Lue keskustelun säännöt.
Sinä jonka mielestä perheen jokaisella lapsella pitää olla oma huone
28.01.2023 |
Millaisissa asunnoissa olet asunut elämäsi aikana?
Kommentit (434)
Kerrostalokolmiossa ja jaoin vauvasta kotoa muuttoon asti huoneen vuotta nuoremman veljen kanssa. Oli ihan hirveää etenkin murrosiässä, tulin suihkusta ja huone täynnä jätkiä, ahtaassa vaatehuoneessa puin.
Minulle oli selvää että jos saan useamman kuin yhden lapsen, niin heillä on omat huoneet. Tämä päätös piti vaikka sainkin kolme tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pienissä. Kotona asuessa ei ollut koskaan omaa huonetta eikä edes kunnollista omaa tilaa. Muutin yksin asumaan jo alaikäisenä ja voi kuinka rakastin pientä yksiötäni joka oli kokonaan minun omaa tilaani.
Aikuisena olen asunut kerros-rivi ja omakotitalossa ja pyrkinyt hankkimaan niin paljon tilaa kuin mahdollista. Nyt asutaan okt:ssa jossa on lapsilla omat huoneet ja tilaa elämiselle.
Asuin kerrostalossa alle kouluikäisenä veljen kanssa samassa huoneessa. Sittemmin rivarissa ja okt omassa huoneessa.
Nykyisin 4,5h+k okt ja meillä on yksi lapsi. Vähän seiniä sulkemalla tähän saisi 7 erillistä 10m2 huonetta ja keittiön, tosin vessoja on vain 1.
Yläkerta on nykyään kokonaisuudessaan aikuisten mh, kouluikään asti lapsi nukkui siellä meidän kanssa. Vähän harmitti antaa ns ylimääräinen romu/remonttihuone lapselle, talo tuntuu ahtaalle.
Arvostan yksityisyyttä sekä omaa tilaa ja aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani meillä oli rintsikan yläkerrassa yksi pieni ja yksi iso makkari.
Jostain merkillisestä syystä minä en ikinä saanut sitä erillistä pientä vaan ensin siinä oli isoveli, sitten isosisko ja sitten pikkusisko. Minä olin ja pysyin siinä isossa jossa aina asui siis joku kanssani. Pikkusiskon saatua oman huoneen, isosisko muutti takaisin samaan huoneeseen.
Olin aamuvirkku ja kouluaamut tosi aikaisia. Olisin halunnut mennä ajoissa nukkumaan mutta ei.
Rintsikan? No jo oli isot rintaliivit, jossa ihan yläkertakin.
Eilen kiinnitin Hesarin kommenttipalstalla huomiota siihen, kun joku läksytti Sandwich-Iinaa siitä että lapset jakavat huoneen, vaikka vanhemmillakin on makuuhuone. Vanhempien olisi pitänyt kuulemma mennä sohvalle nukkumaan. Omasta lapsuudesta muistan että kodit, joissa vanhemmat nukkuivat olohuoneissa tuntuivat noloilta, oudolla tavalla intiimeiltä ja siltä kuin häiritsisi jotain ihan vaan vierailemalla paikan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sitä mieltä.
Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa maalla. Lapsuudessani oli ihan itsestäänselvyys että kaikilla on oltava omat huoneet, minulla ja sisaruksillanikin. Jos koulussa kävi ilmi ettei jollakulla ollut kotona omaa huonetta niin sitä ihmeteltiin.
Sitten muutin kaupunkiin ja saatiin neljä lasta. Muuttui myös suhtautumiseni siihen että kaikilla lapsilla pitäisi olla omat huoneet, kun niitä viiden makuuhuoneen asuntoja ei löytynytkään niin helposti.
Taitaa olla maaseudulla yleisempääkin.
Me muutettiin äidin ja veljen kanssa etelä-suomalaisen kunnan sivukylään kun olin ala-asteella. Löydettiin sopiva asunto kylän ainoasta kerrostalosta. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiö erikseen, neliöitä yli 80.
Suunnilleen ensimmäinen ihmetyksenaihe koulussa oli se, että veljelläni ja minulla ei ollut ikiomia huoneita, vaan yhteinen jaettu huone. Miks sulla ei oo omaa huonetta -kyselyt tuntui hassulta, koska olimme aiemmin asuneet paljon pienemmässä asunnossa, missä ei ollut edes vessaa ja kylppäriä erikseen. Mutta toki lapset oli tottuneet siihen, että kaikki asuu vain omakotitaloissa ja tilaa ja huoneita riittää.
Jotkut lapset ei edes olleet ikinä käyneet kertostalossa aikaisemmin. Yksikin kaveri koputteli rapun ulko-oveen ja ihmetteli miksei kukaan avaa, ennen kuin huomasin ja menin vastaan kaveria.
Ja tämä siis joskus 1940-luvulla? Jos se kerrostalo oli ollut siellä maalla jo ennen muuttoanne, niin aika epätodennäköistä, että lapset ei tienneet, miten toimia alaolevva.
Tosin olihan minullakin maalla aikoinaan ihmettelemistä, kun sanoin uudelle kerrostalosta muuttaneelle koulukaverille, että tule keittiöpuolen kuistilta sisälle. Hän ei ymmärtänyt, että talossa voi olla yhtä perhettä varten 3 sisäänkäyntiä.
Lapsuudessa minulla oli oma huone ja kaksi veljeäni jakoivat yhteisen huoneen. Asuttiin rintamamiestalossa.
Omassa perheessäni kolmella lapsella on omat huoneet. Talo samankaltainen kuin lapsena, yläkerrassa yksi makuuhuone enemmän. Meidän vanhempien makuuhuone alakerrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä, mutta ei mielellään 3 lasta samassa tai kovin eri ikäisiä samaan tyyliin teini ja leikki-ikäinen.
Me sitten kai asutaan ahtaasti joidenkin mielestä, kun meillä on kolme makuuhuonetta ja neljä lasta. Vanhimmalla on oma huone, kaksi seuraavaa jakaa huoneen ja me vanhemmat nukutaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Omaa rauhaa on silti kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me sitten kai asutaan ahtaasti joidenkin mielestä, kun meillä on kolme makuuhuonetta ja neljä lasta. Vanhimmalla on oma huone, kaksi seuraavaa jakaa huoneen ja me vanhemmat nukutaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Omaa rauhaa on silti kaikilla.
Lapsiluku pitää mitoittaa resursseihin.
Asuin sisaruksen kanssa samassa huoneessa. Lapsia tein itse sen verran että molemmat saavat oman huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puoliso on pienipalkkainen ja toinen työtön niin ei saa asumistukea eli on asuttava ahtaasti kaksiossa.
Se onkin hölmöä, että yh-äiti saa asumistukea ja voi asua 2 lapsen kanssa 4 h + k eli heitä on 3 ja 4 hengen perheet vuokrakaksiossa. Lapset kohta aikuisia ja itse meinaan jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me sitten kai asutaan ahtaasti joidenkin mielestä, kun meillä on kolme makuuhuonetta ja neljä lasta. Vanhimmalla on oma huone, kaksi seuraavaa jakaa huoneen ja me vanhemmat nukutaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Omaa rauhaa on silti kaikilla.
Lapsiluku pitää mitoittaa resursseihin.
Toki.
Miksi luulet, ettei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi riitä että musta tuntuu siltä, koska lapsena jaoin huoneeni? Miksi muilla pitää olla niin? Ja minkä ikäisellä lapsella pitää olla oma huone, jo vauvalla?
Suunnilleen samanikäiset sisarukset voi jakaa huoneen alle 10 vuotiaina. Vauvaa sinne ei kuulu la.ittaa vaan se kuuluu vanhempien makuuhuoneeseen. Yli 10 vuotiaille kuuluu olla omat huoneet sillä murrosiän käynnistyttyä nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa rauhaa . Myös koulumenestyksen kannalta oma rauha on tärkeää.
Itse olen asunut lapsuuteni maalla nykyaikaisessa omakotitalossa. Sain oman huoneen noin 12 v, kun nuorin sisarus pääsi pinnasängystä pois. Sisarilla oli pari vuotta ikäeroa ja he jakoivat huoneen kunnes itse lähdin 18 v opiskelemaan.
Opiskeluaikana asuin 15 hengen solussa kahdenhengenhuoneessaylioppilaskylässä pari ensimmäistä vuotta. Sitten sain samasta solusta n. 10 neliön oman huoneen. Opiskelujen aikana tapasin mieheni ja muutimme 27 neliön yksilöön. Valmistumisen jälkeen asuimme 60 neliön kaksiossa ja sen jälkeen muutimme 300 neliön omakotitaloon. Omat lapset ovat pikkuisena asuneet vanhempien makuuhuoneessa ja omat huoneet heti kun ollut kykyä nukkua yksin omassa huoneessa eli 3-4 v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on pienipalkkainen ja toinen työtön niin ei saa asumistukea eli on asuttava ahtaasti kaksiossa.
Se onkin hölmöä, että yh-äiti saa asumistukea ja voi asua 2 lapsen kanssa 4 h + k eli heitä on 3 ja 4 hengen perheet vuokrakaksiossa. Lapset kohta aikuisia ja itse meinaan jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta.
Puoliso tienaa 2400 brutto, ei saatu asumistukea kelasta, kun haettiin ja työmarkkinatuki oli 640 netto. Nyt se on 745.
Ainoana lapsena normaalin kokoisessa kerrostaloasunnossa. Minulla kohta yläasteikäisen tyttö ja häntä vuotta nuorempi poika. Haluan että heillä on yksityisyyttä, sekä mahdollisuus tuoda ystäviä kylään ja olla rauhassa. Asunnon ei tarvitse muuten olla suuri, mutta arvostan omaa tilaa.. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi riitä että musta tuntuu siltä, koska lapsena jaoin huoneeni? Miksi muilla pitää olla niin? Ja minkä ikäisellä lapsella pitää olla oma huone, jo vauvalla?
Suunnilleen samanikäiset sisarukset voi jakaa huoneen alle 10 vuotiaina. Vauvaa sinne ei kuulu la.ittaa vaan se kuuluu vanhempien makuuhuoneeseen. Yli 10 vuotiaille kuuluu olla omat huoneet sillä murrosiän käynnistyttyä nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa rauhaa . Myös koulumenestyksen kannalta oma rauha on tärkeää.
Itse olen asunut lapsuuteni maalla nykyaikaisessa omakotitalossa. Sain oman huoneen noin 12 v, kun nuorin sisarus pääsi pinnasängystä pois. Sisarilla oli pari vuotta ikäeroa ja he jakoivat huoneen kunnes itse lähdin 18 v opiskelemaan.
Opiskeluaikana asuin 15 hengen solussa kahdenhengenhuoneessaylioppilaskylässä pari ensimmäistä vuotta. Sitten sain samasta solusta n. 10 neliön oman huoneen. Opiskelujen aikana tapasin mieheni ja muutimme 27 neliön yksilöön. Valmistumisen jälkeen asuimme 60 neliön kaksiossa ja sen jälkeen muutimme 300 neliön omakotitaloon. Omat lapset ovat pikkuisena asuneet vanhempien makuuhuoneessa ja omat huoneet heti kun ollut kykyä nukkua yksin omassa huoneessa eli 3-4 v iässä.
Meillä on teineillä sama huone ja tyttö ja poika, koska ei saada asumistukea.
No, tuskin muualta tulleetkaan leveästi asuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on pienipalkkainen ja toinen työtön niin ei saa asumistukea eli on asuttava ahtaasti kaksiossa.
Se onkin hölmöä, että yh-äiti saa asumistukea ja voi asua 2 lapsen kanssa 4 h + k eli heitä on 3 ja 4 hengen perheet vuokrakaksiossa. Lapset kohta aikuisia ja itse meinaan jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta.
Asumistuen määrä lasketaan ihan sen perheen tulojen ja koon mukaan. Teillä kahdella luusereilla on vaan isommat tulot kuin jollain kadehtimallanne yhlla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi riitä että musta tuntuu siltä, koska lapsena jaoin huoneeni? Miksi muilla pitää olla niin? Ja minkä ikäisellä lapsella pitää olla oma huone, jo vauvalla?
Suunnilleen samanikäiset sisarukset voi jakaa huoneen alle 10 vuotiaina. Vauvaa sinne ei kuulu la.ittaa vaan se kuuluu vanhempien makuuhuoneeseen. Yli 10 vuotiaille kuuluu olla omat huoneet sillä murrosiän käynnistyttyä nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa rauhaa . Myös koulumenestyksen kannalta oma rauha on tärkeää.
Itse olen asunut lapsuuteni maalla nykyaikaisessa omakotitalossa. Sain oman huoneen noin 12 v, kun nuorin sisarus pääsi pinnasängystä pois. Sisarilla oli pari vuotta ikäeroa ja he jakoivat huoneen kunnes itse lähdin 18 v opiskelemaan.
Opiskeluaikana asuin 15 hengen solussa kahdenhengenhuoneessaylioppilaskylässä pari ensimmäistä vuotta. Sitten sain samasta solusta n. 10 neliön oman huoneen. Opiskelujen aikana tapasin mieheni ja muutimme 27 neliön yksilöön. Valmistumisen jälkeen asuimme 60 neliön kaksiossa ja sen jälkeen muutimme 300 neliön omakotitaloon. Omat lapset ovat pikkuisena asuneet vanhempien makuuhuoneessa ja omat huoneet heti kun ollut kykyä nukkua yksin omassa huoneessa eli 3-4 v iässä.
Meillä on teineillä sama huone ja tyttö ja poika, koska ei saada asumistukea.
No, tuskin muualta tulleetkaan leveästi asuu.
Juteltiin asiasta sossun kanssa ja hän sanoi, että sillä hinnalla mikä meillä on vuokra ei saa isompaa asuntoa ja totesi ettei voi auttaa. Kelasta tuli kieltävä vastaus asumistukeen, kun haettiin. Mutta oletan, että muualta tulleet asuvat myös ahtaasti. Meillä kuitenkin puoliso raataa vuorotyössä 40 tuntia viikossa ja itse töissä aina kun pääsen. Mutta tosiaan nyt alkaa masennus voittaa ja meinaan jäädä kokonaan kotiin.
Pienet lapset voivat hyvin jakaa huoneen, kouluikäiset samaa sukupuolta olevat myös jos ei suurta ikäeroa ole. Murrosikää lähestyvälle soisin jo oman rauhan ja huoneen.