Anoppi arvostelee muiden pöydässä olevien ruoka-annosten kokoa ja niistä saatavia kaloreita, "ehkä siksi olet niin pullea..."

Vierailija kirjoitti:

Meillä anopille kaikki on "niin rasvaista". Siis mikä tahansa normaali kotiruoka. Lihan ja kerman käyttö on hänen mielestään suurin synti. Hän ei rasvaista syö! Elää sitten leivällä ja suklaakekseillä(ei rasvaista?) ja on noin 30 kg ylipainoinen

Eikö tämä ole sille anopin pirulle ihan oikein? Naura vihkoosi vaan.

Onko anoppi ollut aina samanlainen vai voisiko muistisairaus enteillä köytöksen muutoksen moukkamaiseksi? Syömishäiriötä ainakin yrittää levittää koko perheeseen puheillaan.

Anoppi neuvoo ja kasvattaa. Se on vanhempien työtä. Rasittavaa se välillä on.

Brene Brown on kirjoittanut hienosti siitä, miten tuomitseminen kertoo AINA siitä, että henkilöllä on omaa haavoittuvuutta kyseisessä asiassa. Ja niinhän se on, jos asia olisi samantekevä, ei negatiivisuuteen olisi mitään tarvetta. Keskustelu olisi neutraalia, jos sitä ei edes olisi. Kannattaa todeta mielessään, että anopilla on ongelma, se ei ole minun ongelmani. Omat rajat kannattaa pitää, jos nyt ihan loukkauksia joutuu kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä omena ole kauas pudonnut puusta.

Anoppi arvostelee muiden syömisiä ja sinä arvostelet anoppia.

Muuten näpsäkkä vertaus, mutta anoppi ei ole miniänsä äiti.

En ymmärrä, miksi tuollaista anoppia enää kutsutaan syömään. Meillä appivanhemmat arvostelevat lastensa ja lastenlastensa siivousta ja kodinhoitoa. Ihmettelevät varmaan, miksi heille tulee meiltä kutsuja vain pakollisiin isompiin juhliin. Mutta sitä niittää mitä kylvää. Eli appivanhempien ei ehkä kannattaisi arvostella mitään lastensa kodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että anopppi on sairas, mutta ylipainosta vaan tulee hirveästi terveysongelmia. Ei sitä muuta se, että asiasta huomauttaa ihminen josta et pidä.

Ei tälläiset ihmiset kommentoi vain ylipainoisten syömisiä. Oma äitini on tämmöinen ja sairastutti minut syömishäiriöön. Nyt bmi 19 ja hän kauhistelee kun en ole enää alipainoinen. Terapeuttini ehdotti että jos syömisestä puhuminen ei lopu niin kannattaa lopettaa yhteydenpito. Jos itse kärsit syömishäiriöstä on väärin yrittää sairastuttaa kaikki ympärilläsi nii kuin oma mutsini teki.

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Sä voisit mennä opettelemaan suomen kieltä, että et vaikuttaisi vähä-älyiseltä. Tai no vaikka kirjoittaisit täydellisesti, niin mielipiteesi saisivat sut silti näyttämään vähä-älyiseltä. Huvittavaa, että ihminen tulee tuolla tavalla pätemään ja kirjoittaa huonommin kuin juuri kirjoittamaan oppinut koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että anopppi on sairas, mutta ylipainosta vaan tulee hirveästi terveysongelmia. Ei sitä muuta se, että asiasta huomauttaa ihminen josta et pidä.

Painosta pään aukominen ei auta yhtään mitään eikä saa toista laihduttamaan. Ei se aiheuta muuta kuin pahaa mieltä ja v**utusta. Toisten painosta ei huomauteta, ei vaikka olisi yli- tai alipainoa. Tuollaisella huomauttelulla tehdään syömishäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Mä niin tiedän tämän tyypin. Ja nämä ne vasta herkästi loukkaantuvat itse "suorasukaisesta ja rehellisestä" puheesta kun se kohdistuu heihin itseensä.

Heille voisi sanoa, että ajattelin sinun suorasukaisuutta ja rehellisyyttä arvostavana ihmisenä pitävän siitä, että sanon sinun olevan xxxx ja yyy  ja päälle vielä helvetin zzzz.  

Eikä tarvitse olla edes sukua. Yksi työkaveri hurahti aikoinaan painonvartijoihin. Itse söi lounaaksi kumijuustoa ja näkkileipää. Ja laski muiden annoksesta "pisteet", ja kauhisteli kovaan ääneen muiden vääriä valintoja. Eikä oikein osannut mistään muusta puhua kuin jumppaamisesta ja rasvattoman ruuan ilosanomasta. Ja siitä, kenen peffa on kaventunut ja kenen levinnyt.

Tämä samainen miltei teeskenteli sydänkohtausta kun yksi nuorimies söi kebab-annosta. "Hyvänen aika, tajuatko että kuinka paljon tuossa on PISTEITÄ". Nuorukainen totesi ettei hän mistään pisteistä ymmärrä, mutta hiton hyvää kebabia on, haluutko maistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ja jostain syystä ne suoruudet ja rehellisyydet koskevat vain negatiivisia asioita. Miksi he eivät koskaan koe samalla tavalla tarvetta pamauttaa suoraan ja rehellisesti, että onpa sinussa hyvin tämä asia x?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ai perhana nimikin meni oikein :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Annelit ja Sirpat myös loukkaantuvat verisesti, jos heihin kohdennetaan samanlaista "rehellisyyttä ja suorapuheisuutta".

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ja jostain syystä ne suoruudet ja rehellisyydet koskevat vain negatiivisia asioita. Miksi he eivät koskaan koe samalla tavalla tarvetta pamauttaa suoraan ja rehellisesti, että onpa sinussa hyvin tämä asia x?

Koska taustalla on kateus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Sä voisit mennä opettelemaan suomen kieltä, että et vaikuttaisi vähä-älyiseltä. Tai no vaikka kirjoittaisit täydellisesti, niin mielipiteesi saisivat sut silti näyttämään vähä-älyiseltä. Huvittavaa, että ihminen tulee tuolla tavalla pätemään ja kirjoittaa huonommin kuin juuri kirjoittamaan oppinut koululainen.

Oletko kuullut lukihäiriöstä? Kai sellaisetkin saa tänne kirjoitella, mielipiteistään huolimatta. Asenteesi on menneiltä vuosikymmeniltä, eikä sanavarastosikaan vaikuta erityisen rikkaalta. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Siis mielestäsi on ihan ok kommentoida toisen ihmisen ruoka-annoksia? Aikuinen, normaali ihminen ei kommentoi vaan antaa muille ruokarauhan. Oletko itse se anoppi joka katsoo nyrpeänä kun joku syö normaalin annoksen ruokaa? Ei sitten kannata ihmetellä ettei kyläilijöitä näy luonasi. Kaikkien kommenttiesi perusteella olet todella inhottava ja tuomitseva ihminen.

Tämä! Kirjoittajan tunnistaa, tai sitten heitä, ilkeitä ihmisiä, on tällä palstalla useampi.

Ottaisi itse vastuun omasta inottavasta käytöksestään ja sanoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi neuvoo ja kasvattaa. Se on vanhempien työtä. Rasittavaa se välillä on.

Anopin tai vanhempien tehtävänä ei ole aiheuttaa syömishäiriöitä lapsille.

Toivotaan, että anoppi kuolee pian pois vittuilemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ai perhana nimikin meni oikein :D

Sukupolviasia korjaantuu kun nuoremmat polvet pääsevät siihen ikään. Sirpat ja Annelit ovat jo väistymässä anoppi-iästä ja tilalle tulevat Marjat ja Pirjot. Sitten Sarit ja Marit. Eikä aikaakaan kun on neuvontavuorossa Erikat, Suvit ja Lotat.