Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ystävä meinaa jättää kutsumatta juhliinsa
28.01.2023 |
Lapsi on kuluneen vuoden aikana saanut uuden ystävän. Olemme aktiivisesti kutsuneet lasta meille kylään ja aina on vanhemmille sopinut. Koskaan eivät kutsuneet vastavierailulle. Lapset ovat sitten minun puoleeni kääntyneet ja ollaan jatkettu kutsumista sitten meille ja on päässyt. On yökyläillyt meillä ja on kohdeltu heitä kaikella kunnioituksella. On kutsuttu syntymäpäiville jne. No tämä kaveri oli koulussa kertonut ketä kaikkia aikoo kutsua ja kutsuille pääsee hekin jotka eivät vapaa-ajalla ole koskaan leikkineet edes yhdessä. No oli sitten sanonut, että kutsuu lapseni EHKÄ. Lapsi itki eilen koska kokee että ei ole tärkeä ihminen "ystävänsä" elämässä.
Jotenkin uskomattoman junttimaista käytöstä perheeltä eikä koskaan ennen ole aiemmin tämän tasoista touhua tullut. Jokainen saa tietysti kutsua kylään ja juhliin ketä tahansa haluaa, mutta törkeyden taso kokonaistilanne huomioon ottaen on jo korkealla.
Mistä näitä peruskäytöstavat oppimatta jättäneitä ihmisiä sikiää...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Siis kaveri ei halua kutsua lastasi synttäreilleen ja sinun mielestäsi kaverin vanhempi toimii törkeästi lastasi kohtaan.
No eikö tuossa ole kaikille parasta, että kaverisuhde päättyy ja molemmat jatkavat niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti haluavat olla? Sinun lapsellasi on paljon muita ystäviä, mutta jostain syystä tuon yhden synttäreille olisi pakko päästä eli onko jotain itsetuntovikaa?
Kyllä enemmän olen huolissani sellaisesta lapsesta joka osaa kohdella kavereita oikein ja joitten vanhemmat eivät kannusta siihen. Mikään pakko sinne synttäreille ei ole lapseni ollut päästä. Lapsi oli vain ollut siinä luulossa koska kyseinen lapsi itse on puhunut paljon juhlistaan ja nyt sitten oli jopa ihan listaa pitänyt ketä kutsuu ketä ehkä ei kutsu, että kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa mitä lapset touhuaa ja meneekö hommat oikein. Sen lisäksi että on olemassa ihan peruskäytöstavat jotka lapsille on hyvä opettaa. Saa pitää sellaiset juhlat kuin haluaa mut oikeuttaako alkaa kertoa ei kutsutulle kaverille joka on aina kutsunut hänet että eipäs aio kutsua laittaa tulemaan. Kyllä tuo on vanhemmissa myös tässä.
Minkä ikäisistä lapsista on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota puhelin käteen ja soita vanhemmille. Kerro mitä lapselta kuulit ja kysy mistä voisi olla kyse.
Vanhempien reaktiosta voit päätellä paljon:
- Jos se on yllättynyt ja pahoitteleva niin he varmasti mielellään selvittävät asian lapseltaan. Siis että miksi toimi noin kun toimi. Ja pyydät heitä palaamaan asiaan sitten kun ovat lapsensa kanssa jutelleet ja jatkatte sitten asian purkamista. Hieno oppitunti lapsillekin konfliktin ratkaisusta.
- Jos vanhemmat ovat jotenkin vastahankaisen oloisia niin sitten voisit esim jatkaa ottamalla puheeksi sen että tämä yllätti erityisesti kun ovat viihtyneet paljon yhdessä teillä. Että ristiriitaiselta vaikuttaa teidän näkemyksen mukaan. Jos eivät siltikään oikein mitään reagoi, niin kysyisin sitten että onko oma lapseni toiminut jollain tapaa pahoittaen heidän lapsen mielen, mikä voisi selittää heidän lapsensa käytöksen.
Jos eivät tuohon vastaisi (siis että välttelisivät vastausta) niin tekisin johtopäätöksen että joka tapauksessa kaveruus ei ole hyväksi lapselle, jos vanhemmatkaan eivät ole valmiita nostamaan vaikeita asioita rakentavasti esiin. Tai jos vastaus olisi että ei heidän tietääkseen, niin toimisin niin että pyytäisin juttelemaan lapsensa kanssa vielä ja palaisivat sitten asiaan. Sen perusteella sitten miettisin mitä tehdä.
Joka tapauksessa tämä tapasi purkaa asiaa täällä ei auta ketään. Vähiten lastasi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
No kyllä lapseni on ihan pidetty ja hyvä leikkikaveri, joka on tottunut vastavuoroisesti kutsumaan ja tulemaan kutsutuksi. En usko että lapsi tässä nyt liittyy heidän motiiveihinsa. He saavat tietysti tehdä omat päätöksensä ketä kutsuvat. Ainoa syy miksi tämä tuli puskista oli se kuinka hyviltä ystävyksiltä lapset ovat vaikuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Siis kaveri ei halua kutsua lastasi synttäreilleen ja sinun mielestäsi kaverin vanhempi toimii törkeästi lastasi kohtaan.
No eikö tuossa ole kaikille parasta, että kaverisuhde päättyy ja molemmat jatkavat niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti haluavat olla? Sinun lapsellasi on paljon muita ystäviä, mutta jostain syystä tuon yhden synttäreille olisi pakko päästä eli onko jotain itsetuntovikaa?
Kyllä enemmän olen huolissani sellaisesta lapsesta joka osaa kohdella kavereita oikein ja joitten vanhemmat eivät kannusta siihen. Mikään pakko sinne synttäreille ei ole lapseni ollut päästä. Lapsi oli vain ollut siinä luulossa koska kyseinen lapsi itse on puhunut paljon juhlistaan ja nyt sitten oli jopa ihan listaa pitänyt ketä kutsuu ketä ehkä ei kutsu, että kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa mitä lapset touhuaa ja meneekö hommat oikein. Sen lisäksi että on olemassa ihan peruskäytöstavat jotka lapsille on hyvä opettaa. Saa pitää sellaiset juhlat kuin haluaa mut oikeuttaako alkaa kertoa ei kutsutulle kaverille joka on aina kutsunut hänet että eipäs aio kutsua laittaa tulemaan. Kyllä tuo on vanhemmissa myös tässä.
Mistä peruskäytöstavasta nyt on kyse? Meillä on vain oman lapsesi tarina, voihan olla, että kaveri on ilmoittanut, että vain nämä saavat kutsun ja unohtanut mainita, että kaikkien kutsuttujen vanhemmat on kutsujan vanhempien kavereita.
Omalle lapselle opetin, että synttärikutsu ei ole mikään palkinto, jota saa vaatia ja ilmoittaa, että jos et kutsu, et osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
No kyllä lapseni on ihan pidetty ja hyvä leikkikaveri, joka on tottunut vastavuoroisesti kutsumaan ja tulemaan kutsutuksi. En usko että lapsi tässä nyt liittyy heidän motiiveihinsa. He saavat tietysti tehdä omat päätöksensä ketä kutsuvat. Ainoa syy miksi tämä tuli puskista oli se kuinka hyviltä ystävyksiltä lapset ovat vaikuttaneet.
Mä en ajatellutkaan, että sun lapsessasi olisi - edes kaverinsa tai tämän vanhempien mielestä - mitään vikaa. Anteeksi, jos tulkitsit aiemma viestini niin. Mä koitan vain miettiä, mikä niissä muissa lapsissa on lapsesi kaverin tai hänen vanhempiensa mielestä sillä tavalla "parempaa", että synttäreille kutsutaan mieluummin heidät ja sun lapsesi jätetään pois.
Lapsesi kaverin käytöksestä sen verran, että kysyin tuossa jo aiemmin lasten ikää. On aika tavallista, että lapsi siinä 8-10 -vuotiaana saa ensimmäisen kerran elämässään valtaa. Ja se valta on just se, keitä kutsuu synttäreilleen. Niin epäkohteliasta kuin onkin tiedottaa, keitä kutsuu ja keitä jättää kutsumatta, se voi kuitenkin johtua lapsen halusta näyttää valtansa. Tuon ikäisille kun synttärikutsut on vielä tärkeä asia, muutaman vuoden päästä ei enää niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Vierailija kirjoitti:
Ota puhelin käteen ja soita vanhemmille. Kerro mitä lapselta kuulit ja kysy mistä voisi olla kyse.
Vanhempien reaktiosta voit päätellä paljon:
- Jos se on yllättynyt ja pahoitteleva niin he varmasti mielellään selvittävät asian lapseltaan. Siis että miksi toimi noin kun toimi. Ja pyydät heitä palaamaan asiaan sitten kun ovat lapsensa kanssa jutelleet ja jatkatte sitten asian purkamista. Hieno oppitunti lapsillekin konfliktin ratkaisusta.
- Jos vanhemmat ovat jotenkin vastahankaisen oloisia niin sitten voisit esim jatkaa ottamalla puheeksi sen että tämä yllätti erityisesti kun ovat viihtyneet paljon yhdessä teillä. Että ristiriitaiselta vaikuttaa teidän näkemyksen mukaan. Jos eivät siltikään oikein mitään reagoi, niin kysyisin sitten että onko oma lapseni toiminut jollain tapaa pahoittaen heidän lapsen mielen, mikä voisi selittää heidän lapsensa käytöksen.
Jos eivät tuohon vastaisi (siis että välttelisivät vastausta) niin tekisin johtopäätöksen että joka tapauksessa kaveruus ei ole hyväksi lapselle, jos vanhemmatkaan eivät ole valmiita nostamaan vaikeita asioita rakentavasti esiin. Tai jos vastaus olisi että ei heidän tietääkseen, niin toimisin niin että pyytäisin juttelemaan lapsensa kanssa vielä ja palaisivat sitten asiaan. Sen perusteella sitten miettisin mitä tehdä.
Joka tapauksessa tämä tapasi purkaa asiaa täällä ei auta ketään. Vähiten lastasi.
Tai sitten vanhemmat toteavat rauhallisesti, että valitettavasti sinun lapsesi ei voi määrätä keitä meille synttäreille kutsutaan. On harmillista, jos äitinä koet, että sinulla on valtaa meidän perheeseemme, mutta olet väärässä. Juhlat ovat meidän lapsemme juhlat, eivät sinun lapsesi juhlat, joten meille kustutaan ne, joita itse haluamme kutsua. Lapsen kanssa on asiasta jo puhuttu eikä hän lastasi halua kutsua ja me olemme samaa mieltä etenkin tämän puhelun jälkeen. Toivottavasti teille sopii se, että lapsemme ei enää tulee leikkimään ja muutenkin pyrimme rajoittamaan yhdessäoloa, jossa vaikuttaa nyt olevan hieman pimeitä piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset ovat nykyään tuollaisia. He käyttävät valtaa aseenaan syntymäpäiväkutsut. Varsinkin sellaista kilttiä, jolle tulee helposti paha mieli, on kiva kiusata ja kiristää.
Toiset lapset alkavat jo kuukausia ennen syntymäpäiviä kuuluttamaan, ketä aikovat kutsua ja ketä eivät. Kiusaajaluonteet, ehkä kotoa opitut tavat toimia. Onhan osa tuollaisia vielä aikuisenakin.
Monissa päiväkodeissa ja kouluissakin on juuri tuon takia kielletty syntymäpäiväjuhlista puhuminen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota puhelin käteen ja soita vanhemmille. Kerro mitä lapselta kuulit ja kysy mistä voisi olla kyse.
Vanhempien reaktiosta voit päätellä paljon:
- Jos se on yllättynyt ja pahoitteleva niin he varmasti mielellään selvittävät asian lapseltaan. Siis että miksi toimi noin kun toimi. Ja pyydät heitä palaamaan asiaan sitten kun ovat lapsensa kanssa jutelleet ja jatkatte sitten asian purkamista. Hieno oppitunti lapsillekin konfliktin ratkaisusta.
- Jos vanhemmat ovat jotenkin vastahankaisen oloisia niin sitten voisit esim jatkaa ottamalla puheeksi sen että tämä yllätti erityisesti kun ovat viihtyneet paljon yhdessä teillä. Että ristiriitaiselta vaikuttaa teidän näkemyksen mukaan. Jos eivät siltikään oikein mitään reagoi, niin kysyisin sitten että onko oma lapseni toiminut jollain tapaa pahoittaen heidän lapsen mielen, mikä voisi selittää heidän lapsensa käytöksen.
Jos eivät tuohon vastaisi (siis että välttelisivät vastausta) niin tekisin johtopäätöksen että joka tapauksessa kaveruus ei ole hyväksi lapselle, jos vanhemmatkaan eivät ole valmiita nostamaan vaikeita asioita rakentavasti esiin. Tai jos vastaus olisi että ei heidän tietääkseen, niin toimisin niin että pyytäisin juttelemaan lapsensa kanssa vielä ja palaisivat sitten asiaan. Sen perusteella sitten miettisin mitä tehdä.
Joka tapauksessa tämä tapasi purkaa asiaa täällä ei auta ketään. Vähiten lastasi.
Kiitos vinkeistä. Pitää katsoa mitä tuleman pitää. Osaan lukea paljon myös sanattomasta viestinnästä joten ei tarvetta alkaa syitä kyselemään. Lapseni auttamiseen löytyy onneksi keinot ihan joka päiväisessä elämässä ja kyllä hän tästä mielipahasta vielä varmasti yli pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset ovat nykyään tuollaisia. He käyttävät valtaa aseenaan syntymäpäiväkutsut. Varsinkin sellaista kilttiä, jolle tulee helposti paha mieli, on kiva kiusata ja kiristää.
Toiset lapset alkavat jo kuukausia ennen syntymäpäiviä kuuluttamaan, ketä aikovat kutsua ja ketä eivät. Kiusaajaluonteet, ehkä kotoa opitut tavat toimia. Onhan osa tuollaisia vielä aikuisenakin.
Monissa päiväkodeissa ja kouluissakin on juuri tuon takia kielletty syntymäpäiväjuhlista puhuminen kokonaan.
Tätä mä juuri hain takaa kommenttini 46 tokassa kappaleessa. Synttärit ja synttärikutsut on joillekin tietyn ikäisille lapsille sellainen "hetkeni parrasvaloissa", jolloin saa muiden lasten huomion ja myös suosion (koska kaikki haluaisivat päästä synttäreille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Hyvä tilaisuus oppia tärkeä taito aikuisuutta varten. Miten kannattaisi toimia, ja mitä mieltä lapsi on. Varmasti kannattaa puhua myös synttärijuhlien järjestäjien kanssa mutta ei voi pakottaa kutsumaan. Kutsuilla kehuvalle lapselle voi sanoa, että tuo tuntuu pahalta. Oman lapsen kanssa voi miettiä, miten kannattaisi toimia jatkossa, koska ystävyys ei vaikuta vastavuoroiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Ja missään en ole sanonut että haluaisin oman lapseni sinne heille yökylään tai kylään. Sanoin, että he eivät kutsu edes leikkimään vastavuoroisesti. En sanonut että haluaisin tai antaisin lapseni sinne yöksi. Lapseni vain on ihmetellyt asiaa ja pettyi aikalailla kun ei edes syntymäpäiville kutsuta vaikka on itse toivottanut kaverin aina tervetulleeksi. Minä en lastani sinne päin ole haluamassa varta vasten. Siksikään ei ole häirinnyt se jos toinen lapsi tullut meille kun pääasia varmaan ollut että pääsevät leikkimään kun ovat sitä yhdessä halunneet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Mitähän hyväsydämisyyttä ja uhrautumista se on ollut että oma lapsi annetaan toisten vastuulle toistuvasti yökyliä myöten eikä lasta edes viitsitä itse tulla hakemaan tai ilmoiteta klo aikaa mihin aikaan hänet haetaan? Kyllä tuo kuulostaa enemmän toisen ihmisen hyväsydämisyyden väärinkäytöltä ja pienen lapsen harhaan johtamiselta. En antaisi enää olla yhtään tuollaisen lapsen kanssa jolla on tuollainen äiti. Sille lapselle käy vielä huonosti jos vanhemmat ei opeta mitä on peruskäytöstavat ja miten ihmisiä kohdellaan.
Missä tuo on sanottu, että ei tulla hakemaan kotiin tai että sille olisi edes tarvetta? Entä jos lapsi asuu vaikka vastapäätä?
Ei asu vastapäätä. Asuu noin kilometrin päässä meiltä. Vanhemmille ollut se ja sama millon lapsi palaa kotiin. Meidän pitänyt varmistaa onko siellä nyt ok että lapsi tulee kotiin, kun eivät itse saa aikaiseksi sanoa, että haetaan kotiin tuohon ja tuohon aikaan. Niin sen takia sitten on saateltu tuota lasta... Ap
Miksi heidän pitäisi noutaa lapsi kotiin, jos sinä olet sen lapsen teille leikkimään halunnut? Vai tuoko ne lapsen teille, kun soitat?
No, en ole ennen ilmiöön törmännyt ja olen ollut äiti tässä jo lähemmäs 20 vuotta. Kyllä lapsen vanhemmat yleensä sekä tuo että hakee lapsen ja kyllä vierailun kellon aika sovitaan tarkemmin siinä ennen kuin kyläily edes alkaa. Jokaisen vastuulla on oma lapsi.
Meillä taas kutsuja huolehtii kuljetuksista ellei kaveri ole luontevasti siinä pihapiirissä. Oma lapsi ja kaveri napataan molemmat päiväkodilta eikä oleteta, että kaverin vanhempi hakee omansa ja sitten körötellään peräkkäin kutsujan luokse. Viikonloput on asia erikseen, mutta ei oma lapsi edes käy eskarikavereilla tuolloin, koska ollaan harrastuksissa tai oman perheen kesken. Toki pyytäjiä löytyy aina, mutta juuri sen vastavuoroisuuden takia vastaus on aina kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Siis kaveri ei halua kutsua lastasi synttäreilleen ja sinun mielestäsi kaverin vanhempi toimii törkeästi lastasi kohtaan.
No eikö tuossa ole kaikille parasta, että kaverisuhde päättyy ja molemmat jatkavat niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti haluavat olla? Sinun lapsellasi on paljon muita ystäviä, mutta jostain syystä tuon yhden synttäreille olisi pakko päästä eli onko jotain itsetuntovikaa?
Kyllä enemmän olen huolissani sellaisesta lapsesta joka osaa kohdella kavereita oikein ja joitten vanhemmat eivät kannusta siihen. Mikään pakko sinne synttäreille ei ole lapseni ollut päästä. Lapsi oli vain ollut siinä luulossa koska kyseinen lapsi itse on puhunut paljon juhlistaan ja nyt sitten oli jopa ihan listaa pitänyt ketä kutsuu ketä ehkä ei kutsu, että kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa mitä lapset touhuaa ja meneekö hommat oikein. Sen lisäksi että on olemassa ihan peruskäytöstavat jotka lapsille on hyvä opettaa. Saa pitää sellaiset juhlat kuin haluaa mut oikeuttaako alkaa kertoa ei kutsutulle kaverille joka on aina kutsunut hänet että eipäs aio kutsua laittaa tulemaan. Kyllä tuo on vanhemmissa myös tässä.
Mistä peruskäytöstavasta nyt on kyse? Meillä on vain oman lapsesi tarina, voihan olla, että kaveri on ilmoittanut, että vain nämä saavat kutsun ja unohtanut mainita, että kaikkien kutsuttujen vanhemmat on kutsujan vanhempien kavereita.
Omalle lapselle opetin, että synttärikutsu ei ole mikään palkinto, jota saa vaatia ja ilmoittaa, että jos et kutsu, et osaa käyttäytyä.
Lapseni ei ole kutsua vaatinut. Oli vain todella pettynyt ottaen huomioon sen kuinka paljon ovat olleet yhdessä ja tulleet hyviksi ystäviksi. Niin, se olisi eri asia ja ymmärrettävää, mutta satun tietämään, että kutsuttu on sellaisiakin lapsia, jotka hädin tuskin tuntevat ja tiedän kyllä ettei heidän vanhempansa toisiaan tunne mitenkään. Jokainen järjestäköön minkälaiset juhlat haluaa, mutta usein kaikkea ihmisen tekemää ohjaa moraali ja eettisyys. Sillon, kun näin ei ole niin asioista tulee epämääräisiä tai loukkaavia ja on väärin, että uhreiksi joutuu lapset, jotka ovat aidosti iloissaan ystävästään. Ei kannata opettaa lapselle esittämään ystävää mikäli lapsi sitä ei ole. Tämä on vanhempien vastuulla.
Vieläkö äidit soittelee kutsujen perään? Onneksi omalta osalta tuo aika on jo ohi! Oli turhauttavaa vastailla, miksi teidän Eevi ei nyt saanut kutsua, kun naapurin Ida kutsun sai. Vastasin, että voi voi sentään, menikö se noin, pitää selvittää asiaa, kylläpä olen pahoillani. Mutta kutsua ei lähetetty! Lapselle kerroin, että synttärikutsuja ei muilta kerjätä, hoploppiin pääsee koska tahansa ja kakkua saa konditoriasta. Synttärikutsu on osoitus arvostuksesta, ei palkka huonosta käytöksestä ja kerjäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
No, en ole ennen ilmiöön törmännyt ja olen ollut äiti tässä jo lähemmäs 20 vuotta. Kyllä lapsen vanhemmat yleensä sekä tuo että hakee lapsen ja kyllä vierailun kellon aika sovitaan tarkemmin siinä ennen kuin kyläily edes alkaa. Jokaisen vastuulla on oma lapsi.