Anoppi arvostelee muiden pöydässä olevien ruoka-annosten kokoa ja niistä saatavia kaloreita, "ehkä siksi olet niin pullea..."

Ennen vanhaahan ei lihavuus ollut sellainen arka paikka ja sitä sai kommentoida ihan vapaasti. Meillä päin kun tavattiin torilla, voitiin tökätä toisen mahaan, että oletpas patvinut, eikä siitä loukkaannuttu.

Eli luulen, että anoppi kuvittelee hyvää tarkoittavansa, kun nyt siitä lihavuudesta paasataan koko ajan.

Jotkut saattavat jopa kuvitella, että lihava ei ole huomannut olevansa lihava, ja asiasta pitää tiedottaa.

Mutta minusta ruokailuhetki on tavallaan pyhä (koska meillä on ruokaa,  ja siitä pitäisi olla kiitollinen), ja se ruoka pitäisi syödä hyvällä mielellä ja nauttien, eikä keskusella mistään vastenmielisistä asioista. Se on huonoa käytöstä.

Olen miesvaltaisella työpaikalla, ja yhdellä heistä oli tapana alkaa huvikseen ripuli- ja oksennusvertauksilla iilahduttaa toisia eväitään syöviä. Loppui kyllä , kun korotin ääneni ja uhkasin mennä työnjohdon puheille kiusaamisesta. En usko, että muut miehetkään nauttivat hänen ällöttävistä puheistaan.

Eli voisiko sille anopille sanoa, että tuollainen on loukkaavaa?

Mun ratkaisu ruuasta ja ulkomuodosta nälvivälle anopille on ollut se, että ollaan ulkoistettu anoppi elämästämme. Puuttui kyllä kaikkeen muuhunkin kuin syömiseen. Hyvin on kärkkäästi mielipiteensä esittää syömisistä, esim kun kielsin antamasta vauvalle kermavaahtoa ja suklaata ristiäisissä. Siinä naamaansa väänteli ja selitti lässyttäen, että ei se vauvankaan suu tuohesta ole.

Elämä muuttui paljon paremmaksi, kun ei olla tekemisissä. Eikä tarvitse kuulla olevansa huono äiti, kun ei anna 2-vuotiaan syödä banaania sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Eipä omena ole kauas pudonnut puusta.

Anoppi arvostelee muiden syömisiä ja sinä arvostelet anoppia.

Ymmärrätkö edes, mitä tuo sanonta tarkoittaa? Sitä käytetään kun kuvataan lapsen ja vanhemman samankaltaisuutta.

Anoppi on puolison äiti, ei oma äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaahan ei lihavuus ollut sellainen arka paikka ja sitä sai kommentoida ihan vapaasti. Meillä päin kun tavattiin torilla, voitiin tökätä toisen mahaan, että oletpas patvinut, eikä siitä loukkaannuttu.

Eli luulen, että anoppi kuvittelee hyvää tarkoittavansa, kun nyt siitä lihavuudesta paasataan koko ajan.

Jotkut saattavat jopa kuvitella, että lihava ei ole huomannut olevansa lihava, ja asiasta pitää tiedottaa.

Mutta minusta ruokailuhetki on tavallaan pyhä (koska meillä on ruokaa,  ja siitä pitäisi olla kiitollinen), ja se ruoka pitäisi syödä hyvällä mielellä ja nauttien, eikä keskusella mistään vastenmielisistä asioista. Se on huonoa käytöstä.

Olen miesvaltaisella työpaikalla, ja yhdellä heistä oli tapana alkaa huvikseen ripuli- ja oksennusvertauksilla iilahduttaa toisia eväitään syöviä. Loppui kyllä , kun korotin ääneni ja uhkasin mennä työnjohdon puheille kiusaamisesta. En usko, että muut miehetkään nauttivat hänen ällöttävistä puheistaan.

Eli voisiko sille anopille sanoa, että tuollainen on loukkaavaa?

No ihan varmasti tietää loukkaavansa. Onko anoppi niitä "totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä, jotka omaksi ilokseen loukkaavat toisia "totuuksillaan"?

Oma anoppi saisi vaan lisää vettä myllyynsä, jos sanoisi hänelle, että hänen puheensa loukkaavat. Olisi hänelle kehu. Parempi vaan ottaa kunnon hajurako.

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää, että se palstalla riehuva anorektikko on kohta kasikymppinen mummu. Vanhusten psykiatrinen hoito on vielä heikommalla tolalla kuin nuorten.

Jos on anorektikko, niin tuskin elää miltei kasikymppiseksi.

Äitini on ollut samanlainen ja arvatkaas mitä. Nyt olen onnistunut laihtumaan niin että painoindeksini on noin 22 ja lihakset hyvässä kunnossa. Ja mitä tekee äitini? Kommentoi viimeksi nöhdessämme: noinko vähän ruokaa sä otat? Voi hyvänen aika jaadajaadajaa!

Siis ikinä en voi syödä ilmeisesti oikein hänen mielestään. Mutta vähät siitä, pääasia että voi itse hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä anopille saa sanoa että hän käyttäytyy törkeästi ja epäsopivasti vaikka onkin vanha ihminen.

Sitä suuremmalla syyllä. On se kumma, ettei vanhanakaan osaa käytöstapoja. Osa vanhoista ihmisistä myös katsoo oikeudekseen voida möläyttää mitä tahansa eli kyse on asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä omena ole kauas pudonnut puusta.

Anoppi arvostelee muiden syömisiä ja sinä arvostelet anoppia.

Anoppiko on synnyttänyt miniänsä?

Anoppisi on huonokäytöksinen ja ilkeä. Minä en enää tapaa anoppiani kolmen perinpohjaisen haukkumisensa jälkeen. Ikävä ei ole tullut. Haukkui aikoinaan äitiäni, nyt vielä tytärtäni. Se oli viimeinen pisara.

Tällaisia anoppeja näyttää löytyvän pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä anopille saa sanoa että hän käyttäytyy törkeästi ja epäsopivasti vaikka onkin vanha ihminen.

Sitä suuremmalla syyllä. On se kumma, ettei vanhanakaan osaa käytöstapoja. Osa vanhoista ihmisistä myös katsoo oikeudekseen voida möläyttää mitä tahansa eli kyse on asenteesta.

Kyllä, nimenomaan asenteesta. Oma anoppi on moukka. 75 vuotta pärjännyt itsekkäällä ja muita polkevalla asenteella. Hänellä on oikeus kaikkeen, muilla on oikeus ihailla häntä. Ei tuollaiselle voi tapoja opettaa. Eikä hän edes halua oppia, kun kerta on jo täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Turha sylistä anopia tai muita ihmisä.Ota vastu aikuisen ihmisenä omasta elämästäsi ja sitä mitä itse lappaat suuhusi.

Justiinsa näin. Lisään vielä tähän, että aikuinen ihminen voi tehdä myös muita omia valintoja, kuten kenen seurassa ruokailee ja kenen arvosteluja kuuntelee.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ollut samanlainen ja arvatkaas mitä. Nyt olen onnistunut laihtumaan niin että painoindeksini on noin 22 ja lihakset hyvässä kunnossa. Ja mitä tekee äitini? Kommentoi viimeksi nöhdessämme: noinko vähän ruokaa sä otat? Voi hyvänen aika jaadajaadajaa!

Siis ikinä en voi syödä ilmeisesti oikein hänen mielestään. Mutta vähät siitä, pääasia että voi itse hyvin.

Mun mies oli varsin pulskassa kunnossa kun tavattiin. Muutettuani yhteen hänen äitinsä alkoi syyllistää minua poikansa kiloista. Kun Eetu on tuollainen isovattaanen, niin rasvatonta maitoa eikä yhtään rasvaa koskaan mihinkään..... jotenkin nekin ylimääräiset kilot, jotka oli hankittuna ennen kuin olin edes miestä nähnyt, olivat mun vika.

Vuosien saatossa mieheni kilot ovat karisseet, mutta nythän poika onkin sairas, kun on niin laiha ( lievästi ylipainoinen).

Ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen paukutella ihan mitä tahansa mielipiteitä lähiomaisilleen on yleensä järkevintä jättää omaan arvoonsa höpöttelemään itsekseen. Pahinta on ilmapiiri, jonka sellainen ihminen luo ympärilleen. Siitä voi aina jutella, että onko hänellä paha olla teidän luona ja jos on kerran pakko tuoda esille vain toista arvostelevia mielipiteitään. 

Tommosia naiset on, aukovat päätä ja sit jos kuittaa takas nii alkaa pöyristely ja ulina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

No niin tämä. Silleen "Ei Sirpa, sä et ole rehellinen, sä olet vaan mulkku"

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että anopppi on sairas, mutta ylipainosta vaan tulee hirveästi terveysongelmia. Ei sitä muuta se, että asiasta huomauttaa ihminen josta et pidä.

Eihän kukaan jaksa kuunnella tuollaista häiriintynyttä kommentointia, vielä asiata joka ei muille yhtään. Pahi.millaan aiheuttaa syömishäiriön lapsenlapsilleen. Ulkoruokintaan tuollainen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Minkä vaan ennen 1950 syntyneen sukupolven. Osa sen jälkeenkin syntyneistä.

Mietit ensi kerralle jotain nasevaa takaisin sanottavaa:

Iloisesti:

On tainnut makeiset maistua itse kullekin viime aikoina ja mittailet merkitsevällä katseella anopin vartta. Muista hymy.

No enpä näytä olevan ainoa tässä porukassa jolle herkut maistuvat.

Lisää kakkua sinullekin anoppi rakas niin tulee sinullekin vähän täytettä.

Tästä kun anoppi sitten loukkaantuu (näinhän ne tekevät) ja poistuvat itkemään jonnekin ja sinusta tulee pahis, niin huudahdat yllättyneenä, että VOI EI, en minä millään pahalla tarkoittanut, hyväähän minä tarkoitin, kun meillähän on ollut tapana kommentoida toistemme ruokailusta ja herkuttelusta, eikö olekin.

Eli anopin omat aseet häntä vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon sukupolven ihmiset kommentoivat usein syömisiä. Olen omalle äidilleni sanonut, että sellaista ei meillä puhuta ja puutun joka kerta, jos hän aloittaa. Olen selittänyt, että haluan tukea terveen keho- ja ruokasuhteen kehittymistä omille lapsilleni enkä salli kotonani puhuttavan noin epäkunnioittavasti kenenkään kehosta enkä kenenkään ruokailusta. Jokusen kerran on pitänyt muistuttaa, mutta alkaa mennä perille.

Minkä sukupolven? Anoppini on syntynyt 1925.

Pahin kommentoija sukupolvi on tuo heti sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi. Siellä on Niitä Anneleita ja Sirpoja laukomassa milloin mitäkin "totuuksia", ja puolustelevat kpäistä käytöstään aina vakio fraasilla "mie nyt oon vaan tottunut olemaan rehellinen/suorapuheinen". Edelleen, rehellisyys ja suorapuheisuus eivät ole synonyymejä ilkeydelle.

Annelit ja Sirpat myös loukkaantuvat verisesti, jos heihin kohdennetaan samanlaista "rehellisyyttä ja suorapuheisuutta".