naiset, kysymys koskien nykyistä miestänne

"mitä teet työksesi?" kysymyksen kysyn potentiaaliselta kumppanilta saadakseni käsityksen hänestä ja hänen elämän rytmistä, enkä sen takia että hänen rahat kiinnostaisi tippaakaan. En esimerkiksi haluaisi mitään muusikko/dj jne tyyppiä, koska työt aina ilta/viikloppu painoitteista, ja "taiteilija sielut" ei vain sovi yhteen oman luonteeni kanssa. Jos taas on perusduunari niin tiedän meidän rytmien natsaavan paremmin, ja hänellä tod näk on pohjaluonne sopivampi minulle. Raha kiinnostaa vasta siinä tapauksessa jos mies ei pysty/osaa huolehtia itsestään/omasta taloudestaan niin tuskin tulevaisuudessakaan saadaan kulut about puoliksi tai joutuisin olemaan meidän taloussihteerinä. Jos kerran pystyn omat raha asiani hoitamaan, odotan sitä myös mahdolliselta kumppanilta.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaikutti se, että hain akateemista ihmistä. Halusin äkykkään ja samalla tasolla olevan miehen. Olisin voinut ottaa humanistinkin, mutta sattui dippainssi. Olin todellakin laput silmillä kouluttamattomia kohtaan. Ammattikorkeita alkoi vasta silloin olla, mutta en noteerannut heitäkään. Tienaan itse tosiaan omat rahani minäkin, eli elättäjää en varsinaisesti etsinyt. Kuitenkin sellaista, joka voisi myös panostaa talouteemme, kun hankimme lapsia. 

Sivusta. "Olisin voinut ottaa..." :D repesin tälle.

Jos joku ei ole vielä tajunnut, fiksut humanistimiehet vetävät naisia akateemisessa maailmassa ja työelämässä peräänsä kuin kärpäsiä... ja kyllä, myös humanistit työllistyvät.

Rakastuttiin toisiimme yli 30 vuotta sitten. Kun sain tietää että mies tulee tekemään tulevaisuudessa vuorotöitä niin pidin sitä negatiivisena asiana koska isäni oli ollut vuorotöissä. Se ei ollut perheelliselle mitenkään kiva asia! Mutta sitä oli niin umpirakastunut ja nuori että mikään ei silloin haitannut, ei edes miehen mustasukkaisuus mistä jouduinkin sitten kärsiä. Näin vanhempana ihmisenä jos uuden kumppanin etsisin niin ei siinä raha, ammatti mitään merkkaisi. Paljon tärkeämpää on miehen käytös, arvot ja se että ei ole alkoholisti eikä mieleltään sairas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vaikutti että tulee omillaan toimeen kuten minäkin.

Just näin.

Sen verran kiinnostaa että ylipäätään tekee jotain ja usein kysyn myös että viihtyykö työssään tms.

Nuorempana kysyin sitä myös siitä syystä että jos mies tekisi 3 vuorotyötä ja vain joka 4.tai5. vk loppu vapaa, niin noup...... seuraava.

ylipäätään tekee jotain... eli voi olla vaikka taidemaalari, joka touhuaa päivittäin, muttei välttämättä elä taiteen myymisellä (vaan joutuu hakemaan sossunluukulta lisää)?

Kuvataiteilijamiesten ei tarvitse olla sinkkuja, jos vaan heillä on hiukankaan sosiaalista älykkyyttä tai pelisilmää.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja omaisuus oli ehdottomasti ykkösasia.

T. Pasi, melkein valmis asentaja, 35, ei ikinä röissä

Vierailija kirjoitti:

Suominaisille ei kelpaa työtön amis. M27

Kelle kelpaa? Maksullisille tuonneille? Not.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Sun ideologia sentään perustuu täysin älyttömään epärehellisyyteen. Malja sille!

Biologiasta tiedämme kaksi yleispätevää tosiasiaa:

1. Uroksia syntyy enemmän kuin naaraita

2. Naaraat kiinnostuvat hyvistä uroksista huonompien syrjäytyessä. Tätä kutsutaan evoluutioksi.

Palstalla vollottaa miessukupuolen surkein promille.

Ei vaikuttanut tulot eikä ala, olimme molemmat opiskelijoita. Nyt mies tienaa kolmisen tonnia kuussa enemmän kuin minä, mutta molemmilla on omat rahat ja kulut maksetaan 50-50.

Mies oli ammattikoulun käynyt duunari ja kaupungilla töissä, kun tapasimme. Itse olin juuri aloittanut opinnot yliopistossa. Rahaa ei ollut kummallakaan, mutta yhdessä ollaan edelleen ja omaisuuttakin karttunut vuosien mittaan.

Miehen ammatti vaikutti kyllä eli hän oli/on maanviljelijä mikä kiinnosti minua. Rahasta en välittänyt tuon taivaallista. Halusin hoitaa työkseni eläimiä, mutta oli mies muutenkin rakas, komea ja sopiva ja on edelleen.

Vaikutti erittäin paljon. En olisi mennyt naimisiin köyhän luuserin kanssa. Tarkastelin asiaa myös geeniloton näkökulmasta. Lapsia en olisi tehnyt, ellei mies ole älykäs ja piirteiltään symmetrinen. Hyvin kävi ja sain mitä halusin. Olemme olleet naimisissa lähes 20 vuotta ja saaneet 3 fiksua lasta. Talous on ollut turvattu ja olen saanut toteuttaa itseäni ammatillisesti kuten parhaaksi näen ja olenkin edennyt hyviin asemiin.

Mies oli työtön, ollut pari vuotta. Puolen vuoden jälkeen pääsi muutamaksi kuukaudeksi töihin ja sitten taas tyhjänpäälle.

Ehdittiin olla yhdessä vajaa 4 vuotta ennen kuin mies pääsi oikeasti työelämään kiinni omalle alalleen.

Oli sellanen kiltin ja kunnollisen oloinen poika. Teki töitä paikallisessa tuotantolaitoksessa duunarina. En tainnut ajatella koko talouspuolta, kun aloitettiin seurustelu. Myöhemmin oli työtön pitkän pätkän. Nyt ollut töissä jo montakymmentä vuotta. Ja nyt arvostan vakaata taloudellista tilannettamme. Antaa tietynlaisen turvallisuudentunteen tulevaa vanhuutta ajatellen.

Olimme molemmat opiskelijoita, kun tavattiin eli yhtä köyhiä. Kumpikin on ollut sekä töissä, että työttömänä ja nyt molemmilla vakituinen työ, minä tienaan enemmän. Miehen opiskelualalla on paljon kilpailua ja matalampi palkka, se ei vaikuttanut. Ehkä siinä mielessä, että tavattiin samassa Amk:ssa (ei oltas välttämättä tavattu eri aloilla). Melkein 20v ollaan oltu yhdessä ja yli nelikymppisiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Suominaisille ei kelpaa työtön amis. M27

Aika monelle on kelvannut.

Kysyn ammattia ja entisistä työpaikoista vaikka olisikin työtön.

Aika moni tapailemistani on ollutkin pitkäaikaistyötön, niin nykyinenkin. Eikä se tule töihin pääsemään tai kykenemäänkään, mutta se ei ole se syy miksi olen jättämässä hänet.

Naiset, kuinka paljon valintaanne parisuhteeseen vaikutti miehen rahallinen/taloudellinen tilanne?

Vaikutti. Hän pärjää omilla tuloillaan, joten voin ylläpitää sitä elintasoa, mihin olen tottunut.

Mikäli sama mies olisi ollut työtön, olisitte kokeneet tarpeeksi kiinnostavaksi ryhtyäksenne parisuhteeseen?

Hänen työllisyydellään ei olisi merkitystä tilanteessa, jossa hän kykenisi tulemaan toimeen muulla tavoin kuten yrittäminen. Se, että henkilö ottaa vastuun itsensä toimeentulosta sekä on aktiivinen arjessaan ollen myönteinen tulevaisuutensa osalta. Passiivisuus ja uhriutuminen eivät ole myönteisiä piirteitä on henkilö työtön tai ei.

Myös arvot ja tulevaisuuden haaveet voivat olla samanlaisia oli työtön tai ei, mutta useimmiten varattomuus vaikuttaa tulevaisuuden haaveiden toteutumiseen. Ihmissuhteen kuitenkin yleensä haluaa kestävän enemmän kuin muutamia vuosia, parhaimmillaan toiveena on koko eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Ennen lähempää tutustumista nykyisen mieheeni tiesin hänen olevan työtön.

Tiesitkö edes tulevista perintörahoista kun hänen vanhemmat kuolee?

Mies oli opiskelija. Opiskeli matalapalkka-alaa, jota pidin silloin jokseenkin nolona. Miehen hellyys, kyky huomioida ja kehittyä suhteessa kumppanina sekä hyvä seksi olivat niitä syitä, joiden vuoksi tämä suhde 15 vuotta sitten alkoi.