Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

ei ole pakko pannan voi myös pymppyyn

Miten veikkaatte, että tuo mustasilmänaluksinen tyttö voi sitten kun hänellä on kymmenen lasta?

"Luomistyönsä päätteeksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"

Toisin sanoen: älkää estäkö raskautta vaan lisääntykää.

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tapaan näitä jopa 14 lapsisia perheitä. Kun hoidan yhtä korvakipuista ja mukana vastaanotolla on puolet pesueesta niin voi miten nämä lapsukaiset ovat haltioissaan kun otan heidät yksitellen syliin tai huomioin muuten. Tuntuu että heillä on valtava aikuisen kaipuu kun eihän vanhemmat ehdi antamaan huomiota kaikille. On varmaan mukavaa kun on paljon sisaruksia mutta sitten on tämäkin puoli asiassa.

Aamutelevisiossa joku koulupappa kertoi kuinka hän kouluokassa seuraa opetusta ja usein lapset tulevat hänen syliinsä juttelemaan lemmikeistään tai muusta tärkeästa.

Meillä kaikki on mennyt överiksi, lapsi on hukassa jos hakee turvaa vieraan sylistä. Leikki-ikäinen ehkä, mutta kouluikäiset, se on outoa.

Uskonnot on toki oiva tapa hallita ihmisiä ja yhteiskuntia, jossain taas kylän vanhimmat ja poppamiehet pitävät järjestystä yllä. Meidän,  vielä sivistyneessä ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa on sääntöä säännön päälle ihan riittävästi. Joillekin on Raamattu autuaaksi tekevä, jollekin taas luonto ja puu jota halailla. Sallittakoon tuputtamatta.

Vierailija kirjoitti:

"Luomistyönsä päätteeksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"

Toisin sanoen: älkää estäkö raskautta vaan lisääntykää.

Ja tuhotkaa koko maapallo. Tuhotkaa myös kaikki elollinen, mikä maata koskaan on asuttanut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma juttunsa on se, kun moni liikkeen parissa oleva nuori joutuu valitsemaan harrastuksensa sen mukaan mikä on sallittua ja mikä ei. Sitten ei siinäkään saa menestyä liikaa ja kilpailla jos edes esim kilpaurheilua saa edes harrastaa. Joku ehkä saa jonkin verran, mutta kun menee liian vakavaksi pitää jo lopettaa se. Sama juttu esim musiikissa jos siihen sisältyy vääriä elementtejä kuten näillä nuorilla lukiossa tanssia ja näytelmää yms niin vaihtoivat muualle. Siinä rajoitetaan myös ihmisiä ja moni lahjakas lopettaa. Sääli koska moni nuori esim urheilee paljon. Joskus luin salibandyn pelaajasta joka sm-tasolla pelaa ja hän kertoi kuinka tämä liike oli pakko jättää, kun ei halunnut luopua kilpa-urasta. Kertoi kuinka heitä oli nuoruudessa monia liikkeen parissa olevia hyviä pelaajia, mutta kaikki lopettivat uransa uskonnonkin takia. Se on aina lahjojen ja kykyjen hukkausta. Ja onko päätös oma. Minusta ei jos uskonnon takia lopetetaan oma kiinnostuksen kohde.

Ristiriitaista oli myös, että peruskoulussa vl:t olivat kovimpia kilpailijoita koululiikuntatunneilla, heillä meni ihan tappeluksi, jos eivät voittaneet jossain jalkapallossa. Me muut katsottiin vähän ihmeissään sitä raivoamista, mutta ehkä me oltiin vain totuttu tuollaisiin asioihin ja saatu toteuttaa normaaleja puolia itsessä?

Ei liikuntaan liittyvä, mutta muistan , kun tytär ihmetteli yläasteella, kun ruotsin tunnilla katsoivat Peppi Pitkätossua, niin lestatytöt jaksoi keskustella näkemästään lopupäivän. 

Kotona kun ei ollut tv:tä niin eivät mitään lasten ohjelmiakaan olleet nähneet.

Myös kielitaito oli lestanuorilla huomattavasti huonompi, kuin ei lestoilla, jotka oppi esim englantia tv sarjoita/elokuvista/musiikista ym. Tämä siis joskus 2008.

Tänä päivanä tilanne jo muuttunnut, kun taitavat koneiltaan katsoa ihan mitä vaan. 

Vai lopupäivän keskustelivat Peppi Pitkätossusta? Yläasteikäiset tytöt? Vuonna 2008? Älä jaksa.

Joku oli lähettänyt heille kysymyksen, että onko toiveena saada lisää lapsia ja molemmat oikein innolla lisää toivovat. Toivottavasti ymmärtävät pitää kohtuudessa kaiken silti.

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tapaan näitä jopa 14 lapsisia perheitä. Kun hoidan yhtä korvakipuista ja mukana vastaanotolla on puolet pesueesta niin voi miten nämä lapsukaiset ovat haltioissaan kun otan heidät yksitellen syliin tai huomioin muuten. Tuntuu että heillä on valtava aikuisen kaipuu kun eihän vanhemmat ehdi antamaan huomiota kaikille. On varmaan mukavaa kun on paljon sisaruksia mutta sitten on tämäkin puoli asiassa.

Eikö näistä työelämän ns. asiantuntijoista ollut jo keskustelussa aikaisemmin puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luomistyönsä päätteeksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"

Toisin sanoen: älkää estäkö raskautta vaan lisääntykää.

Ja tuhotkaa koko maapallo. Tuhotkaa myös kaikki elollinen, mikä maata koskaan on asuttanut!

Liian suuri ihmispopulaatio on maapallon suurin ongelma. Se on kaikkien ympäristöongelmien juurisyy. Poikkeuksia on, mutta yleisesti ottaen yhtälö on yksinkertainen: mitä pienempi väestö, sitä helpompi on pitää ympäristön kuormitus hallinnassa ja päinvastoin.

Merkitykseensä nähden ylikansoitusongelma on jäänyt liian vähälle huomiolle. Jos sitä ei saada kuriin, muu ympäristöpolitiikka uhkaa jäädä näpertelyksi. Jos esimerkiksi Afrikan väestö kasvaa tällä vuosisadalla ennustetusti yli neljään miljardiin, jokainen voi miettiä, mikä vaikutus sillä on maapallon kuormitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuon pariskunnan miehen videoita ja pisti kyllä silmään, että nainen oli aika väsyneen oloisena taustalla ja kun mies innoissaan touhotti kaikenlaista, kommentoi nainen vain hiljaa, että haluaisi kyllä vain nukkua enemmän.

En ole itse videoita katsonut, mutta jaan sen ajatuksen, että monessa lestadiolaisperheessä lapset ja koti jää äidin vastuulle. Toki tälläinen ilmiö on monesti myös "tavallisissa" perheissä. En sitä kiistä. Silti näissä isoissa perheissä se kaikki vaan korostuu. Tähän lisättynä se, että moni lestadiolaismies voi olla yritystoiminnassa mukana tai yrittäjä itsekin. Tekevät näin pitkää päivää ollen paljon pois kotoa. Monella kaksikin työtä eli päivätyö ja vielä yrityshommat. Olen läheltä seurannut sitä kaikkea. Parikin isää lähes koko päivän pois kotoa ja hommat jatkuivat viikonloppuisinkin. Äiti hoisi kodin ja lapset.

Miehillä on myös tyypillistä viettää yhteistä aikaa miesporukassa. Metsästys (niinkuin tänäkin nuori mies harrasti), sauna-illat, erilaiset remonttijutut yms vievät aikaa monelta. Naiset ehkä harvemmin pääsevät ilman lapsia mihinkään. Mies saattaa lenkkeillä yksinään ja naiset lastensa kanssa ulkoillen sen mitä pysyvät. Näin monen miehen elämä on vilkkaampaa ja naiset kotona. Tietysti yleistän tässä ja kaikilla ei mene samoin. Kirjoitan silti kokemuksistani.

Tuolta Ollen ja Eevan kanavalta löytyy paljon videoita, joissa ovat kaksin liikkeellä, esim. vaikka hotelliviikonloppua viettämässä.

Vierailija kirjoitti:

On vahingollista ja turhauttavaa, että kuka tahansa voi esiintyä tällä foorumilla minä tahansa: opettajana, varhaiskasvattajana, sosiaalityöntekijänä, lääkärinä, sairaanhoitajana jne. Ja kerrotaan ns. omaan kokemukseen perustuen juttuja perheistä ja lapsista. He eivät vain hoksaa sitä, että oikea ammattilainen ei kerro ihmisten ja oman työpaikkansa asioita netin keskustelupalstoilla. Häntä sitoo vaitiolovelvollisuus, joka on yksi tärkeimmistä perheitä suojaavista asioista. Sitä paitsi kansa on taipuvainen uskomaan kaiken, mitä kerrotaan. Terveisin 37 vuotta kunnan viranhaltijana työskennellyt.

Ja sitten taas joku ammattilainen voi kertoa kokemuksistaan esim. "sukulaisena", koska tahtoo tuoda asioita tietoon, mutta ei sitä, että on kohdannut ongelmia ammattinsa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luomistyönsä päätteeksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"

Toisin sanoen: älkää estäkö raskautta vaan lisääntykää.

Ja tuhotkaa koko maapallo. Tuhotkaa myös kaikki elollinen, mikä maata koskaan on asuttanut!

Liian suuri ihmispopulaatio on maapallon suurin ongelma. Se on kaikkien ympäristöongelmien juurisyy. Poikkeuksia on, mutta yleisesti ottaen yhtälö on yksinkertainen: mitä pienempi väestö, sitä helpompi on pitää ympäristön kuormitus hallinnassa ja päinvastoin.

Merkitykseensä nähden ylikansoitusongelma on jäänyt liian vähälle huomiolle. Jos sitä ei saada kuriin, muu ympäristöpolitiikka uhkaa jäädä näpertelyksi. Jos esimerkiksi Afrikan väestö kasvaa tällä vuosisadalla ennustetusti yli neljään miljardiin, jokainen voi miettiä, mikä vaikutus sillä on maapallon kuormitukseen.

Mistä lähtien Afrikan väestönkasvua on voitu rajoittaa Suomesta käsin? Suomalaisten syntyvyys on maailman alhaisimpia, vaikka lestadiolaisia on eniten täällä. Nykyisellä syntyvyydellä väestö vähenee ilman uusia tulijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Missä välissä ne naiset korkeakouluttautuu kun parikymppisenä mennään naimisiin ja saman tien lapsia alkaa tulla joka vuosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Missä välissä ne naiset korkeakouluttautuu kun parikymppisenä mennään naimisiin ja saman tien lapsia alkaa tulla joka vuosi?

Ei nykyään useinkaan olla vielä 18-vuotiaana naimisissa ja opiskelijoillekin on lapsia. Ei lapset estä opiskelua. Tiedän esimerkiksi lääkärin, hammaslääkärin ja opettajia, joilla ensimmäiset lapset ovat syntyneet opiskeluaikana.

Jotenkin naivia kirkkain silmin kertoa, ettei yhtään tiedetä montako lasta Luoja suo.  Ei häävi Einstein tarvi olla, että jos parikymppisenä on jo kaksi saatu, niin yksi per vuosihan niitä tulee jatkossakin, jos asialle ei tehdä mitään tai tule sairauksia tms.

Järjenkäyttö ei ole ilmeisesti sallittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Missä välissä ne naiset korkeakouluttautuu kun parikymppisenä mennään naimisiin ja saman tien lapsia alkaa tulla joka vuosi?

Ei nykyään useinkaan olla vielä 18-vuotiaana naimisissa ja opiskelijoillekin on lapsia. Ei lapset estä opiskelua. Tiedän esimerkiksi lääkärin, hammaslääkärin ja opettajia, joilla ensimmäiset lapset ovat syntyneet opiskeluaikana.

Ja esim. somevaikuttaja Viena Koon äiti työskenteli vuosikaudet opettajana ja perheessä taisi olla 13 lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin naivia kirkkain silmin kertoa, ettei yhtään tiedetä montako lasta Luoja suo.  Ei häävi Einstein tarvi olla, että jos parikymppisenä on jo kaksi saatu, niin yksi per vuosihan niitä tulee jatkossakin, jos asialle ei tehdä mitään tai tule sairauksia tms.

Järjenkäyttö ei ole ilmeisesti sallittua?

Harvalle tulee lapsia joka vuosi. Ovat kyllä poikkeuksia sellaiset. Jos olisi tavallista, suurimmalla osalla olisi jotain 20 lasta nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Missä välissä ne naiset korkeakouluttautuu kun parikymppisenä mennään naimisiin ja saman tien lapsia alkaa tulla joka vuosi?

Ei nykyään useinkaan olla vielä 18-vuotiaana naimisissa ja opiskelijoillekin on lapsia. Ei lapset estä opiskelua. Tiedän esimerkiksi lääkärin, hammaslääkärin ja opettajia, joilla ensimmäiset lapset ovat syntyneet opiskeluaikana.

Ensimmäiset ja ainoat.  Ei kukaan pysty opiskelemaan korkeakoulututkintoa samalla jos synnyttää ja hoitaa joka vuosi yhden lapsen lisää.  Aika ei yksinkertaisesti riitä, kun nukkuakin pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin naivia kirkkain silmin kertoa, ettei yhtään tiedetä montako lasta Luoja suo.  Ei häävi Einstein tarvi olla, että jos parikymppisenä on jo kaksi saatu, niin yksi per vuosihan niitä tulee jatkossakin, jos asialle ei tehdä mitään tai tule sairauksia tms.

Järjenkäyttö ei ole ilmeisesti sallittua?

Harvalle tulee lapsia joka vuosi. Ovat kyllä poikkeuksia sellaiset. Jos olisi tavallista, suurimmalla osalla olisi jotain 20 lasta nelikymppisenä.

Jotakin siis pakosta tehdään jossakin vaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Missä välissä ne naiset korkeakouluttautuu kun parikymppisenä mennään naimisiin ja saman tien lapsia alkaa tulla joka vuosi?

Ei nykyään useinkaan olla vielä 18-vuotiaana naimisissa ja opiskelijoillekin on lapsia. Ei lapset estä opiskelua. Tiedän esimerkiksi lääkärin, hammaslääkärin ja opettajia, joilla ensimmäiset lapset ovat syntyneet opiskeluaikana.

Ja esim. somevaikuttaja Viena Koon äiti työskenteli vuosikaudet opettajana ja perheessä taisi olla 13 lasta. 

Opettajissa on paljon vanhoillislestadiolaisia.