Lue keskustelun säännöt.
Kävin katsomassa lapsuuteni mummolan taloa ja alueita 35 vuoden jälkeen ja järkytyin!
28.01.2023 |
Omistusoikeus on vaihtunut aikoja sitten, enkä ole käynyt siellä 35:een vuoteen, isovanhemmat muutti silloin sieltä pois. Mutta kesällä sanoin miehelleni, että käydään katsomassa miltä sieltä nykyään näyttää, kun oltiin muutenkin ajelemassa aika lähellä. Ja en ollut tuntea paikkaa: koko talo oli ihan toisenlainen. rannat oli rakennettu täyteen mökkejä, metsät oli vedetty alas ja rauhallisella rannalla ajeli jotakin vesiskoottereita, joita kovaääniset ja ylimiemiset teinit ajeli.
Ymmärrän, että asiat muuttuu, mutta tuli sellainen fiilis, että koko paikka on tuhottu. Muistan, miten tuo paikka oli metsineen ja paikkoineen paratiisini, jossa mielikuvitus lensi. Olin mummolassa kesälomat, elin siellä ihan omassa kuplassani ja rakastin sitä. Se oli upea paikka lapsen olla ja näen sen yhä unissani, aina silloin tällöin, mutta säännöllisesti. Mutta nyt.. kaikki oli toisin. Koko paikka oli r a i s k a t t u jos suoraan sanotaan. Mennyt oli tuhottu.
Joskus ajattelin että ostaisin sen vanhan mummolan sieltä maalta kesäpaikaksi. Mutta enpä halua enää, Onneksi on muistot. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Myönnän, että olen jotenkin vihainen. Tiedän, että rahalla saa ne, mutta nuo ihmiset ei tajua sen paikan alkuperäistä kulttuuria, tajua siitä mitään. Minä tunsin vanhat asukkaat, tiesin mitä se oli. Mutta he ovat kaikki manan majoilla.
Anteeksi avautuminen, olen juonut pari lasia viiniä ja ikävöin isovanhempiani ja lapsuudenkesiäni siellä.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi.
Oma lapsuudenmaisema on Levin tunturi. Ukin ja mummon kanssa mentiin pulkalla laskemaan mäkeä. Pulkalla kiivettiin rinnettä niin ylös kuin jaksoi ja sitten alas. Rinteen juurella paistettiin makkaraa, syötiin eväitä ja vietettiin leppoisia talvipäiviä.
Ei ollut hotelleja, ei mökkejä, ei ihmistungosta, ei hissejä. Oli rauhallista, metsiä ympärillä, rauhalliset rinteet, lappilaisten ihmisten mutkattomuus ja kiirettä ei kenelläkään.
Joskus yli 25v sitten kävin Levillä ja melkein itku pääsi. Sen jälkeen en ole siellä käynyt enkä mene. Se lapsuuteni Levi on tuhottu täysin. Onneksi se on muistoissani.
Milloin tämä lapsuus oli? Milloin Levistä alkoi tulla hotellih..vetti?
80-luvun lopun laskettelubuumin myötä alkoi kiivas rakentaminen Levillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen isäni synnyinkylässä ovat maisemat päinvastoin menneet aivan tukkoon puupelloiksi.
Ennen oli avaraa, peltoja, näki kauas. Nyt on kaikki puupeltona ja tiet sellaisia juoksuhautoja siellä keskellä, kuin viidakko. Muuttunut maisema aivan tunnistamattomaksi.
Yksi vanhan luokkakaverin kotitila on kadonnut kokonaan, siis täysin. Kuunneltiin siellä kasarilla Scorppareita ja musaa, sitten se paloi ysärillä ja jätettiin metsittymään, kokonainen iso entinen maitotila iso navetta monta talousrakennusta yms. Nyt siitä ei ole jäljellä mitään. Kun kävin siellä vuosi sitten niin en enää edes löytänyt navettaa kun se pusikko oli niin viidakkoa. Ennen avara piha, joka suuntaan näki kilometrin.
Mutta on kyllä lapsuuteni Laajasalokin muuttunut. Kuinka vaikea sinne on nykyään ajaa! Ennen kasarilla suoraa loipotusta perille asti, nyt samalle matkalle on tullut kymmenet valot ja risteykset.
Totta tuokin. Puut ja kasvit voivat tulla suuriksi. Kaupungissa voi olla myös sama ilmiö osaksi. Lapsuudessa joku maisema oli siistitty, puut pieniä ja vuosien saatossa kaikki roihahtaa monimetriseksi puustoksi. Ja joku istuttaa lisää. Joissakin paikoissa taas siistiminen on maaston kyniminen alastomaksi. Vähän kuin kampaajalla tai parturissa otetaan liikaa. Maalla usein pitää olla niityn siistijä tai maisemanhoitoa hieman. Toisaalta jos koko metsä katoaa, mitäs sitten.
Tammikuussa vesiskoottereita.
Jep.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa koko kaunis rakennuskanta tuhotaan. Käy kateeksi maita, joissa kunnostetaan vanhat talot ajoissa. Meidän mummon mökit 1970-luvula energiakriisin aikana pilattiin tukkimalla jokainen tuuletusreikä mökistä ja tiivistetiin ikkunat ja koko pullo- komeus kruunattiin hengittämättämillä rakennusmateriaaleilla. Homehtuminen ja lahoaminenhan siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin.
Ja jos joku ostaa mökin, josta löytyy vaikka vesivaurio, niin sitä ei suinkaan korjata, vaan aletaan vuosien oikeudenkäynteihin mökin myyjän kanssa.
Sama koskee kaupunkeja. Jos vertaa vaikka Tukholmaa ja Helsinkiä, niin onpahan eroa rakennusten iässä ja kunnossapidossa ja kauneudessa.
Meidän kaupungissa kunnostettiin kulttuurisyistä vanha kortteli, mutta nyt jo näyttää, että ei kukaan niitä taloja kalleuden takia halua ja pelkään, että niiden paikalle tullaan rakentamaan joko tylsä kerrostalo tai joku kummallinen julkinen rakennus. Isot julkisten alle 40-vuotiaat rakennukset alkavat olla purkukunnossa.
Muistan lukeneeni vuosi pari sitten jutun, jossa joku vaati myyjältä korvausta, koska ostamastaan vanhasta talosta löytyi hiiren jälkiä ja käytäviä seinärakenteista, jopa kuolleita hiiriä. Ikään kuin sellainen olisi mitenkään yllättävää tai edes kauheaa. Olisi kiva tietää, miksi Suomessa on säädetty noin ääliömäinen laki myyjän vastuusta viiden vuoden ajan kaupanteon jälkeen ja miksi lähtökohtana on, että vanhankin talon pitäisi olla kaikin puolin tiptopkunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Oma lapsuudenkotini on Ruoholahti, olin sen ensimmäisiä asukkaita ja tunnettiin kaikki toisemme ym. 4000 ihmistä asui seudulla. Just katoin että väkiluku todella iso nykyään ja Jätkäsaari tullut, rakennettu täyteen ns "urbaania" kaupunkia kun Ruoholahti oli kodikas, yhteisöllinen ja värikäs paikka.
Siellä asuu paljon muualta muuttaneita ym, kun taas itse tunnen seudun alusta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Tammikuussa vesiskoottereita.
Jep.
Ap muistelee kesällä tapahtunutta käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa koko kaunis rakennuskanta tuhotaan. Käy kateeksi maita, joissa kunnostetaan vanhat talot ajoissa. Meidän mummon mökit 1970-luvula energiakriisin aikana pilattiin tukkimalla jokainen tuuletusreikä mökistä ja tiivistetiin ikkunat ja koko pullo- komeus kruunattiin hengittämättämillä rakennusmateriaaleilla. Homehtuminen ja lahoaminenhan siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin.
Ja jos joku ostaa mökin, josta löytyy vaikka vesivaurio, niin sitä ei suinkaan korjata, vaan aletaan vuosien oikeudenkäynteihin mökin myyjän kanssa.
Sama koskee kaupunkeja. Jos vertaa vaikka Tukholmaa ja Helsinkiä, niin onpahan eroa rakennusten iässä ja kunnossapidossa ja kauneudessa.
Meidän kaupungissa kunnostettiin kulttuurisyistä vanha kortteli, mutta nyt jo näyttää, että ei kukaan niitä taloja kalleuden takia halua ja pelkään, että niiden paikalle tullaan rakentamaan joko tylsä kerrostalo tai joku kummallinen julkinen rakennus. Isot julkisten alle 40-vuotiaat rakennukset alkavat olla purkukunnossa.
Jos on rahaa saa uusiakin mökkejä ja taloja, vanhaan tapaan tehtynä tai uuteen. Mutta kaikilla ei rahaa ole sillä tavalla nykyään. Huonokuntoiset joutuu tosiaan purkamaan. Pihanhoito vaatii joskus kalustoa tai rahaa myös, maan muokkaus tai pöheiköt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkessä elävä kirjoitti:
Olisit ostanut aikoinaan. Maailma muuttuu. Siksipä minä en ikinä suostu myymään isovanhempieni rakentamaa mökkiä.
Minä kiitin luojaa, että pääsin mummolasta eroon. Vanha rapistuva mörskä se oli jo. Paperille laitettiin, että purkukuntoisena menee ja sen jälkeen taputtelin käsiäni. Juu olihan siellä lapsuudessa mukava olla, mutta nykytilanne on ihan eri tilanne eikä muistot enää kullanneet sitä mörskää. Ihan uskomatonta, että joku sen halusi itselleen. En ole käynyt katsomassa onko pistetty pillarilla jo matalaksi.
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa tuhoamista me täällä pääkaupunkiseudulla lapsuutemme eläneet olemme joutuneet todistamaan. Ja miksi? No siksi kun maalta tulleet on asettuneet päättäviin elimiin eivätkä ymmärrä täällä vallinneita kauniita paikkoja ja arvoja. Kaiken kauniin tilalle halutaan rakentaa suurkaupunkia. Tuhotaan se mikä täällä kerran oli. Ihan oikein, jos joku menee ja rakentaa näiden lapsuuden maisemiin.
Luulen että ihan kivojakin uusia saisi. Mutta monesti näyttää että talot laitetaan liian lähekkäin nippuun, tosi leveää ja korkeaa kerrostaloa. Pieni voi olla viihtyisämpi joillekin pihoineen. Lisäksi luontomaisemaa, vähän aukeaa tai puutarhaa kaivataan, ettei ole toisen talon seinä tai pystymetsä ikkunasta pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi.
Oma lapsuudenmaisema on Levin tunturi. Ukin ja mummon kanssa mentiin pulkalla laskemaan mäkeä. Pulkalla kiivettiin rinnettä niin ylös kuin jaksoi ja sitten alas. Rinteen juurella paistettiin makkaraa, syötiin eväitä ja vietettiin leppoisia talvipäiviä.
Ei ollut hotelleja, ei mökkejä, ei ihmistungosta, ei hissejä. Oli rauhallista, metsiä ympärillä, rauhalliset rinteet, lappilaisten ihmisten mutkattomuus ja kiirettä ei kenelläkään.
Joskus yli 25v sitten kävin Levillä ja melkein itku pääsi. Sen jälkeen en ole siellä käynyt enkä mene. Se lapsuuteni Levi on tuhottu täysin. Onneksi se on muistoissani.
Milloin tämä lapsuus oli? Milloin Levistä alkoi tulla hotellih..vetti?
25 vuotta sitten Levi oli oman lapsuuteni maisema. Silloin siellä oli kaksi hotellia ja kaksi ruokakauppaa. Nykyään meininki on pikkasen eri.
Niin ne asiat ja paikat muuttuu. Olihan tuon toisenkin leviläisen lapsuudessa jo rinteet raiskattu, kun niitä pystyi pulkalla laskemaan. Jonkun toisen muistoissa Levin rinteet ei olleet vielä vedetty paljaiksi, vain laki oli puuton jne.
Maailma muuttuu ja mikään ei pysy samana kenenkään yksittäisen ihmisen muistojen tai tunnearvon takia. Typerää sitä on surra.
Minullakin oli lapsena maailman ihanin maalaismummola. Nykyään taloa asuttaa juoppo eno ja kyllähän se paikka on täysin rapistunut. Mutta niin, se on enon koti nykyään ja minulla tai äidillä ei ole siihen mitään sanottavaa. Oma hyvä elämä on ihan itse rakennettava eikä jäädä jumiin lapsuuteensa.
Mummoni oli maailman viisain ja lempein ihminen. Oli järjissään loppuun asti. Sanoi kerran, että silloin sotien jälkeen se elämä piti aloittaa alusta, ei voinut jäädä suremaan menetettyä kotia ja Karjalaa. Työtä piti tehdä ja aikaa ei ollut tunteiluun. Ja ymmärsi, että siinä ajassa kasvoi enokin, joka ei ollut henkisesti niin vahva. Mummo sanoi, että totta kai harmitti, kun elämäntyö meni, mutta ymmärsi kyllä ettei 8 lehmän navetta kannattanut enää ja pieni peltopräntti edes enoa elätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oppinut kantapään kautta että ikinä ei kannata yrittää palata lapsuuden rakkaisiin paikkoihin. Se johtaa pettymykseen.
Jep, siltä vaikuttaa. Karmea pettymys ja tavallaan shokkikin oli. Tosi paha mieli tuli. Siitä ajeltiin sitten mummon ja ukin haudalle läheiselle kirkonkylälle. jossa tuli vähän parempi mieli, kun olivat siellä molemmat hyvin hoidetussa haudassa. Heidän ei tarvinnut tuota paikkaa nähdä, jossa olivat eläneet ja sotaan esim ukki lähtenyt ja aikanaan invalidina tullut takaisin ja rakentaneet elämänsä ja kasvattaneet lapsensa. Nyt siellä rällää vesiskootterit ja pennut ei tajua yhtään menneestä. Niin se aika muuttuu.
ap
Ne "pennut" luo siellä nyt omia muistojaan. Sinua edeltäneet sukupolvet ovat mahdollisesti ajatelleet teidän pilanneen tienoon.
Tuskinpa, koska usea aikaisempi sukupolvi suvusta on siellä asunut.
ap
En tarkoittanut vain sinun sukuasi. Seudulla varmasti on asunut muitakin. Vaikutat aikas minäminäminä-tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, nuo Lapin tunturit on kyllä pilattu ahneuden takia, otan osaa.
Mutta mulla on samantapaisia kokemuksia ap:n kanssa. Olen viimeksi käynyt kotikylässäni joskus 80-luvulla ja nyt kun ajoin sen läpi, niin paljon oli kyllä muuttunut. Puita oli kaatunut, kokonaisia metsiä oli poissa. Eläimille se tietää hankaluuksia, ei taida enää olla hirviäkään. Näköalat järvelle ovat nyt todella avarat, mutta mutta...Haikeutta siitä tulee, ei voi mitään. Kyllä siinä ekana mieleen tulee luonnon rskaus, tulee mieleen jotkut Englannin, Ranskan ja USAn seudut, joista on hävitetty kaikki metsät. Englannissakin metsiä oikeasti pelätään. Lapsuuteni hauskimmat leikit ja seikkailut me tehtiin lähimetsiin.
Missä meillä on kylä, jonne puukaupat tuotiin vasta 1980-luvun jälkeen? Historiankirjojen mukaan Suomen metsät oli hakattu jo 1850-luvulla ruukkien tarpeisiin, joten aika outoa itkeä jotain sellaista, joka muuttuu koko ajan. Näit vain ympäristöministeriön tukemat maisemahakkuut, et muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen isäni synnyinkylässä ovat maisemat päinvastoin menneet aivan tukkoon puupelloiksi.
Ennen oli avaraa, peltoja, näki kauas. Nyt on kaikki puupeltona ja tiet sellaisia juoksuhautoja siellä keskellä, kuin viidakko. Muuttunut maisema aivan tunnistamattomaksi.
Yksi vanhan luokkakaverin kotitila on kadonnut kokonaan, siis täysin. Kuunneltiin siellä kasarilla Scorppareita ja musaa, sitten se paloi ysärillä ja jätettiin metsittymään, kokonainen iso entinen maitotila iso navetta monta talousrakennusta yms. Nyt siitä ei ole jäljellä mitään. Kun kävin siellä vuosi sitten niin en enää edes löytänyt navettaa kun se pusikko oli niin viidakkoa. Ennen avara piha, joka suuntaan näki kilometrin.
Mutta on kyllä lapsuuteni Laajasalokin muuttunut. Kuinka vaikea sinne on nykyään ajaa! Ennen kasarilla suoraa loipotusta perille asti, nyt samalle matkalle on tullut kymmenet valot ja risteykset.
Anteeksi, mutta minun on pakko korjata termi puupelto, jota sinä väärinkäytät.
Puupelto on istutettu metsä, joka on avara ja jossa samankokoiset puut kasvavat ryhdikkäästi suorissa riveissä. Sinä kuvaat luonnontontilaan jätettyä ryteikköä, eli juuri sitä mitä puupellosta puhuvat luonnonsuojelijat haluavat puupeltometsien tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen isäni synnyinkylässä ovat maisemat päinvastoin menneet aivan tukkoon puupelloiksi.
Ennen oli avaraa, peltoja, näki kauas. Nyt on kaikki puupeltona ja tiet sellaisia juoksuhautoja siellä keskellä, kuin viidakko. Muuttunut maisema aivan tunnistamattomaksi.
Yksi vanhan luokkakaverin kotitila on kadonnut kokonaan, siis täysin. Kuunneltiin siellä kasarilla Scorppareita ja musaa, sitten se paloi ysärillä ja jätettiin metsittymään, kokonainen iso entinen maitotila iso navetta monta talousrakennusta yms. Nyt siitä ei ole jäljellä mitään. Kun kävin siellä vuosi sitten niin en enää edes löytänyt navettaa kun se pusikko oli niin viidakkoa. Ennen avara piha, joka suuntaan näki kilometrin.
Mutta on kyllä lapsuuteni Laajasalokin muuttunut. Kuinka vaikea sinne on nykyään ajaa! Ennen kasarilla suoraa loipotusta perille asti, nyt samalle matkalle on tullut kymmenet valot ja risteykset.
Siis tosissasi väitä, että joku pajukko on peittänyt 800 neliön navetan niin, ettei sitä enää löydä?
Suomen tuntureista pallaksella vielä tuota vanhan ajan henkeä. Luonto pääosassa. Toivottavasti ei tule ikinä enempää hotelleja.
Hetkessä elävä kirjoitti:
Olisit ostanut aikoinaan. Maailma muuttuu. Siksipä minä en ikinä suostu myymään isovanhempieni rakentamaa mökkiä.
Ei se varmaan olisi auttanut kun suuri muutos on tapahtunut siinä ympäröivällä alueella. Siinähän olisi idyllinen mökki melusaasteen keskellä.
Kuolleen isäni synnyinkylässä ovat maisemat päinvastoin menneet aivan tukkoon puupelloiksi.
Ennen oli avaraa, peltoja, näki kauas. Nyt on kaikki puupeltona ja tiet sellaisia juoksuhautoja siellä keskellä, kuin viidakko. Muuttunut maisema aivan tunnistamattomaksi.
Yksi vanhan luokkakaverin kotitila on kadonnut kokonaan, siis täysin. Kuunneltiin siellä kasarilla Scorppareita ja musaa, sitten se paloi ysärillä ja jätettiin metsittymään, kokonainen iso entinen maitotila iso navetta monta talousrakennusta yms. Nyt siitä ei ole jäljellä mitään. Kun kävin siellä vuosi sitten niin en enää edes löytänyt navettaa kun se pusikko oli niin viidakkoa. Ennen avara piha, joka suuntaan näki kilometrin.
Mutta on kyllä lapsuuteni Laajasalokin muuttunut. Kuinka vaikea sinne on nykyään ajaa! Ennen kasarilla suoraa loipotusta perille asti, nyt samalle matkalle on tullut kymmenet valot ja risteykset.