Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Oon jo kolme kertaa kirjoittanu tänne kommentin, että myös meidän liikkeen sisältä löytyy niitä huonosti käyttäytyviä ja varastelevia nuoria, niinkuin joka ihmisryhmästä, mutta jostain kumman syystä se kokoajan poistetaan. Eihän kukaan haluaisi että omat nuoret tai lapset käyttäytyisi huonosti, mutta se kuuluu nuoruuteen että rajoja koetellaan. 

Tämä. En itse kuulu liikkeeseen ja ajattelen, että iso osa liikkeen nuorista (kuten muistakin nuorista) osaa käyttäytyä. Sitten on pieni osa, jotka pilaavat toistenkin maineen. Iso osa nuorista ei koskaan esimerkiksi varasta, riko toisten omaisuutta jne, mutta pieni osa nuorista niin tekee. Ja olisihan se kumma, että kaikki +100 000 lestadiolaista käyttäytyisivät kaikki oikein. Kyllä niitä huonosti käyttäytyviä on kaikenlaisissa piireissä. Ei sen ääneen sanomisessa ole mitään pahaa, eikä se mielestäni pilaa lestadiolaisten mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Sovitaanko niin, että ollaan ystävällisiä puolin ja toisin? 🙏

Kyllä minua harmittaa se, että kun olen tässä ketjussa aivan ystävällisesti kysynyt lestadiolaisuudesta asioita, joita en tiedä, niin vastaukset ovat olleet ivallisia. Eihän niitä asioita muuten kysyttäisi, jos niistä ei tiedettäisi. 

Yle ja muu media on jo kauan tehnyt vain negatiivista ohjelmaa Kristinuskosta. Aivopesua. Koska eliitti vihaa Jeesusta joka pelastaa ja tekee vapaaksi mm aivopesusta

Tuosta pahasta ja vl-ajatuksesta, että kaikki paha olisi "maailmassa". Eihän kaikki maailmalliset asiat ole pahoja. Meitä on aika iso joukko, jotka ovat ei-vanhoillislestadiolaisia ja elämme monilta osin hyvinkin samanlaista elämää kuin ikäisemme vl-ihmiset. Meidän perheessä ei esimerkiksi käytetä alkoholia. Emme harrasta festareita, baarissa käymistä tms, koska ei vain kiinnosta. Nautin pikkulapsiarjesta: teemme lapsen kanssa tavallisia asioita, käymme leikkipuistossa, ulkoilemme, luemme kirjoja jne. Arvostamme monilta osin perinteistä perhe-elämää ja maalaisjärkisiä arvoja. Olemme puolison kanssa aikamoisia kotihiiriä. Minä luen kirjoja, ulkoilen, hoidan puutarhan kukkia jne. Mies puolestaan on innostunut lautapeleistä ja tietokonepeleistä. Telkkarisarjoja ja elokuvia tosin katson, mutta niistäkään eivät kiinnosta mitkään K-16 ohjelmat, vaan esimerkiksi dokumentit. Musiikista nautin, mutta kuuntelenkin iloisesti monenlaista kevyestä popista virsiin ja klassiseen musiikkiin. Käyn säännöllisesti kirkossa ja olen hengellinen ihminen.

Ainakin minä itse koen, että hyvinkin minulla voisi olla yhteistä jonkun vanhoillislestadiolaisen kanssa ja voisimme olla kavereita, jotka juttelevat arkisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari huomiota ja kysymystä suviseuroista:

Katsoin myymälästä kuvattua videota. Hämmensi, kun myymälässä oli kylttejä, että kaikki varkaudet ilmoitetaan poliisille. En jotenkin tullut yhtään ajatelleeksi, että joku voisi varastaa suviseuroissa.

Samoin hämmensi, kun jossakin muistutettiin noudattamaan annettuja suviseuraohjeita. Jättääkö osa ihmisistä todella noudattamatta ohjeita vaikka liittyen yleiseen turvallisuuteen, käytänteisiin tms? Olin jotenkin ajatellut, että kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat lainkuuliaista porukkaa.

Suviseuroissa käyneet: miten suviseurat tänä vuonna kohdallasi sujuivat? Sinua ei tunnisteta vastauksestasi, paikalla oli kuitenkin 80 000 ihmistä. Olisi kiva kuulla ihan tavallisten ihmisten kokemuksia. Teitkö jonkun vapaaehtoistyövuoron?

Hohhoijaa, kai tiesit, että läheskään kaikki suviseuravieraat eivät ole lestadiolaisia

Hohhoijaa, kun oletetaan, että varkaat ovat automaattisesti ei-lestadiolaisia

Varmasti pitävät itseään muita rehellisempinä, vaikkei niin ole. Ei ole ainoa ryhmä, joka pitää aiheettomasti omaa ryhmäänsä muita parempana ja rehellisempänä.

Esim. ammunnan harrastajien olen kuullut ylistävän kuinka rehellisiä he ovat, kun aseet voi jättää irralleen, eikä kukaan koskaan ole niitä varastanut. Monia syitä on sille, miksi on paljon suurempi kynnys varastaa toiselta ampujalta. Jos tästä jäisi kiinni, voisi koko harrastus loppua siihen, kun ei kehtaisi nähdä toisia ampujia. Muitakin syitä toki on, mutta samat syyt eivät estä varastamista ulkopuolisilta, joten rikokset kohdistuvat pääasiassa muihin. Se jos riski jäädä on riittävän pieni, pienentää merkittävästi tätä kynnystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä  takia käytätte lähes sata vuotta vanhaa Raamatun  käännöstä? 

 

Evankelis-luterilaisen kirkon virallinen käännös on tuo uudempi, 1992 julkaistu käännös. Sitä käytetään jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Eli pappi esimerkiksi toimisi väärin, jos hän sunnuntaina lukisi vanhan käännöksen mukaisen evankeliumin kirkossa. Siksi myös itse ihmettelen tätä, miksi käytetään vanhaa käännöstä vl-saarnoissa. Tuo nykyinen käännös on jo yli 30 vuotta vanha ja aika iso osa lestadiolaisista ei ole koskaan elänytkään aikana, jolloin vanha käännös oli vielä virallisessa käytössä.

Ei vl-saarnoissa käytetä aina vanhaa käännöstä. Kaikkia käännöksiä käytetään, puhuja saa valita ihan oman mielensä mukaisen käännöksen. Paljon kuulee saarnattavan myös uusimman käännöksen pohjalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä  takia käytätte lähes sata vuotta vanhaa Raamatun  käännöstä? 

 

Evankelis-luterilaisen kirkon virallinen käännös on tuo uudempi, 1992 julkaistu käännös. Sitä käytetään jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Eli pappi esimerkiksi toimisi väärin, jos hän sunnuntaina lukisi vanhan käännöksen mukaisen evankeliumin kirkossa. Siksi myös itse ihmettelen tätä, miksi käytetään vanhaa käännöstä vl-saarnoissa. Tuo nykyinen käännös on jo yli 30 vuotta vanha ja aika iso osa lestadiolaisista ei ole koskaan elänytkään aikana, jolloin vanha käännös oli vielä virallisessa käytössä.

Ei vl-saarnoissa käytetä aina vanhaa käännöstä. Kaikkia käännöksiä käytetään, puhuja saa valita ihan oman mielensä mukaisen käännöksen. Paljon kuulee saarna

Tämä on minun mielipiteeni, mutta en käsitä sitä, miksi liikkeessä on niin paljon maallikkosaarnaajia ilman teologin koulutusta. Mielestäni siihen on syynsä, miksi papeilla on teologin koulutus. Miksi liikkeessä ei suosita enemmän liikkeeseen kuuluvien pappien saarnoja?

Teologimiehet kyllä kutsutaan yleensä heti jo opiskeluaikana puhujaksi. Mutta parempi olisi, että puhujana olisi vain teologeja, lukuisista eri syistä. Jos ihminen siihen tehtävään haluaa niin viiden vuoden opinnot yliopistossa ei ole ylivoimaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari huomiota ja kysymystä suviseuroista:

Katsoin myymälästä kuvattua videota. Hämmensi, kun myymälässä oli kylttejä, että kaikki varkaudet ilmoitetaan poliisille. En jotenkin tullut yhtään ajatelleeksi, että joku voisi varastaa suviseuroissa.

Samoin hämmensi, kun jossakin muistutettiin noudattamaan annettuja suviseuraohjeita. Jättääkö osa ihmisistä todella noudattamatta ohjeita vaikka liittyen yleiseen turvallisuuteen, käytänteisiin tms? Olin jotenkin ajatellut, että kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat lainkuuliaista porukkaa.

Suviseuroissa käyneet: miten suviseurat tänä vuonna kohdallasi sujuivat? Sinua ei tunnisteta vastauksestasi, paikalla oli kuitenkin 80 000 ihmistä. Olisi kiva kuulla ihan tavallisten ihmisten kokemuksia. Teitkö jonkun vapaaehtoistyövuoron?

Hohhoijaa, kai tiesit, että läheskään kaikki suviseuravieraat eivät ole lesta

Miksi lestanuorilla täytyy olla merkkikenkiä? Mikseivät ihan tavalliset käy?

Vierailija kirjoitti:

Teologimiehet kyllä kutsutaan yleensä heti jo opiskeluaikana puhujaksi. Mutta parempi olisi, että puhujana olisi vain teologeja, lukuisista eri syistä. Jos ihminen siihen tehtävään haluaa niin viiden vuoden opinnot yliopistossa ei ole ylivoimaiset. 

Todellakin ihmetyttää, että joku ihan maallikkomies voi olla puhujana, mutta teologinainen ei. Ei kai se Raamatun tuntemus ja tieto  lestadiolaisillakaan asu vyötärön alapuolella? 

Janita Aution ja Arttu Mustosen tarina on myös yksi asia mitä olen miettinyt lestadiolaosuudessa. 

Eli monesti nopeasti naimisiin tuntematta edes kumppaniaan kunnolla. Ei läheisyyttä tai seksiä avioliittoa yms. Sitten voi käydä niin kuin heillekin olisi käynyt jos olisivat ehtineet naimisiin saakka. Lopulta olisivat olleet onnettomia ja mies vielä "tajunnut" olevansa homo. Veikkaan, että moni voi päättyä liian nuorena ja liian nopeasti avioon sekä näitä vastaavia tapauksia on jossa henkilö tajuaa liian myöhään olevansa homo. Toisaalta näin voi käydä myös muiden ihmisten kohdalla, eikä vaan lestadiolaisten. Silti nuorena ja nopeasti avioon meno voi lisätä riskeä tähän kaikkeen. Hekin kirjottavat jutussa kuinka läheisyyttä oli liikkeen oppien mukaan hyvin vähän ennen mahdollista avioliittoa  

"Pian tämän jälkeen parin suhde päättyi. Aloite tuli Autiolta. Hänelle ero oli tie vapauteen.

Olo oli vapautunut ja upea.

Mustonen taas kertoo, että suri asiaa noin viikon ajan. Nyt hän kuitenkin kiittelee Autiota:

Jos sitä päätöstä ei olisi tehty ja me oltaisiin päädytty naimisiin asti, en tiedä, kuinka pitkään me oltaisiin siinä sinnitelty.

Mustonen arvelee, että he olisivat tehneet pakolla muutaman lapsen ja eläneet onnettomina ihan ok arkea. Eron jälkeen Mustonen alkoi ymmärtää olevansa homoseksuaali."

Tuomarin tehtävä kuuluu maalisissa asioissa maallisen oikeuden tuomioistuimille. Uskonnollisissa asioissa Jumalalle. Niin raamattu opettaa.

Mun mielestä tosi kauniisti ja kunnioittavasti puhuivat, kyllähän kaikki tiesivät että olivat paikan päällä ja oletinkin tietysti että jotain sanovat. 

Oma arvioni on, että nuorena solmituissa liitoissa voi olla hyvin isoja haasteita. Tämä ei ole vain vl-parien kohdalla, vaan ihan kaikilla nuorilla pareilla. Parikymppisenä ja alle sitä ei aidosti tiedä, millainen ihminen itse pohjimmiltaan on ja millainen puoliso olisi itselle sopivin. Aika harva sanoo olevansa vaikka 35-vuotiaana tai 50-vuotiaana aivan samanlainen ihminen kuin parikymppisenä oli. Itsensä oppii tuntemaan, kun nuorena aikuisena elää itsenäistä elämää: opiskelee/tekee töitä/matkustelee/viettää tavallista arkea jne. Näissä tilanteissa oppii tuntemaan, kuinka itse toimii ja millaista elämää haluaa elää. Jos puolison kanssa mennään yhteen kovin nuorina, niin ihminen ei välttämättä tiedä, millainen oikeasti on ja millaista elämää haluaa elää. Sitten herkästi tulee myöhemmin kriisi, kun se puoliso ja yhteinen elämä ei vastaakaan sitä, mihin suuntaan on myöhemmin kasvanut. Näissä tilanteissa voi olla aika kipeitäkin kriisejä tai jopa eroja, kun toinen lähtee elämään erilaista elämää.

Toisekseen nostaisin esille nuorten solmimissa parisuhteissa tämän asian. Nuorena sitä ei osaa katsoa niitä asioita, jotka ovat oikeasti elämänmittaisen avioliiton kannalta tärkeitä. Aika monella nuorena painaa vaakakupissa esimerkiksi kumppanin ulkonäkö, hauskuus, samat harrastukset/mielenkiinnonkohteet jne. Todellisuudessa nuo ovat lopulta vähemmän tärkeitä asioita: parisuhde voi olla oikein hyvä, vaikka osapuolet harrastaisivat aivan eri asioita tai se oma kumppani ei olisi se maailman hauskin/komein/kaunein ilmestys. Tärkeämpää olisi, että olisi samat arvot, käsitys hyvästä elämästä ja riittävän samankaltaiset arjen tavat. Nuorena tätä ei välttämättä näe ja aiempaan viitaten ei välttämättä itse edes täysin tiedä, mikä se oma ajatus näistä asioista on. Kun ikää tulee, oppii tuntemaan paremmin itsensä, mutta oppii myös paremmin katsomaan toisessa ihmisessä pintaa syvemmälle.

Tämä ei koske kaikkia, mutta osa nuorista/ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa avioituvista on liian joustavia kumppaninsa suhteen. Kumppanilta saatetaan katsoa todella huonoa käytöstä (esimerkiksi piikittelevän ilkeää huumorintajua, turhaa mustasukkaisuutta tms) läpi sormien, koska ei nähdä käytöksen vakavuutta/ei tiedetä, ettei tuollaista tarvitsisi sietää tai jopa pelätään yksin jäämistä, jos tämän kumppanin kanssa ei jatkaisikaan avioliittoon asti. Kaikilla tätä ongelmaa ei toki ole, mutta on paljon epävarmoja nuoria, jotka sietävän kumppanilta huonoa käytöstä. Ikävä kyllä huonolla käytöksellä on tapana vain pahentua ajan myötä. Kaikki eivät suinkaan korjaa huonoa käytöstään, vaan monet persoonan piirteet vain korostuvat iän myötä.

Sen sanon muuten plussaksi monille vl-pareille ja avioliittoon vakavasti suhtautuville pareille: nämä parit eivät ole pienistä syistä eroamassa, vaan avioliiton säilymisen vuoksi ollaan valmiita yrittämään. Tämä on mielestäni todella hyvä asia, sillä monet kriisitkin ovat selvitettävissä, jos vain parit antavat asialle aikaa ja ovat valmiita työstämään kriisiä yhdessä. Sitä kuitenkin itse toivoisin, että nuoret parit eivät kiirehtisi avioliittoon kovin nopeasti. Kyllä siihen seurustelukumppaniin voi tutustua ilman fyysistä kontaktiakin. Yhdessä juttelemalla ja arkisia asioita tekemällä toiseen tutustuu ja siitähän seurustelussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Oma arvioni on, että nuorena solmituissa liitoissa voi olla hyvin isoja haasteita. Tämä ei ole vain vl-parien kohdalla, vaan ihan kaikilla nuorilla pareilla. Parikymppisenä ja alle sitä ei aidosti tiedä, millainen ihminen itse pohjimmiltaan on ja millainen puoliso olisi itselle sopivin. Aika harva sanoo olevansa vaikka 35-vuotiaana tai 50-vuotiaana aivan samanlainen ihminen kuin parikymppisenä oli. Itsensä oppii tuntemaan, kun nuorena aikuisena elää itsenäistä elämää: opiskelee/tekee töitä/matkustelee/viettää tavallista arkea jne. Näissä tilanteissa oppii tuntemaan, kuinka itse toimii ja millaista elämää haluaa elää. Jos puolison kanssa mennään yhteen kovin nuorina, niin ihminen ei välttämättä tiedä, millainen oikeasti on ja millaista elämää haluaa elää. Sitten herkästi tulee myöhemmin kriisi, kun se puoliso ja yhteinen elämä ei vastaakaan sitä, mihin suuntaan on myöhemmin kasvanut. Näissä tilanteissa voi olla aika kipeitäkin k

Meni nyt aivan kummallisen näköiseksi tuo aiempi viestini, mutta siis omaa asiaani koko viesti on (vaikka lainatulta osittain näyttääkin).

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tosi kauniisti ja kunnioittavasti puhuivat, kyllähän kaikki tiesivät että olivat paikan päällä ja oletinkin tietysti että jotain sanovat. 

Minusta olisi ollut kornia, jos eivät olisi huomioineet asiaa mitenkään. Asiallisesti tuon huomioinnin tekivät. Muuten video oli heidän iloista höpöttelyään, mikä mielestäni kuuluukin nuorella parilla asiaan. Eivätkä ilmeisesti tunteneet kuollutta, joten sekin selittää, ettei koko video käsitellyt tuota.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta pahasta ja vl-ajatuksesta, että kaikki paha olisi "maailmassa". Eihän kaikki maailmalliset asiat ole pahoja. Meitä on aika iso joukko, jotka ovat ei-vanhoillislestadiolaisia ja elämme monilta osin hyvinkin samanlaista elämää kuin ikäisemme vl-ihmiset. Meidän perheessä ei esimerkiksi käytetä alkoholia. Emme harrasta festareita, baarissa käymistä tms, koska ei vain kiinnosta. Nautin pikkulapsiarjesta: teemme lapsen kanssa tavallisia asioita, käymme leikkipuistossa, ulkoilemme, luemme kirjoja jne. Arvostamme monilta osin perinteistä perhe-elämää ja maalaisjärkisiä arvoja. Olemme puolison kanssa aikamoisia kotihiiriä. Minä luen kirjoja, ulkoilen, hoidan puutarhan kukkia jne. Mies puolestaan on innostunut lautapeleistä ja tietokonepeleistä. Telkkarisarjoja ja elokuvia tosin katson, mutta niistäkään eivät kiinnosta mitkään K-16 ohjelmat, vaan esimerkiksi dokumentit. Musiikista nautin, mutta kuuntelenkin iloisesti monenlaista kevyestä popista virsiin

Ehkä maailmallisuudella pelotellaan osittain siksi, että ihmiset pysyisivät siitä erossa. Koska jos olisivat tekemisissä maailmallisten, ihan tavallisten asioiden kanssa, niin huomaisivat, ettei elämä ole sen kummoisempaa kuin lestadiolaisillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma arvioni on, että nuorena solmituissa liitoissa voi olla hyvin isoja haasteita. Tämä ei ole vain vl-parien kohdalla, vaan ihan kaikilla nuorilla pareilla. Parikymppisenä ja alle sitä ei aidosti tiedä, millainen ihminen itse pohjimmiltaan on ja millainen puoliso olisi itselle sopivin. Aika harva sanoo olevansa vaikka 35-vuotiaana tai 50-vuotiaana aivan samanlainen ihminen kuin parikymppisenä oli. Itsensä oppii tuntemaan, kun nuorena aikuisena elää itsenäistä elämää: opiskelee/tekee töitä/matkustelee/viettää tavallista arkea jne. Näissä tilanteissa oppii tuntemaan, kuinka itse toimii ja millaista elämää haluaa elää. Jos puolison kanssa mennään yhteen kovin nuorina, niin ihminen ei välttämättä tiedä, millainen oikeasti on ja millaista elämää haluaa elää. Sitten herkästi tulee myöhemmin kriisi, kun se puoliso ja yhteinen elämä ei vastaakaan sitä, mihin suuntaan on myöhemmin kasvanut. Näissä tilanteissa voi olla aika kipeitäkin k

Jos minä saisin valita, niin avioitumisen ikärajaa nostettaisiin edes 20 ikävuoteen. 18-vuotiaat ovat aivan lapsia. Tuossa iässä tehty päätös avioitumisesta tehdään niin vajavaisilla tiedoilla. Eikä siinä se sitoutuminenkaan auta, jos kumppani paljastuu aivan vääränlaiseksi. Kaikki eivät todellakaan ole mitään ihania ja itseään kehittäviä kumppaneita, vaan osan olisi suoraan sanottuna parempi olla yksin.

Joidenkin mielestä ihmiselämällä ei ole ilmeisesti arvoa enää kohdun ulkopuolella. Siihen asti elämää ja elämän mahdollisuutta puolustetaan, mutta kun olet syntynyt, ei enää mitään väliä. Ei väliä vaikka äiti ei jaksaisi hoitaa, ei väliä vaikka saisit huonon lapsuuden, ei väliä vaikka äiti tai isä olisi uupumuksesta sairas. Uusi elämä on arvokas - niin kauan kuin se on kohdussa. Syntyneen lapsen elämä, toissijaista, äidin elämä, toissijaista, isän elämä toissijaista. Näinkö se menee? 

Ei tuossa koko ehkäisykiellossa ole kyllä mitään järkeä, mitä enemmän sitä ajattelee. Käyttäähän ihminen harkintaa kaikessa muussakin, ei lähde esim. ajamaan väsyneenä autolla, koska tietää, että voi nukahtaa ja ajaa kolarin. Olisi ylimielistä lähteä väsyneenä ajamaan ja sanoa, että Luoja kyllä pitää hereillä. Koska sehän on ihmisen velvollisuus toimia vastuullisesti. Sama koskee lisääntymistä, sikäli kuin oman harkinnan myötä pystyy järkeviä päätöksiä tekemään. Jos ihminen tietää, ettei yksinkertaisesti syystä tahi toisesta jaksa lisää lapsia siinä hetkessä, niin kuka sen voisi paremmin tietää, ei ainakaan kukaan ulkopuolinen ihminen. Kyllähän ihmisellä on oikeus arvioida itse mitä jaksaa ja mitä ei. Eikö ole parempi tarjota rakastava lapsuus kolmelle kuin traumaattinen kymmenelle.