Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

VEPSÄLÄINEN kertoo, etteivät lestadiolaiset näe seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumista itsessään syntinä. Toiminta sen sijaan nähdään. Sukupuoltaan ei saa korjata. Samaa sukupuolta olevat eivät saa seurustella tai mennä naimisiin keskenään.

Ainoa mitä sinulle jää: Saat ihastua. Jotkut näkevät itsetyydytyksenkin syntinä. Ihmisen oikeus seksuaalisuuteen ja romanttiseen rakkauteen kielletään täysin.

PROTESTI toteutettiin marssimisen sijaan levittämällä tarroja ja lentolehtisiä, koska ryhmä haluaa kunnioittaa Suviseuroja ja niihin osallistuvia.

Päätökseen vaikutti myös se, että osa levittäjistä on nykyisiä lestadiolaisia, eivätkä he halua tulla tunnistetuiksi. Kaikki eivät kuulu itse seksuaalivähemmistöön.

Lisäksi tämä on jakajille turvallinen tapa toimia, eikä kukaan joudu miettimään, millaiset välit heillä on perheeseensä tämän jälkeen.

Tarran teksti viittaa Siionin lauluun, joka usein lauletaan vanhoillislestadiolaisten häissä, Vepsäläinen kertoo yhdestä kuvasta.

RYHMÄ halusi järjestää mielenilmauksen juuri Suviseuroissa, jotta viesti tavoittaa mahdollisimman paljon lestadiolaisia. Suviseuroihin osallistuu tänä vuonna noin 76000 ihmistä eri puolilta Suomea.

On paljon lestadiolaisia, jotka ajattelevat, että näille asioille pitää tehdä jotain, ja he ottavat tämän (mielenilmauksen) avosylin vastaan. Osa provosoituu, vaikka kuvissa ei ole mitään väärää. Niissä on vain ihmisiä ja rakkautta.

Voi kun uskovaisia ja lgbtq-ihmisiä tai aatetta ei asetettaisi vastakkain.

Tunnen kuuluvani molempiin ja se on raskasta. Mun suuntautuminen ei ole raskasta mutta se on kun pitäisi "rukoilla" se pois ja tehdä parannus tai sitten kieltää oma uskonsa.

Mulla meni vähän tunteisiin yksi Youtube-video missä tuomittiin nuo sateenkaaritarrat ja sanottiin että Suviseuroja ja sen kävijöitä pitäisi kunnioittaa. Tietysti mutta kyllä uskovaiset osoittivat mieltään pride-kulkueissa. Kumpaakaan en hyväksy mutta eipä nämä asiat kai ole yhden ihmisen käsissä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kun uskovaisia ja lgbtq-ihmisiä tai aatetta ei asetettaisi vastakkain.

 

Tunnen kuuluvani molempiin ja se on raskasta. Mun suuntautuminen ei ole raskasta mutta se on kun pitäisi "rukoilla" se pois ja tehdä parannus tai sitten kieltää oma uskonsa.

 

Mulla meni vähän tunteisiin yksi Youtube-video missä tuomittiin nuo sateenkaaritarrat ja sanottiin että Suviseuroja ja sen kävijöitä pitäisi kunnioittaa. Tietysti mutta kyllä uskovaiset osoittivat mieltään pride-kulkueissa. Kumpaakaan en hyväksy mutta eipä nämä asiat kai ole yhden ihmisen käsissä. 

No, ethän sinä ole oikea uskovainen. Jos olet homo tai lesbo, bi. Niin eroa lestadiolaisuudesta.

En ole lestadiolainen vaikka sillä tuskin väliä onkaan, uskovainen kuin uskovainen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen vaikka sillä tuskin väliä onkaan, uskovainen kuin uskovainen. 

Tulihan se totuus kuitenkin sieltä. Väliä on, ja paljon. 

Näen vain hyvänä sen asian, ettei kaikki maailmallinen tauhka ole osa meitä. Olen samaa mieltä näistä asioista kuin Päivi Räsänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen vaikka sillä tuskin väliä onkaan, uskovainen kuin uskovainen. 

Tulihan se totuus kuitenkin sieltä. Väliä on, ja paljon. 

Näen vain hyvänä sen asian, ettei kaikki maailmallinen tauhka ole osa meitä. Olen samaa mieltä näistä asioista kuin Päivi Räsänen.

Tuota ei olisi tarvinnut edes kertoa, suvaitsemattomuus on yleisessä tiedossa.

Tulin uskoon pari vuotta sitten ja tutustuin yhteen uskonsisareen. Meistä tuli tosi läheisiä mutta sitten toisen ajatusmaailma oli liikaa.

Mun hiusten väri oli liikaa (tumman ruskeaksi värjätty, ei räikeä), edes neutraalia kynsilakkaa ei saanut käyttää kirkon ulkopuolellakaan, yhdestä tavallisen neuleen ristikkäisistä nauhoista tuli mieleen bondage ja haureutta oli ihan perus nahkaiset nilkkurit.

Olimme aivan ihanassa tapahtumassa jossa esiintyi nuorimies jolla oli korvakoru. Pelkästään sen korun perusteella miehessä oli "oksettava henkivalta". Mä taas ihastelin ihan vain hienoa esitystä.

Kaula-aukot aina liian syviä ja helmat liian lyhyitä, korvakorut ei sovi arkielämään ja ympyräkuvioista tulee mieleen mandalat.

Kestin tätä puolisen vuotta kunnes sain tarpeekseni. Yritin ajatella aina niin että hän siinä tuomitsee muita eikä Jumala. Ystäväni oli kuitenkin ollut uskossa kauan ennen mua joten siksi oli jotenkin vaikeaa antaa olla. 

Yritin noudatta Herran viestiä siitä että yrittäisimme elää sovussa toinen toistemme kanssa ja ajatella että mun elämään mahtuu kyllä ihmisiä joiden kanssa ei olla aina samaa mieltä mutta kun miehen korvakoru on oksettavaa henkivaltaa ja ruskeat hiukset liikaa niin vähemmästäkin sitä alkaa kirjaimellisesti usko mennä. 

Tämän ystävän myötä olen luopunut uskostani melkein kokonaan. Kuuntelin kuitenkin Suviksia ja siellä sanoitettiin tosi koskettavasti se että jos uskova tuomitsee, vie se toisen kauemmaksi ensin tuosta ihmisestä ja sitten koko uskosta ja niin mulle on käynyt.

Pitää siis näin edelleen edes jotenkin uskovana myöntää että meihin mahtuu selkeästi hyvinkin tuomitsevaa porukkaa enkä ihmettele miksi meihin kohdistuu ennakkoluuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon pari vuotta sitten ja tutustuin yhteen uskonsisareen. Meistä tuli tosi läheisiä mutta sitten toisen ajatusmaailma oli liikaa.

Mun hiusten väri oli liikaa (tumman ruskeaksi värjätty, ei räikeä), edes neutraalia kynsilakkaa ei saanut käyttää kirkon ulkopuolellakaan, yhdestä tavallisen neuleen ristikkäisistä nauhoista tuli mieleen bondage ja haureutta oli ihan perus nahkaiset nilkkurit.

Olimme aivan ihanassa tapahtumassa jossa esiintyi nuorimies jolla oli korvakoru. Pelkästään sen korun perusteella miehessä oli "oksettava henkivalta". Mä taas ihastelin ihan vain hienoa esitystä.

Kaula-aukot aina liian syviä ja helmat liian lyhyitä, korvakorut ei sovi arkielämään ja ympyräkuvioista tulee mieleen mandalat.

Kestin tätä puolisen vuotta kunnes sain tarpeekseni. Yritin ajatella aina niin että hän siinä tuomitsee muita eikä Jumala. Ystäväni oli kuitenkin ollut uskossa kauan ennen mua joten siksi oli jotenki

Roomalaiskirje luku 14 ja ainakin alkuosa luvusta 15 puhuukin tästä toisten tuomitsemisesta ja siitä, että meillä täytyisi olla vapaus toimia oman vakaumuksemme mukaan ja ymmärtää ettemme voi vaatia toisia toimimaan omamme mukaan. En nyt muista miten tuo luku 15 jatkuu, mutta nämä nyt vain ajatuksena tulivat ensimmäisenä mieleen sinulle vahvistukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon pari vuotta sitten ja tutustuin yhteen uskonsisareen. Meistä tuli tosi läheisiä mutta sitten toisen ajatusmaailma oli liikaa.

Mun hiusten väri oli liikaa (tumman ruskeaksi värjätty, ei räikeä), edes neutraalia kynsilakkaa ei saanut käyttää kirkon ulkopuolellakaan, yhdestä tavallisen neuleen ristikkäisistä nauhoista tuli mieleen bondage ja haureutta oli ihan perus nahkaiset nilkkurit.

Olimme aivan ihanassa tapahtumassa jossa esiintyi nuorimies jolla oli korvakoru. Pelkästään sen korun perusteella miehessä oli "oksettava henkivalta". Mä taas ihastelin ihan vain hienoa esitystä.

Kaula-aukot aina liian syviä ja helmat liian lyhyitä, korvakorut ei sovi arkielämään ja ympyräkuvioista tulee mieleen mandalat.

Kestin tätä puolisen vuotta kunnes sain tarpeekseni. Yritin ajatella aina niin että hän siinä tuomitsee muita eikä Jumala. Ystäväni oli kuitenkin ollut uskossa kauan ennen mua joten siksi oli jotenki

Oletko sinä vanhoillislestadiolainen?

En ole lestadiolainen🙂

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen🙂

Trolleilta ei kysytty.

Yllätyin positiivisesti kun aloin kuuntelemaan tuota kesäseuraradiota. Luulin että sieltä tulee pelkkiä saarnoja ja puheita, mutta sieltähän tulee paljon ihan mielenkiintoisia ohjelmia, esim tänään oli nepsyhaasteista ohjelma ja sain itsekin lisää vinkkejä omalle nepsytytölle. 

Eikö lestadiolaisliike pysty vieläkään rehelliseen keskusteluun näistä hyväksikäyttötapauksista, kun asiallinen keskustelu siitä piti poistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lestadiolaisliike pysty vieläkään rehelliseen keskusteluun näistä hyväksikäyttötapauksista, kun asiallinen keskustelu siitä piti poistattaa.

Ei pysty, eikä tule pystymään. Tapa toimia on ollut aina pistää pää pensaaseen.

Kaikki parhaat kommentit poistetaan, vain tyhjänpäiväisimmät viestit jäävät jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lestadiolaisliike pysty vieläkään rehelliseen keskusteluun näistä hyväksikäyttötapauksista, kun asiallinen keskustelu siitä piti poistattaa.

Kirjoitit väärään ketjuun, pedo-keskustelu on suviseurat 2024 ketjussa!

Olipa ihanasti tehty tuo Eevan ja Ollen suvisvideo! Seuraavia odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Olipa ihanasti tehty tuo Eevan ja Ollen suvisvideo! Seuraavia odotellessa.

Eeva jotenkin hehkuu, tosi kaunis! 

Olen ottanut ihan asiakseni kuunnella useampia suviseurojen seurapuheita sekä kuuntelin juhannuksenakin seurapuheita (en ole vl, mutta aktiivinen ev.lut.kristitty). Muutamia huomioita:

-Kaikki sitaatit Raamatusta eivät ole sanatarkkoja. Eräs mies siteerasi Jeesuksen sanoja Raamatusta "Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni". Sen sijaan mies sanoi "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." Seurakunta ja kirkko on kaksi eri asiaa - seurakunta merkitsee tässä yhteydessä vl-yhteisöä, eikä koko kirkkoa. Mielestäni Raamattua pitäisi siteerata sanatarkasti, jos sanoo sen olevan elämän ylin ohjenuora. Ei niin, että sanoja muuttaa siihen muotoon, mikä on itselle mieluista. 

-Evankelis-luterilaisessa kirkossa kuulee välillä esimerkiksi lestadiolaisten suunnalta kritiikkiä siitä, että ei-lestadiolaiset papit saarnaavat maallisista asioista eivätkä pelkästään Raamatusta. Ihan saman kritiikin voisi kohdistaa vl-pappeihin. Näissä seurapuheissa on paljon ihan vain arkista puhetta ja lestadiolaisten ihmisten arjen kuvausta. Perhe-elämästä ja lapsista puhutaan paljon. Ei siis teologisesta näkökulmasta, vaan ihan vain kuvailemalla perhearkea. Erityisesti on painotettu lasten ja nuorten uskon vaalimisen tärkeyttä ja vanhempia on vastuutettu tästä. Toivoisin siis, että arjen asioista puhumista seurapuheissa ja saarnoissa ei kritisoisi. Ihan yhtä arvokasta se Raamatun sanan yhdistäminen on siihen arkeen, olipa kyse vl-ihmisten arjesta tai muiden arjesta.

-Moneen kertaan olen ajatellut, että olisipa edes osa näistä seurapuheista naisten pitämiä. Tiedän, mitä liike opettaa asiasta, mutta mielestäni lestadiolaisnaisilla olisi sanottavaa. Rehellisesti sanottuna jopa enemmän kuin lestadiolaisilla miehillä. Jopa nuo kuvaukset perhe-elämästä ja lapsista olisivat varmasti jotakin ihan toista (hyvällä tavalla), jos niissä kuuluisi naisen ääni. Minusta on sääli, ettei naisten viisaus ja elämänkokemus saa kuulua noissa seurapuheissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut ihan asiakseni kuunnella useampia suviseurojen seurapuheita sekä kuuntelin juhannuksenakin seurapuheita (en ole vl, mutta aktiivinen ev.lut.kristitty). Muutamia huomioita:

-Kaikki sitaatit Raamatusta eivät ole sanatarkkoja. Eräs mies siteerasi Jeesuksen sanoja Raamatusta "Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni". Sen sijaan mies sanoi "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." Seurakunta ja kirkko on kaksi eri asiaa - seurakunta merkitsee tässä yhteydessä vl-yhteisöä, eikä koko kirkkoa. Mielestäni Raamattua pitäisi siteerata sanatarkasti, jos sanoo sen olevan elämän ylin ohjenuora. Ei niin, että sanoja muuttaa siihen muotoon, mikä on itselle mieluista. 

-Evankelis-luterilaisessa kirkossa kuulee välillä esimerkiksi lestadiolaisten suunnalta kritiikkiä siitä, että ei-lestadiolaiset papit saarnaavat maallisista asioista eivätkä pelkästään Raamatusta. Ihan saman kritiikin voisi kohdistaa vl-pappeihin. Näissä seurapuh

Kiitos hyvistä huomioista! Olen kaikesta samaa mieltä. Sillä on ihan tunnetut seurauksensa, kun Raamattua siteerataan ihan miten sattuu ja oman mielen mukaan. En arvosta sellaista. Varsinkin, kun samalla puhutaan, että Raamattua - muka- noudatetaan kirjaimellisesti. No, jossain kohtaa näin kyllä, jossain kohtaa muunnettuna, jossain kohtaa muut  Raamatun kohdat täysin unohtaen ja osin noudattaen ja jossain kohtaa noudattaen  ihan itse keksittyjä sääntöjä, joita ei Raamatusta löydy. 

Olen myös kuunnellut lestadiolaisten pitämiä saarnoja ja lestadiolaisten puhujien raamatunselitys kestää kyllä vertailun monien ev.lut. pappien pitämien saarnojen kanssa.

Olen kuullut kirkossa puhuttavan Mike Tysonin hikisistä lenkkareista ja papin analysoivan pyhäinpäiväkirkossa Raamatun tekstin sijaan Aale Tynnin Kaarisiltaa. Nämä vain pari esimerkkiä siitä, millaisia saarnoja kirkossa voi kuulla. Kummassakaan tapauksessa seurakunta ei kyllä ravintoa saanut.