Miksi isovanhemmat suosivat räikeästi jotain tiettyä lastenlasta?

Miksi ei sais suosia? Sen kun tekee taidolla, ei toiset sitä huomaa, ja tottakai sekin vaikuttaa miten lapsilapsi itse on yhteydessä isovanhempiin jne.

Onneksi ei ole kuin yksi niin saa kaiken huomion.

Kyllä. Oma anoppi suosii selkeästi sen ainoan tyttärensä lapsia. Poikiensa lapset ovat varjossa.

Mummon aikataulut menee ihan tyttären perheen mukaan ja meidän hoitoapu on joskus peruuntunut siksi, että tyttären perhe menee etusijalle.

Lisäksi mummo ostaa näille tyttären lapsille paljon kaikkea, ottaa yökylään jne.

Tämä kyllä näytetään. Kerran sanoin anopille , että "kyllä meidänkin lapset muuten tykkäisi noista laadukkaista Reiman toppavaatteista ja muumi vaatteista jne" kun noita aina niille muille hankki. Osti kerran meidän lapsille tämän jälkeen, mutta ei enää toiste. Edelleen on joka vuosi pränikät toppa-asut tyttären lapsilla .

T. Ei juuri tekemisissä anopin kanssa. Meille ei halua tulla edes kylään, mutta tyttären luona käy joka viikko. Asuu kaikkien lastensa lähellä

Olisihan se ollut mukavaa, jos mummo olisi edes kerran pyytänyt lapsiani käymään. Kuvio oli se, että mummoa lähempänä asuvat velipojat ja niiden lapset piti mummolaa viikonloppulomapaikkana, jossa veljet veti perseet olalle ja mummo hoiti niiden mukulat.

Saunoivat ja söivät mummon kaapit tyhjiksi. Mummo muisteli viime vuosinaan, että kyllä Pekka toi kerran rieskaleivän tullessaan viikonlopunviettoon lapsensa kanssa.

Kun ostin mummolan kiinteistön äidin kuoltua, niin Pekka soitti minulle, että mitä te siellä makoilette ja saahan se hänen poikansa tulla sinne aikaa viettämään, kun paikka on pojalle tärkeä. Makoilen omassa talossani niin paljon kuin on tarve.

No minä asun täällä, enkä halua katsoa poikaa ( on jo 40 -vuotias), jota en tunne, ja joka vetää perseet olalle viikonloppuisin, niinkuin isänsä Pekkakin tekee. Hedelmästään puu tunnetaan. Sääli, että Pekka ja poika menetti sikailumestansa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Joo. Kun me ilmoitettiin neljännen lapsen tulosta, anoppi tokaisi , että huh montako lasta aiotte tehdä.

Nelosen kanssa ei juuri mitään suhdetta ole tullut. Pelästyi meidän isoa perhettä . Käy siellä missä 2 lasta

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Taisit ymmärtää keskustelun tosi väärin.

Rikkaan tyttären lapset olivat niin kauniita, komeita ja fiksuja.

Köyhemmän tyttären, joka hoiti äitiään, lapsia jopa nälvittiin.

En ole koskaan tätä ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Oma anoppi suosii selkeästi sen ainoan tyttärensä lapsia. Poikiensa lapset ovat varjossa.

Mummon aikataulut menee ihan tyttären perheen mukaan ja meidän hoitoapu on joskus peruuntunut siksi, että tyttären perhe menee etusijalle.

Lisäksi mummo ostaa näille tyttären lapsille paljon kaikkea, ottaa yökylään jne.

Tämä kyllä näytetään. Kerran sanoin anopille , että "kyllä meidänkin lapset muuten tykkäisi noista laadukkaista Reiman toppavaatteista ja muumi vaatteista jne" kun noita aina niille muille hankki. Osti kerran meidän lapsille tämän jälkeen, mutta ei enää toiste. Edelleen on joka vuosi pränikät toppa-asut tyttären lapsilla .

T. Ei juuri tekemisissä anopin kanssa. Meille ei halua tulla edes kylään, mutta tyttären luona käy joka viikko. Asuu kaikkien lastensa lähellä

Tää on vähän tutun kuuloista. Miehen vanhemmat suosii tyttären lapsia ihan kunnolla. Oma äitini myös antaa huomiota paljon enemmän toisille lapsenlapsille.

Olen kantanut huolta siitä, että miten meidän lapsemme kokee tilanteen kun alkaa sen vanhempana itsekin huomata. Olen kuitenkin ajatellut niin että kaikista tärkeintä on se, että lapsella on hyvät ja turvalliset suhteet omiin vanhempiin, eipä lapsi muuta tarvitse. Enemmän tuottaa ongelmia se, jos alamme itse siirtämään katkeroitumisemme lapseen. Tätä yritän välttää kaikin keinoin vaikka se on vaikeaa... Olen aika katkera tilanteesta kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yleistä. Vaiettu tabu. Valitettavasti se on läpinäkyvää, ja saa aikaan antipatioita.

Mistä tämä johtuu? Miksi joku/jotkut lapsista ja lapsenlapsista ovat räikeästi suosiossa? Autetaan enemmän, hoidetaan lapsenlapsia enemmän, kokevatko ettei vanhemmat pärjää hyvin ja siksi ollaan viikkotolkulla sisäkkönä ja muille lapsille ei riitä sitten enää voimavaroja? Vai eikö vain kehdata sanoa ei, kun lapsi on jatkuvasti käsi ojossa hoitoapua vailla? Vaikka varaa olisi maksaa lastenhoitajallekin?

Ei sillä, että tämä asia itseäni mietityttäisi, mitä nyt olen oman uupumukseni keskellä sisäistänyt tämän suosikkiasian ja yritän olla katkeroitumatta, kun perheemme jää täysin vaille apua ja tukiverkkoja raskaammassa elämänvaiheessa. Ja ei, meillä ei ole tällä hetkellä varaa maksaa ulkopuolisesta lastenhoitoavusta, mutta lähellä asuvat isovanhemmat viilettävät kyllä toiselle puolelle Suomea mahdollistamaan sisarukseni lasten harrastukset iltaisin päiväkodin jälkeen, ettei siellä olisi vanhemmilla niin raskasta.

Ei se suosikkiasetelma ole lapsenlapsen syy tai johdu siitä. Vaan siitä miten isovanhempi rakastaa omaa aikuista lastaan (tai on rakastamatta).

Meillä on molempien lapsuusperheessä suosimiskuvio, omassa lapsuudenkodissa vanhempani todella räikeästi suosivat sisarustani, mm koko perintö menee sisarukselle. Toinen vanhemmistani vaikeasti narsistinen ja kiusannut minua syntipukkinaan aina. Mun lapset ei merkkaa mitään, eivät tulleet edes ristiäisiin, vain sisaruksen lapset on tärkeät.

Miehen puolella samaa mutta ei niin räikeänä eikä johdu mistään luonneviasta, enemmän vaan siitä että suosikkilapsi jäi lähelle asumaan ja poika muutti kauas. Toki se lähellä asuva oli se rakkain ja tärkein ja niiden lastenlasten kanssa sai kiintiön täyteen (ja kauempana asuvat lapsenlapset jäi vaille huomiota).

Juurisyy on liki aina se, että isovanhemmat ei rakasta kaikkia lapsiaan samoin. Vaan yksi on usein suosikki, yksi on usein inhokki. Inhokiksi voi myös päätyä ilman syytä.

Kyllä isovanhemmat saavat aivan vapaasti suosia tiettyä lastenlasta. Siinä ei ole mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isovanhemmat saavat aivan vapaasti suosia tiettyä lastenlasta. Siinä ei ole mitään väärää.

Kyllä siinä on. Todella paljon väärää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isovanhemmat saavat aivan vapaasti suosia tiettyä lastenlasta. Siinä ei ole mitään väärää.

Joo, mutta seuraukset pitää kantaa itse. Anoppi suosi tytärtään kaikessa ja vain tyttären lapset kelpasi, pojalleen sanoi suoraan että poika ei ole hänelle tärkeä.

Monien sattumusten jäljiltä anoppi on nyt sitten aivan yksin. Ei ole elämässä tytärtä eikä poikaa. Olisi ehkä kannattanut olla suosimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yleistä. Vaiettu tabu. Valitettavasti se on läpinäkyvää, ja saa aikaan antipatioita.

Mistä tämä johtuu? Miksi joku/jotkut lapsista ja lapsenlapsista ovat räikeästi suosiossa? Autetaan enemmän, hoidetaan lapsenlapsia enemmän, kokevatko ettei vanhemmat pärjää hyvin ja siksi ollaan viikkotolkulla sisäkkönä ja muille lapsille ei riitä sitten enää voimavaroja? Vai eikö vain kehdata sanoa ei, kun lapsi on jatkuvasti käsi ojossa hoitoapua vailla? Vaikka varaa olisi maksaa lastenhoitajallekin?

Ei sillä, että tämä asia itseäni mietityttäisi, mitä nyt olen oman uupumukseni keskellä sisäistänyt tämän suosikkiasian ja yritän olla katkeroitumatta, kun perheemme jää täysin vaille apua ja tukiverkkoja raskaammassa elämänvaiheessa. Ja ei, meillä ei ole tällä hetkellä varaa maksaa ulkopuolisesta lastenhoitoavusta, mutta lähellä asuvat isovanhemmat viilettävät kyllä toiselle puolelle Suomea mahdollistamaan sisarukseni lasten harrastukset iltaisin päiväkodin jälkeen, ettei siellä olisi vanhemmilla niin raskasta.

Siinä on se kaiken huomion ja ajan saavan mukulan vanhempi ollut penikkana kokoajan vailla erityishuomiota, niin mummolla on jäänyt moodi päälle, eikä tajua muiden lastenlasten tarvetta.

Mun sisarukset oli erittäin kateellisia, kun mummo kävi 1 kerran eläissään kotonani hoitamassa viikon ajan mun koirat.

Soitti lelliveljet, että sinnekö se äiti tuli/joutui lapsias hoitamaan.

No jumankauta juu nääs päivää mulla oli lapset matkoilla mukana.

Milloinkaan mun lapset eivät lomailleet mummolassa, kun tupa oli joka lomilla ja viikonloppuisin täynnä lelliveljien penikoita täyshoidossa.

Tapa on piintynyt jo silloin, kun äiti suosii joitain lapsena, niin nämä lapset käsi ojossa vaatii mummoa tarjoamaan jakamattoman huomion näiden lapsillekin, kun siihen on totuttu.

Kuvio on erittäin vastenmielinen.

Tämähän selittääkin paljon - hiihtolomat on taas alkamassa, joululoma jo menikin muiden lastenlasten täyshoitamisessa ja lopuksi sairastuivat, että jäi taas meidän muksuilla isovanhempijoulu välistä. Edellisestä kerrastahan ei olekaan kuin viitisen vuotta aikaa, kun saivat joulupäivinä olla mummon ja papan luona käymässä - huom ei missään nimessä päivätolkulla, kun muille piti riittää tilaa

Nuo suosijat saa melkoisen onnettoman vanhuuden ja vähä väkeä hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Taisit ymmärtää keskustelun tosi väärin.

Ei vaan nimenomaan oikein. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia mitään siksi, että on lapsenlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Taisit ymmärtää keskustelun tosi väärin.

Ei vaan nimenomaan oikein. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia mitään siksi, että on lapsenlapsi.

Jälkeen jäänyt mee vaikka heikoille jäille

Vierailija kirjoitti:

Nuo suosijat saa melkoisen onnettoman vanhuuden ja vähä väkeä hautajaisiin.

Toisaalta ne lempparilapsenlapset on hyvin läheisiä ja heitä on mukava nähdä toisin kuin niitä, joille isovanhemmat ovat vain lahja-automaatti. Kivoille menee perintö ja loput saavat lakiosan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, on ainoastaan vastuussa siitä, mitä sanoo tai tekee. Jos lapsenlapsi kokee tulevansa hylätyksi, niin se on hänen oma asiansa, kokemus on subjektiivinen eikä siihen voi isovanhempi vaikuttaa. Jos tuntuu pahalta, että toinen saa synttärilahjan eikä toisella ole synttäreitä samaan aikaan, niin vanhemmat opettelevat sanoittamaan lapsensa tunteet ja kasvattavat siihen, että aina ei voi saada kaikkea.

Taisit ymmärtää keskustelun tosi väärin.

Ei vaan nimenomaan oikein. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia mitään siksi, että on lapsenlapsi.

Jälkeen jäänyt mee vaikka heikoille jäille

Olisiko sinulla aikaa keskustella yhdyssanoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsenlapsen kanssa tulee hyvin juttuun ja ovat samalla aaltopituudella. Mulla on tällainen yhteys yhteen lapsenlapseen ja kahta muuta ei voi vähempää kiinnosta mitä minulle kuuluu. Tämä yksi laittaa viestejä ja kyselee mitä kuuluu eikä odota vain minun yhteydenottoa. 

Ethän sä omia lapsiasikaan laita paremmuusjärjestykseen, kuka on kivoin. Vai laitatko?

Ehkäpä siihen on syynsä, miksi syrjityt lapsenlapset ei välitä olla yhteydessä. Lasten osalta heidän suhteeseen isovanhempiin vaikuttaa myös vanhemmat. Jos vanhempi kehottaa lasta soittamaan, lapsi todennäköisemmin soittaa.

Miksi pitää olla niin tasavertaista, jos toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten ja jos erityisesti jos toisia ei voi vähempää kiinnostaa asiani. En ole koskaan syrjinyt ketään lapsenlapsia vaan tasavertaisesti olen ollut yhteydessä kaikkiin, mutta minuun ei vastaavasti ei olla ollut tasavertaisesti yhteydessä. Totta kai kuka minuun ottaa enemmän yhteyttä, niin hänen kanssaan olen myös enemmän yhteydessä, jos juttukin vielä luistaa hyvin.