Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Miten se usko turmeltuu jos katsoo jonkun itseä kiinnostavan elokuvan?

Niin miten? Kai tähänkin täytyy joku vastaus olla. Kun minusta yhtä järkevää olisi sanoa, että uskoni vaarantuu ja turmeltuu, jos käyn järvessä uimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolainen ja samaa mieltä tuosta että sydämestä lähtevät pahat teot. En silti ala laajamittaisesti toimimaan toisin koska moni mitä emme tee on minusta ihan loogista. En esimerkiksi halua sekoilla kännissä ja nolata sillä itseäni ja meikkaamattomuudella koen olevani tasa-arvoinen miesten kanssa, koska ei sitä heiltäkään odoteta.

Siksi minusta on loukkaavaa että leimaat meidät kaikki väärässä oleviksi.

Aivoista lähtevät pahat teot.  Sydämellä ei ole mitään tekemistä minkäänlaisten tekojen kanssa. 

Alkoholi on paha, mutta tupakoida voi ??

Meikkaaminen on jokaisen oma asia, mutta sinun kohdalla se ei ole. Noudatat jonkun toisen sääntöjä.

 

Matteus 15:

Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varka

Ei ne kuitenkaan sydämestä lähde. Miten meni koulussa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä surullinen lasten puolesta. Itse olin 80-luvulla helluntailaisperheen lapsi. Olin koulussa aina yksin ja kiusattu. Olin hyvin erikoinen persoona, koska olin todella tiukasti uskovainen.  Meillä ei esim ollut televisiota enkä ymmärtänyt yhtään huumoria. Pidin myös ei uskovaisia lapsia synnillisenä, jotka menevät helvettiin. Tuollainen tiukka uskonto vahingoittaa, koska lapset kuitenkin käyvät koulua ja pitäisi tulla tavallisten lasten kanssa toimeen. Enää en ole uskovainen mutta koko ikäni olen ollut ilman ystäviä.

Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Vanhoillislestadiolaiset harvemmin on yksinäisiä. Päinvastoin.

On yksinäisyyttäkin. Vl-lapsilla ja nuorilla on ympärillä toisensa mutta koska heitä ohjataan voimakkaasti yhtenäisyyteen ja samanlaisuuteen (musiikkimaku, ulkonäkö, harrastukset) porukat on aika yhteneviä ja erilaisuutta opitaan sietämään huonommin. Osa on erilaisia eikä astu annettuun muottiin vaan jää porukoiden ulkopuolelle ja kokee yksinäisyyttä. Myöskään ei-vl kanssa voi olla vaikea ystävystyä jos kokemus maailma on erilainen.

Elokuvat ja teatteri on kaunokirjallisuutta siinä missä kirjoitettu tekstikin. Ennen kirjoitustaitoa teatteri oli hyvin tärkeä kirjallisuuden muoto. Sisältö merkitsee eikä muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolainen ja samaa mieltä tuosta että sydämestä lähtevät pahat teot. En silti ala laajamittaisesti toimimaan toisin koska moni mitä emme tee on minusta ihan loogista. En esimerkiksi halua sekoilla kännissä ja nolata sillä itseäni ja meikkaamattomuudella koen olevani tasa-arvoinen miesten kanssa, koska ei sitä heiltäkään odoteta.

Siksi minusta on loukkaavaa että leimaat meidät kaikki väärässä oleviksi.

Aivoista lähtevät pahat teot.  Sydämellä ei ole mitään tekemistä minkäänlaisten tekojen kanssa. 

Alkoholi on paha, mutta tupakoida voi ??

Meikkaaminen on jokaisen oma asia, mutta sinun kohdalla se ei ole. Noudatat jonkun toisen sääntöjä.

 

Matteus 15:

Juuri sydämestähän lähtevät pahat a

Ymmärrät varmaan, että monissa yhteyksissä sydämellä tarkoitetaan ihmisen sisintä, ei sitä ihmiselämän kannalta välttämätöntä, rinnassamme sykkivää lihasta. Jossakin sinut voidaan ottaa vastaan sydämellisesti tai sinulle voidaan lähettää sydämelliset onnentoivotukset.

Raamatussa sana sydän merkityksessä ihmisen sisin toistuu usein. Tässä muutamia esimerkkejä sekä Vanhasta että Uudesta testamentista.

Snl. 4:23: Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Ps. 119:10: Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä.

Ps. 64:7: Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän.

Matt. 12: 34: Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Matt. 22:37: Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Matt. 5:8: Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä surullinen lasten puolesta. Itse olin 80-luvulla helluntailaisperheen lapsi. Olin koulussa aina yksin ja kiusattu. Olin hyvin erikoinen persoona, koska olin todella tiukasti uskovainen.  Meillä ei esim ollut televisiota enkä ymmärtänyt yhtään huumoria. Pidin myös ei uskovaisia lapsia synnillisenä, jotka menevät helvettiin. Tuollainen tiukka uskonto vahingoittaa, koska lapset kuitenkin käyvät koulua ja pitäisi tulla tavallisten lasten kanssa toimeen. Enää en ole uskovainen mutta koko ikäni olen ollut ilman ystäviä.

Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Vanhoillislestadiolaiset harvemmin on yksinäisiä. Päinvastoin.

 

On yksinäisyyttäkin. Vl-lapsilla ja nuorilla on ympärillä toisensa mutta koska heitä ohjataan voimakkaasti yhtenäisyyteen ja samanlaisuuteen (musiikkimaku, ulkonä

Totta, porukoiden ulkopuolelle voi jäädä mutta kyllä ainakin minulla sisaruksilla ja serkuilla on ollut liikkeen ulkopuolisiakin kavereita. Myös minun vanhemmilla ja ihan aikuisiällä.

Onpa syyllistävä sävy joissain viesteissä. Mitä järkeä on syyllistää siitä että joku jättää vaikka elokuvan katsomatta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö on se mikä elokuvissa ja sarjoissa ratkaisee. Jokainen tekee itse sen valinnan, katsooko mitään vai osaako valita ne jotka eivät turmele uskoa. Omatunto ohjaa tässä valinnassa. -vl 

Mistä ihmiset tietäisivät elokuvista niitä koskaan katsomatta, millaisia ne ovat? Tai se yksittäinen elokuva?  Onko heillä ihan muuta hankittu syvällinen tietämys elokuvista: lukevat tarkkaan kaikki saatavissa olevat arvostelut, tutustuvat ohjaajien elämänkertoihin? Katsovat ensin still-kuvia elokuvasta?  Ihanko sattumoisin sata tuhatta ihmistä on tullut siihen tulokseen, että kaikki, siis ihan kaikki,  elokuvat ja kaikki oopperat "turmelevat uskoa" ilman, että ovat nähneet yhtään elokuvaa tai yhtään oopperaa?

Jos vain elokuvan sisältö olisi oikeasti ratkaiseva, niin silloinhan vl-lapsiperheet ja lapset kävisivät katsomassa taatusti vaarattomia ja viattomia last

Eiköhän elokuvan nimen, esittelytekstin, trailerin ja ikärajan perusteella saa aika hyvän käsityksen? 

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ja teatteri on kaunokirjallisuutta siinä missä kirjoitettu tekstikin. Ennen kirjoitustaitoa teatteri oli hyvin tärkeä kirjallisuuden muoto. Sisältö merkitsee eikä muoto.

Eivät ole. Miten tällainen skeida saa yläpeukkua? Teatteri ei ole kaunokirjallisuutta. Sekoitat ilmeisesti sanaan "taidemuoto".

Mitä se sinua kaivelee, miten muut elävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika monessa lasten elokuvassa on tanssia ja rytmikästä musiikkia, päätähdillä korviksia ja meikkiäkin.

Että näin sivusta ymmärrän kyllä tavallaan, että jos tarkoitus on elää ilman näitä, ei niitä halua tuoda lapsille tässäkään muodossa 🤔

Minä puhuin nyt lasten elokuvista! Vaikka Heinähattu ja Vilttitossu. Pääosissa lapset. Mitä pahaa on lasten rytmikkäässä musiikissa? On Rati- riti- rallassakin rytmi!!

Ei haluta totuttaa lasta kuuntelemaan tietynlaista musiikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa syyllistävä sävy joissain viesteissä. Mitä järkeä on syyllistää siitä että joku jättää vaikka elokuvan katsomatta? 

Miksi syyllistyt? Mielestäni kukaan ei ole syyllistänyt siitä että joku ei katso elokuvia. Sen sijaan semmoiset henkilöt saattaa syyllistää niitä jotka katsoo hyvällä omallatunnolla. Muissakin asioissa on monesti niin että joku ei halua tehdä jotain. Se on ok. Kuitenkin sitten hän ei hyväksykään sitä että joku muu haluaa ja tekeekin. Syyllistää siitä että joku tekee "syntiä" vaikka nämä ei ole mitään syntejä vaan tapoja. Jokainen saa vapaasti olla tekemättä asioita kellään ei ole oikeutta määritellä toisten valintoja. Missään ei siihen anneta lupaa.

Gal. 6: Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ja teatteri on kaunokirjallisuutta siinä missä kirjoitettu tekstikin. Ennen kirjoitustaitoa teatteri oli hyvin tärkeä kirjallisuuden muoto. Sisältö merkitsee eikä muoto.

 

Eivät ole. Miten tällainen skeida saa yläpeukkua? Teatteri ei ole kaunokirjallisuutta. Sekoitat ilmeisesti sanaan "taidemuoto".

Mitä se sinua kaivelee, miten muut elävät?

Miksi olet noin aggressiivinen ja käytät rumia sanoja? Sitä paitsi itselläsi on väärä tieto aiheesta.

"Kaunokirjallisuus on yleisnimitys kaikelle taiteeksi tai viihteeksi luokiteltavalle kirjallisuudelle (vastakohtana tietokirjallisuudelle). Kaunokirjallisuus jaetaan yleensä kertomakirjallisuuteen (proosa, eepokset), runouteen ja draamaan (näytelmät, kuunnelmat, elokuva- ja tv-käsikirjoitukset)."

Ns kevyen musiikin laulutekstejä kirjoittanut Bob Dylan on saanut kirjallisuuden Nobelin. 

Syntiä ei ole olemassakaan 

Vierailija kirjoitti:

Syntiä ei ole olemassakaan 

Syntiä on sydämen luopuminen Jumalasta. Ei ole synnitöntä ihmistä mutta on Jeesuksen verellä armahdettuja syntisiä.

"Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.Fariseukset sanoivat hänelle: Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä. Jeesus vastasi: Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään." 

Vierailija kirjoitti:

Syntiä ei ole olemassakaan 

Joh.1.:

7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 

8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. 

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ja teatteri on kaunokirjallisuutta siinä missä kirjoitettu tekstikin. Ennen kirjoitustaitoa teatteri oli hyvin tärkeä kirjallisuuden muoto. Sisältö merkitsee eikä muoto.

 

Eivät ole. Miten tällainen skeida saa yläpeukkua? Teatteri ei ole kaunokirjallisuutta. Sekoitat ilmeisesti sanaan "taidemuoto".

Mitä se sinua kaivelee, miten muut elävät?

Miksi olet noin aggressiivinen ja käytät rumia sanoja? Sitä paitsi itselläsi on väärä tieto aiheesta.

 

"Kaunokirjallisuus on yleisnimitys kaikelle taiteeksi tai viihteeksi luokiteltavalle kirjallisuudelle (vastakohtana tietokirjallisuudelle). Kaunokirjallisuus jaetaan yleensä kertomakirjallisuuteen (proosa, eepokset), runouteen ja draamaan (näytelmät, kuunnelmat, elok

Niin, eli elokuva- ja näytelmäkäsikirjoitukset, ei elokuvat ja teatteri. Jos menet katsomaan elokuvan, et lue kirjallisuutta. Mikä tässä on vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ja teatteri on kaunokirjallisuutta siinä missä kirjoitettu tekstikin. Ennen kirjoitustaitoa teatteri oli hyvin tärkeä kirjallisuuden muoto. Sisältö merkitsee eikä muoto.

Eivät ehkä ole kaikki kuulleet antiikin Kreikan klassikkonäytelmistä kuten Antigone?

Jaa että vlväki katselee leffojen trailereita ja niiden perusteella päättää, että tuota en mene katsomasn, enkä tuota, enkä tuota.... hmmmmm

Mun usko vois turmeltua, jos joutuisin vasten tahtoani olemaan vuodesta toiseen raskaana ja synnyttämään. Vois tulla viha, kiukku ja katkeruus. Uskomisen ilo katoaisi.