Lue keskustelun säännöt.
Kävin katsomassa lapsuuteni mummolan taloa ja alueita 35 vuoden jälkeen ja järkytyin!
28.01.2023 |
Omistusoikeus on vaihtunut aikoja sitten, enkä ole käynyt siellä 35:een vuoteen, isovanhemmat muutti silloin sieltä pois. Mutta kesällä sanoin miehelleni, että käydään katsomassa miltä sieltä nykyään näyttää, kun oltiin muutenkin ajelemassa aika lähellä. Ja en ollut tuntea paikkaa: koko talo oli ihan toisenlainen. rannat oli rakennettu täyteen mökkejä, metsät oli vedetty alas ja rauhallisella rannalla ajeli jotakin vesiskoottereita, joita kovaääniset ja ylimiemiset teinit ajeli.
Ymmärrän, että asiat muuttuu, mutta tuli sellainen fiilis, että koko paikka on tuhottu. Muistan, miten tuo paikka oli metsineen ja paikkoineen paratiisini, jossa mielikuvitus lensi. Olin mummolassa kesälomat, elin siellä ihan omassa kuplassani ja rakastin sitä. Se oli upea paikka lapsen olla ja näen sen yhä unissani, aina silloin tällöin, mutta säännöllisesti. Mutta nyt.. kaikki oli toisin. Koko paikka oli r a i s k a t t u jos suoraan sanotaan. Mennyt oli tuhottu.
Joskus ajattelin että ostaisin sen vanhan mummolan sieltä maalta kesäpaikaksi. Mutta enpä halua enää, Onneksi on muistot. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Myönnän, että olen jotenkin vihainen. Tiedän, että rahalla saa ne, mutta nuo ihmiset ei tajua sen paikan alkuperäistä kulttuuria, tajua siitä mitään. Minä tunsin vanhat asukkaat, tiesin mitä se oli. Mutta he ovat kaikki manan majoilla.
Anteeksi avautuminen, olen juonut pari lasia viiniä ja ikävöin isovanhempiani ja lapsuudenkesiäni siellä.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Ostin isovanhempieni talon, se oli ollut isoisäni kuoleman jälkeen asumaton / varastotilana 15 vuotta. Joka paikka täynnä jotain tavaraa, roskia ja pölyä senttikaupalla lattialla. Joskus vuosia sitten olin todella surullinen, miten oma mummola oli niin törkyinen ja huonosti pidetty.
Ensimmäisen kuukauden vein roskia ja muuta kierrätykseen. Kävin läpi pahvilaatikoittain 60 -luvun meijerikuitteja ja lehmien siemennyskortteja. Löytyi kirjeitä, postikortteja, sanomalehtiä, aikakauslehtiä. Yhteen vaatehuoneeseen vein säästettävät tavarat, joitain meni vanhaan navettaan. Siivosin ja jynssäsin. 60 -luvun lopulla rakennettu talo oli sisustukseltaan värikäs: oranssi lattiamatto, sinisiä, keltaisia ja punaisia lastulevyseiniä. Maalasin uudestaan mahdollisimman lähelle samaa väriä.
Ruokapöytä on samalla paikalla. Samoin televisio ja nojatuoli. Apukeittiössä on edelleen oranssinväriset vanhat keittiönkaapit. Leivinuunin reunalla on kissanraksupussi, niinkuin silloin 80-90 -luvulla (silloin oli kyllä pahvisia kissanraksupaketteja).
Puutarhassa on mummon istuttamat vaahterat, toi mukanaan Karjalasta kun tuli viimeinen lähtö ja istutti sulhasensa kotipihaan. Siinä ne ovat vieläkin.
Kylässä on vielä pari "alkuperäisasukasta". Hekin jo elämänsä ehtoopuolella. Uusia asukkaitakin on tullut, muutama "paluumuuttaja", kuten minäkin. Useimmat kuitenkin aivan outoja.
Ihanat nuo vaahterat. Oma tätini aina muisteli lapsuutensa Käkisalmen kauniita kieloja ja orvokkeja. -90 luvulla käydessämme otti orvokit juuripaakkuineen, istutti ne pihaansa. Siellä kenties kukkivat vieläkin, vaik täti lähti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma muuttuu ja mikään ei pysy samana kenenkään yksittäisen ihmisen muistojen tai tunnearvon takia. Typerää sitä on surra.
Minullakin oli lapsena maailman ihanin maalaismummola. Nykyään taloa asuttaa juoppo eno ja kyllähän se paikka on täysin rapistunut. Mutta niin, se on enon koti nykyään ja minulla tai äidillä ei ole siihen mitään sanottavaa. Oma hyvä elämä on ihan itse rakennettava eikä jäädä jumiin lapsuuteensa.
Mummoni oli maailman viisain ja lempein ihminen. Oli järjissään loppuun asti. Sanoi kerran, että silloin sotien jälkeen se elämä piti aloittaa alusta, ei voinut jäädä suremaan menetettyä kotia ja Karjalaa. Työtä piti tehdä ja aikaa ei ollut tunteiluun. Ja ymmärsi, että siinä ajassa kasvoi enokin, joka ei ollut henkisesti niin vahva. Mummo sanoi, että totta kai harmitti, kun elämäntyö meni, mutta ymmärsi kyllä ettei 8 lehmän navetta kannattanut enää ja pieni peltopräntti edes enoa elätä.
Ei siinä ole mitään typerää tai jumiin jäämistä, että on nostalginen. Asioiden muuttumiselle ei aina juu voi mitään mutta saa siitä tuntea melankoliaa.
Minä kävin kesällä katsomassa vanhaa ala-astettani. Oli muistoissani tunnelmallinen kyläkoulu keskellä melko isoksi kasvanutta metsää. Leikimme lapsena koulua ympäröivien isojen kuusien keskellä.
Tyhjillään vuosia ollut rakennus oli myyty uudelle omistajalle, joka oli ensi töikseen päättänyt ottaa rahat metsästä. Koko alue oli aivan r aiskattu ja rakennus seisoi keskellä avohakkuuta. Yhtä ainutta puuta ei ollut jätetty pystyyn ja koko maaperä oli täysin metsäkoneella myllätty. Itku tuli sen näyn äärellä.
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Tätä samaa mietin paljasjalkaisena helsinkiläisenä kuin luin tätä. Jotenkin tuntuu, että meihin suhtaudutaan täysin armottomasti. Muualta tulleilla on kuvitelmia jonkun Ikean Manhattan skyline-seinätaulun perusteella siitä, millainen kaupungin pitäisi olla, ja sitten ovat tuhonneet Helsinkiä oikein kunnolla kun kuvittelet että sitä kautta saavat itselleen jonkun New Yorkin kopion. Ja meillä ei pitäisi olla oikeutta muistaa, miten ihania monet alueet ovat olleet jotka nyt on pilattu. Ja sen lisäksi muualla asuvat asuntosijoittavat haluavat vain mahdollisimman paljon halpaa rakentamista jolla voivat tehdä hyvät voitot, viis siitä että tuhoavat tämän kaupungin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että rahalla saa ne, mutta nuo ihmiset ei tajua sen paikan alkuperäistä kulttuuria, tajua siitä mitään.
Tuskinpa mummolasi sellaisena kuin se oli lapsuudessasi sekään mitään paikan "alkuperäistä kulttuuria" edusti. Eiköhän siellä oli asunut tai ainakin käynyt ihmisiä jo kauan ennen mummoasi. Ehkä se oli arvokas erämaa, jossa käytiin jahtiretkellä, kunnes joku idiootti pykäsi sinne talon ja kaatoi metsät pelloksi.
Tietenkään uudet tulijat eivät tiedä, mitä paikka on sinulle merkinnyt. Ei heillä ole mitään velvollisuutta säilyttää sitä entisellään. Ei siitäkään mitään tulisi, jos kaikki museoitaisiin sellaiseksi kuin on joskus ollut.
Ja kyllä kiinnyn paikkoihin, minullakin oli toinen mummola tuollainen kesäparatiisi. Muuttunut ihan toisenlaiseksi, ja koko kylä autioitunut. Lapsuudenkotini on pilattu täysin, pihalle rakennettu ruma uudisrakennus, puut kaadettu. Rakas kansakouluni on purettu, ja kohta lähtee talo, jossa asuin villit opiskeluvuodet. Sitä se elämä on, menetyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot elävät ikuisesti mutta käynti vanhoilla mestoilla aiheuttaa jonkinlaista surun tunnetta. Oman mummuvainaan entinen koti, jossa tuli vietettyä paljon aikaa lapsuudessa, on muuttunut ulkoapäin aivan totaallisesti. PIhasta on puut kaadettu, pappan tekemä katettu terassi tuhottu, mummun kukkapenkint hävitetty, koko piha täytetty sepelillä ja aidat lahoavat silmissä. Onneksi ei ole mahdollisuutta päästä sisälle katsomaan, sekään tuskin olisi enään samanlainen kuin 20 vuotta sitten.
Koko kaupunki muutenkin on muuttunut paljon vuosien aikana. Google Mapsin katukuva on 2009-2010 kuvattua ja järkyttää verrata tilannetta nykyiseen. Pienet kaupat ovat kaikki lopettaneet, tyhjiä liiketiloja joka suunnassa ja teiden kunto on nykyään aivan järkyttävä! Isoja monttuja tai tyylikkääitä suikaleita siellä täällä kadun mitalta. Ennen oli todellakin kaikki toisin...
Vierailija kirjoitti:
MInä kävin katsomassa sitä taloa, jossa mummo asui. Kauhistuin: vanha ihana puutalokortteli ulkovessoineen ja puuvajoineen oli tuhottu, tilalla oli kerrostaloja. Poissa olivat pihan 3 omenapuuta ja ikivanha kuusi. Miten voidaan tuhota kaikki ihana noin vain?
Aivan vakavissasi haikailet ulkohuusseja? Olette pahempia kuin Museovirasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on inhottavaa, että haudatkin käytetään uudelleen.
Järjettömän kallista lunastaa hautapaikka uudestaan.
Miksi haudattiin ei saa jäädä paikoilleen muistelupaikoiksi.
Jollei haudalla ole hoitajaa, niin ei sen yli leikkurilla ajaminen kovin kallista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Tätä samaa mietin paljasjalkaisena helsinkiläisenä kuin luin tätä. Jotenkin tuntuu, että meihin suhtaudutaan täysin armottomasti. Muualta tulleilla on kuvitelmia jonkun Ikean Manhattan skyline-seinätaulun perusteella siitä, millainen kaupungin pitäisi olla, ja sitten ovat tuhonneet Helsinkiä oikein kunnolla kun kuvittelet että sitä kautta saavat itselleen jonkun New Yorkin kopion. Ja meillä ei pitäisi olla oikeutta muistaa, miten ihania monet alueet ovat olleet jotka nyt on pilattu. Ja sen lisäksi muualla asuvat asuntosijoittavat haluavat vain mahdollisimman paljon halpaa rakentamista jolla voivat tehdä hyvät voitot, viis siitä että tuhoavat tämän kaupungin.
Pitää meidän pääkaupunkiseutulaistenkin ruveta ideoimaan sinne Saimaan rannalle suurta elämyspuistoa. Tilaa olisi hyvin myös hotelleille, kahviloille ja muille ihmisten viihdykkeille, ihan paraatipaikalle niin tuulee hyvät tuotot! Siihen viereen kerrostaloja niin sijoittajat innostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä menneisyyteen haikailijat ovat ihan oma rotunsa... Ensin lähdetään tukka putkella kaupunkiin kun se vanhempien, tai mummon ja ukin kotiseutu on niin junttila jossa ei koskaan tapahdu mitään, tiätsä.
Sitten joka kerta kun tullaan kaupungista katsomaan ukin ja mummon kotiseutua, järkytytään kuinka landepaukut julkeavat rakentaa jonkun tien tai teollisuushallin siihen samaan kylään josta minä lähdin koulun jälkeen maailmaa valloittamaan hesaan tai köpikseen, eivätkä ulkomuseoineet kylää ihan kunnioituksesta minuun.
Asun pienessä maalaispitäjässä, sen syrjäkylällä, olen aina asunut täällä. Kaikkein kovimmat kylän asioitten arvostelijat, ja maisemien muuttumisten taivastelijat ovat niitä jotka ovat tehneet työuransa ihan jossakin muualla kuin täällä. Ei maaseutu ole mikään ulkomuseo. Ihmiset asuvat ja elävät täällä, koettavat saada elantonsa ihan niin kuin missä tahansa. Sitten kun joku rakentaa hallin metallipajalleen, maanviljelijä rakentaa navetan, tehdään vedenpuhdistamo tai uusi tieliittymä niin heti on joku hesassa neljäkymmentä viime vuottaan asunut ja elänyt itkemässä ja avautumassa kuinka lapsuuden leikkipaikka jäi tieliittymän alle, tai kuinka mummon ja ukin (20 vuotta autiona ollut) mökki purettiin ja nyt lapsuuteni maisema on pilalla ahneitten junttipaskiaisten rahanhimon takia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin kesällä katsomassa vanhaa ala-astettani. Oli muistoissani tunnelmallinen kyläkoulu keskellä melko isoksi kasvanutta metsää. Leikimme lapsena koulua ympäröivien isojen kuusien keskellä.
Tyhjillään vuosia ollut rakennus oli myyty uudelle omistajalle, joka oli ensi töikseen päättänyt ottaa rahat metsästä. Koko alue oli aivan r aiskattu ja rakennus seisoi keskellä avohakkuuta. Yhtä ainutta puuta ei ollut jätetty pystyyn ja koko maaperä oli täysin metsäkoneella myllätty. Itku tuli sen näyn äärellä.
Saatan nyt järkyttää sinua, mutta kansakouluasetuksen mukaan koulun alueeseen ei saanut kuulua lainkaan metsää. Alue käsitti kasvimaan, käyttöpuutarhan ja mahdollisesti pienen laitumeksi sopivan alueen, ei siis lainkaan metsää. Näin siksi, että opettaja oli siellä vuokralla, hän ei tarvinnut metsää käyttöönsä eikä siten lunastustoimituksessa edellytetty maanomistajien metsää kunnalle antavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä menneisyyteen haikailijat ovat ihan oma rotunsa... Ensin lähdetään tukka putkella kaupunkiin kun se vanhempien, tai mummon ja ukin kotiseutu on niin junttila jossa ei koskaan tapahdu mitään, tiätsä.
Sitten joka kerta kun tullaan kaupungista katsomaan ukin ja mummon kotiseutua, järkytytään kuinka landepaukut julkeavat rakentaa jonkun tien tai teollisuushallin siihen samaan kylään josta minä lähdin koulun jälkeen maailmaa valloittamaan hesaan tai köpikseen, eivätkä ulkomuseoineet kylää ihan kunnioituksesta minuun.
Asun pienessä maalaispitäjässä, sen syrjäkylällä, olen aina asunut täällä. Kaikkein kovimmat kylän asioitten arvostelijat, ja maisemien muuttumisten taivastelijat ovat niitä jotka ovat tehneet työuransa ihan jossakin muualla kuin täällä. Ei maaseutu ole mikään ulkomuseo. Ihmiset asuvat ja elävät täällä, koettavat saada elantonsa ihan niin kuin missä tahansa. Sitten kun joku rakentaa hallin metallipajalleen, maanviljelijä rakentaa navetan, tehdään vedenpuhdistamo tai uusi tieliittymä niin heti on joku hesassa neljäkymmentä viime vuottaan asunut ja elänyt itkemässä ja avautumassa kuinka lapsuuden leikkipaikka jäi tieliittymän alle, tai kuinka mummon ja ukin (20 vuotta autiona ollut) mökki purettiin ja nyt lapsuuteni maisema on pilalla ahneitten junttipaskiaisten rahanhimon takia.
Taitavat nämä olla niitä samoja, jotka Helsingissä ovat sitä mieltä, että nyt he ovat kaupungissa! Ja että kaupungin pitää näyttää samalta kuin New York Ikean seinätaulussa, joten armottomasti tuhoavat Helsinkiä. Ja sitten autoilevat lomilla maalle ja odottavat, että siellä eivät heidän lapsuudenmaisemansa ole muuttuneet ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä menneisyyteen haikailijat ovat ihan oma rotunsa... Ensin lähdetään tukka putkella kaupunkiin kun se vanhempien, tai mummon ja ukin kotiseutu on niin junttila jossa ei koskaan tapahdu mitään, tiätsä.
Sitten joka kerta kun tullaan kaupungista katsomaan ukin ja mummon kotiseutua, järkytytään kuinka landepaukut julkeavat rakentaa jonkun tien tai teollisuushallin siihen samaan kylään josta minä lähdin koulun jälkeen maailmaa valloittamaan hesaan tai köpikseen, eivätkä ulkomuseoineet kylää ihan kunnioituksesta minuun.
Asun pienessä maalaispitäjässä, sen syrjäkylällä, olen aina asunut täällä. Kaikkein kovimmat kylän asioitten arvostelijat, ja maisemien muuttumisten taivastelijat ovat niitä jotka ovat tehneet työuransa ihan jossakin muualla kuin täällä. Ei maaseutu ole mikään ulkomuseo. Ihmiset asuvat ja elävät täällä, koettavat saada elantonsa ihan niin kuin missä tahansa. Sitten kun joku rakentaa hallin metallipajalleen, maanviljelijä rakentaa navetan, tehdään vedenpuhdistamo tai uusi tieliittymä niin heti on joku hesassa neljäkymmentä viime vuottaan asunut ja elänyt itkemässä ja avautumassa kuinka lapsuuden leikkipaikka jäi tieliittymän alle, tai kuinka mummon ja ukin (20 vuotta autiona ollut) mökki purettiin ja nyt lapsuuteni maisema on pilalla ahneitten junttipaskiaisten rahanhimon takia.
Tämä on tullut koettua! Tulin miniäksi itselleni täysin tuntemattomalle seudulle ja olen ihmeissäni siitä "kesävieraiden" määrästä, joka pihoille (niin asuin- kuin eläinpihalle) tunkee syyttelemään siitä, että heidän lapsuutensa on tuhottu. Halutaan nähdä mummola (se, joka paloi vuonna 1981 ja on nyt kivijalka keskellä laidunta) ja sitten taivastellaan, että miksi te se hajotitte. No miksi mummon juoppo poika sen poltti, mökki oli vuokramaalla.
Tai sitten halutaan sisälle taloon, kun "siellä salissa isovanhemmat vihittiin vuonna 1961". Toki tuo on ollut mahdollista, mutta silti todennäköisempää on, että taloa omistamattomat palkolliset kävivät kirkkoherranvirastossa ja häitä juhlittiin silloin jo tyhjän tallirakennuksen ylisillä. Mutta kun hääkuva on otettu talon portailla, niin taloon pitää päästä katsomaan!
Tulijat ihmettelevät, minne katosivat lapsuuden luumupuut (paleltuivat talvella 1985) tai miksi ei uimarannalle pääse autolla (yksityisalue, puomi suojaa roskaajilta edes vähän). Ja jokikin on kuulemma kaventunut sitten lapsuuden ja se on meidän vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on inhottavaa, että haudatkin käytetään uudelleen.
Järjettömän kallista lunastaa hautapaikka uudestaan.
Miksi haudattiin ei saa jäädä paikoilleen muistelupaikoiksi.
Jollei haudalla ole hoitajaa, niin ei sen yli leikkurilla ajaminen kovin kallista ole.
Just näin. On kanssa alusta asti järkyttänyt tuo. Ihan kuin maa loppuisi kokonaan Suomesta just nyt, ettei voi tehdä eri hautoja ja pysyviä hautapakkoja (vaikkapa tuhkauurnille) muistokivineen. Myös niille joilla ei ole varaa maksaa, omaisia tai ei kuulu kirkkoon pitäisi löytää paikka. Ellei siis joku ripota luontoon tuhkat. Pohjavesialueelle ei silti taida sopia.
Saisi myös katsoa miten ja millä omaiset pääsevät kulkemaan muistopaikalle, osa ei ehkä kykene käymään. Ei ole pakko silti tehdä väärään paikkaan meluun, pitää olla rauhallinen kohta. Joku voisi haluta myös kukkaniityn tai kukkapenkin alueelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oppinut kantapään kautta että ikinä ei kannata yrittää palata lapsuuden rakkaisiin paikkoihin. Se johtaa pettymykseen.
Jep, siltä vaikuttaa. Karmea pettymys ja tavallaan shokkikin oli. Tosi paha mieli tuli. Siitä ajeltiin sitten mummon ja ukin haudalle läheiselle kirkonkylälle. jossa tuli vähän parempi mieli, kun olivat siellä molemmat hyvin hoidetussa haudassa. Heidän ei tarvinnut tuota paikkaa nähdä, jossa olivat eläneet ja sotaan esim ukki lähtenyt ja aikanaan invalidina tullut takaisin ja rakentaneet elämänsä ja kasvattaneet lapsensa. Nyt siellä rällää vesiskootterit ja pennut ei tajua yhtään menneestä. Niin se aika muuttuu.
ap
Talo on ollut kuitenkin hyvällä paikalla, kun tonteilla ollut kysyntää ja perheet, joissa myös nuoria, viihtyvät siellä nykyään. Kuka peri ne maat aikoinaan, ja saitko, ap, osaasi niiden myynnistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä menneisyyteen haikailijat ovat ihan oma rotunsa... Ensin lähdetään tukka putkella kaupunkiin kun se vanhempien, tai mummon ja ukin kotiseutu on niin junttila jossa ei koskaan tapahdu mitään, tiätsä.
Sitten joka kerta kun tullaan kaupungista katsomaan ukin ja mummon kotiseutua, järkytytään kuinka landepaukut julkeavat rakentaa jonkun tien tai teollisuushallin siihen samaan kylään josta minä lähdin koulun jälkeen maailmaa valloittamaan hesaan tai köpikseen, eivätkä ulkomuseoineet kylää ihan kunnioituksesta minuun.
Asun pienessä maalaispitäjässä, sen syrjäkylällä, olen aina asunut täällä. Kaikkein kovimmat kylän asioitten arvostelijat, ja maisemien muuttumisten taivastelijat ovat niitä jotka ovat tehneet työuransa ihan jossakin muualla kuin täällä. Ei maaseutu ole mikään ulkomuseo. Ihmiset asuvat ja elävät täällä, koettavat saada elantonsa ihan niin kuin missä tahansa. Sitten kun joku rakentaa hallin metallipajalleen, maanviljelijä rakentaa navetan, tehdään vedenpuhdistamo tai uusi tieliittymä niin heti on joku hesassa neljäkymmentä viime vuottaan asunut ja elänyt itkemässä ja avautumassa kuinka lapsuuden leikkipaikka jäi tieliittymän alle, tai kuinka mummon ja ukin (20 vuotta autiona ollut) mökki purettiin ja nyt lapsuuteni maisema on pilalla ahneitten junttipaskiaisten rahanhimon takia.
Taitavat nämä olla niitä samoja, jotka Helsingissä ovat sitä mieltä, että nyt he ovat kaupungissa! Ja että kaupungin pitää näyttää samalta kuin New York Ikean seinätaulussa, joten armottomasti tuhoavat Helsinkiä. Ja sitten autoilevat lomilla maalle ja odottavat, että siellä eivät heidän lapsuudenmaisemansa ole muuttuneet ollenkaan.
Meille Tampereella tuli joskus suurkaupunkihulluus ja suuruudenhulluus. Mutta nyt ei ole pysäytysnappia missään. Kaivataan pientä kodikasta ja viihtyisää, luontoakin. Paitsi kai jonnekin mahtuu pari korkeaa rakennusta, kunhan ei sumppuun. Leveät rakennukset samassa sumpussa ovat hankala juttu.
Noin se menee. Anna paikan säilyä muistoissasi sellaisena kuin se oli.
Sama tapahtunut meille, meiltä vietiin se koti ja kaikki. En halua siellä päin käydä kun tulee niin paha ja vihainen ja pettynyt olo. Koko paikka on pilalla. Ja uudet sukupolvet ei tiedä menneestä oikeasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tammikuussa vesiskoottereita.
Jep.
Aloituksessa lukee että kesällä. Onko sinulla herneen kokoiset aivot?
Oi, muistan tuon. Kesäisen iltapäivän rauha ja seinäkello rauhassa naksuttamassa.
Kauppa-auton ja kirjasto-auton vierailut. Maitotonkat odottamassa laiturilla hakijoitaan. Lehmät, joiden jokaisen luonne oli tuttu ja rakas.
Kesäiset retket uimarantaan. Mansikkamaat ja tuoreet herneet kasvimaalla, joilla sai käydä herkuttelemassa luvan kanssa.