Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole Ollelta tullut uutta videota?

Varmaan muuta tekemistä kuin niiden editointi? Kuitenkin opiskeleva ja oletettavasti kesäyöitä hakeva perheenisä kyseessä.

Eihän se enää opiskele vaan on valmistunut jo. Tekee oman yrityksen hommia. Siinä on varmasti hommaa että saa tuoreen yrityksen menestymään ja perhekin vie aikaa. Kertoo varmasti jos on jokin erityinen syy, miksi videoita ei ole tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vl- liilkeessä on niin vahva maallikkopuhujien perinne, että kun puhutaan Raamatun tulkinnasta, on kyse on paljolti enemmän perimätiedosta kuin teologiasta. Uudet maallikkopuhujat ottavat ymmärrettävästi vanhoista mallia ja niin se tapa puhua ja saarnata jostakin asiasta siirtyy sukupolvelta toiselle ilman, että siihen väliin pääsee mikään tieto tai teologia " häiritsemään".  Useimmat vlihmiset kuulevat vain näitä saarnoja, ei muita. 

Ja kun puhujat ovat vain miehiä, eipä pääse koskaan yhdenkään naisen tieto, tulkinta tai kysymys perinnettä "häiritsemään". 

Tämä! Joku arvo pitäisi teologiallekin antaa. Se, että  Raamatun tulkinta on kirjaimellinen, on vain tiedon puutetta ja /tai ihan vaan  henkistä laiskuutta.  Aikaisempien puheiden toistelu on sitä vielä enemmän. 

Luuletko, että joku viikonloppukurssi tai pari korvaa vuosien yliopisto-opiskelun? Menisitkö itse lääkärille, joka sanoisi, että jäi opinnot tosin väliin, mutta pari kurssia olen kyllä käynyt - eihän se haittaa ja kai silti kelpaan?

P.S. Pelkkiä miehiä ovat silti olleet aina. 

 

 

 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010246464.html

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010272311.html

Kun Pekka oli nuori, isä ampui häntä naulapyssyllä Tällaista väkivaltaa uskonliikkeissä koetaan - Kotimaa | HS.fi

Jutussa pyydettiin kommenttia  väkivallasta vl-yhteisöltä:

"VANHOILLISLESTADIOLAISTEN kattojärjestön Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen perhe- ja diakoniatyön asiantuntija Matias Muhola sanoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen pitävän tärkeänä sitä, että toimitaan lain mukaan.

Hänen mukaansa liikkeen suhtautuminen fyysiseen kurittamiseen on muuttunut vuosikymmenten aikana muunkin yhteiskunnan muuttuessa.

Haluamme turvata kaikille turvallisen kasvuympäristön ja lapsuuden. Se on meillä se tahtotila ja opetus, mitä haluamme välittää.

Muhola sanoo, että liike haluaa kannustaa kasvattamaan lapsia ennen kaikkea rakkaudella.

Valitettavasti kaikissa kodeissa se ei toteudu. On monenlaista henkistä pahoinvointia. Se on vakaumuksesta riippumatonta ja voi näkyä myös turvattomuutena kodissa.

Jos tällaisia tapauksia tulee esiin, Muholan mukaan liike ohjaa olemaan yhteydessä viranomaisiin, jotta perhe saisi tarvitsemaansa apua.

Hän ei allekirjoita jutussa esitettyä näkemystä, että hyvin suuri lapsiluku saattaisi herkemmin altistaa lapset henkiselle tai fyysiselle laiminlyönnille kotona."

Siitä olen Muholan kanssa samaa mieltä, että henkinen pahoinvointi ei riipu vakaumuksesta. Väkivaltaa näkee kaikenlaisissa kodeissa. Silti koen, että erilaisissa tiukemmissa uskonyhteisöissä (ei vain vl) uskontoon kuuluvaa anteeksiantoa voidaan käyttää tapana vaientaa väkivallasta puhuminen perheen ulkopuolisille. Tämä on mielestäni se ydinongelma. 

Siitä olen eri mieltä Muholan kanssa, voiko suuri lapsiluku altistaa lapset herkemmin henkiselle tai fyysiselle laiminlyönnille kodissa. Tottakai voi. Olennaista tässä mielestäni on se, että kyse ei millään lailla ole lestadiolaisuudesta (tai muustakaan uskosta), vaan puhtaasti perhekoosta. Vaikka olisi täysin ateistinen perhe, jossa on 10 alle 15-vuotiasta lasta, niin tottakai tuo perheen lapsiluku vaikuttaa vanhempien jaksamiseen. Vanhemmuus ja varsinkin lasten hoitaminen kotona on täyttä tärkeää työtä, joka ei ole kevyttä. Ei ole mikään häpeä, että ison perheen vanhemmalla väsyttää. Eikä sillä väsymisellä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan yksinkertaisesti suuren perhekoon kanssa. 

Lapsia joutuu väkivallan uhreiksi uskonliikkeissä Suomessa Ilmiö ei ole häipynyt minnekään

Yli kymmenen vuotta sitten Suomea järkyttivät lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä. Lapset joutuvat yhä rikosten uhreiksi eri uskonyhteisöissä, joita ei käytännössä valvo kukaan.

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että eri uskonyhteisöissä tapahtuu lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa.

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että eri uskonyhteisöissä tapahtuu lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa. KUVA: KALLE KOPONEN / HS

Riika Nykänen HS

2.4. 2:00

2010-LUVUN alkuvuosina Suomea ravisutti vyyhti, jossa vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä paljastui lukuisia lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä vuosikymmenten ajalta.

Seksuaalirikokset olivat tapahtuneet useimmiten perheen tai suvun sisällä, ja niitä oli vaiettu ja peitelty uskonyhteisössä. Uhrit olivat jääneet ilman tukea.

Rainer Elvilä

Ilmoita asiaton viesti

2.4. 4:03

Viranomaiset kieltäytyvät tutkimasta menneisyydessä tapahtuneita väärinkäytöksiä alaikäisiä kohtaan uskonnollisissa yhteisöissä. Ikään kuin pelättäisiin uskonnonvapuden loukkaamista, ja näin käytännössä uskonyhteisöt muodostavat omia pieniä valtioitaan joiden sisäisiin asioihin ei puututa.

Alaikäiset usein muodostavat suuren luottamussuhteen erityisesti uskonnollisiin auktoriteetteihin tai pappeihin, mutta yhteisön sisällä käytännöt ja menettelyt vovatkin olla suuresti erilaisia kuin mitä papit julistavat ihanteellisiksi. Tällöin esimerkiksi nuoren mielessä Jeesuksen sanat toisen posken kääntämisestä voi nuoren mielessä muodostua ihanteeksi jota tulisi noudattaa hinnalla millä hyvänsä, mutta joka käytännössä johtaa nuoren väärinkohteluun tavalla joka tuhoaa itsetuntoa ja loukkaa häntä syvästi. Yhteisön sisällä voi vallita kulttuuri jossa ei puututa väärinkäytöksiin ja yksittäiset nuoret eivät ymmärrä tulla ulos tilanteista joissa heitä kohdellaan jatkuvasti väärin, koska he noudattavat nuorten luottamussuhteiden kohteina olevien pappien edesauttamia ihanteita joista ihanteista kuitenkin muodostuu nuorille ansa.

Vierailija kirjoitti:

Kun Pekka oli nuori, isä ampui häntä naulapyssyllä Tällaista väkivaltaa uskonliikkeissä koetaan - Kotimaa | HS.fi

Jutussa pyydettiin kommenttia  väkivallasta vl-yhteisöltä:

"VANHOILLISLESTADIOLAISTEN kattojärjestön Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen perhe- ja diakoniatyön asiantuntija Matias Muhola sanoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen pitävän tärkeänä sitä, että toimitaan lain mukaan.

Hänen mukaansa liikkeen suhtautuminen fyysiseen kurittamiseen on muuttunut vuosikymmenten aikana muunkin yhteiskunnan muuttuessa.

Haluamme turvata kaikille turvallisen kasvuympäristön ja lapsuuden. Se on meillä se tahtotila ja opetus, mitä haluamme välittää.

Muhola sanoo, että liike haluaa kannustaa kasvattamaan lapsia ennen kaikkea rakkaudella.

Valitettavasti kaikissa kodeissa se ei toteudu. On monenlaista henkistä pahoinvointia. Se on vakaumuksesta riippumatonta ja v

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

Tuntuu, että kokevat olevansa sodassa kaikkia muita vastaan. Eivätkä siten osaa ottaa kriittiikkiä vastaan, ja jopa neutraalit uskontoon liittyvät kommentit koetaan hyökkäyksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

Tuntuu, että kokevat olevansa sodassa kaikkia muita vastaan. Eivätkä siten osaa ottaa kriittiikkiä vastaan, ja jopa neutraalit uskontoon liittyvät kommentit koetaan hyökkäyksensä. 

Tuo on niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

Tuntuu, että kokevat olevansa sodassa kaikkia muita vastaan. Eivätkä siten osaa ottaa kriittiikkiä vastaan, ja jopa neutraalit uskontoon liittyvät kommentit koetaan hyökkäyksensä. 

Tuo on niin totta!

Seuroissa opetetaan, että "maailma meitä vainoaa". T. Ex-lesta

Vierailija kirjoitti:

Kun Pekka oli nuori, isä ampui häntä naulapyssyllä Tällaista väkivaltaa uskonliikkeissä koetaan - Kotimaa | HS.fi

Jutussa pyydettiin kommenttia  väkivallasta vl-yhteisöltä:

"VANHOILLISLESTADIOLAISTEN kattojärjestön Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen perhe- ja diakoniatyön asiantuntija Matias Muhola sanoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen pitävän tärkeänä sitä, että toimitaan lain mukaan.

Hänen mukaansa liikkeen suhtautuminen fyysiseen kurittamiseen on muuttunut vuosikymmenten aikana muunkin yhteiskunnan muuttuessa.

Haluamme turvata kaikille turvallisen kasvuympäristön ja lapsuuden. Se on meillä se tahtotila ja opetus, mitä haluamme välittää.

Muhola sanoo, että liike haluaa kannustaa kasvattamaan lapsia ennen kaikkea rakkaudella.

Valitettavasti kaikissa kodeissa se ei toteudu. On monenlaista henkistä pahoinvointia. Se on vakaumuksesta riippumatonta ja v

 

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

 

Tässä jutussa kritiikki kyllä omassa päässäni kohdistuu puhtaasti hesariin. Pyydän kyllä kaikkia lukemaan tuon jutun. Siinä on rakenneltu täysin käsittämätön yleistys, jossa yhden perheen sisällä koettu lasten kuritus on yleistetty jollakin ihmeellisellä tavalla koko herätysliikettä koskevaksi.

Ei, en väitä, että tässä jutussa oleva hannu valehtelisi, en suinkaan. Enkä väitä sitäkään, että kenellekään muulle ei olisi sattunut vastaavaa. Sen sijaan väitän, että se ei ole ollut mitenkään erityisen yleistä lestadiolaisissa piireissä, eikä myöskään mitenkään liity harjoitettavaan uskontoon. Hannun sanoo jutussa toipuvansa lestadiolaisesta lapsuudesta ja sekin on ainakin osittain väärin sanottu, sillä hänen lapsuuden pahoinpitelynsä liittyy täysin hänen omaan perheeseensä ja heidän tekemiin vääriin valintoihin kasvatuksessa.

Vaikka mistäpä minä sen tietäisin miten vanhoillislestadiolaiset kurittavat lapsiaan, olenhan vain suunnilleen samaan aikaan hannun kanssa kasvanut samassa herätysliikkeessa yli 10 lapsisen perheen osana ja yhtä ainoata kertaa vanhempani eivät minua ole fyysisesti kurittaneet. Kumman kokemus sitten on oikein ja yleistettävissä, minun vai hannun?

Vai voisiko tosiaan olla myös niin, että ihmiset (niin, lestadiolaiset ovat ihmisiä) toimivat joissain asioissa jollain tavoilla ihan vain siksi koska tekevät niin, eivät siksi, että olisivat lestadiolaisia tai mitään muutakaan?

Minun omakohtaisen hyvän kokemukseni takia ajattelen, että hannun vanhemmat ovat toimineet kuinka ovat toimineetkaan siitä huolimatta, että olivat vanhoillislestadiolaisia. Ja toimittaja ajattelee hannun kokemusten takia toiminnan olleen sitä sen takia, että he olivat vanhoillislestadiolaisia. Kumpi sitten lienee oikeammassa?

Sikäli kuin tiedän, vanhoillislestadiolaisilla vanhemmilla on ihan niin kuin muillakin vain kaksi silmää ja kaksi kättä ja vuorokaudessa ne vaivaiset 24 tuntia. Että sikäli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yrittänyt ymmärtää lestadiolaisiin liittyvässä keskustelussa erästä asiaa, ehkä lestadiolaiset osaavat valaista tätä asiaa minulle. Onko niin, että lestadiolaiset kokevat esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kritiikkiä saadessa, että kritiikki kohdistuu heidän uskoonsa? Kun ainakin itse koen, että eihän kaikki kritiikki kohdistu uskoon, vaan esimerkiksi ison perheen elämään.

Tuntuu, että kokevat olevansa sodassa kaikkia muita vastaan. Eivätkä siten osaa ottaa kriittiikkiä vastaan, ja jopa neutraalit uskontoon liittyvät kommentit koetaan hyökkäyksensä. 

Tuo on niin totta!

Seuroissa opetetaan, että "maailma meitä vainoaa". T. Ex-lesta

Kyllä! Ja seuroissa opetetaan myös jotenkin niin, että se, että lestadiolaisia "kiusataan" ja "vainotaan" (lue=kukaan esittää mitään kritiikkiä uskon perusteitta kohtaan tai pyytää edes perusteluja) on merkki siitä, että juu, oikeassa ollaan. Katsokaas kun kristittyjä on aina (!) vainottu, joten jos  lestadiolaisia "vainotaan" (korostan nyt noita lainausmerkkejä), niin sehän on van merkki siitä, että usko on oikea ja vieläpä ainoa oikea. 

Erittäin tehokas tapa sekä vaientaa ja mitätöidä kaikki kritiikki ja samalla tehokas tapa ryhmäyttää  ihmisiä ja korostaa  "me vastaan muu maailma" - henkeä. 

Minun omakohtaisen hyvän kokemukseni takia ajattelen, että hannun vanhemmat ovat toimineet kuinka ovat toimineetkaan siitä huolimatta, että olivat vanhoillislestadiolaisia. Ja toimittaja ajattelee hannun kokemusten takia toiminnan olleen sitä sen takia, että he olivat vanhoillislestadiolaisia. Kumpi sitten lienee oikeammassa?

Kysyi siis ihan hyvässä ja asiallisessa kirjoituksessa tuossa edellä joku. Mutta jotenkin ajattelisin, että keneltä tahansa herätysliikkeeseen kuuluvalta on kyllä lupa odottaa ja edellyttää jotain muuta kuin lasten pahoinpitelyä. Niin räikeässä ristiriidassa se on liikkeen opetusten kanssa.

Ongelma ei ole iso perhekoko, vaan ongelma on se, jos se iso perhekoko ei ole aidosti oma valinta. Silloin ne ongelmat yleensä alkaa. Kuten aiemmin sanottu, jos tarkastellaan maailmanlaajuisesti niin aina kun nainen saa valita miten paljon perheessä on lapsia, niin lasten määrä lähtee jyrkkään laskuun. Se on pieni prosentti naisia, jotka vapaaehtoisesti haluavat ison perheen. Eli jos vaikka kymmenen prosenttia ihmisistä haluaa ison perheen ja loput pienen perheen, niin samat prosentit koskee myös vl-ihmisiä. Myös silloin kun lasten ajatellaan olevan lahja. Kuitenkin vl-yhteisössä ajatellaan tai on ajateltu, että 100% perheellisistä pystyy ison perheen kasvattamaan. Kun jokin asia ei ole aidosti oma valinta, niin siitä tulee pakkopullaa, se ei motivoi, siitä yrittää selvitä mahdollisimman vähällä jne. Siis pahimmillaan näin. Lopulta voi tulla uupuminen, välinpitämättömyys ja aggressio lapsia kohtaan. Kyllä, iso perhe altistaa herkemmin lasten laiminlyöneille ynnä muille ongelmille, tämä on aivan selvää ihan arkijärjelläkin ajateltuna. Resurssit on jokaisella ja rajalliset, ja mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän resursseja jaettavaksi. 

Kyllä minä muistan lapsuudestani (olen 37) että seuroissa puhuttiin: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Ja tätä myös vanhempani toistelivat, kun minua ja sisaruksiani piiskasivat koivuvitsalla. Tämän jälkeen oli pakko pyytää vielä Jeesuksen veressä ja nimessä anteeksi.

Kamalia lapsuusmuistoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä muistan lapsuudestani (olen 37) että seuroissa puhuttiin: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Ja tätä myös vanhempani toistelivat, kun minua ja sisaruksiani piiskasivat koivuvitsalla. Tämän jälkeen oli pakko pyytää vielä Jeesuksen veressä ja nimessä anteeksi.

Kamalia lapsuusmuistoja.

Voi luoja. Olen niin pahoillani. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole iso perhekoko, vaan ongelma on se, jos se iso perhekoko ei ole aidosti oma valinta. Silloin ne ongelmat yleensä alkaa. Kuten aiemmin sanottu, jos tarkastellaan maailmanlaajuisesti niin aina kun nainen saa valita miten paljon perheessä on lapsia, niin lasten määrä lähtee jyrkkään laskuun. Se on pieni prosentti naisia, jotka vapaaehtoisesti haluavat ison perheen. Eli jos vaikka kymmenen prosenttia ihmisistä haluaa ison perheen ja loput pienen perheen, niin samat prosentit koskee myös vl-ihmisiä. Myös silloin kun lasten ajatellaan olevan lahja. Kuitenkin vl-yhteisössä ajatellaan tai on ajateltu, että 100% perheellisistä pystyy ison perheen kasvattamaan. Kun jokin asia ei ole aidosti oma valinta, niin siitä tulee pakkopullaa, se ei motivoi, siitä yrittää selvitä mahdollisimman vähällä jne. Siis pahimmillaan näin. Lopulta voi tulla uupuminen, välinpitämättömyys ja aggressio lapsia kohtaan. Kyllä, iso perhe altistaa herkemmin lasten laiminlyönneille.

Tämän tosiaan luulisi kenen tahansa ymmärtävän ihan ilman psykologin tai muun vastaavan alan koulutustakin. 

Jokainen lapsen kaltoinkohtelu on suoraan vastoin Jeesuksen opetusta. Miten tämä voi olla epäselvää kristillisessä yhteisössä? Jos uskoo niin kuin raamattu opettaa, niin tämän kohdan pitäisi puhutella ihmistä. 

"Varokaa halveksimasta ketään näistä pienistä; heidän enkelinsä taivaissa katselevat jatkuvasti taivaallisen Isäni kasvoja."

Ja tämä, tämän pitäisi näkyä myös siinä miten lapsia kohtelee. 

"Hengen hedelmää sen sijaan ovat rakkaus, ilo ja rauha, kärsivällisyys, lempeys ja hyvyys sekä uskollisuus, maltti ja itsehillintä. Niitä ei mikään laki kiellä."

Jos siis kohtelee lapsia kaltoin ja aggressiolla, voiko edes olla aidosti kristitty?

Vierailija kirjoitti:

Sikäli kuin tiedän, vanhoillislestadiolaisilla vanhemmilla on ihan niin kuin muillakin vain kaksi silmää ja kaksi kättä ja vuorokaudessa ne vaivaiset 24 tuntia. Että sikäli. 

Lisään: sama tarve on kaikilla esimerkiksi nukkua riittävästi. Meillä monilla on omakohtaista kokemusta siitä, mitä muutamankin yön univaje tekee ihmiselle. Mitä se tekeekään, jos se jatkuu vuodesta toiseen.