Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa vaan Olle ja Eeva se YouTube kanava. Siitä on vaan haittaa lapsille ja teille.

Miksi he jotain random nettikirjoittajaa kuuntelisivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää älyllinen epärehellisyys. Sanotaan, että kaikki lapset halutaan ottaa vastaan, mutta todellisuudessa tämä johtaa joko siihen, että vanhemmat kärsii ja "uhrautuu", jos jotain on pielessä tai sitten ehkäistään ja tämä hyväksytään hiljaa. Miksi edes julistaa ehdotonta ehkäisyoppia kun se ei pidä edes paikkaansa? Ja kaikki vielä tietää sen. Sehän on epärehellistä. Epärehellisyys taas ei sovi yhteen kristinuskon kanssa, vaan ainoastaan totuudessa pysyminen kaikissa olosuhteissa. Ei voi olla niin, että opillisella tasolla eletään yhtä todellisuutta ja käytännön elämän tasolla toista todellisuutta, mitä mieltä tässä on? Ketä se palvelee? Se oppi pitäisi olla sellainen, että lähtökohtaisesti suhtaudutaan positiivisesti ja vastuullisesti uuden elämän vastaanottamiseen, mutta tämä ei ole ehdotonta vaan siitä ideaalista voidaan joutua monesta eri syystä joustamaan ja luopumaan. Täm

Hyvä pointti t. lestadiolainen

Koska lainaus toimii täällä välillä miten sattuu, kirjoitan tällaisen irrallisen kommentin ja lukija varmaan ymmärtää, mihin kommenttiin tämä vastine liittyy.

Sanomalehti Kaleva julkaisi vuoden 2020 isänpäivänumerossaan laajan artikkelin, joka perustui kommentoijan siteeraamaan pgraduun Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Gradun aineiston muodostivat kahdeksan (!) lestadiolaisuudesta eronneen aikuisen haastattelut. Haastatelluista viisi oli taustaltaan vanhoillislestadiolaisia ja kolme esikoislestadiolaisia. Haastateltavat graduntekijä oli löytänyt suljetuista keskusteluryhmistä.    

Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen. Eräs professori puolestaan totesi, ettei näkymättömyyden kokemus rajoitu vain lestadiolaisuuteen tai monilapsisiin perheisiin. Eräs toinen asiantuntija totesi, että gradu antoi kyllä äänen graduntekijän haastateltaville, mutta sen tuloksia ei voinut yleistää koskemaan koko lestadiolaisuutta. Yksi kasvatusalan ammattilainen kaipasi näiden kahdeksan haastatellun rinnalle jonkinlaista verrokkiryhmää.

En väheksy näiden kahdeksan henkilön kokemuksia tai tuntemuksia, mutta jokainen tieteellisen tutkimuksen teosta vähänkään ymmärtävä tietää, että kahdeksan henkilön koejoukko on auttamatta liian pieni eikä sen perusteella voi tehdä mitään yleistyksiä. Tieteellistä tutkimusta tehtäessä puhutaan aineiston kattavuudesta, joka tarkoittaa sitä, että aineiston (tässä tapauksessa haastateltavien) määrä on riittävän suuri suhteessa analyysin pohjalta tehtyihin tulkintoihin. 

Minua myös huvitti noissa lainauksissa se, että niissä useamman kerran käytettiin sanaparia monet/useat perheet, kun otetaan huomioon, että kyseessä todellakin oli kahdeksan haastateltavaa. Heistäkin vain viisi oli taustaltaan vanhoillislestadiolaisia.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa yleispäteviä tuloksia, joista voidaan vetää paikkansa pitäviä johtopäätöksiä. Ei kahdeksan henkilön otos ole riittävä kuvaamaan kaikkien lestadiolaisten/lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia. Siitä ovat tutkijat kanssani samaa mieltä, kun Kalevan artikkelin julkaisun jälkeen asiasta virisi vilkas keskustelu lehden palstoilla. 

Uskon että tiettyyn rajaan asti sisarusten määrä lisää hyvinvointia jos vanhemmat on terveitä ja jaksavia. Tukiverkkoa ja ihmissuhteita on enemmän ja yksinäisyyttä vähemmän. Läheiset ihmissuhteet lisää tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia. Sisarussuhteet lisää sosiaalisia taitoja jotka hyödyttää koko elämässä. Sisarusten välilä on kiintymystä ja suojaa ja hoivaa. Se että ympärillä on rakkaita sisaruksia on iso pääoma.

Sitten se mutta. Jos lapsia alkaa olla 15 ei kaikki voi olla kovin läheisiä kun ikäeroa on vanhimman ja nuorimman välillä. Vanhemmilla on rajalliset voimavarat tukea. Vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollista auttaa vanhimpia lapsia kun perheessä on vauva ja pieniä. Isommat joutuu ottamaan vastuun liian varhain itsestä. Kasvaa todennäköisyys että jollakin on jotain erityis ongelmia jotka vie voimia, mitä enemmän perheenjäseniä on. Perheen taloudellinen tilanne heikkenee joka vaikuttaa moneen. Jos vanhemmat on jatkuvasti uupuneita se vaikuttaa negatiivisesti lasten hyvinvointiin. Jos on tunne että lapsia on pakko ottaa vastaan pelastumisen vuoksi lapset voi vaistota sen. He voi kokea  että ovat taakka vanhemmille ja että vanhemmat ei oikeasti haluaisi heitä. Se voi lisätä katkeruutta niitä kohtaan joilla ei synny lapsi lähes joka vuosi. Katkeruus heijastuu lapsiin jotka on tarkkoja tunnistamaan vanhempien tunteita.

Kun puhutaan että ennen kaikilla oli suurperhe ja lapset voi paremmin  kuin nykylapset vaikka oli niukempaa. Suurperhe tarkoitti kuitenkin keskimäärin vai kuutta tai seitsemää lasta, ei 15. Lapsia kuoli paljon ja vanhemmat ehkäisi luonnollisin keinoin vauvoja syntymästä joka vuosi.

Minulla ei ole vltaustaa, mutta puolisollani on. Hänen kanssaan on taivallettu yhteistä matkaa jo parikymmentä vuotta. Oma havaintoni on, että sekä hyvät puolet että huonot puolet, ovat täysin totta. Siis mitä tulee suurperheessä kasvamiseen. Kotitöitä ei ole tarvinnut opetella, kun niitä on oppinut tekemään jo pienestä pitäen. Kovin on pärjäävä ja toimeen tarttuva. Se on se hyvä puoli. 

Itse kuitenkin ajattelen, että huonot puolet ovat paljon suuremmat ainakin hänen kohdallaan. Eivät ne haavat siitä "näkymättömän lapsen" osasta ja sylin puutteesta taida parantua koskaan. Ne kokemukset vaikuttavat niin voimakkaasti siihen, millainen minäkuva ihmiselle herkkinä lapsuusvuosina muodostuu. Kelpaanko, olenko rakastettu, olenko tärkeä. 

Silittää ja pyykätä jne. ehtii opetella myöhemminkin, se ei paljoa tuon edellä kerrotun valossa kuitenkaan paina. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan noissa piireissä mitään erityistä kasvatusalan koulutusta suurperheen vanhemmille? Tuli vain mieleen. Jos kyseessä olisi perhe, jossa lapset ovat sijoitettuna, vanhempien pitäisi monet valmennukset käydä, jotta tilanne olisi mahdollinen. Tosin en usko, että siinäkään tapauksessa yhteen perheeseen sijoitettaisiin kymmenen tai yli eri ikäistä lasta. Pidettäisiin varmaan mahdottomana, että kaikki lapset saisivat tarvitsemansa huomion ja hoivan. 

No tämä! Eikö kaikilla lapsilla pitäisi olla samat oikeudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan noissa piireissä mitään erityistä kasvatusalan koulutusta suurperheen vanhemmille? Tuli vain mieleen. Jos kyseessä olisi perhe, jossa lapset ovat sijoitettuna, vanhempien pitäisi monet valmennukset käydä, jotta tilanne olisi mahdollinen. Tosin en usko, että siinäkään tapauksessa yhteen perheeseen sijoitettaisiin kymmenen tai yli eri ikäistä lasta. Pidettäisiin varmaan mahdottomana, että kaikki lapset saisivat tarvitsemansa huomion ja hoivan. 

No tämä! Eikö kaikilla lapsilla pitäisi olla samat oikeudet?

Ei ole mitään koulutusta. Jokainen pärjää omillaan ja jollakin suurperheen huoltaminen sujuu paremmin ja toisella heikommin. Silti kumpaankin perheeseen voi tulla paljon lapsia riippumatta vanhempien kyvyistä ja jaksamisesta. Tai taloudellisesta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Koska lainaus toimii täällä välillä miten sattuu, kirjoitan tällaisen irrallisen kommentin ja lukija varmaan ymmärtää, mihin kommenttiin tämä vastine liittyy.

Sanomalehti Kaleva julkaisi vuoden 2020 isänpäivänumerossaan laajan artikkelin, joka perustui kommentoijan siteeraamaan pgraduun Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Gradun aineiston muodostivat kahdeksan (!) lestadiolaisuudesta eronneen aikuisen haastattelut. Haastatelluista viisi oli taustaltaan vanhoillislestadiolaisia ja kolme esikoislestadiolaisia. Haastateltavat graduntekijä oli löytänyt suljetuista keskusteluryhmistä.    

Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen. Eräs professori puolestaan totesi, ettei näkymättömyyden kokemus rajo

"Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen."

Minä en ole vl, mutta kerron omasta elämästäni esimerkin. Kasvoin lapsuuskodissa, jossa kohtasin toistuvaa perheväkivaltaa ikävuosina 0-16 v. Asia oli perheen aikuisten ja viranomaisten tiedossa, mutta siihen ei tuohon aikaan puututtu, vaikka lain näkökulmasta perheväkivalta oli kiellettyä. Muuten koti oli monessa asiassa oikein hyvä kasvuympäristö: meillä ei käytetty päihteitä, taloudellisesti elettiin keskiluokkaista elämää ja elämä oli melko vakaata. Minä koen, että lapsuuteni on ollut hyvä ja turvallinen siitä huolimatta, vaikka olen kokenut perheväkivaltaa. Tottakai olen joutunut aikuisena työstämään tuota perheväkivalta-asiaa terapiassa, mutta lapsuudessani oli myös paljon hyvää. Ulkopuolisen voi olla tätä ajatustani vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lainaus toimii täällä välillä miten sattuu, kirjoitan tällaisen irrallisen kommentin ja lukija varmaan ymmärtää, mihin kommenttiin tämä vastine liittyy.

Sanomalehti Kaleva julkaisi vuoden 2020 isänpäivänumerossaan laajan artikkelin, joka perustui kommentoijan siteeraamaan pgraduun Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Gradun aineiston muodostivat kahdeksan (!) lestadiolaisuudesta eronneen aikuisen haastattelut. Haastatelluista viisi oli taustaltaan vanhoillislestadiolaisia ja kolme esikoislestadiolaisia. Haastateltavat graduntekijä oli löytänyt suljetuista keskusteluryhmistä.    

Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen. Eräs professori puol

Kaikkea hyvää elämääsi! On hienoa, että kaikesta huolimatta koet noin. 

Vierailija kirjoitti:

Koska lainaus toimii täällä välillä miten sattuu, kirjoitan tällaisen irrallisen kommentin ja lukija varmaan ymmärtää, mihin kommenttiin tämä vastine liittyy.

Sanomalehti Kaleva julkaisi vuoden 2020 isänpäivänumerossaan laajan artikkelin, joka perustui kommentoijan siteeraamaan pgraduun Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Gradun aineiston muodostivat kahdeksan (!) lestadiolaisuudesta eronneen aikuisen haastattelut. Haastatelluista viisi oli taustaltaan vanhoillislestadiolaisia ja kolme esikoislestadiolaisia. Haastateltavat graduntekijä oli löytänyt suljetuista keskusteluryhmistä.    

Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen. Eräs professori puolestaan totesi, ettei näkymättömyyden kokemus rajo

Jotkut asiantuntijat pitivät tutkimuksen tuloksia sekavina. Toisaalta lapsi oli saattanut tuntea jääneensä huomiota vaille, toisaalta sama ihminen saattoi ilmoittaa, että hänen lapsuutensa oli ollut hyvä ja turvallinen. Eräs professori puolestaan totesi, ettei näkymättömyyden kokemus rajoitu vain lestadiolaisuuteen tai monilapsisiin perheisiin. Eräs toinen asiantuntija totesi, että gradu antoi kyllä äänen graduntekijän haastateltaville, mutta sen tuloksia ei voinut yleistää koskemaan koko lestadiolaisuutta. Yksi kasvatusalan ammattilainen kaipasi näiden kahdeksan haastatellun rinnalle jonkinlaista verrokkiryhmää.

-Näkymättömyyden kokemusta voi olla muutenkin kuin lestadiolaisilla/monilapsisissa perheissä. Näkymättömyyden kokemus voi tulla vaikka siitä, että päihde/mt-ongelmainen vanhempi ei kykene keskittymään vanhemmuuteen sairautensa vuoksi ja lapsi jää siksi syrjään. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että näkymättömyyden kokemus on totta monelle suurperheessä kasvaneelle, olipa perhe vl tai ei. Näkymättömyyden kokemus ei liity uskontoon, vaan siihen, että vanhemmalla ei yksinkertaisesti riitä huomiota kaikille lapsille paljon, jos lapsiakin on paljon. Kenenkään kellossa ei ole enempää tunteja.

-Tässä ei tehdä määrällistä tutkimusta eli kyllä pienempikin joukko tutkittavia riittää. Eikä tarkoituksena ole yleistää tutkittavan joukon pohjalta asiaa, vaan todeta, mitkä kokemukset yhdistävät haastateltuja. Ei se sattumaa ole, jos kahdeksan ihmisen kohdalta löytyy yhdistäviä kokemuksia. Ja yleistämisestä muutenkin: eihän mitään asiaa voi yleistää koskemaan kaikkia lestadiolaisia. Sama jos väittäisi, että kaikki lestadiolaiset käyvät suviseuroissa. Eivät käy. Osalla ei riitä matkaan terveys, toisilla esteeksi tulee taloudelliset syyt jne.

-Mikä verrokkiryhmä tuohon olisi sopiva? Pitäisikö verrokiksi etsiä vl-perheitä, joissa kukaan ei koe näkymättömyyttä? Vai pitäisikö etsiä ei-vl-perheitä? Onko lasten lukumäärällä jotain merkitystä?

Minua häiritsee tässä se, että haastattelun johtopäätöksiä pidetään jotenkin ongelmallisina. Jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Ihan samalla tavalla, jos kerättäisiin ainoiden lapsien kokemuksia. Osa kokisi, että ainoana lapsena eläminen on ollut oikein ihanaa, eivätkä edes kaivanneet koskaan sisaruksia. Vanhemmilta olisi riittänyt huomiota, taloudellisesti ei olisi ollut niin tiukkaa ja seuraa olisi löytynyt ikätovereista muutenkin. Osalle taas kokemus voisi olla ikävämpi ja sisaruksia olisi kaivattu kovasti. Leikkikavereita ei ehkä muutenkaan olisi ollut, vanhemmista ei olisi ollut seuraa tms.

Jos perheessä on kuusi alle koukuikäistä ja sen päälle kuusi kouluikäistä voi järjelläkin ymmärtää että lasten yksilöllinen kohtaaminen on mahdotonta. Arki voi pyöriä ja ulkoisesti hyvinkin mutta lapsen tarpeet kasvaa omaksi itseksi, yksilölliseksi persoonaksi vaarantuu.

Se vaarantuu siinäkin jos kuulee tosi voimallisesti me uskovat vastaan muut huonompi moraaliset ihmiset ajattelua. Ja jos vanhemmat ja pyhäkoulut sanelee, mitä kuuluu haluta elämässä ja mitä ei, eikä itse saa muodostaa mielpidettä niinkin intiimistä asiasta kuin oma ulkonäkö tai musiikkimaku. Jos auktoriteetit päättää puolesta. Siihen vielä 12 sisarusta pienillä ikäeroilla ja uupunut äiti, taloudelliset huolet ja pelko h*lvettiin joutumisesta. Riskit on ja vaikka ne ei realisoidu kaikkien kohdalla jokainen kärsijä on liikaa.

Riski voi olla myös pienessä perheessä jossa vanhemmat elää lasten kautta, pakottaa harrastuksiin ja tekee koulutus valinnat lapsen puolesta. Jossa lapsi on vanhemman persoonan jatke. Jossa lapsella ei ole sisarusten tukea ja kärsii yksinäisyyttä.

Se että riskejä on erilaisissa perhemalleissa ei tee tyhjäksi sitä että niitä kannattaa miettiä. Ei pidä tuudittua siihen että muissa perhetyypeissä on omanlaiset riskit.

Palaan vielä mainittuun tutkimukseen sen verran, että kerron, että minä en keksinyt siihen liittyviä kriittisiä kommentteja vaan yliopistossa opettavat ja muut minua paljon viisaammat kasvatusalan ammattilaiset. Eli kysymykset pitäisi osoittaa suoraan heille.

Myös Kalevan silloinen päätoimittaja joutui vastaamaan kysymykseen, miksi lehti antaa kolme kokonaista sivua palstatilaa tämmöiselle tutkimukselle. Hän vastasi jonkin ajan kuluttua pääkirjoituksessaan. Hän perusteli jutun julkaisemista sillä, että lestadiolaiset ovat vähemmistö, jolla on varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa ja heitä on monissa luottamuselimissä. Siksi tällaiseen kritiikkiin pitää olla valmis.

Siis mitä? Edelleenkin jään miettimään, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Arvioidaanko maamme poliittisia päättäjiä, joilla on todellista valtaa, heidän perherakenteensa perusteella vai mistä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa vaan Olle ja Eeva se YouTube kanava. Siitä on vaan haittaa lapsille ja teille.

Samaa mieltä. Mielestäni edesvastuutonta etenkin lasten tuominen julkisuuteen ja heidän asioistaan kertominen (viivästynyt puheenkehitys ja mitälie). Lapset pitäisi ehdottomasti pitää poissa julkisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että tiettyyn rajaan asti sisarusten määrä lisää hyvinvointia jos vanhemmat on terveitä ja jaksavia. Tukiverkkoa ja ihmissuhteita on enemmän ja yksinäisyyttä vähemmän. Läheiset ihmissuhteet lisää tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia. Sisarussuhteet lisää sosiaalisia taitoja jotka hyödyttää koko elämässä. Sisarusten välilä on kiintymystä ja suojaa ja hoivaa. Se että ympärillä on rakkaita sisaruksia on iso pääoma.

Sitten se mutta. Jos lapsia alkaa olla 15 ei kaikki voi olla kovin läheisiä kun ikäeroa on vanhimman ja nuorimman välillä. Vanhemmilla on rajalliset voimavarat tukea. Vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollista auttaa vanhimpia lapsia kun perheessä on vauva ja pieniä. Isommat joutuu ottamaan vastuun liian varhain itsestä. Kasvaa todennäköisyys että jollakin on jotain erityis ongelmia jotka vie voimia, mitä enemmän perheenjäseniä on. Perheen taloudellinen tilanne heikkenee joka vaikuttaa moneen. Jos vanhemmat o

Voisin allekirjoittaa tämän. Olen varttunut suurperheessä, jossa oli kuitenkin alle 10 lasta, ikäerot olivat reilut (2-5 vuotta) ja vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen kunnossa. (Ei vl-perhe kyseessä.) Saimme yksilöllistä huomiota ja rakkautta, vanhemmat pitivät huolta, että lapsilla ei ole liikaa vastuuta toisistaan tai kodista, vaan saimme olla lapsia. Kaikista meistä kasvoi onnellisia, tasapainoisia, henkisesti terveitä, koulutettuja ja työssäkäyviä aikuisia, eikä kenelläkään tullut kammoa lapsiperhe-elämästä. Päinvastoin usealla meistä on omia lapsia ja myös heillä rakkautta ja hyvinvointia riittää. Perheemme on läheinen ja viettää edelleen paljon aikaa yhdessä erilaisin kokoonpanoin.

Tiedän perheitä, joissa yksi tai kaksi lasta, ja perheessä voitu huonosti, samoin joitakin n. 15 lapsen perheitä, joissa myös selvästi näitä mainitsemiasi ongelmia. Kokisin itse sivusta seuranneena ja itse suurperheessä varttuneena, että merkittävin tekijä hyvinvointiin on vanhempien jaksaminen ja motivaatio lasten kanssa olemiseen. Omilla vanhemmillani suurperhe oli toive, ei ns. ennalta määrätty kohtalo, johon ei voinut itse vaikuttaa. Mielestäni jokaisen lapsen tulisi syntyä toivottuna ja odotettuna vanhemmille, joille hän on ilonaihe, ei taakka.

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä mainittuun tutkimukseen sen verran, että kerron, että minä en keksinyt siihen liittyviä kriittisiä kommentteja vaan yliopistossa opettavat ja muut minua paljon viisaammat kasvatusalan ammattilaiset. Eli kysymykset pitäisi osoittaa suoraan heille.

Myös Kalevan silloinen päätoimittaja joutui vastaamaan kysymykseen, miksi lehti antaa kolme kokonaista sivua palstatilaa tämmöiselle tutkimukselle. Hän vastasi jonkin ajan kuluttua pääkirjoituksessaan. Hän perusteli jutun julkaisemista sillä, että lestadiolaiset ovat vähemmistö, jolla on varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa ja heitä on monissa luottamuselimissä. Siksi tällaiseen kritiikkiin pitää olla valmis.

Siis mitä? Edelleenkin jään miettimään, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Arvioidaanko maamme poliittisia päättäjiä, joilla on todellista valtaa, heidän perherakenteensa perusteella vai mistä on kyse?

Tässä nyt mielestäni näkyy, että mikään vähänkään kriittinen näkemys lestadiolaisuuteen liittyen närästää. Ja kuten olen aiemmin sanonut: on eri asia haukkua toisia persoonan tasolla kuin keskustella asiallisen kriittisesti jostakin yhteisöstä ja nostaa esiin myös haastavia näkökulmia. Mielestäni tuo tutkimukseen liittyvä keskustelu lestadiolaisuudesta sekä tutkimuksen johtopäätökset ovat asiallisia ja perusteltuja. Ja miksi oikeastaan nostat esille noita yliopistossa opettavia ja "sinua viisaampien kasvatusalan ammattilaisten" kommentteja, jos et tahdo jatkaa keskustelua ja vetoat siihen, että kysymykset pitäisi osoittaa heille? Ei noita kommentteja olisi kannattanut ottaa esille, jos niistä et halua keskustella enempää. Täysin asiallisia nuo kysymykseni olivat, joita aiemmassa viestissäni esitin.

Siitä olen hieman eri mieltä, että lestadiolaisuus olisi Pohjois-Pohjanmaalla vähemmistö. Monilla pienemmillä paikkakunnilla iso osa väestöstä on lestadiolaisia ja kunnan/seurakunnan päätöksentekoelimissä lestadiolaiset ovat enemmistönä. Totta kai minusta on hyvä, että asiasta keskustellaan, olipa väestöryhmä mikä tahansa. Ja kyllähän valtakunnallisten poliittisten päättäjien perheasioitakin pidetään uutisissa esillä. Sanna Marinin lapsesta ja lapsuudesta sateenkaariperheessä puhuttiin paljon. Presidenttiehdokkaiden puolisoita haastateltiin ja perhekysymykset olivat osalle jopa syy äänestää tiettyä ehdokasta. Viimeksi eilen oli uutisoitu, miten kaksi poliitikkoa ovat tapailleet keskenään ja kummallakin on tuore avioero takana. Eli kyllä näistä perheasioista puhutaan muidenkin kuin lestadiolaisten kohdalla ja päättäjiä arvioidaan myös heidän perhetilanteensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että tiettyyn rajaan asti sisarusten määrä lisää hyvinvointia jos vanhemmat on terveitä ja jaksavia. Tukiverkkoa ja ihmissuhteita on enemmän ja yksinäisyyttä vähemmän. Läheiset ihmissuhteet lisää tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia. Sisarussuhteet lisää sosiaalisia taitoja jotka hyödyttää koko elämässä. Sisarusten välilä on kiintymystä ja suojaa ja hoivaa. Se että ympärillä on rakkaita sisaruksia on iso pääoma.

Sitten se mutta. Jos lapsia alkaa olla 15 ei kaikki voi olla kovin läheisiä kun ikäeroa on vanhimman ja nuorimman välillä. Vanhemmilla on rajalliset voimavarat tukea. Vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollista auttaa vanhimpia lapsia kun perheessä on vauva ja pieniä. Isommat joutuu ottamaan vastuun liian varhain itsestä. Kasvaa todennäköisyys että jollakin on jotain erityis ongelmia jotka vie voimia, mitä enemmän perheenjäseniä on. Perheen taloudellinen tila

On ihan eri, jos vanhemmilla on voimavaroja. Ovat työssäkäyviä, terveitä ihmisiä. Silloin heillä on annettavaa suurperheenkin vanhempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä mainittuun tutkimukseen sen verran, että kerron, että minä en keksinyt siihen liittyviä kriittisiä kommentteja vaan yliopistossa opettavat ja muut minua paljon viisaammat kasvatusalan ammattilaiset. Eli kysymykset pitäisi osoittaa suoraan heille.

Myös Kalevan silloinen päätoimittaja joutui vastaamaan kysymykseen, miksi lehti antaa kolme kokonaista sivua palstatilaa tämmöiselle tutkimukselle. Hän vastasi jonkin ajan kuluttua pääkirjoituksessaan. Hän perusteli jutun julkaisemista sillä, että lestadiolaiset ovat vähemmistö, jolla on varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa ja heitä on monissa luottamuselimissä. Siksi tällaiseen kritiikkiin pitää olla valmis.

Siis mitä? Edelleenkin jään miettimään, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Arvioidaanko maamme poliittisia päättäjiä, joilla on todellista valtaa, heidä

Iltapäivälehdet ja vakavasti otettava maakunnan päälehti ovat mielestäni painoarvoltaan eritasoisia. Tai ainakin pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä mainittuun tutkimukseen sen verran, että kerron, että minä en keksinyt siihen liittyviä kriittisiä kommentteja vaan yliopistossa opettavat ja muut minua paljon viisaammat kasvatusalan ammattilaiset. Eli kysymykset pitäisi osoittaa suoraan heille.

Myös Kalevan silloinen päätoimittaja joutui vastaamaan kysymykseen, miksi lehti antaa kolme kokonaista sivua palstatilaa tämmöiselle tutkimukselle. Hän vastasi jonkin ajan kuluttua pääkirjoituksessaan. Hän perusteli jutun julkaisemista sillä, että lestadiolaiset ovat vähemmistö, jolla on varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa ja heitä on monissa luottamuselimissä. Siksi tällaiseen kritiikkiin pitää olla valmis.

Siis mitä? Edelleenkin jään miettimään, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Arvioidaanko maamme poliittisia päättäjiä, joilla on todellista valtaa, heidän perherakenteensa perusteella vai mistä on kyse?

Arvaan, että vl-ihmiset kommentoivat juttua tyyliin, että nyt hyökätään kansanryhmää vastaan, lopun aikoja eletään, koska uskovia vainotaan jne. " Kaino-Orvokki" varmasti käänsi jutun niin että ei-vl perheissä vanhemmat ovat juoppoja, lapset likaisia jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa vaan Olle ja Eeva se YouTube kanava. Siitä on vaan haittaa lapsille ja teille.

Samaa mieltä. Mielestäni edesvastuutonta etenkin lasten tuominen julkisuuteen ja heidän asioistaan kertominen (viivästynyt puheenkehitys ja mitälie). Lapset pitäisi ehdottomasti pitää poissa julkisuudesta.

Lasten henkilökohtaisista asioista eivät kyllä ole juurikaan kertoneet. Joku täällä keskustelupalstalla on diagnosoinu lapselle viivästyneen puheenkehityksen ja mitälie.