Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ehkäisyä ei saa käyttää niin miksi sitten muu terveydenhoito tai sairaanhoito on sallittua?

Samalla logiikalla syöpähoidotkin pitäisi kieltää koska Jumala päättää parantuuko vai ei.

Ehkäisyllä estetään uuden ihmeellisen elämän synty joka on suuri lahja, mutta sairaanhoito ja terveydenhuolto on elämää ylläpitävää. Silloin ehkäisy on oikein kun sillä suojellaan äidin terveyttä ja henkeä. 

 

Ehkäisyllä voidaan suojella myös äidin (ja miksei isäänkin) mielenterveyttä, ei siinä ole silloinkaan mitään väärää. Ihmiset on erilaisia ja jokainen tietää itse parhaiten mitä jaksaa, siksi näistä ei koskaan pitäisi tehdä "lakeja", joilla velvoitetaan ehdottomasti kaikkia ihmisiä. Sellainen on yksinkertaisesti väärin, ei voi olla niin, ettei inhimillisyyttä oteta huomioon, silloin kyse ei ole enää kristinuskosta.

Silloin jos yhteisössä on käytäntöjä, jotka aiheuttaa systemaattisesti epäinhimillisen tilanteen ihmisille, silloin siinä ei noudateta enää rakkauden periaatetta, joka on kaikista tärkein kristinuskossa. Siellä missä ei ole rakkautta, rakkaudellista asennetta lähimmäistä kohtaan, ei voi myöskään olla oikeaa kristillistä uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ehkäisyä ei saa käyttää niin miksi sitten muu terveydenhoito tai sairaanhoito on sallittua?

Samalla logiikalla syöpähoidotkin pitäisi kieltää koska Jumala päättää parantuuko vai ei.

Ehkäisyllä estetään uuden ihmeellisen elämän synty joka on suuri lahja, mutta sairaanhoito ja terveydenhuolto on elämää ylläpitävää. Silloin ehkäisy on oikein kun sillä suojellaan äidin terveyttä ja henkeä. 

 

Ehkäisyllä voidaan suojella myös äidin (ja miksei isäänkin) mielenterveyttä, ei siinä ole silloinkaan mitään väärää. Ihmiset on erilaisia ja jokainen tietää itse parhaiten mitä jaksaa, siksi näistä ei koskaan pitäisi tehdä "lakeja", joilla velvoitetaan ehdottomasti kaikkia ihmisiä. Sellainen on yksinkertaisesti väärin, ei voi olla niin, ettei inhimillisyyttä

Terveydellä tarkoitin myös mielenterveyttä. Silloin jos äiti on uupunut tai masentunut, niin mielestäni ehkäisy on täysin sallittua. Ja näin meistä ajattelee nykyään suurin osa, ainakin mitä omasta lähipiiristä tiedän. 

"Kyllä. Vai mistä luulet johtuvan uskovaisten suuremman lapsimäärän?"

T. 7 lapsen äiti

Siis myös sen 12-vuotiaan raiskauksen tuloksena alkunsa saanut raskaus on Jumalan tahto? Niinkö oikeasti ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ehkäisyä ei saa käyttää niin miksi sitten muu terveydenhoito tai sairaanhoito on sallittua?

Samalla logiikalla syöpähoidotkin pitäisi kieltää koska Jumala päättää parantuuko vai ei.

Ehkäisyllä estetään uuden ihmeellisen elämän synty joka on suuri lahja, mutta sairaanhoito ja terveydenhuolto on elämää ylläpitävää. Silloin ehkäisy on oikein kun sillä suojellaan äidin terveyttä ja henkeä. 

 

Ehkäisyllä voidaan suojella myös äidin (ja miksei isäänkin) mielenterveyttä, ei siinä ole silloinkaan mitään väärää. Ihmiset on erilaisia ja jokainen tietää itse parhaiten mitä jaksaa, siksi näistä ei koskaan pitäisi tehdä "lakeja", joilla velvoitetaan ehdottomasti kaikkia ihmisiä. Sellainen on yksinkertaisest

Terveydellä tarkoitin myös mielenterveyttä. Silloin jos äiti on uupunut tai masentunut, niin mielestäni ehkäisy on täysin sallittua. Ja näin meistä ajattelee nykyään suurin osa, ainakin mitä omasta lähipiiristä tiedän. 

 

Eikä tarvitse odottaa edes varsinaista uupumista tai masennusta, vaan riittää, että kokee tilanteen mahdollisesti ajautuvan siihen jos lapsimäärä kasvaa. Parempi nämä on havaita ennalta eikä vasta sitten kun ongelma on todellinen. 

Samaa mieltä! Siis siitä, että miksi pitää odottaa, että ihminen on jo kovin uupunut ja masentunut? Eivät ne asiat kuulkaa  ole mitään kevyitä leikin asioita ja toipuminen voi olla pitkä tie. Jos sairastumista pitää odottaa, takana on silloin jo pitkä, surullinen ja raskas jakso kaikkien kannalta, kun perheessä on masentunut ja umpiväsynyt äiti. Myös lasten kannalta. 

Minusta tuollainen  ajattelu kertoo vain siitä lestadiolaisuuteen kuuluvasta ajattelusta, että kaikista hymistelypuheista  - " nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita"- huolimatta vieläkään ei luoteta siihen, että nainen ihan itse tietää jaksamisensa rajat. Tietää, vaikkei olisi vielä yhtään lasta, että hän ei kymmentä raskautta tule jaksamaan. Tai tietää kropastaan ja psyykestään, että tämä oli viimeinen raskaus.  Mutta sille naisen tiedolle ei anneta mitään merkitystä. Ei arvosteta naista edes oman itsensä asiantuntijana. Ja mikä surkeinta, liikkeen naiset itse ovat omaksuneet saman ajattelun. 

Tässäpä viimeisimmästä Päivämiehestä kuvaava esimerkki siitä, miten naiset itse ovat omaksuneet tuon syvään juurtuneen "nainen nyt on vähän semmoinen höpsö" - ajattelun. 

"Miehet ja naiset on luotu tunnemaailmaltaan karkeasti ottaen vähän erilaisiksi. Tähän liittyy syvä viisaus. Olen ajatellut, että tähän liittyy myös se, miksi miehet on asetettu puhujan tehtävään. Ainakin minun suustani tulee tunteiden vallassa puolisoani enemmän harkitsematonta ja kärjistettyä tekstiä, joka ei jälkeenpäin ajatellen pidä ihan täysin omasta mielestänikään paikkaansa."

Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että lestadiolaisilla ei ole tällaiseen ajatteluun mitään yksinoikeutta, vaan tuo "naiset ovat tunteellisempia kuin miehet" -ajattelu on muuallakin yhteiskunnassa yleistä. Aika moni "maailmassa" on kuitenkin jo herännyt pohtimaan, että onkohan noin.  Vai onkohan kyse kulttuurista ja kasvatuksesta ja siitä, miten tunteista on opittu puhumaan ja niitä näyttämään? Ja milloin on sallittua olla tunteellinen (miehet jääkiekkokatsomossa?) ja milloin ei. Ja harvemmin näkee siitä tuollaista tulkintaa, että naiset puhuisivat "harkitsematonta ja kärjistettyä tekstiä". Kirjoittaja on ilmiselvästi siirtänyt oman parisuhteensa dynamiikan yleiselle tasolle ja käyttää sitä jopa perustelemaan sitä, miksi nainen ei voi olla seuroissa puhuja!

Tuossahan ei ole mitään logiikkaa senkään vuoksi, että tuolla perustelulla nainen ei voisi toimia myöskään poliitikkona tai missään asiantuntija-ammatissa. Eli mitään "syvää viisautta" tai edes minkäänlaista viisautta ei tuon Päivämiehen blogistin kirjoitus todellakaan kuvasta. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä! Siis siitä, että miksi pitää odottaa, että ihminen on jo kovin uupunut ja masentunut? Eivät ne asiat kuulkaa  ole mitään kevyitä leikin asioita ja toipuminen voi olla pitkä tie. Jos sairastumista pitää odottaa, takana on silloin jo pitkä, surullinen ja raskas jakso kaikkien kannalta, kun perheessä on masentunut ja umpiväsynyt äiti. Myös lasten kannalta. 

Minusta tuollainen  ajattelu kertoo vain siitä lestadiolaisuuteen kuuluvasta ajattelusta, että kaikista hymistelypuheista  - " nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita"- huolimatta vieläkään ei luoteta siihen, että nainen ihan itse tietää jaksamisensa rajat. Tietää, vaikkei olisi vielä yhtään lasta, että hän ei kymmentä raskautta tule jaksamaan. Tai tietää kropastaan ja psyykestään, että tämä oli viimeinen raskaus.  Mutta sille naisen tiedolle ei anneta mitään merkitystä. Ei arvosteta naista edes oman itsensä asiantuntijana. Ja mikä surkeinta,

Minusta on aika pitkälle vedetty päätös ettei naista arvostettaisi omana asiantuntijanaan. Se aliarvioi lestadiolaisnaisia. Ehkäisy kuitenkin katsotaan isoksi eettiseksi kysymykseksi, jossa voi olla henki kyseessä. Siksi monet lestadiolaiset eivät suhtaudu siihen kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

Lestojen aika tulla ja elää 2020-luvun mukaisesti. Avoimuutta voi olla ilman uskonnon hylkäämistä 

Sinullako on tässä valta määritellä mikä on hyvää elämää ja miten muiden pitää elämänsä elää ja vielä nimittelemällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Jumala olisi tarkoittanut meille kymmenen lasta kahden sijaan niin olisivathan he syntyneet ehkäisystä huolimatta. 

Eivät pienokaiset olisi jääneet kellumaan vauvavaraston välitilaan.

Ei ole mitään vauvavarastoa! Mutta muuten olet oikeassa. Sama asiahan se on silloin, kun ihminen vakavasti sairastuu. Ihminen tekee ihan kaiken, mitä voi, jotta parantuisi. Keinoja keksitään lääketieteessä  lisää. Mutta lopulta Jumala päättää, mitä tapahtuu. Päättää elämästä ja kuolemasta.  Näin kai aika monet kristityt asian käsittävät. Eikö? 

Olisiko se sama kaikkivoipa Jumala siis ihan avuton ja kädetön elämän alun suhteen? Että kyllä näkisi hyväksi, että lapsi saisi alkunsa, mutta nytpä onkin parilla lääketieteen kehittämä ehkäisy käytössä? No, ei voi mitään. Se siitä sitten.

Eipä ole tähänkään kommenttia kuulunut. Siis miksi Jumala, jonka käsissä on elämän päättyminen ja  jolla on se valta ja voima, keksipä ihminen vaikka mitkä sytostaatit ja kantasoluhoidot jne., olisi täysin kädetön lääketieteen edessä elämän alun suhteen?

Mitä ihmeen tekemistä tunnemaailmalla on puhujan tehtävän kanssa? Näistä katoaa kokonaan logiikka. Hyvinkin tunteellinen ihminen pystyy pitämään hyvinkin viisaan puheen, ei sillä ole tunteiden kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa tunteellinen ihminen saattaa olla empaattisempi ja pystyä eläytymään muiden vaikeuksiin paremmin, mikä olisikaan parempi lähtökohta kun palvellaan muita, puhujan tehtävä on palvelustehtävä.

Käykääpä yle areenasta katsomassa avec Tastula ja siinä lestadiolaisuudesta eronnut Ilolan pariskunta. Vuosia sitten tehty ohjelma, mutta kuitenkin hyvä.

Laitoin tästä jo aiemmin, mutta viesti poistettiin. Ihmettelen vl-liikkeen ja miksei muidenkin konservatiivisten liikkeiden jumalakuvaa. Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Rakkaus taas haluaa mahdollisimman hyvän ja onnellisen lopputuloksen ihmisen kannalta. Jos on joskus rakastanut edes yhtä ihmistä, kykenee ymmärtämään, että rakkaus haluaa aidosti sen ihmisen parasta. Jos rakastaa vaikka omaa lasta, sille omalle lapselle halua mahdollisimman onnellisen elämän. Silloin ei aseta ehtoja, tee näin ja näin, tämä on ainoa oikea tapa elää. Silloin sanoo sille lapselleen, toivon että löydät mahdollisimman onnellisen tavan elää, älä kuitenkaan tee väärin muita kohtaan äläkä sellaisia asioita, jotka vahingoittavat sinua. Rakastava vanhempi ei sano lapselleen, sinun on synnytettävä 10 lasta hinnalla millä hyvänsä. Rakastava vanhempi sanoo lapselleen, tiedät itse mikä on paras ratkaisu oman elämäsi kannalta. Jos ihminen kykenee tämänkaltaiseen rakkauteen, niin miten paljon suurempi onkaan Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan? Miksi rakastava Jumala vaatisi ihmiseltä asioita, joissa ei selvästi ole rakkaus lähtökohtana? Jumala rakastaa jokaista ihmistä sellaisenaan, yksilönä, ei vain lisääntymisen mahdollistavana välineenä. Miksi luullaan, että täydellinen rakkaus(=Jumala) vaatisi ihmiseltä jotain sellaista, jota rakastava vanhempikaan ei vaatisi omalta lapseltaan? Eli harhaudutaan ajattelemaan, että ihmisen rakkaus on suurempi. Tässä tapahtuu massiivinen virhe ajattelussa. 

Miehet tekee suurimman osan väkivaltarikoksista, mikä muu siinä on taustalla kuin tunne ja kyvyttömyys/haluttomuus hallita tunnetta. 

Miehet aloittaa myös kaikki sodat, koska miehellä on tunne joka vie miestä. Milloin mikäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä viimeisimmästä Päivämiehestä kuvaava esimerkki siitä, miten naiset itse ovat omaksuneet tuon syvään juurtuneen "nainen nyt on vähän semmoinen höpsö" - ajattelun. 

"Miehet ja naiset on luotu tunnemaailmaltaan karkeasti ottaen vähän erilaisiksi. Tähän liittyy syvä viisaus. Olen ajatellut, että tähän liittyy myös se, miksi miehet on asetettu puhujan tehtävään. Ainakin minun suustani tulee tunteiden vallassa puolisoani enemmän harkitsematonta ja kärjistettyä tekstiä, joka ei jälkeenpäin ajatellen pidä ihan täysin omasta mielestänikään paikkaansa."

Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että lestadiolaisilla ei ole tällaiseen ajatteluun mitään yksinoikeutta, vaan tuo "naiset ovat tunteellisempia kuin miehet" -ajattelu on muuallakin yhteiskunnassa yleistä. Aika moni "maailmassa" on kuitenkin jo herännyt pohtimaan, että onkohan noin.  Vai onkohan kyse ku

Minäkin olen hämmentynyt tuosta mielipiteestä. En muista kuulleni tai lukeneeni tuosta suunnasta ennen vastaavaa. Sellaista kyllä, että saa olla vaikka autoja rassaava tyttö jos haluaa.

T. Vl

Ihmettelen siis mikä ajatus tuossa on taustalla? että tunteellinen ihminen ei kykenisi objektiivisuuteen? Jos ihminen sanoo esittelyssään olevansa tutkija, niin oletan, että hänen olisi ainakin kyettävä objektiivisuuteen. Ja kun lähtee miettimään vl-liikkeen historiaa, nimenomaan monella puhujalla on ollut hyvin tunteisiin vetoava puhetapa, hyvin jyrkkää mielipiteiden rajua esiintuomista puheissa jne. Eli juuri sitä, ettei asiaa mietitä totuuspohjaisesti ja maltillisesti niin kuin kuuluisi. Saarnataan vaan oman tunteen pohjalta hyvinkin kärjistetysti, jälkikäteen sitten jouduttu liikkeen toimesta oikaisemaan myöhemmin, henkiopit, lakihenkisyys, hoitokokoukset jne, kaikki miesten (miespuhujien) aikaansaamia vääryyksiä, joilla aiheutettiin paljon tuhoa.

Ei sillä ole merkitystä puhujan tehtävän kannalta, onko ihminen tunteellisuuteen taipuvainen vai ei. Sillä on merkitystä, onko ihminen rehellinen, vilpitön, kiinnostunut totuudesta, sitoutunut totuuteen niin, että pyrkii aina selvittämään totuuden. Pitäisi olla myös hengellisesti/henkisesti ahkera, että tutkii huolellisesti niitä asioita, joista muita opettaa. Tunteellisuus ei ole haitallista puhujalle, hengellinen laiskuus ja totuuteen sitoutumattomuus on.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole merkitystä puhujan tehtävän kannalta, onko ihminen tunteellisuuteen taipuvainen vai ei. Sillä on merkitystä, onko ihminen rehellinen, vilpitön, kiinnostunut totuudesta, sitoutunut totuuteen niin, että pyrkii aina selvittämään totuuden. Pitäisi olla myös hengellisesti/henkisesti ahkera, että tutkii huolellisesti niitä asioita, joista muita opettaa. Tunteellisuus ei ole haitallista puhujalle, hengellinen laiskuus ja totuuteen sitoutumattomuus on.

Aivan. Ja mitenkä nuo ominaisuudet on sukupuoleen sidottuja?

Vaikka olisi niin, että papin hommat olisi tarkoitettu miehille, siis velvollisuudet, se ei tarkoita sitä, että syynä olisi naisten tunnemaailman ominaisuudet. Se voisi liittyä esim siihen, että nainen on ollut kautta historian sidottu lasten hoitamiseen. Joka tapauksessa, älytöntä tehdä tuollaisia ajatuskuvioita, että ei miettiä mikä muu asia voi olla taustalla. Jotenkin laiskaa suoraan sanottuna. Vaikka leeviläinen pappeus koski vain miehiä, samaan aikaan oli myös naisprofeettoja, joita miestenkin oli kuunneltava, lisäksi Jeesus ei tainnut koskaan kieltää naista opettamasta (sitähän puhujan tehtävä on ilman pappeutta). Raamattua lukiessa tehdään aina tulkintoja, eikä meillä ole edes alkuperäisiä tekstejä saatavilla vaan ainostaan kopioiden kopioita, joten pieni kriittisyys on aina paikallaan. Pitää ottaa myös huomioon aikakausi ja ympäristö, jossa tekstit on kirjoitettu, sen ajan maailmankuva.