Anoppi arvostelee muiden pöydässä olevien ruoka-annosten kokoa ja niistä saatavia kaloreita, "ehkä siksi olet niin pullea..."

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla edes sukua. Yksi työkaveri hurahti aikoinaan painonvartijoihin. Itse söi lounaaksi kumijuustoa ja näkkileipää. Ja laski muiden annoksesta "pisteet", ja kauhisteli kovaan ääneen muiden vääriä valintoja. Eikä oikein osannut mistään muusta puhua kuin jumppaamisesta ja rasvattoman ruuan ilosanomasta. Ja siitä, kenen peffa on kaventunut ja kenen levinnyt.

Tämä samainen miltei teeskenteli sydänkohtausta kun yksi nuorimies söi kebab-annosta. "Hyvänen aika, tajuatko että kuinka paljon tuossa on PISTEITÄ". Nuorukainen totesi ettei hän mistään pisteistä ymmärrä, mutta hiton hyvää kebabia on, haluutko maistaa?

Meillä taas karppaaja luennoi hiilareiden pahuudesta loputtomiin ... Ei olisi millään jaksanut kuunnella.

Dieettihurmos saa joillakin ihmisillä esiin ihan outoja piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä omena ole kauas pudonnut puusta.

Anoppi arvostelee muiden syömisiä ja sinä arvostelet anoppia.

Muuten näpsäkkä vertaus, mutta anoppi ei ole miniänsä äiti.

Voi se ollakin, jos on joku lahkolainen.

Minä kysyisin anopilta suoraan, että onko sinulla syömishäiriö kun toistenkin syömiset ahdistavat?

Vierailija kirjoitti:

Brene Brown on kirjoittanut hienosti siitä, miten tuomitseminen kertoo AINA siitä, että henkilöllä on omaa haavoittuvuutta kyseisessä asiassa. Ja niinhän se on, jos asia olisi samantekevä, ei negatiivisuuteen olisi mitään tarvetta. Keskustelu olisi neutraalia, jos sitä ei edes olisi. Kannattaa todeta mielessään, että anopilla on ongelma, se ei ole minun ongelmani. Omat rajat kannattaa pitää, jos nyt ihan loukkauksia joutuu kuuntelemaan.

Mä en ihan allekirjoita tuota. Mä uskon, että tyydyttävät vain ilkeyttään ja nauttivat, kun saavat kylvää pahaa mieltä ja eripuraa ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla edes sukua. Yksi työkaveri hurahti aikoinaan painonvartijoihin. Itse söi lounaaksi kumijuustoa ja näkkileipää. Ja laski muiden annoksesta "pisteet", ja kauhisteli kovaan ääneen muiden vääriä valintoja. Eikä oikein osannut mistään muusta puhua kuin jumppaamisesta ja rasvattoman ruuan ilosanomasta. Ja siitä, kenen peffa on kaventunut ja kenen levinnyt.

Tämä samainen miltei teeskenteli sydänkohtausta kun yksi nuorimies söi kebab-annosta. "Hyvänen aika, tajuatko että kuinka paljon tuossa on PISTEITÄ". Nuorukainen totesi ettei hän mistään pisteistä ymmärrä, mutta hiton hyvää kebabia on, haluutko maistaa?

Meillä taas karppaaja luennoi hiilareiden pahuudesta loputtomiin ... Ei olisi millään jaksanut kuunnella.

Dieettihurmos saa joillakin ihmisillä esiin ihan outoja piirteitä.

Mikä tahansa, kun menee yli. Oli sitten ruokavalio, sukkien kutominen tai koirien kasvatus. Fanaattisuus on pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla edes sukua. Yksi työkaveri hurahti aikoinaan painonvartijoihin. Itse söi lounaaksi kumijuustoa ja näkkileipää. Ja laski muiden annoksesta "pisteet", ja kauhisteli kovaan ääneen muiden vääriä valintoja. Eikä oikein osannut mistään muusta puhua kuin jumppaamisesta ja rasvattoman ruuan ilosanomasta. Ja siitä, kenen peffa on kaventunut ja kenen levinnyt.

Tämä samainen miltei teeskenteli sydänkohtausta kun yksi nuorimies söi kebab-annosta. "Hyvänen aika, tajuatko että kuinka paljon tuossa on PISTEITÄ". Nuorukainen totesi ettei hän mistään pisteistä ymmärrä, mutta hiton hyvää kebabia on, haluutko maistaa?

Meillä taas karppaaja luennoi hiilareiden pahuudesta loputtomiin ... Ei olisi millään jaksanut kuunnella.

Dieettihurmos saa joillakin ihmisillä esiin ihan outoja piirteitä.

Nämä karppaajat tuppaavat olemaan joko painopositiivisia tai neuroottisia laihoja. Normaalipainoiset, hoikat kuntoilijat ja urheilijat syövät runsaasti hiilareita, eivätkä stressaa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että anopppi on sairas, mutta ylipainosta vaan tulee hirveästi terveysongelmia. Ei sitä muuta se, että asiasta huomauttaa ihminen josta et pidä.

Ylipainosta vaan  ei aina tule hirveästi terveysongelmia.

Olen ollut lapsesta saakka ylipainoinen, nyt ikää 53. En sairastele, en saikuttele, en käytä lääkkeitä, en rasita terveydenhuoltoa.

Olin kerran normaalipainon alarajalla, ja tuolloin tunsin itseni kivuliaaksi ja sairaaksi. Onneksi keho korjasi painoni sille sopivaksi ja terveeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Sä voisit mennä opettelemaan suomen kieltä, että et vaikuttaisi vähä-älyiseltä. Tai no vaikka kirjoittaisit täydellisesti, niin mielipiteesi saisivat sut silti näyttämään vähä-älyiseltä. Huvittavaa, että ihminen tulee tuolla tavalla pätemään ja kirjoittaa huonommin kuin juuri kirjoittamaan oppinut koululainen.

Oletko kuullut lukihäiriöstä? Kai sellaisetkin saa tänne kirjoitella, mielipiteistään huolimatta. Asenteesi on menneiltä vuosikymmeniltä, eikä sanavarastosikaan vaikuta erityisen rikkaalta. eri

Mä väitän, että huonosti kirjoittavista suurin osa on vain laiskoja (ja koulut jääneet käymättä). Lukihäiriö on vain hyvä tekosyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että anopppi on sairas, mutta ylipainosta vaan tulee hirveästi terveysongelmia. Ei sitä muuta se, että asiasta huomauttaa ihminen josta et pidä.

Ylipainosta vaan  ei aina tule hirveästi terveysongelmia.

Olen ollut lapsesta saakka ylipainoinen, nyt ikää 53. En sairastele, en saikuttele, en käytä lääkkeitä, en rasita terveydenhuoltoa.

Olin kerran normaalipainon alarajalla, ja tuolloin tunsin itseni kivuliaaksi ja sairaaksi. Onneksi keho korjasi painoni sille sopivaksi ja terveeksi.

Silläkin on väliä, onko ylipainoa 15 vai 50 kg.

Mutta, eipä ne neuroottisesti terveyteen panostavat myöskään elä ikuisesti.

Oma vanhempani ovat molemmat ruokapoliiseja ja hyvinkin ilkeästi saattavat heittää naispuolisten syömisistä kommentteja päin näköä. Koskee jo pikkutyttöjäkin jolle voi asiasta huomauttaa ettei sovi syödä ettei liho ja jää ilman miestä jne. Miehille ei sanota koska miehen kuuluukin syödä ja olla vaikka vähän ylipainoinenkin koska se vain komeaa. Enpä ole aikuisiällä samassa pöydässä kertaakaan syönyt. Heidän mielestään hoikkia kuuluu pelotella ja arvostella valmiiksi ja vähänkin pyöreämpiä saakin haukkua aivan miten paljon kerkeää. 

Sano anopille että tulee sitten haudalle vitttuilemaan, ettei lisää elävien stressiä. Mikäli ei suostu, pyydä hakemaan apua mielenterveyspalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ja jostain syystä ne suoruudet ja rehellisyydet koskevat vain negatiivisia asioita. Miksi he eivät koskaan koe samalla tavalla tarvetta pamauttaa suoraan ja rehellisesti, että onpa sinussa hyvin tämä asia x?

Tämä!!! Oi, niin tämä!! Olen niin usein miettinyt miksi pitää suoltaa pelkkää negaa. Sitten kun asiasta huomauttaa, niin eivät ole tietävinäänkään mistään negatiivisuudesta. Mun äiti haukkuu ja moittii sisarustaan jollain tavalla joka kerta kun puhutaan. Olen tästä sanonut, että eikö mitään hyvää sanottavaa ikinä ole ja jos ei ole, niin kannattaako edes olla yhteydessä jos asiat mitä toinen tekee, tuottaa noin paljon mieliharmia. Pyytänyt, että antaisi toisen olla sellainen kuin on.

Vastauksena tulee, että enhän minä mitään moiti, eli ei edes näe käytöstään. Ilmeisesti kun hän mielestään puhuu vain totta, niin se ei ole moite. Tässäkin kyseessä vain ja ainoastaan sisarusten erilaiset luonteet, toisenlainen käytös kuin äidin, ei ole sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anopille kaikki on "niin rasvaista". Siis mikä tahansa normaali kotiruoka. Lihan ja kerman käyttö on hänen mielestään suurin synti. Hän ei rasvaista syö! Elää sitten leivällä ja suklaakekseillä(ei rasvaista?) ja on noin 30 kg ylipainoinen

Saisiko hänkin olla sellainen kuin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Sä voisit mennä opettelemaan suomen kieltä, että et vaikuttaisi vähä-älyiseltä. Tai no vaikka kirjoittaisit täydellisesti, niin mielipiteesi saisivat sut silti näyttämään vähä-älyiseltä. Huvittavaa, että ihminen tulee tuolla tavalla pätemään ja kirjoittaa huonommin kuin juuri kirjoittamaan oppinut koululainen.

Oletko kuullut lukihäiriöstä? Kai sellaisetkin saa tänne kirjoitella, mielipiteistään huolimatta. Asenteesi on menneiltä vuosikymmeniltä, eikä sanavarastosikaan vaikuta erityisen rikkaalta. eri

Mä väitän, että huonosti kirjoittavista suurin osa on vain laiskoja (ja koulut jääneet käymättä). Lukihäiriö on vain hyvä tekosyy.

Itsellä tuli mieleen, että kyseessä on joku, joka ei alunperin ole suomalainen. Siksi huonoa suomea ja itse kommentti sisällöltään ajattelematon. Ehkä jossain kulttuurissa on normaalia töksäytellä noin.

Mun äidillä ja hänen siskollaan on kummallakin anoreksia. Koko ikäni olen saanut kuunnella mitenkä ällöttäviä lihavat ovat ja lapsena en saanut yleensä riittävästi ruokaa ja odotin aina koulupäiviä ja olin se joka syö 40 lihapullaa jne. ihan ilman mitään kilpailua, koska minulla oli huutava nälkä. Onneksi tuohon aikaan kouluruokaa oli riittävästi kaikille.

Nykyään hän saa aivan hillittömiä raivokohtauksia, jos joku on hänen mielestään liian lihava. Hän jaksaa jopa jouluruokailua rajoittaa, että yksi peruna riittää jokaiselle ruokailijalle. Heti ruokailun jälkeen kaikki ruoat pitää kiikuttaa kellariin jne. ettei vaan kukaan söisi lisää.

Hän on hävittänyt kaikki isommat kattilat, ettei ruokaa voi laittaa riittäviä määriä, jos on isompi porukka koolla, sekä hävittänyt esimerkiksi ruoan säilytykseen tarvittavat välineet.

Jääkaappiin hän säilöö pilaantuneita ruokia ja sanoo, että ei tarvitse ostaa lisää, koska siellä on jo. Olen jo vanhemman puoleinen, mutta edes lapsuudessani selkeästi pilaantunutta ruokaa ei saanut heittää pois.

Oletan, että nämä ongelmat tulevat sota-ajasta. Äitini ja tätini olivat kaupunkilaisia, eikä ruokaa vain ollut tarpeeksi. Heidät lähtettiin sitten sotalapsiksi Ruotsiin, missä he tietenkin nälkiintyneinä lihoivat, kun saivat vihdoin ruokaa. Äitini jaksaa edelleen kauhistella mitenkä hirveä läski hän oli, vaikka hän oli silloin pikkulapsi.

Sota-aika vaikuttaa vielä yhteiskunnassamme monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anopille kaikki on "niin rasvaista". Siis mikä tahansa normaali kotiruoka. Lihan ja kerman käyttö on hänen mielestään suurin synti. Hän ei rasvaista syö! Elää sitten leivällä ja suklaakekseillä(ei rasvaista?) ja on noin 30 kg ylipainoinen

Saisiko hänkin olla sellainen kuin on?

Tietysti. Kunhan ei ääneen arvostele ja nälvi muita. Kaikkea törkyä ei ole kenenkään velvollisuus kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Ai perhana nimikin meni oikein :D

Sukupolviasia korjaantuu kun nuoremmat polvet pääsevät siihen ikään. Sirpat ja Annelit ovat jo väistymässä anoppi-iästä ja tilalle tulevat Marjat ja Pirjot. Sitten Sarit ja Marit. Eikä aikaakaan kun on neuvontavuorossa Erikat, Suvit ja Lotat.

Paitsi ne, jotka tietoisesti katkaisevat sukupolvien välisen toksisen ketjun ja kohtelevat lapsiaan ja näiden puolisoita täysjärkisinä ihmisinä ilman jatkuvaa tarvetta päteä

Kiva kun palstan ylipainomeuhkaajat tulevat iäkkäiksi ja kontrolli pettää. On siinä suvulla kestämistä.

Ei ole mielenterveydenhoito ihan hyvällä tolalla.