Vai eikö vain kehdata sanoa ei, kun lapsi on jatkuvasti käsi ojossa hoitoapua vailla? Vaikka varaa olisi maksaa lastenhoitajallekin?

Ei sillä, että tämä asia itseäni mietityttäisi, mitä nyt olen oman uupumukseni keskellä sisäistänyt tämän suosikkiasian ja yritän olla katkeroitumatta, kun perheemme jää täysin vaille apua ja tukiverkkoja raskaammassa elämänvaiheessa. Ja ei, meillä ei ole tällä hetkellä varaa maksaa ulkopuolisesta lastenhoitoavusta, mutta lähellä asuvat isovanhemmat viilettävät kyllä toiselle puolelle Suomea mahdollistamaan sisarukseni lasten harrastukset iltaisin päiväkodin jälkeen, ettei siellä olisi vanhemmilla niin raskasta.

Kaikki ekassa kappaleessa esittämäsi kysymykset voivat hyvinkin olla mahdollisia. Jos ajatellaan lastenhoitoapua, niin mun siskoni sai aikoinaan paljon enemmän lastenhoitoapua kuin minä. Ei syynä ollut se, että mä olisin ollut jotenkin vähemmän rakas tytär tai mun lapseni vähemmän rakkaita lapsenlapsia vaan se, että mun siskoni vaan sattui olemaan huonompi organisoimaan asioita kuin minä ja hänellä oli erilainen resilienssi kuin mulla. Hän ei osannut tehdä asioita niin, että lapsensa olisi ollut siinä mukana. Siskoni joskus toi lapsensa mulle hoitoon voidakseen tehdä miehensä kanssa rauhassa viikkosiivouksen. Mä olin yh ja tein oman viikkosiivoukseni samaan aikaan kuin hekin, mutta niin, että mulla oli omien lasteni lisäksi täällä vielä siskoni lapsikin. Mun isäni myös aikoinaan kuskasi siskoni lapsia autolla harrastuksiin, jos siskoni itse ei ehtinyt. Mun lapsiani ei tarvinnut kuskata, koska mulla ei ole koskaan ollut autoa ja siten mun lapseni osasivat jo alakouluikäisinä kulkea bussillakin. 

Tiedän kaksi tällaista tapausta ja voi kyllä sanoa, että seuraukset saattavat ulottua vuosien ja vuosien päähän.

Toista mummoa ei kiinnosta kuin valittaa omia vaivojaan tai katkeroituneita tuntojaan jostain vuosikymmenten takaa, ja toiset isovanhemmat selittävät suu vaahdossa pelkästään yhden (ensimmäisen) lapsenlapsensa saavutuksia, eivätkä noteeraa muiden elämän kohokohtia mitenkään. Vanhempana aikamoista taistelua oman pään sisällä, ettei alkaisi katkeraksi ja antaisi vaan olla kun tuntuu olevan niin yhdentekevää. Miksi meille sattui tällaiset isovanhemmat :( Edesmennyt pappa sentään ilahtui aidosti, kun lapsenlapsensa kertoi innoissaan uudesta harrastuksestaan tai jostain opitusta taidosta, irronneesta hampaasta, lukemaan oppimisesta. Nyt tätä positiivista vuorovaikutusta ei näköjään ole saatavilla isovanhempien puolelta.

Onpa katkeraa valitusta mammoilta - lieneekö samat marisijat, jotka ketju toisensa jälkeen valittavat hirmuanopeista? Tuleeko koskaan mieleen, että sillä omalla käytöksellä voi olla tekemistä sen kanssa, miten mummut ja papat jaksaa teidän jälkikasvua hyysätä?!?

Olin itse mummoni lempilapsi, meillä vaan synkkasi tosi hyvin. Kyllä hän hoiti (ehkä enemmänkin) lähempänä asuvia lapsenlapsiaan, mutta meillä oli erityinen yhteys. Eikä kyseessä todellakaan ollut raha, köyhältä mökinmuorilta ei paljoa jäänyt, mutta ikuisesti muistan hänen rakkautensa Kiitos mummo!

Mun äiti tykkää toisesta tyttärestä ja miehen äiti toisesta tyttärestä. He kuuntelee heitä ihan tosissaan ja kiusaavat sitten toista ihan tosissaan. Lapset on alle 10v molemmat, tietävät ja kokevat että toinen isovanhempi ei välitä. Sitten he laittelevat minulle kuinka minun lapseni ovat sanoneet sitä ja tätä ja olisit parempi äiti jos tekisit sitä ja tätä. 

En haluaisi lasten mummoja viedä heiltä, mutta mä en vaan enää jaksa. 

Ne muut on niin paljo huonompia. Luuseriainesta.