Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ystävä meinaa jättää kutsumatta juhliinsa
28.01.2023 |
Lapsi on kuluneen vuoden aikana saanut uuden ystävän. Olemme aktiivisesti kutsuneet lasta meille kylään ja aina on vanhemmille sopinut. Koskaan eivät kutsuneet vastavierailulle. Lapset ovat sitten minun puoleeni kääntyneet ja ollaan jatkettu kutsumista sitten meille ja on päässyt. On yökyläillyt meillä ja on kohdeltu heitä kaikella kunnioituksella. On kutsuttu syntymäpäiville jne. No tämä kaveri oli koulussa kertonut ketä kaikkia aikoo kutsua ja kutsuille pääsee hekin jotka eivät vapaa-ajalla ole koskaan leikkineet edes yhdessä. No oli sitten sanonut, että kutsuu lapseni EHKÄ. Lapsi itki eilen koska kokee että ei ole tärkeä ihminen "ystävänsä" elämässä.
Jotenkin uskomattoman junttimaista käytöstä perheeltä eikä koskaan ennen ole aiemmin tämän tasoista touhua tullut. Jokainen saa tietysti kutsua kylään ja juhliin ketä tahansa haluaa, mutta törkeyden taso kokonaistilanne huomioon ottaen on jo korkealla.
Mistä näitä peruskäytöstavat oppimatta jättäneitä ihmisiä sikiää...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
Lapset kyllä oppivat aika nopeasti, että jos ei kutsu kaveria omille synttäreilleen, ei seuraavalla kerralla saa kutsua kaverinkaan synttäreille.
Musta vähän tuntuu, että lapsesi on pitänyt suhdettaan tähän kaveriinsa läheisempänä kuin miten kaveri on asian tuntenut. Kaveri on saattanut viihtyä teillä oikein hyvin, koska olet pitänyt huolen, että hän viihtyy. Sekin on mahdollista, että kaverin muiden ystävien ja kavereiden kotona ei harrasteta samalla tavalla yökyläilyjä kuin teillä. Tilanne siis ollut vähän sama kuin jos teillä olisi aina iso kulho karkkia saatavilla. Se, että karkkia haluava lapsi viihtyy teillä, ei vielä tarkoita, että oma lapsesi olisi hänen paras kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapselle on käynyt tuon tyylisesti silloin ala-aste aikana. Lapset osaavat olla julmia ja osaavat jopa nauttia aiheuttamastaan mielipahasta. Se on ollut minulle suuri yllätys.
Tyttäreni eräs ystävä ilmoitti "ettei viitsi tulla synttäreille" ja kohta taas oli tulossa ja pian sen jälkeen taas ei viitsinyt. Kunhan kiusasi tyttöäni ja pahoitti tahallaan hänen mieltään. Loppujen lopuksi tuli kuitenkin synttäreille. Tuon jälkeen loppui kutsut hänelle.
Eräs ystävätyttö taas ei kutsunut tytärtäni synttäreille vaikka olivat leikkineet yhdessä kymmenen vuotta ja hän oli ollut pari kuukautta aiemmin tyttäreni synttäreillä niin kuin joka vuosi ihan pienestä asti. Hänellä oli myös tapana välillä kiusata tyttöäni tyyliin, että " voitko olla, kun xxx ei voi olla?"
Itse huomasin silloin, että nuo lapset toistavat vain sitä kaavaa ja tunneilmaisua, mitä ovat kotona tottuneet elämään; tylyttämistä ja niukkaa emotionaalista sitoutumista.
Nyt tyttöni on jo aikuinen ja ystävyyssuhteet on muodostuneet lukiossa ja opiskeluissa. Mutta hän muistaa edelleen nuo ikäväsävyiset "ystävät" lapsuudesta.
Osa soittaa vanhemmille, kun ei tullut kutsua ja osa soittaa, kun ilmoitetaan, että lapsi ei pääse juhliin.
Meillä ei ole lainkaan kaverisynttäreitä, onneksi lapsi on syntynyt kesällä ja synttäreitä juhlitaan mummolan mökillä mökkinaapureiden lasten kanssa.
Vastavuoroisesti lapsi ei mene kavereiden synttäreille, vaan ilmoitan, että koska meille ei juhliin kutsuta, niin Leo jättää nyt juhlat väliin, ettei tule pahaa mieltä siitä, että meillä ei vastaavaa juhlaa ole.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
Lapset kyllä oppivat aika nopeasti, että jos ei kutsu kaveria omille synttäreilleen, ei seuraavalla kerralla saa kutsua kaverinkaan synttäreille.
Musta vähän tuntuu, että lapsesi on pitänyt suhdettaan tähän kaveriinsa läheisempänä kuin miten kaveri on asian tuntenut. Kaveri on saattanut viihtyä teillä oikein hyvin, koska olet pitänyt huolen, että hän viihtyy. Sekin on mahdollista, että kaverin muiden ystävien ja kavereiden kotona ei harrasteta samalla tavalla yökyläilyjä kuin teillä. Tilanne siis ollut vähän sama kuin jos teillä olisi aina iso kulho karkkia saatavilla. Se, että karkkia haluava lapsi viihtyy teillä, ei vielä tarkoita, että oma lapsesi olisi hänen paras kaverinsa.
Aikamoista sanat suuhun touhua täällä palstalla... Pakko korjata, että meilläkään ei harrasteta yökyläilyjä. Siksi varmaan olleet merkityksellisiä lapselle. Lapset yhdessä ovat tätä halunneet ja pyytänyt joten siksi järjestetty. On ainoa yökyläläinen joka meillä on ollut. Se varmaan syy miksi lapsi kokenut läheiseksi. Ja sitten, lapsi tietää että tällä toisella lapsella on oma paras ystävä joka ei ole hän ja niin minunkin lapsellani on oma paras ystävä jonka tuntenut pienestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
Lapset kyllä oppivat aika nopeasti, että jos ei kutsu kaveria omille synttäreilleen, ei seuraavalla kerralla saa kutsua kaverinkaan synttäreille.
Musta vähän tuntuu, että lapsesi on pitänyt suhdettaan tähän kaveriinsa läheisempänä kuin miten kaveri on asian tuntenut. Kaveri on saattanut viihtyä teillä oikein hyvin, koska olet pitänyt huolen, että hän viihtyy. Sekin on mahdollista, että kaverin muiden ystävien ja kavereiden kotona ei harrasteta samalla tavalla yökyläilyjä kuin teillä. Tilanne siis ollut vähän sama kuin jos teillä olisi aina iso kulho karkkia saatavilla. Se, että karkkia haluava lapsi viihtyy teillä, ei vielä tarkoita, että oma lapsesi olisi hänen paras kaverinsa.
Aikamoista sanat suuhun touhua täällä palstalla... Pakko korjata, että meilläkään ei harrasteta yökyläilyjä. Siksi varmaan olleet merkityksellisiä lapselle. Lapset yhdessä ovat tätä halunneet ja pyytänyt joten siksi järjestetty. On ainoa yökyläläinen joka meillä on ollut. Se varmaan syy miksi lapsi kokenut läheiseksi. Ja sitten, lapsi tietää että tällä toisella lapsella on oma paras ystävä joka ei ole hän ja niin minunkin lapsellani on oma paras ystävä jonka tuntenut pienestä asti.
Tässähän joutuu vain arvailemaan ja sen jälkeen katsomaan, miten selvennät asiaa. Äläkä suutu, ei mun ole tarkoitus ärsyttää tai loukata sua. Ja sori, mun on välillä hieman hankala hahmottaa, puhutko omasta lapsestasi vai lapsesi kaverista, kun käytät termiä "lapsi". Eli ovatko nämä yökyläilyt olleet merkityksellisiä sun lapsellesi vai lapsesi kaverille? Kumpaa tarkoitit, kun kirjoitit "Se varmaan on syy miksi lapsi kokenut läheiseksi."? Oletan, että omaa lastasi.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan oikein hyvin, miten helppoa aikoinaan olisi ollut "ostaa" lapsilleni kavereita. Lainausmerkeissä tuo sana, koska asian ei tarvitse mitenkään liittyä rahaan. Jos kaverin luona/kanssa on tarpeeksi kivaa, ei sen tarvitse tarkoittaa, että kaveri olisi mitenkään erityisen tärkeä tai läheinen. Alle 10-vuotiaat lapset ovat varsin usein kaverisuhteissaan vielä aika itsekkäitä ja sen vuoksi kaverit usein vaihtuvatkin. Ensin on Maijan kanssa kivaa, sitten Leenan kanssa on vieläkin kivempaa, sitten alueelle muuttaa Liisa, jolla on kissa ja jonka kotona ei ole ruutuaikaa ollenkaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
Lapset kyllä oppivat aika nopeasti, että jos ei kutsu kaveria omille synttäreilleen, ei seuraavalla kerralla saa kutsua kaverinkaan synttäreille.
Musta vähän tuntuu, että lapsesi on pitänyt suhdettaan tähän kaveriinsa läheisempänä kuin miten kaveri on asian tuntenut. Kaveri on saattanut viihtyä teillä oikein hyvin, koska olet pitänyt huolen, että hän viihtyy. Sekin on mahdollista, että kaverin muiden ystävien ja kavereiden kotona ei harrasteta samalla tavalla yökyläilyjä kuin teillä. Tilanne siis ollut vähän sama kuin jos teillä olisi aina iso kulho karkkia saatavilla. Se, että karkkia haluava lapsi viihtyy teillä, ei vielä tarkoita, että oma lapsesi olisi hänen paras kaverinsa.
Pohdin samaa. Olen kotiäiti (vauva nyt 7 kk) ja tykkään leipoa. Meillä on siis usein tarjolla uunilämpöisiä sämpylöitä, omenapiirakkaa tai lusikkaleipiä, peliaikaa ei ole rajoitettu ja tytön nukkekodissa on 18 huonetta. Meillä on monen mielestä kaikkea ihanaa, mutta en todellakaan oleta, että halu pelata pleikkaria tarkoittaa sitä, että tänne haluavat lapset olisivat omieni parhaita kavereita. Ehei, he ovat valmiita nauttimaan samoista eduista, joita lapseni saavat.
Voisi se ystävä ajatella niinkin, että ehtivät kyllä viettää myöhemminkin aikaa yhdessä, jos kerta aktiivisesti ovat nähneet. Mutta hankala kyllä uskoa, jos ei ole tavallaan mitään "vastakaikua" kutsuja yms. aiemminkaan ole tullut. Voisivat keskustella mikä mättää, ei tarvi kutsua jatkossa kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tässä nyt kyse jostain sellaisesta, että tuo kaveri on pyrkimässä "suosittujen" piiriin ja joku suosittu on sanonut, ettei saa kutsua ainakaan sinun lastasi? Tällaista peliä nimenomaan tytöillä on...
Kyllähän tuo on kurjaa, ja siitä voi jutella lapsen kanssa, miltä se tuntuu ja miten käydä asiaa kaverin kanssa läpi. Jos lapsi uskaltaa, voi ehdottaa, että kertoo kaverille miten pahalta tuo tuntui, ja sanoa, ettei ehkä jatkossa halua viettää aikaa niin paljon yhdessä, koska koki tuon loukkaavana. Että miltä kaverista olisi tuntunut, jos ei kutsuisi juhliin. Jos pyytää anteeksi, niin voi miettiä, että lapsia ovat vielä ja osa kasvaa näissä asioissa hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
No tämä lapsi ei itseasiassa harrasta mitään ja on kutsumassa sinne myös sellaisia kenen kanssa ei ole ikinä vapaa-ajalla leikkinyt. Tämä tiedetään, kun kyseessä meidän ystäväperheen lapsi mm. joka hädin tuskin tuntee tätä lasta. Tämä kyseinen lapsi perheineen saa mennä ja elää miten haluaa ja me emme tarvitse kutsua mihinkään heidän juttuunsa mutta toivoisin että ei myös sitten järjestetä näitä leikkejä enää meillekään.. Onneksi ei tarvitse olla mukana missään epämääräisessä ja itselleni ei tulisi mieleenkään päästää lasta yöksi johonkin jos kyseessä ei ole merkityksellinen ystävyyssuhde.
Oletpa sinä saanut paljon selville lyhyessä ajassa! Miksi muuten haluat vastavuoroisesti lastasi yökylään perheeseen, jonka lapsen kanssa ilmeisesti ei ole merkityksellistä ystävyyssuhdetta?
Ja miksi sinun lapsesi ei leiki enemmän ystäväperheenne lapsen kanssa?
No kyllä tässä saa asioita selville kun lapset tuntee toisensa hyvin, ne ei mitään sen kummempaa selvittämistä vaadi. En satu olemaan tyhmä ja valitettavasti tässä ei mitään salapoliisityötä tarvita nähdäkseen että lapseni jätetty ihan tahallaan nyt kutsumatta. Ja kyllä hän leikkii, kyläilee vastavuoroisesti ystäväperheen lapsen kanssa. Ap
Miksi koet, että teko on tahallinen? Lapsi joku kutsutaan tai ei kutsuta, ei siihen liity mitään kiusantekoa tms.
Tottakai se kutsumatta jättäminen on täysin tietoinen valinta ja sitä myöten tahallista, kun tiedostetaan kuinka sillä loukataan yhtä, joka on kutsunut ja pitänyt ystävyyttä tärkeänä. Tämä on sitten niin, että mikäli näin toimitaan niin me otamme sen juuri niin kuin se on. Me emme tämän jälkeen enää ylläpidä millään muotoa tätä ystävyyttä tai ole naiveja sen suhteen että joku ei halunnut kutsua ja kohteli kurjasti, että selitellään itselle että "olisi halunnut" ja "ei tarkoittanut varmaan loukata". Kyllä nyt pitää sen verran ymmärtää, että teot ovat merkityksellisiä. Kyllä, ne ovat tahallisia ja tarkoituksen mukaisia.
Lapset kyllä oppivat aika nopeasti, että jos ei kutsu kaveria omille synttäreilleen, ei seuraavalla kerralla saa kutsua kaverinkaan synttäreille.
Musta vähän tuntuu, että lapsesi on pitänyt suhdettaan tähän kaveriinsa läheisempänä kuin miten kaveri on asian tuntenut. Kaveri on saattanut viihtyä teillä oikein hyvin, koska olet pitänyt huolen, että hän viihtyy. Sekin on mahdollista, että kaverin muiden ystävien ja kavereiden kotona ei harrasteta samalla tavalla yökyläilyjä kuin teillä. Tilanne siis ollut vähän sama kuin jos teillä olisi aina iso kulho karkkia saatavilla. Se, että karkkia haluava lapsi viihtyy teillä, ei vielä tarkoita, että oma lapsesi olisi hänen paras kaverinsa.
Aikamoista sanat suuhun touhua täällä palstalla... Pakko korjata, että meilläkään ei harrasteta yökyläilyjä. Siksi varmaan olleet merkityksellisiä lapselle. Lapset yhdessä ovat tätä halunneet ja pyytänyt joten siksi järjestetty. On ainoa yökyläläinen joka meillä on ollut. Se varmaan syy miksi lapsi kokenut läheiseksi. Ja sitten, lapsi tietää että tällä toisella lapsella on oma paras ystävä joka ei ole hän ja niin minunkin lapsellani on oma paras ystävä jonka tuntenut pienestä asti.
Tässähän joutuu vain arvailemaan ja sen jälkeen katsomaan, miten selvennät asiaa. Äläkä suutu, ei mun ole tarkoitus ärsyttää tai loukata sua. Ja sori, mun on välillä hieman hankala hahmottaa, puhutko omasta lapsestasi vai lapsesi kaverista, kun käytät termiä "lapsi". Eli ovatko nämä yökyläilyt olleet merkityksellisiä sun lapsellesi vai lapsesi kaverille? Kumpaa tarkoitit, kun kirjoitit "Se varmaan on syy miksi lapsi kokenut läheiseksi."? Oletan, että omaa lastasi.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan oikein hyvin, miten helppoa aikoinaan olisi ollut "ostaa" lapsilleni kavereita. Lainausmerkeissä tuo sana, koska asian ei tarvitse mitenkään liittyä rahaan. Jos kaverin luona/kanssa on tarpeeksi kivaa, ei sen tarvitse tarkoittaa, että kaveri olisi mitenkään erityisen tärkeä tai läheinen. Alle 10-vuotiaat lapset ovat varsin usein kaverisuhteissaan vielä aika itsekkäitä ja sen vuoksi kaverit usein vaihtuvatkin. Ensin on Maijan kanssa kivaa, sitten Leenan kanssa on vieläkin kivempaa, sitten alueelle muuttaa Liisa, jolla on kissa ja jonka kotona ei ole ruutuaikaa ollenkaan jne.
Joo no sitten varmaan on parempi että kyseinen kaveri lopettaa omalta osaltaan myös kylään tulon jos ei halua leikkiä. Onneksi meillä on muutakin elämää eikä tosiaan ole muutoin ollut hinkua juuri tätä kyseistä lasta kutsua kylään tai aktivoida heidän kaveruutta mutta kun lapset ovat sitä yhdessä halunneet ja tää yks vanhempi ei taas laita tikkua ristiin vaikka hälle kelpaa kyllä kaikki toisen järjestämä. Kyllä pidän aika junttina touhuna. Mutta hyvä että tämä selvisi ja lapseni ei tarvi tämmöistä "roolia" kaveruussuhteissa mikä hänelle nyt tässä yritetään antaa. Minä luulen että tämmöinen kaveria epäkunnioittavasti käyttäytyvä lapsi oireilee jotain suurempaa mikä ei varmaan liity lapseeni mitenkään. Pidän omituisena että lapselleni edes puhutaan tämmöisiä jos hän ei näihin juhliin mitenkään liity... Minusta se kertoo jostain ja toivottavasti ei käy tuolle toiselle lapselle sitten niin että jää joku päivä yksin jos ei arvosta kavereitaan. Minä otan tämän vastaan arvokkaana tietona ja kannustan omaa lasta vain terveisiin ihmissuhteisiin ja tuolla toiselle tytölle lämpimät tsempit tulevaisuuteen. Aika välinpitämättömät vanhemmat hänellä tuntuu olevan. Kiitos kommenteistasi. Kaikki näkökulmat aina arvokkaita tietysti. Ap
Ap:lle on sadellut monenlaista neuvoa, joten eiköhän noista joku toimintatapa löydy.
Itse antaisin noiden lasten olla halutessaan kavereita jatkossa " omalla tavallaan" mutta yökylään en enää varmaankaan ottaisi. Ihan siitä syystä, kun ei ap:n lasta ole vastavuoroisesti koskaan kysytty tuon lapsen luokse.
Ap:lta vielä kysyn, ellet ole yksinhuoltaja, mitä mieltä perheenne isä on näistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle on sadellut monenlaista neuvoa, joten eiköhän noista joku toimintatapa löydy.
Itse antaisin noiden lasten olla halutessaan kavereita jatkossa " omalla tavallaan" mutta yökylään en enää varmaankaan ottaisi. Ihan siitä syystä, kun ei ap:n lasta ole vastavuoroisesti koskaan kysytty tuon lapsen luokse.
Ap:lta vielä kysyn, ellet ole yksinhuoltaja, mitä mieltä perheenne isä on näistä asioista?
Kyllä lapsella isä on riippumatta olenko yksinhuoltaja vai olemmeko isän kanssa yhdessä. Lapsen isä tunnistaa kyllä milloin joku toimii epäreilusti lasta kohtaan. Koskee meitä molempia tilanne yhtälailla.
Mitä nyt muistelen omien lasteni eskarivuosia, niin siellä oli useampi tyttö, jotka pelasivat synttärikutsuilla. Joka toinen viikko oltiin kutsumassa ja joka toinen ei. Saat kutsun, jos teet kuten haluan -mentaliteetilla. Kaikki vanhemmat tuskin edes tiesivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen todella pahoillani näistä käsittämättömistä kommenteista täällä. Sinä kirjoitit ihan asiallista asiaa ja vastaukset ovat olleet tyyliin "kun sinun lapsesi pitää vankinaan tätä toista". Olisi hienoa kun olisi keskustelupalsta, jossa voisi oikeasti saada täyspäisiä vastauksia ja vertaistukea, mutta täällä kaikki ongelmainen aines vyöryy kovaäänisesti päällimmäiseksi ja mitään todellista kommunikaatiota ei synny.
No, minun ajatukseni on se, että yhteydenpito tähän kaveriin minimiin, ei mitään yökyläilyjä. Vaikka hän nyt sitten loppujen lopuksi esittäisi syntymäpäiväkutsun, niin hän on jo osoittanut manipuloijaluonteensa ja valtapelien pelaamisensa.
Suren kanssasi sitä, että lapsesi on joutunut tällaiseen tilanteeseen. Iloitsen kuitenkin, että hänellä on ihania ystäviä. Toivottavasti hän pääsee yli tästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen todella pahoillani näistä käsittämättömistä kommenteista täällä. Sinä kirjoitit ihan asiallista asiaa ja vastaukset ovat olleet tyyliin "kun sinun lapsesi pitää vankinaan tätä toista". Olisi hienoa kun olisi keskustelupalsta, jossa voisi oikeasti saada täyspäisiä vastauksia ja vertaistukea, mutta täällä kaikki ongelmainen aines vyöryy kovaäänisesti päällimmäiseksi ja mitään todellista kommunikaatiota ei synny.
No, minun ajatukseni on se, että yhteydenpito tähän kaveriin minimiin, ei mitään yökyläilyjä. Vaikka hän nyt sitten loppujen lopuksi esittäisi syntymäpäiväkutsun, niin hän on jo osoittanut manipuloijaluonteensa ja valtapelien pelaamisensa.
Suren kanssasi sitä, että lapsesi on joutunut tällaiseen tilanteeseen. Iloitsen kuitenkin, että hänellä on ihania ystäviä. Toivottavasti hän pääsee yli tästä.
Kiitos!
Mikähän tässäkin asiassa on totuus. Ehkä siellä lapsen ystävän (siis kohta entisen) kodissa eletään ihan rauhallista elämää eikä olla lainkaan tietoisia tästä hirmuisesta kalabaliikista, jonka ap on kehittänyt kutsujen takia. Suurin loukkaantuja on selvästikin äiti itse, joka on halunnut tietyn lapsen oman lapsensa ystäväkseen vaikka on ollut nähtävissä, ettei mitään perheiden välistä ystävyyttä kannata odottaa. Onneksi kuuleman mukaan lapsella on paljon muitakin ystäviä, ei tämä hänelle niin suuri juttu ole, kun vain saadaan äiti rauhoittumaan.
Onpa kurja tilanne. Päällisin puolin ei vaikuttaisi olevan mitään järjellistä syytä miksi lapsesi on rajattu kutsun ulkopuolelle. Tarkoitan järjellisellä syyllä siitä, että olisi ollut etäisempi, ei kuuluisi samaan ryhmään tai ikäryhmään - tällaisia asioita, joilla vieraiden määrää tupataan rajaamaan.
En vielä ehtinyt lukea koko ketjua ja toivon, että lapsesi nyt ehtii saamaan kutsun.
Meilläkin lapsi (koululainen) on ollut välillä pettynyt, kun häntä ei ole kutsuttu. Hän on kutsunut nämä tietyt oppilaat, kenen kanssa koulussa leikkii, katsomatta onko poika vai tyttö. Synttäreille ovat tulleet. Ja hän taas on jäänyt ilman kutsua, kun kotona on sanottu että ei kutsuta tyttöjä; siis vanhemmat ovat sanoneet näin. Eipä siinä paljon voi kuin yrittää lohduttaa omaa lastaan ja koettaa itse toimia "paremmin".
Toki ymmärrän, että joskus synttärit halutaan syystä tai toisesta rajata vain pienelle porukalle, jos on vaikka pienet tilat tai muuta. Mutta en kyllä voi kuvitella sanovani, ettei jotain lasta saa kutsua, koska ei ole samaa sukupuolta oman lapseni kanssa :D
Siitä, että tämä toinen lapsi on sanonut "ehkä" kutsuvansa, ei sinun kannata vetää hernettä nenään vaikka tietenkin asiat omaan lapseen liittyen kuumentaa tunteita. Lapset sanoo paljon kaikenlaista, enempi vähempi, riippuen siitäkin, miten kotona on kiinnitetty asiaan huomiota. Viime kädessä kutsuja koskevista päätöksestä vastaavat vanhemmat. Lapsi on liian pieni vastuulliseksi tuosta. Eli jos kutsutta jää, niin moukkia ovat nuo vanhemmat; ei lapsi.
Te, jotka sanotte, että rajaatte vierasmäärän esim. 7 tyttöön, oletteko tässä aivan ehdottomia? Että jos luokalla onkin 7 tyttöä, niin synttärisankarin pitää sitten vaan päättää, kenet haluaa kaikkein vähiten kutsua ja jättää tämän yhden kutsumatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä hätäile. Eihän perhe välttämättä liity tuohon mitenkään, että lapsi sanoo kutsuvansa jonkun ehkä. Lapset höpöttävät kaikenlaista. Odottakaa ne oikeat kutsut edes.
Minä en ylläty mikäli kutsua ei tule. Eivät ole tähän mennessäkään olleet vastavuoroisia. Lähinnä mietin kuinka joku kehtaa ottaa mutta ei tajua missään kohtaa antaa ja kokee oikeuden toimia näin 6-vuotiaan kustannuksella. Synttärit on kuulemma jo suunniteltu ja luulisi, että kutsu olisi jo tullut, kun juhlat on pian. Kyse ei sinänsä ole tässä synttäreistä vaan siitä, että syy miksi lapseni tietysti oletti olevansa kutsuttu oli tuossa kuinka paljon me olemme kutsuneet tätä lasta. Eipä koskaan oo vanhemmilla ollut kiire saada lasta edes takaisin kotiin ja ollaan kuskattu myös. Minusta se kertoo isoista ongelmista. Pistää vaan vihaksi että ei osata edes olla kohteliaita missään kohtaa. Toivon että lapseni löytää paremman kaverin koska hän on sellainen lapsi jolla on ihania ystäviä ja hänen ei tarvitse tyytyä epämääräisiin ihmissuhteisiin. Ei kenenkään tarvitse.
Tammikuussa ei koululaisten seassa ole enää 6-vuotiaita.
Emme ole soittaneet emmekä soita. Sen lapsenikin ymmärtää, että kutsumatta jättänyt kaveri ei arvosta häntä eikä pidä häntä tärkeänä. Hän ymmärtää myös sen että hänen ystävyyttä on käytetty tässä hyväksi. Ihmiset eivät ole käyttötavaroita.