Lue keskustelun säännöt.
Kävin katsomassa lapsuuteni mummolan taloa ja alueita 35 vuoden jälkeen ja järkytyin!
28.01.2023 |
Omistusoikeus on vaihtunut aikoja sitten, enkä ole käynyt siellä 35:een vuoteen, isovanhemmat muutti silloin sieltä pois. Mutta kesällä sanoin miehelleni, että käydään katsomassa miltä sieltä nykyään näyttää, kun oltiin muutenkin ajelemassa aika lähellä. Ja en ollut tuntea paikkaa: koko talo oli ihan toisenlainen. rannat oli rakennettu täyteen mökkejä, metsät oli vedetty alas ja rauhallisella rannalla ajeli jotakin vesiskoottereita, joita kovaääniset ja ylimiemiset teinit ajeli.
Ymmärrän, että asiat muuttuu, mutta tuli sellainen fiilis, että koko paikka on tuhottu. Muistan, miten tuo paikka oli metsineen ja paikkoineen paratiisini, jossa mielikuvitus lensi. Olin mummolassa kesälomat, elin siellä ihan omassa kuplassani ja rakastin sitä. Se oli upea paikka lapsen olla ja näen sen yhä unissani, aina silloin tällöin, mutta säännöllisesti. Mutta nyt.. kaikki oli toisin. Koko paikka oli r a i s k a t t u jos suoraan sanotaan. Mennyt oli tuhottu.
Joskus ajattelin että ostaisin sen vanhan mummolan sieltä maalta kesäpaikaksi. Mutta enpä halua enää, Onneksi on muistot. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Myönnän, että olen jotenkin vihainen. Tiedän, että rahalla saa ne, mutta nuo ihmiset ei tajua sen paikan alkuperäistä kulttuuria, tajua siitä mitään. Minä tunsin vanhat asukkaat, tiesin mitä se oli. Mutta he ovat kaikki manan majoilla.
Anteeksi avautuminen, olen juonut pari lasia viiniä ja ikävöin isovanhempiani ja lapsuudenkesiäni siellä.
Kommentit (111)
Ihmettelen, että tuo muutos oli sinulle yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Tätä samaa mietin paljasjalkaisena helsinkiläisenä kuin luin tätä. Jotenkin tuntuu, että meihin suhtaudutaan täysin armottomasti. Muualta tulleilla on kuvitelmia jonkun Ikean Manhattan skyline-seinätaulun perusteella siitä, millainen kaupungin pitäisi olla, ja sitten ovat tuhonneet Helsinkiä oikein kunnolla kun kuvittelet että sitä kautta saavat itselleen jonkun New Yorkin kopion. Ja meillä ei pitäisi olla oikeutta muistaa, miten ihania monet alueet ovat olleet jotka nyt on pilattu. Ja sen lisäksi muualla asuvat asuntosijoittavat haluavat vain mahdollisimman paljon halpaa rakentamista jolla voivat tehdä hyvät voitot, viis siitä että tuhoavat tämän kaupungin.
Tosiasiassa Helsingissä on valtavasti vanhaa rakennuskantaa säästetty. Espat, Kaartinkaupunki, Krunikka, Katajanokka, Eira, Ullanlinna, Punavuori, Hietalahti, Kamppi, rautatientorin ympäristö, puu-Vallila, Käpylä... kaikkialla vanhoja kauniita rakennuksia. Osa on tietysti purettu ja uutta rakennettu tilalle, mutta todella paljon vanhaa on säästetty. Ja toisin kuin monissa Euroopan vanhoissa kaupungeissa, Helsingin vanhat talot ovat kunnossa.
Helsingissä ongelma on enemmän gentrifikaatio, joka on ajanut duunarit Kalliosta ja vaikkapa Punavuoresta pois. Sinänsä ympäristö on pysynyt ennallaan, mutta hintojen nousu on pakottanut vuokralla asuneet lähtemään. Vielä 80-luvulla Kalliossa asui paljon duunareita. Nyt siellä asuu korkeasti koulutetut hipsterit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Tätä samaa mietin paljasjalkaisena helsinkiläisenä kuin luin tätä. Jotenkin tuntuu, että meihin suhtaudutaan täysin armottomasti. Muualta tulleilla on kuvitelmia jonkun Ikean Manhattan skyline-seinätaulun perusteella siitä, millainen kaupungin pitäisi olla, ja sitten ovat tuhonneet Helsinkiä oikein kunnolla kun kuvittelet että sitä kautta saavat itselleen jonkun New Yorkin kopion. Ja meillä ei pitäisi olla oikeutta muistaa, miten ihania monet alueet ovat olleet jotka nyt on pilattu. Ja sen lisäksi muualla asuvat asuntosijoittavat haluavat vain mahdollisimman paljon halpaa rakentamista jolla voivat tehdä hyvät voitot, viis siitä että tuhoavat tämän kaupungin.
Tosiasiassa Helsingissä on valtavasti vanhaa rakennuskantaa säästetty. Espat, Kaartinkaupunki, Krunikka, Katajanokka, Eira, Ullanlinna, Punavuori, Hietalahti, Kamppi, rautatientorin ympäristö, puu-Vallila, Käpylä... kaikkialla vanhoja kauniita rakennuksia. Osa on tietysti purettu ja uutta rakennettu tilalle, mutta todella paljon vanhaa on säästetty. Ja toisin kuin monissa Euroopan vanhoissa kaupungeissa, Helsingin vanhat talot ovat kunnossa.
Helsingissä ongelma on enemmän gentrifikaatio, joka on ajanut duunarit Kalliosta ja vaikkapa Punavuoresta pois. Sinänsä ympäristö on pysynyt ennallaan, mutta hintojen nousu on pakottanut vuokralla asuneet lähtemään. Vielä 80-luvulla Kalliossa asui paljon duunareita. Nyt siellä asuu korkeasti koulutetut hipsterit.
Onneksi narkkarit ja sekopäät ei kunnioita gentrifikaatiota.
Montako kertaa tässä ketjussa on käytetty sanaa ra!skata synonyyminä sanalle tuhota, pilata. Luontoa ei voi ra!skata eikä ra!skauksen uhri ole pilalla. Sanokaa tuhottu jos tarkoitatte tuhottu. Käyttäkää oikeita sanoja, kiitos.
Ap, tämä asia josta kirjoitat on jotain sellaista, joka on minusta ihan hiton paljon isompi ilmiö kuin mitä vielä käsitetäänkään.
Se et ole vain sinä, vaan tuntuu että kaikkien ihmisten kaikki rakkaat paikat on tuhottu, hävitetty ja kaivettu ympäri. Jos jokin on rakasta ja kaunista, se on myös rahanarvoista ja se myydään eniten tarjoavalle tuhottavaksi. Minä menetin viime vuonna viimeisen sellaisen paikan, joka oli minulle rakas ja jonka luulin olevan turvassa, koska se sijaitsi melkein kansallispuistossa. Eipä ollutkaan, sinne rakennettiin parannettu reitti ja tämä paikka jäi alle.
Kaikki tutut metsät on hakattu, rannat rakennettu, kalliot räjäytetty rakentamisen alta, polut suoristettu autolla ajettaviksi teiksi ja kerta kaikkiaan vain hävitetty. Kun etsin uusia rauhallisia paikkoja, joissa sielu voisi levätä, tiedän jo varautua siihen että todennäköisesti muutaman vuoden päästä tätäkään ei enää ole. Kaikki käytetään hyväksi pala palalta, mikään ei ole turvassa. Jos minä voin löytää sen paikan, kaavoittajan ahne silmä on jo löytänyt sen myös ja lähtölaskenta on käynnistynyt.
Tilanne on huono kaupungeissa: jokainen tyhjä paikka on potentiaalinen rakennuspaikka ja vähintäänkin uuden tielinjauksen mahdollisuus. Jos kaupungissa erehtyy kotiutumaan ja kiintymään mihin tahansa maisemaan, siitä joutuu kärsimään.
Mutta se ei ole sen helpompaa kaukana haja-asutusalueillakaan: jokainen helppokulkuinen vanhempi metsä on potentiaalinen päätehakkuukohde. Jokainen kirkasvetisen vesistön ranta on potentiaalinen mökkitontti.
Tämä vääjäämätön menettäminen ja juurettomuus kasvattaa sellaista nihilismiä, jota tässäkin ketjussa näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa kauniiden vanhojen omakotialueiden kohtalo. Joka ikinen puu ja pensas revitään pois, jotta saadaan tukittua koko tontti uusilla taloilla. Kauniit kalliot räjäytellään surutta, maastoa myötäilevä rakentaminen kun kai olisi liian kallista. Taloissa ei ole mitään yksityisyyttä eikä tonteilla puita ja muuta kasvillisuutta, talvella lumet eivät mahdu minnekään jne. Ihan kamalaa omakotiasumista mielestäni!
Voi herranjestas. Jos te haluatte säilyttää jonkin paikan, OSTAKAA SE ITSELLENNE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tuhottiin. Kuulostaa siltä, että paikalle joku viisaampi keksi viimein jotain järkevää käyttöä ja ilmeisesti moni siinä saanut elantoakin vähän tienattua. Just tän takia ne paikat vaihtaa omistajaa että kehitys kehittyy eikä juututa sinne sota-ajan kurjuuteen.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi.
Oma lapsuudenmaisema on Levin tunturi. Ukin ja mummon kanssa mentiin pulkalla laskemaan mäkeä. Pulkalla kiivettiin rinnettä niin ylös kuin jaksoi ja sitten alas. Rinteen juurella paistettiin makkaraa, syötiin eväitä ja vietettiin leppoisia talvipäiviä.
Ei ollut hotelleja, ei mökkejä, ei ihmistungosta, ei hissejä. Oli rauhallista, metsiä ympärillä, rauhalliset rinteet, lappilaisten ihmisten mutkattomuus ja kiirettä ei kenelläkään.
Joskus yli 25v sitten kävin Levillä ja melkein itku pääsi. Sen jälkeen en ole siellä käynyt enkä mene. Se lapsuuteni Levi on tuhottu täysin. Onneksi se on muistoissani.
Milloin tämä lapsuus oli? Milloin Levistä alkoi tulla hotellih..vetti?
Mä oon käynyt kerran Levillä laskettelee nuorena/lapsena eli kaiketi kasarin alkua on eletty, sillon hullu poro oli pieni omakotitalon kokoinen kahvila.
Oon miettinyt että en halua edes mennä katsomaan millainen paikka on nykyään, taitaa olla pääpaino muussa kuin laskettelussa nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi.
Oma lapsuudenmaisema on Levin tunturi. Ukin ja mummon kanssa mentiin pulkalla laskemaan mäkeä. Pulkalla kiivettiin rinnettä niin ylös kuin jaksoi ja sitten alas. Rinteen juurella paistettiin makkaraa, syötiin eväitä ja vietettiin leppoisia talvipäiviä.
Ei ollut hotelleja, ei mökkejä, ei ihmistungosta, ei hissejä. Oli rauhallista, metsiä ympärillä, rauhalliset rinteet, lappilaisten ihmisten mutkattomuus ja kiirettä ei kenelläkään.
Joskus yli 25v sitten kävin Levillä ja melkein itku pääsi. Sen jälkeen en ole siellä käynyt enkä mene. Se lapsuuteni Levi on tuhottu täysin. Onneksi se on muistoissani.
Milloin tämä lapsuus oli? Milloin Levistä alkoi tulla hotellih..vetti?
Mä oon käynyt kerran Levillä laskettelee nuorena/lapsena eli kaiketi kasarin alkua on eletty, sillon hullu poro oli pieni omakotitalon kokoinen kahvila.
Olikohan sama paikka joka tunnetaan nykyään nimellä Wanha Hullu Poro?
Mikään ei ole sama. Jos nyt menet katsomaan, näyttää isot kivet pienemmiltä ja kaikki, jota on joskus vanhempasi pitäneet hienona, näyttää halvalta.