Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

14 lasta 19 vuodessa? Onko tuo joku trolli? Ei kai tuollainen voi olla mitenkään mahdollista, että lähes joka vuosi olisi raskaana? Siis ottaen huomioon, että synnytyksen jälkeen pitää olla  taukoa seksissä ja että imetys on aikamoinen ehkäisykeino? 

En ole tuo äiti, mutta kuulostaa ihan normaalilta lestadiolaispiireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 lasta 19 vuodessa? Onko tuo joku trolli? Ei kai tuollainen voi olla mitenkään mahdollista, että lähes joka vuosi olisi raskaana? Siis ottaen huomioon, että synnytyksen jälkeen pitää olla  taukoa seksissä ja että imetys on aikamoinen ehkäisykeino? 

En ole tuo äiti, mutta kuulostaa ihan normaalilta lestadiolaispiireissä.

Olen sanaton. 

Vierailija kirjoitti:

14 lasta 19 vuodessa? Onko tuo joku trolli? Ei kai tuollainen voi olla mitenkään mahdollista, että lähes joka vuosi olisi raskaana? Siis ottaen huomioon, että synnytyksen jälkeen pitää olla  taukoa seksissä ja että imetys on aikamoinen ehkäisykeino? 

Minun elämänikö trollia? Millainenkohan ihminen noin sanoo??? Haluaisinpa tietää. No eipä ole. Ihan normia elämää vietetty ja nyt on kaikki lapset aikuisia ja työelämässä. Lastenlapsiakin on jo useita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on tukiverkot kunnossa ja lapset saavat selvästi paljon rakkautta osakseen. Asiat ovat hyvin.

Kaikilla suurperheillä ei ole apukäsiä. Monen isovanhemmat ovat niin väsyneitä että eivät jaksa auttaa nuoria perheitä. Yksin saa selvitä ongelmien ja sairauksienkin alla. 

On myös adhd, asperger jne. Isoissa perheissä on mahdoton vastata kaikkiin haasteisiin, jos lapsia vain tulee ja tulee. On ihan eri yksi- tai kaksilapsisessa perheessä tarjota tukea oireilevalle nuorelle kuin jos oireilevia on kymmenen.  Kaikilla vanhemmillakaan ei ole samat resurssit vaan voi olla ongelmia itselläkin ja silti lapsia tulee, jos hedelelmällisyys on kunnossa.

Toisessa ketjussa keskusteltiin identiteetistä miten sen rakentaminen jää puutteelliseksi, jos ulkoa sanellaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Nuoruus on identiteetin rakentamsen aikaa. Jos sinulle sanotaan, et halua aktsoa tv, et ha

Eli on sanottu sinulle että voi olla vaaraksi. Mitä jos et koe että sinulle on vaaraksi? Miksi jonkun pitää sanoa noin? Jos joku ei koe vääräksi ja vaaraksi, miksi häntä jopa puhutellaan asioista millä ei ole uskon kanssa tekemistä? Miksi ihmiset käyttää sellaista valtaa muihin että määrittelee muiden puolesta, mikä on tälle huonoksi. Aikuisillekin.

Edellinen oli kommenttiin 5103 vastaus

Ei minulle ainakaan ole koskaan opetettu näistä asioista niin, että en "haluaisi" tehdä niitä vaan selittäen sitä, miksi jotkut näistä asioista saattavat sisältää vaaroja uskon säilymisen kannalta.

Tässä näkyy tämä ongelma. Muut sanovat, että saattaa olla. Se muuttu sitten käskyksi sillä tavalla että jos joku ei näe vaaraa siinä laittaako korvakorut versus rannekorun, muut eivät pidä häntä enää oikein uskovaisena. Vähintään he miettivät, miten menee uskon elämässä. Ei siis ole aitoa mahdollisuutta valita itse. Se on vastaan perustuslakia.

Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 ) 

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Perustuslain 7 sisältää säännöksen oikeudesta elämään samoin kuin säännökset oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (1 momentti). 

Henkilökohtainen vapaus 

Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, jolla suojataan ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. 

Asuin vuosia lestadiolaisalueella ja sen sanon, ettei ne äidit kyllä onnellisilta vaikuta. Hirveän kateellisia, kun joku saa olla esim vain yhden lapsen äiti. Ja siitäkin osattiin olla kateellisia, että kun olin vaan kotona, niin välillä ostin lounasravintolasta valmiin ruoan. Olisi kaikki pitänyt itse tehdä. Katkeria heistä monet on.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle ainakaan ole koskaan opetettu näistä asioista niin, että en "haluaisi" tehdä niitä vaan selittäen sitä, miksi jotkut näistä asioista saattavat sisältää vaaroja uskon säilymisen kannalta.

 

Tässä näkyy tämä ongelma. Muut sanovat, että saattaa olla. Se muuttu sitten käskyksi sillä tavalla että jos joku ei näe vaaraa siinä laittaako korvakorut versus rannekorun, muut eivät pidä häntä enää oikein uskovaisena. Vähintään he miettivät, miten menee uskon elämässä. Ei siis ole aitoa mahdollisuutta valita itse. Se on vastaan perustuslakia.

No, Raamatussa on kehotettu menemään "heikoimman" mukaan niin, että tekemisillään ei pahenna muita uskovia. Eli Raamatussa on ihan ohjeistettu siihen, että ei tekisi sellaisia asioita, jotka muiden uskovien näkemyksen mukaan eivät kuulu uskovaisen elämään.

Toki samalla on varottava lakihenkisyyttä ja ihan näin lestadiolaisenakin voi myöntää, että siihenkin on yhteisössämme vaara. Molempia "ääripäitä" pitäisi välttää.

Kuitenkin monessa elämäntapoihin liittyvässä kehotuksessa on mielestäni edelleen perustetta. Totta kai näitä kehotuksia on hyvä jatkuvasti tarkastella.

Esimerkiksi nuo korvakoruthan ovat monen lestadiolaisenkin mielestä jo hassu juttu, että miksi niitä ei voisi olla. Se vaihe historiassa, että niitä pidettiin vähän huonon naisen merkkinä, on jo niin takana päin, että kukaan ei oikeasti enää edes muista koko asiaa, tapa on vain jäänyt, että niitä ei käytetä. (Huom. Ihan kiinnostava yksityiskohta on, että jotkin asiat ovat aina välillä "paheellisempia", riippuen vähän yhteiskunnan ilmiöistä yleensäkin. Esimerkiksi meikkaaminen on toisinaan liitetty huonomaineisiin naisiin - kuten viktoriaanisella ajalla ja Suomessakin vielä viime vuosisadalla.)

Taas alkoi tämä sama jankutus.

Eeva ja Olle ovat videoiden perusteella tasapainoisen oloinen pariskunta, joka rakastaa lapsiaan. Heillä on sukua ja ystäviä, jotka muodostavat tärkeän tukiverkon. Huonomminkin voisivat ihmisen asiat olla. 

Elämää ja tulevia vuosia ja jopa vuosikymmeniä ei varsinkaan ventovieraiden kannata mennä ennustamaan. Uskomme, että elämämme on alusta loppuun Jumalan käsissä, vaikka uskominen ei ole nykyisenä aikana kovin korkeassa kurssissa. Toisten ihmisten elämän päivittelykään ei tunnu mukavalta, mutta yleensähän ne, jotka eivät asioista loppujen lopuksi mitään tiedä, ovat omasta mielestään parhaita asiantuntijoita ja neuvojia. 



Olen ollut vuosikymmeniä sitten samassa tilanteessa kuin Eeva nyt. 70-80-lukujen taitteessa oli jopa lääkäreiden keskuudessa suorastaan viha monisynnyttäjiä kohtaan ja minäkin sain siitä osani. Sen jälkeen ovat asiat ainakin hoitohenkilökunnan puolelta parantuneet, kun asioista on niin paljon puhuttu. Mutta muutenhan suurperheet ovat paikkakunnasta riippuen yleinen ihmettelyn, jopa naurun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Ollen ja Eevan perheestä näkee, että Olle on se fiksu ja se perheen kantava voima. Varmaan jos Olle sairastuisi, niin isovanhempien avulla pärjäisivät, mutta Eeva ei kyllä yksin pärjäisi. Ollella kun oli niin epämääräisiä ne aivokalvontulehdukset eikä oikein syytä niille löytynyt, niin olisi kannattanut odottaa ennen kolmatta lasta. Mutta lestadiolaismiehillä näköjään puhti riittää seksiin vaikka muuten olisivat kuinka kipeitä tahansa. 

 

No miten se muilla miehillä menee ne seksiasiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on tukiverkot kunnossa ja lapset saavat selvästi paljon rakkautta osakseen. Asiat ovat hyvin.

Kaikilla suurperheillä ei ole apukäsiä. Monen isovanhemmat ovat niin väsyneitä että eivät jaksa auttaa nuoria perheitä. Yksin saa selvitä ongelmien ja sairauksienkin alla. 

On myös adhd, asperger jne. Isoissa perheissä on mahdoton vastata kaikkiin haasteisiin, jos lapsia vain tulee ja tulee. On ihan eri yksi- tai kaksilapsisessa perheessä tarjota tukea oireilevalle nuorelle kuin jos oireilevia on kymmenen.  Kaikilla vanhemmillakaan ei ole samat resurssit vaan voi olla ongelmia itselläkin ja silti lapsia tulee, jos hedelelmällisyys on kunnossa.

Toisessa ketjussa keskusteltiin identiteetistä miten sen rakentaminen jää puutteelliseksi, jos ulkoa sanellaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Nuoruus on identiteetin rakentamsen ai

"Eli on sanottu sinulle että voi olla vaaraksi. Mitä jos et koe että sinulle on vaaraksi? Miksi jonkun pitää sanoa noin? Jos joku ei koe vääräksi ja vaaraksi, miksi häntä jopa puhutellaan asioista millä ei ole uskon kanssa tekemistä?"

Joihinkin asioihin liittyy vain vahvasti kokemus. On nähty, että tietyt asiat vievät ihmisen herkästi pois uskosta. Eikö näistä asioista saisi varoittaa? Esimerkiksi kun tv tuli, se oli aluksi myös lestadiolaisten kodeissa. Nähtiin vain, että sen välittämä ohjelma sai monet ajautumaan uskosta kauas ja ihmisistä tuli varovaisia sen suhteen. 

Saahan niiistä varoittaa mutta kun ihmiset kontrolloi toisia. Ei se jää varoitukseen vaan siihen että aletaan määritellä uskon tila sellaisten asioiden perusteella mitkä ei ole uskoa. Tästäkin raamattu varoittaa, että ei saa lisätä mitään omia sääntöjä. Tämmöiset "armoneuvot" muuttu vaatimuksiksi kun niiden perusteella on puhuteltu ja luokiteltu epäuskoiseksi. Ihmisellä pitää olla vapaus uskoa ilman ulkopuolisten kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollen ja Eevan perheestä näkee, että Olle on se fiksu ja se perheen kantava voima. Varmaan jos Olle sairastuisi, niin isovanhempien avulla pärjäisivät, mutta Eeva ei kyllä yksin pärjäisi. Ollella kun oli niin epämääräisiä ne aivokalvontulehdukset eikä oikein syytä niille löytynyt, niin olisi kannattanut odottaa ennen kolmatta lasta. Mutta lestadiolaismiehillä näköjään puhti riittää seksiin vaikka muuten olisivat kuinka kipeitä tahansa. 

 

No miten se muilla miehillä menee ne seksiasiat?

Meillä ainakin on pystytty yhdessä miehen kanssa päättämään lapsiluvusta ja jos mieheni on sairas, niin ei hän kyllä silloin halua seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollen ja Eevan perheestä näkee, että Olle on se fiksu ja se perheen kantava voima. Varmaan jos Olle sairastuisi, niin isovanhempien avulla pärjäisivät, mutta Eeva ei kyllä yksin pärjäisi. Ollella kun oli niin epämääräisiä ne aivokalvontulehdukset eikä oikein syytä niille löytynyt, niin olisi kannattanut odottaa ennen kolmatta lasta. Mutta lestadiolaismiehillä näköjään puhti riittää seksiin vaikka muuten olisivat kuinka kipeitä tahansa. 

 

No miten se muilla miehillä menee ne seksiasiat? 

Ehkä joku mies voisi vastata, jos heitä linjoilla on? Itselleni on kyllä naisena  ihan käsittämätöntä, että jos on vaikka vain vähän aikaa kulunut  vaimolla synnytyksestä ja perheessä on vaikka pieni vauva ja pari taaperoa, niin eikö siitä seksistä nyt voisi jonkin aikaa vaikka ihan taukoa pitää, jos ei kerran voi ehkäistä? Ihan kaikkien hyvinvoinnin nimessä. 

Tuommoisen jutun löysin joskus ja minusta tuossa on asiaa. Löytyi Omat polut-sivulta.

Vierailija kirjoitti:

"Ajattelinpa tässä kertoa oman psalmini josta saa jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa. Olin julkisesti, siis virallisesti, vanhoillislestadiolainen (vl) noin 30-vuotiaaksi asti. Asia joka alkoi minua erityisesti nyppimään, ensin murrosiässä, ja sitten enemmän siinä kaksvitosena  oli meikkaamiskielto. Tunsin sisäistä halua kaunistautua ja olla naisellinen

ja aloin silloin meikata. Varovaisesti ja vähän kuin huomaamattomasti, mutta kuitenkin.

Eräs uskovainen ystäväni sitten huomasi ripsivärin ja huomautti siitä minulle.  Ihan kahdenkesken ja vakavasti. Ja enhän minä siinä tilanteessa silloin muuta keksinyt, kuin että tein asiasta parannusta, ilman mitään keskustelua. Anteeksi tämä että mulla oli sitä ripsiväriä.

Mutta en tehnyt parannusta omantunnon vaivojen takia. Ei se ollut minun mielestäni oikeasti mitään syntiä eikä väärin. Jälkikäteen minua onkin on kaduttanut silloinen anteeksipyy

Miksi yleistät yhden ihmisen mielipiteen koskemaan koko yhteisöä? Miksi et vastannut hänelle, että mielestäsi ripsiväri ei ole synti ja et koe, että siitä pitäisi tehdä parannusta? Ei kannata aina yleistää että kaikki muutkin ajattelisivat samalla tavalla ja tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden ainoan ihmisen mielipiteestä. 

Jumala ei ole vihainen yhdellekään ihmiselle helmikorvakorujen tai ehkäisyn tähden.

En tiedä Jumalan ajatuksista. Itsekin kuitenkin ajattelen, että Jumala on ennemmin kiinnostunut siitä, että jokaisella jo elämässä olevalla pienellä olisi hyvä ja turvallinen olla. Kuin, että niitä pieniä syntyisi mahdollisimman paljon. 

Vierailija kirjoitti:

"Ajattelinpa tässä kertoa oman psalmini josta saa jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa. Olin julkisesti, siis virallisesti, vanhoillislestadiolainen (vl) noin 30-vuotiaaksi asti. Asia joka alkoi minua erityisesti nyppimään, ensin murrosiässä, ja sitten enemmän siinä kaksvitosena  oli meikkaamiskielto. Tunsin sisäistä halua kaunistautua ja olla naisellinen

ja aloin silloin meikata. Varovaisesti ja vähän kuin huomaamattomasti, mutta kuitenkin.

Eräs uskovainen ystäväni sitten huomasi ripsivärin ja huomautti siitä minulle.  Ihan kahdenkesken ja vakavasti. Ja enhän minä siinä tilanteessa silloin muuta keksinyt, kuin että tein asiasta parannusta, ilman mitään keskustelua. Anteeksi tämä että mulla oli sitä ripsiväriä.

Mutta en tehnyt parannusta omantunnon vaivojen takia. Ei se ollut minun mielestäni oikeasti mitään syntiä eikä väärin. Jälkikäteen minua onkin on kaduttanut silloinen anteeksipyy

Minä olen vl-nainen ja ehostan hieman itseäni. Mitään räikeää en käytä, sillä koen että siinä tapauksessa kyse ei ole vain siistimmältä/virkeämmältä tms. näyttämisestä vaan tarkoituksesta näyttää "seksikkäältä". Punainen huulipuna tms.

Mutta ihan hyvällä omallatunnolla peitän ihon virheitä, käytän pikkuisen ripsaria jne. Sellaista ulkoista siistiytymistä ennen kaikkea. 

"Miksi yleistät yhden ihmisen mielipiteen koskemaan koko yhteisöä? Miksi et vastannut hänelle, että mielestäsi ripsiväri ei ole synti ja et koe, että siitä pitäisi tehdä parannusta? Ei kannata aina yleistää että kaikki muutkin ajattelisivat samalla tavalla ja tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden ainoan ihmisen mielipiteestä. "

En ole tuo ripsiväristä kirjoittanut, mutta aika kovan vaatimuksen asetat. Luultavasti kyseessä on ollut tuolloin ihan  nuori ihminen ja häntä puhutellut joku vanhempi ihminen. Ehkä jopa jossain määrin auktoriteettiasemassa ollut? Ei kai vl-piireissäkään nyt ihan tavanomaista ole ihmisten kesken käyttäytyä niin, että menee huomauttelemaan toiselle ulkonäöstä negatiivisesti? Ellei siis jostain syytä koe, että juuri hänellä on asemansa perusteella siihen oikeus.

Kyllä silloin on varmaan vähän vaikea nuoren sanoa vastaan, että kuulepas, kun olen syntikäsityksestäsi aivan eri mieltä.