Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ystävä meinaa jättää kutsumatta juhliinsa
28.01.2023 |
Lapsi on kuluneen vuoden aikana saanut uuden ystävän. Olemme aktiivisesti kutsuneet lasta meille kylään ja aina on vanhemmille sopinut. Koskaan eivät kutsuneet vastavierailulle. Lapset ovat sitten minun puoleeni kääntyneet ja ollaan jatkettu kutsumista sitten meille ja on päässyt. On yökyläillyt meillä ja on kohdeltu heitä kaikella kunnioituksella. On kutsuttu syntymäpäiville jne. No tämä kaveri oli koulussa kertonut ketä kaikkia aikoo kutsua ja kutsuille pääsee hekin jotka eivät vapaa-ajalla ole koskaan leikkineet edes yhdessä. No oli sitten sanonut, että kutsuu lapseni EHKÄ. Lapsi itki eilen koska kokee että ei ole tärkeä ihminen "ystävänsä" elämässä.
Jotenkin uskomattoman junttimaista käytöstä perheeltä eikä koskaan ennen ole aiemmin tämän tasoista touhua tullut. Jokainen saa tietysti kutsua kylään ja juhliin ketä tahansa haluaa, mutta törkeyden taso kokonaistilanne huomioon ottaen on jo korkealla.
Mistä näitä peruskäytöstavat oppimatta jättäneitä ihmisiä sikiää...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Josko kaverilapsi oli vain kiusoitteleva, ja lapsesi säikähti "turhaan". Onhan se vähän hassua, jos bestis varmistaa toiselta, että saajan hän varmasti kutsun... Vähänkin vanhempi lapsi, erityisesti tyttö, reagoi varmasti sarkasmilla...
Olisin ennemmin huolissani lapsesi huonosta itseluottamuksesta, ellei oikeasti käy niin että bestistä ei kutsuta juhliin...
Tuollaiset kiusaajakaverit ovat todella ikäviä. Itselläkin oli lapsena hyvä kaveri, joka oli kiusaajatyyppi. Jotenkin sitä vaan tuli oltua kaverina, vaikka välillä tuli kiusatuksi. Esimerkikinä kiusaamisesta on esim. kengät, jotka minulla oli 8-vuotiaana. Kaverini haukkui ne täysin. Joskus yläaste- tai lukioiässä hän paljosti minulle, etä hän oli ollut kateellinen kengistä ja siksi haukkui. Aikuisena ei ole oltu tekemisissä. Edelleen hän on samanlainen.
En rohkaisisi kaveruutta tai ainakin kertoisin lapselle, että on ihmisiä, jotka käyttäyvät huonosti. Esimerkiksi kateus voi selittää kaverin käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Mitähän hyväsydämisyyttä ja uhrautumista se on ollut että oma lapsi annetaan toisten vastuulle toistuvasti yökyliä myöten eikä lasta edes viitsitä itse tulla hakemaan tai ilmoiteta klo aikaa mihin aikaan hänet haetaan? Kyllä tuo kuulostaa enemmän toisen ihmisen hyväsydämisyyden väärinkäytöltä ja pienen lapsen harhaan johtamiselta. En antaisi enää olla yhtään tuollaisen lapsen kanssa jolla on tuollainen äiti. Sille lapselle käy vielä huonosti jos vanhemmat ei opeta mitä on peruskäytöstavat ja miten ihmisiä kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet väkisin kutsunut lasta teille, jos hänen perheensä puolelta ei ole ollut mitään vastavuoroisuutta? Jos lapset ovat vasta 6-7 v., niin kyläilyt sovitaan kuitenkin vanhempien kesken, etkö ole tutustunut heihin? Ei kannata nähdä kovin paljoa vaivaa vieraan lapsen takia, jos hänen vanhempansa eivät ole fiksuja. Siitä saa vain harmia.
Vastaavaa on aikuisillakin. Oltiin hyvissä väleissä naapuripariskunnan kanssa omakotitaloalueella. Juteltiin, kun nähtiin. Välillä kutsittiin kahvillekin ja he kävivät kahvilla. Mutta koskaan ei tullut vastakutsua. Emme koskaan käyneet heillä. En osaa sanoa, mistä tämä johtui.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Siis kaveri ei halua kutsua lastasi synttäreilleen ja sinun mielestäsi kaverin vanhempi toimii törkeästi lastasi kohtaan.
No eikö tuossa ole kaikille parasta, että kaverisuhde päättyy ja molemmat jatkavat niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti haluavat olla? Sinun lapsellasi on paljon muita ystäviä, mutta jostain syystä tuon yhden synttäreille olisi pakko päästä eli onko jotain itsetuntovikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Mitähän hyväsydämisyyttä ja uhrautumista se on ollut että oma lapsi annetaan toisten vastuulle toistuvasti yökyliä myöten eikä lasta edes viitsitä itse tulla hakemaan tai ilmoiteta klo aikaa mihin aikaan hänet haetaan? Kyllä tuo kuulostaa enemmän toisen ihmisen hyväsydämisyyden väärinkäytöltä ja pienen lapsen harhaan johtamiselta. En antaisi enää olla yhtään tuollaisen lapsen kanssa jolla on tuollainen äiti. Sille lapselle käy vielä huonosti jos vanhemmat ei opeta mitä on peruskäytöstavat ja miten ihmisiä kohdellaan.
Missä tuo on sanottu, että ei tulla hakemaan kotiin tai että sille olisi edes tarvetta? Entä jos lapsi asuu vaikka vastapäätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet väkisin kutsunut lasta teille, jos hänen perheensä puolelta ei ole ollut mitään vastavuoroisuutta? Jos lapset ovat vasta 6-7 v., niin kyläilyt sovitaan kuitenkin vanhempien kesken, etkö ole tutustunut heihin? Ei kannata nähdä kovin paljoa vaivaa vieraan lapsen takia, jos hänen vanhempansa eivät ole fiksuja. Siitä saa vain harmia.
Vastaavaa on aikuisillakin. Oltiin hyvissä väleissä naapuripariskunnan kanssa omakotitaloalueella. Juteltiin, kun nähtiin. Välillä kutsittiin kahvillekin ja he kävivät kahvilla. Mutta koskaan ei tullut vastakutsua. Emme koskaan käyneet heillä. En osaa sanoa, mistä tämä johtui.
Ei tässä kyllä väkisin ole ketään kutsuttu. Lapset on pyytäneet yhdessä näitä ja pallo jäänyt aina mulle ottaa heitä meille leikkii koska eivät ole itse saaneet ilmeisesti aikaiseksi mut saavat kyllä aikaiseksi ilmoittaa sit viestillä että joo kiva ja heille sopii ja koska voi tulla. Lapsi vaan oletti tässä että ehkä hänet sitten edes syntymäpäiville kutsutaan mutta ei näköjään. Ja asia olkoon niin ja valitettavasti sitten en aio enää itsekään olla se joka ottaa meille jos tämä toinen vanhempi ei ymmärrä ihan perusasioita. Ollaan tutustuttu että ollaan nähty kyllä ja juteltu lapsista ja kaikki ollut ok, mutta tämä ollut tosiaan niin että heille on sopinut kyllä meille että tullaan mutta ei ikinä näköjään sinne. Olen ajatellut että ehkä jotain aikataulullista tai joku muu syy ja silleen sitten yrittänyt ymmärtää ja olla ajattelematta mitään sen kummemmin. Mistäs sitä tietää mitä kelläkin elämässä.. Mutta kyllä nyt yleensä osataan pitää se oma lapsi myös sit pois kylästä jos ei muka tutustua haluta. En minä ainakaan ymmärrä tämmöisiä ihmisiä enkä juuri kyllä halua tekemisissä olla jos ei yleissivistystä ole tämän verran.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Tuossa edellä kirjoitin omasta kiusaajakaveristani. Häneltä olisi voinut odottaa juuri kuvatun kaltaista käytöstä. Muuta syytä käytökselle en keksi kuin halu kiusata. Kenkien tapauksessa syynä oli kateus, mutta muutakin kiusaamista oli eikä kateus ole selittävä tekijä. Ilmeisesti hänellä oli vain halu loukata toista ja sillä tavoin nostaa itseään toisen yläpuolelle. Kotiasiatkin olivat hänellä kunnossa, joten sekään ei selitä käytöstä. Epäilen, että käyttäytymismalli saattoi tulla perheen äidiltä. Minua kohtaan äiti oli aina hyvä, joten siitä ei ole kyse, että äiti olisi ohjannut lastaan käyttäytymään huonosti minua kohtaan. Äiti tuskin tiesi kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet väkisin kutsunut lasta teille, jos hänen perheensä puolelta ei ole ollut mitään vastavuoroisuutta? Jos lapset ovat vasta 6-7 v., niin kyläilyt sovitaan kuitenkin vanhempien kesken, etkö ole tutustunut heihin? Ei kannata nähdä kovin paljoa vaivaa vieraan lapsen takia, jos hänen vanhempansa eivät ole fiksuja. Siitä saa vain harmia.
Vastaavaa on aikuisillakin. Oltiin hyvissä väleissä naapuripariskunnan kanssa omakotitaloalueella. Juteltiin, kun nähtiin. Välillä kutsittiin kahvillekin ja he kävivät kahvilla. Mutta koskaan ei tullut vastakutsua. Emme koskaan käyneet heillä. En osaa sanoa, mistä tämä johtui.
Koska kokivat sosiaalisena pakkona tulla kahville, kieltäytyminen olisi tuntunut liian jyrkältä. Itsellä juuri noin, ei huvittaisi, mutta ei keksi hyvää tekosyytä etenkin jos on juuri sanonut, että ei ole koko iltana mitään tekemistä. Jos sitten tulee kutsu kahville, niin on hankala mennä sanomaan, että eikun just muistin, että lupasin veljelle ommella vetoketjun takkiinsa... Pakkovietailu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Mitähän hyväsydämisyyttä ja uhrautumista se on ollut että oma lapsi annetaan toisten vastuulle toistuvasti yökyliä myöten eikä lasta edes viitsitä itse tulla hakemaan tai ilmoiteta klo aikaa mihin aikaan hänet haetaan? Kyllä tuo kuulostaa enemmän toisen ihmisen hyväsydämisyyden väärinkäytöltä ja pienen lapsen harhaan johtamiselta. En antaisi enää olla yhtään tuollaisen lapsen kanssa jolla on tuollainen äiti. Sille lapselle käy vielä huonosti jos vanhemmat ei opeta mitä on peruskäytöstavat ja miten ihmisiä kohdellaan.
Missä tuo on sanottu, että ei tulla hakemaan kotiin tai että sille olisi edes tarvetta? Entä jos lapsi asuu vaikka vastapäätä?
Ei asu vastapäätä. Asuu noin kilometrin päässä meiltä. Vanhemmille ollut se ja sama millon lapsi palaa kotiin. Meidän pitänyt varmistaa onko siellä nyt ok että lapsi tulee kotiin, kun eivät itse saa aikaiseksi sanoa, että haetaan kotiin tuohon ja tuohon aikaan. Niin sen takia sitten on saateltu tuota lasta... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mistä lähtien ystävyydestä tuli sellaista, että kaverit saa määrätä, keitä kutsuu synttäreilleen? Lapsesi vaikuttaa siltä, että hän pitää kaveriaan jonkinlaisena maksettuna seuralaisena, jonka tulee totella.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Mitähän hyväsydämisyyttä ja uhrautumista se on ollut että oma lapsi annetaan toisten vastuulle toistuvasti yökyliä myöten eikä lasta edes viitsitä itse tulla hakemaan tai ilmoiteta klo aikaa mihin aikaan hänet haetaan? Kyllä tuo kuulostaa enemmän toisen ihmisen hyväsydämisyyden väärinkäytöltä ja pienen lapsen harhaan johtamiselta. En antaisi enää olla yhtään tuollaisen lapsen kanssa jolla on tuollainen äiti. Sille lapselle käy vielä huonosti jos vanhemmat ei opeta mitä on peruskäytöstavat ja miten ihmisiä kohdellaan.
Missä tuo on sanottu, että ei tulla hakemaan kotiin tai että sille olisi edes tarvetta? Entä jos lapsi asuu vaikka vastapäätä?
Ei asu vastapäätä. Asuu noin kilometrin päässä meiltä. Vanhemmille ollut se ja sama millon lapsi palaa kotiin. Meidän pitänyt varmistaa onko siellä nyt ok että lapsi tulee kotiin, kun eivät itse saa aikaiseksi sanoa, että haetaan kotiin tuohon ja tuohon aikaan. Niin sen takia sitten on saateltu tuota lasta... Ap
Miksi heidän pitäisi noutaa lapsi kotiin, jos sinä olet sen lapsen teille leikkimään halunnut? Vai tuoko ne lapsen teille, kun soitat?
minusta vanhempien, myös kaverien vanhempien tehtävä on neuvoa ja opettaa vielä tuon ikäisiä lapsia, kertomalla heille ihmissuhteiden säännöt. Eli kerrot tuolle kaverille että kuule, ei voi olla tyly kaverille, joka on osoittanut ystävällisyyttä sinua kohtaan monta kertaa jo, vaan tulisi ososittaa samaa kaverillisuutta myös omissa syntäreissään.
Tai voisit soittaa sen lapsen äidille ja kysyä ihan suoraan (sittne jos kutsua ei tosiaan tullut vaikka muut sai) että onko jotain ikävää tapahtunut lastenne välillä, onko lapsesi käyttäytynyt töykeästi, tms. niin että voisitte yhdessä korjata tätä ongelmaa. sano että olet huomannut että lapsesi suree tätä hyää ystävyyttä joka on loppumassa kun hänet on jätetty kaveripiirin ulkopuolelle, että mikä siinä on syynä. Juttele niin kauan kun se äiti esittää kutsun sille lapsellesi.
Kyllä noin pienten lasten vanhempi voi kysyä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Tuossa edellä kirjoitin omasta kiusaajakaveristani. Häneltä olisi voinut odottaa juuri kuvatun kaltaista käytöstä. Muuta syytä käytökselle en keksi kuin halu kiusata. Kenkien tapauksessa syynä oli kateus, mutta muutakin kiusaamista oli eikä kateus ole selittävä tekijä. Ilmeisesti hänellä oli vain halu loukata toista ja sillä tavoin nostaa itseään toisen yläpuolelle. Kotiasiatkin olivat hänellä kunnossa, joten sekään ei selitä käytöstä. Epäilen, että käyttäytymismalli saattoi tulla perheen äidiltä. Minua kohtaan äiti oli aina hyvä, joten siitä ei ole kyse, että äiti olisi ohjannut lastaan käyttäytymään huonosti minua kohtaan. Äiti tuskin tiesi kiusaamisesta.
Tuo kiusaaminen on ihan mahdollista, mutta silloin lapsi on todennäköisesti se, joka haluaa kiusata kaveriaan. Ei siis lapsen vanhemmat. Aloittaja on kuitenkin ollut sitä mieltä, että kaverin vanhemmat ovat tässä nyt "syyllisiä".
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Jos olet varma, että kyse on nimenomaan lapsen vanhemmista eikä lapsesta itsestään, niin minkä voisit kuvitella olevan syynä? Lapset yleensä haluavat kutsua synttäreilleen erityisesti ne kaverit, joiden kanssa ovat parhaimpia kavereita, ja tuntuu aika erikoiselta, että vanhemmat kieltäisivät lasta kutsumasta parhaimpia kavereitaan.
Vaikea sanoa. Ainakin lapselle oli kaveri synttäreistä kertonut ja listannut ketä kaikkia kutsuu ja antanut sitten merkin ettei välttämättä häntä olisi kutsumassa. Sitten leikit kuitenkin muutoin oletetaan jatkuvan normaalisti, että varmaan vain sitten ei ole haluttu häntä sinne tai hänen kutsuminen ei ole ollut tärkeää tai merkityksellistä. Tuskin tähän muuta syytä on jos vielä oletetaan leikkien jatkuvan. Vaikea sanoa kun en ole kysynyt enkä aiokaan kysyä lapsen vanhemmilta mikä homma ja sanoin lapsellekin että ei kannata mitään alkaa sanoa jos toinen jättää kutsumatta, että keskittyy sitten niihin ystäviin, jotka eivät tee toiminnallaan surulliseksi. Kyllä hän ymmärtää aidon ystävyyden päälle. Oli vain luullut tätäkin aidoksi ystävyydeksi. Tuonne kutsuille saanut kutsun jopa yksi tyttö joka on lapseni kaveri mutta jonka kanssa tämä toinen tyttö ei edes leiki. Mielestäni on erikoista tosiaan.
Mä edelleen mietin, että on aika erikoista, jos vanhemmat päättäisivät, keitä lapsen kaverisynttäreille kutsutaan ja synttärisankarilla itsellään ei olisi mitään sananvaltaa asiaan. Varsinkin, kun on kyse jo kouluikäisistä eikä 3-4-vuotiaista. Sen ymmärrän, että vanhemmat ovat voineet antaa lapselle jonkun lukumäärän, montako kaveria lapsi saa kutsua. Omilla lapsillani aikoinaan kutsuvieraiden määrä oli 7, koska meillä ruokapöydän ääreen mahtui 8. Lapseni saivat kuitenkin itse aina päättää, keitä nämä 7 olivat. Ja aina nimesivät parhaat kaverinsa ensin.
Onkohan lapsesi kaverilla osa kutsutuista jollain tavalla suosittuja muiden lasten keskuudessa ja hän haluaisi päästä suosittujen porukkaan? Onko kyse jo sen ikäisistä, joiden kohdalla tällainen olisi mahdollista? Ja vanhempien sijasta tässä olisikin lapsen oma päätös kutsua heidät ja jättää sinun lapsesi kutsumatta? Jos kyse todellakin on vanhempien eikä lapsen päätöksestä, edustavatko nämä kutsutut lapset jotain sellaista, jonka vuoksi vanhemmat arvelevat ystävyydestä heidän kanssaan olevan omalle lapselleen hyötyä?
Tai sitten ne on niitä kavereita, joiden kanssa synttärisankari viettää aikaansa muutenkin vaikka harrastuksissa ja aina silloin, kun ei ole ap:n lapsen vankina.
Hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Siis kaveri ei halua kutsua lastasi synttäreilleen ja sinun mielestäsi kaverin vanhempi toimii törkeästi lastasi kohtaan.
No eikö tuossa ole kaikille parasta, että kaverisuhde päättyy ja molemmat jatkavat niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti haluavat olla? Sinun lapsellasi on paljon muita ystäviä, mutta jostain syystä tuon yhden synttäreille olisi pakko päästä eli onko jotain itsetuntovikaa?
Kyllä enemmän olen huolissani sellaisesta lapsesta joka osaa kohdella kavereita oikein ja joitten vanhemmat eivät kannusta siihen. Mikään pakko sinne synttäreille ei ole lapseni ollut päästä. Lapsi oli vain ollut siinä luulossa koska kyseinen lapsi itse on puhunut paljon juhlistaan ja nyt sitten oli jopa ihan listaa pitänyt ketä kutsuu ketä ehkä ei kutsu, että kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa mitä lapset touhuaa ja meneekö hommat oikein. Sen lisäksi että on olemassa ihan peruskäytöstavat jotka lapsille on hyvä opettaa. Saa pitää sellaiset juhlat kuin haluaa mut oikeuttaako alkaa kertoa ei kutsutulle kaverille joka on aina kutsunut hänet että eipäs aio kutsua laittaa tulemaan. Kyllä tuo on vanhemmissa myös tässä.
Miksi olet väkisin kutsunut lasta teille, jos hänen perheensä puolelta ei ole ollut mitään vastavuoroisuutta? Jos lapset ovat vasta 6-7 v., niin kyläilyt sovitaan kuitenkin vanhempien kesken, etkö ole tutustunut heihin? Ei kannata nähdä kovin paljoa vaivaa vieraan lapsen takia, jos hänen vanhempansa eivät ole fiksuja. Siitä saa vain harmia.